Boreen tutustumassa

Kun Bore pari vuotta sitten syksyllä tuotiin Aurajoen itärannalle, en ollut järin innostunut ajatuksesta. Möhkelemäinen laiva peitti kokonaan jokinäköalan etupihaltani. Lisäksi harmitti siihen kaavailtu ravintola- ja hotellitoiminta. Sen myötä alkava auto- ja asiakasralli eivät kuulostaneet hyvältä melkein naapurissa.

Kun asiaa aikansa palloiteltiin, löytyi laivalle vihdoin parempi paikka toiselta puolelta jokea. Nyt se on lähellä Viking Linen terminaalia, Forum Marinumin edessä. Sopivampi sijainti Borelle kuin Valkoisen talon vierusta itärannalla.

Varsinainen Boressa käynnin syy oli nälän karkoitus. Se onnistukin buffetlounaalla varsin hyvin. Ravintolan anti oli kuin tavallista kotiruokaa ilman mitään hienosäätöjä. Hinta oli muistaakseni 9,20 euroa. Tarjolla oli montaa eri sorttia ruokaa. Kaikkea kampelasta jauhelihapihveihin.

Työmiehen lounas...

Ennen ruokailua ehdin hieman kierrellä pitkin laivaa. Yökerho näytti nostalgiselta, kuten muutkin sisätilat. Voin kuvitella, millainen meno siellä on ollut 60- ja 70-luvuilla, jolloin ruotsinristeilyt olivat vielä uutta ja ihmeellistä.

Boren historiaa http://www.msborea.fi/www/

D.U.O. Papa Joessa

Facebookia aristelevat tuttavat eivät tiedä, että tiedonkulku sitä kautta on ihan toista luokkaa kuin perinteisillä vehkeillä. "Mielummin tapaan kavereitani henkilökohtaisesti", "Soitan sitten, jos on jotain asiaa" ja muuta vastaavaa saattaa kuulla. Omapa on asiansa, mutta ilman Facebookia  esimerkiksi minulta olisi tämä torstai-iltainen keikka jäänyt väliin.

Ravintolalaiva Papa Joessa Turussa esiintyi kahden setin verran kokoonpano nimeltä D.U.O. Nimen takaa löytyy The Grammers -yhtyeen laulaja Hannu Vainionpää ja kitaristi Ville Vesalainen. The Grammers Duo olisi ehkä jokseenkin järkevämpi nimivaihtoehto. Nyt nimestä ei pysty päättelemään yhtään mitään.

Kumppanukset esittivät vanhoja rokkibiisejä laidasta laitaan. Pääosin biisivalinnat kallistuivat 70-luvulle, tuoreimmat olivat parinkymmenen vuoden takaa (Pearl Jam -renkutus Alive). Kavereilla on selvästi rokkihistoria hallussa ja ohjelmisto hyvin valittu. Harmi, ettei yhtään The Grammersin biisiä ollut (kai) joukossa.

Vähän iltaseitsemän jälkeen alkanut keikka piti sisällään muun muassa biisejä kuten Hair Of The Dog (Nazareth), Symphony Of Destruction (Megadeth), Killed By Death (Motörhead), Dream On (Aerosmith), Dust In The Wind (Kansas), The Idol (WASP), Little Darling (Thin Lizzy), Highway To Hell (AC/DC), Iron Man (Black Sabbath), Hoo Myself (Havana Black) ja Baba O'Riley (The Who).

Oppia ikä kaikki. Ihmettelin nimittäin Little Darlingin mukanaoloa. Tunnen kappaleen Pretty Maidsin Red, Hot And Heavy -levyltä (-84). Kitaristi Vesalainen puolestaan kertoi biisin olevan Thin Lizzyn tuotantoa. Pikainen nettiselaus paljastikin, että Little Darling on Lizzyn tuotantoa vuodelta 1974.

Vesalainen on tyylitajuinen kitaristi. Vainionpää puolestaan on Suomen parhaimpia laulajia ja kunnon showmies. Vaikka hän välillä sortuikin lievään ylidramatisointiin tiettyjen biisien kohdalla, homma ei lähtenyt käsistä.

Kannattaa käydä kuuntelemassa kun kohdalle osuu.

Turku valokuvissa -näyttely

Turku valokuvissa -julkaisu ja -näyttely tarjoavat tunnistettavia ja samalla uusia näköaloja Suomen vanhimpaan kaupunkiin.

Pääosin Turun museokeskuksen valokuva-arkiston kokoelmista koostetussa näyttelyssä kävijä pääsee tarkkailemaan sotia edeltäneen ajan Turkua kaupunkikuvaajien linssien läpi nähtynä.

Vaihtelevat kuva-aiheet tehdassaleista Aurajoen siltoihin ja studiomuotokuvista laitakaupungin puutaloihin luovat ainutlaatuisen laajan katsauksen menneiden vuosikymmenten Turkuun. Näyttelyssä on esillä kuvia, joista suurin osa on ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä. Suurikokoisissa reproduktioissa valokuvien vivahteikkaat yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa.

Näyttely on esillä Logomossa 27.4-29.7.2012 ja siihen on mahdollisuus tutustua ilman sisäänpääsymaksua. (logomo.fi)

Turku valokuvissa -näyttelyä on hehkutettu niin paljon, että se oli käytävä katsomassa kun vielä ehtii. Samalla reissu oli ensivisiittini Logomoon.

Jollei näyttelykuvia pällistele ja kummastele todella intensiivisesti, kuluu kierrokseen aikaa noin 15 minuuttia. Aiheet ovat pääosin mielenkiintoisia. Samalla niitä olisi voinut olla esillä vaikka tuplamäärä. Tila ei olisi loppunut kesken.

Kun kuvat valinnut henkilö tekee omat päätöksensä, jää rannalle paljon mielenkiintoista materiaalia. Lopputulos ei siten aina ole kovin onnistunut. Näin kävi esimerkiksi Timo Saarniemi -näyttelyn kanssa viime keväänä yliopiston tiloissa. Tiedä mitä herkkuja tästäkin näyttelystä jäi pimentoon, ainakin esillä olevien kuvien vähyys yllätti.

Kovinta tuijotusta osaltani sai kuva, joka esitti "Ylistä föriä". Veikkasin sen olleen jossain nykyisen Myllysillan kohdalla. Kaverini puolestaan väitti, että "ylinen föri on sama kuin nykyinen föri, näin olen kuullut". En jaksanut ruveta kinaamaan asiasta toisten kuullen Logomon aulassa. Jos kuulopuheet ovat oikeammassa kuin omat silmät ja päättelykyky, tunnustan tappioni.

Ylinen föri. Mitä tässä kohdassa on nykyään? Nykyinen föri on mielestäni kauempana Aurajoen alajuoksulla.


Pientä kummastusta herätti näyttelytilan suulla istunut kolmekymppinen nainen, joka oli pukeutunut kuin Peppi Pitkätossu. Ilmeisesti hän oli töissä Logomossa. Nyrpeän näköinen punapää taisi tasan kerran aukaista suunsa ja ns. tehdä töitäänkin. "Sä voit kääntyy tosta vasemmalle", oli vastaus kun joku turisti erehtyi kysymään ongelmaansa neuvoa. Kyllä on taas suojatyöpaikka keksitty.

Logomossa 5. elokuuta esiintyvä legendaarinen Uriah Heep ei ollut missään esillä. Kummallista touhua, ettei keikkaa mainosteta itse pääkallopaikalla. WASPin lokakuun keikasta oli sentään yksi juliste ilmoitustaululla.

Vepsässä

Turun kaupungin ulkoilusaari saari on muinoin toiminut salakuljettajien piilopaikkana. Nykyään Vepsä tunnetaan suosittuna päiväretkikohteena ja Turun kaupungin virkistysalueena.

Vepsän saari sijaitsee keskellä Airiston ulappaa. Saari on mainio päiväretkikohde, jonne vie Turusta useita vesibussivuoroja päivittäin. Mahtavan, 27 metriä merenpinnan yläpuolella kohoavan kallion laelta voi tähyillä maisemia Satavan, Nauvon ja Rymättylän suuntaan.

Vepsässä on turvallinen uimaranta, kioski, kahvila-ravintola sekä vuokrattavana saunoja, veneitä ja kanootteja. Pidempään viihtyville löytyy myös majoitusvaihtoehtoja vuokrattavista loma- ja harjamökeistä. (turkutourning.fi)

Vepsä on seitsemättä kesää kuulunut allekirjoittaneen vapaa-ajanviettopaikkoihin. Sellaiset kolmesta neljään kertaan suvessa tulee käytyä siellä.

Viimeisen parin viikon aikana on satanut reippaanlaisesti. Nyt osui sattumalta vuorokausi Vepsässä sellaiseen saumaan, ettei koko ainana tullut pisaraakaan. Sen sijaan paluulaivalla Turkuun taivas repesi Ruissalon kohdalla.

Mukana reissussa oli mukava viiden hengen porukka. Iso mökki on juuri passeli sellaiselle määrälle, vaikka sinne mahtuisikin pari henkilöä enemmänkin.

Henkilökunnan mukaan kaikki mökit olivat täynnä, enkä lainkaan ihmettele moista. Kun mökkivuokraan osallistuu muutama ihminen, ei se rokota lompakkoa ylivoimaisesti.

Ruisrock 2012

43. Ruisrockia vietettiin 6.-8. heinäkuuta Turun Ruissalon Kansanpuistossa.

Esiintyjälistaltaan festivaali oli tällä kertaa lähes katastrofaalisen kehno. Taso on tippunut vuosi vuodelta alaspäin. Voi tästä enää paljon huonommaksi edes mennä?

Ruisrockin tämän vuoden trendi tuntui olevan rap- ja hip hop -musiikki. Lavalla lökäpöksyjään heiluttivat muun muassa sellaiset nimet kuin Kuningasidea, Paleface, Fintelligens, Notkea rotta, Stig ja sunnuntain pääesiintyjä, amerikkalainen Snoop Dogg.

Vielä muutama vuosi sitten Ruis-perjantaina oli ns. "hevipäivä". Nyt hevirokki oli todella minimissä. Ruotsalaisen Mustachin ja kotimaisen Nighwishin ohella sitä soitteli vain Children Of Bodomin korvannut Amorphis. Stam1nan sekametelisoppa ja Apocalypticakin yrittivät parhaansa.

Pari valopilkkuakin Ruisrockissa sentään oli. Led Zeppelin- ja Aerosmith -tyyppinen retrobändi Rival Sons Kaliforniasta osoittautui päteväksi pumpuksi. Herra Ylppö & Ihmiset oli muuten varsin tasapaksua junnaamista, mutta viimeisenä kappaleena kuultu Lama -coveri Turpa kiinni ja nussi nosti kummasti keikan tasoa. Michael Monroen 50-vuotisjuhlakeikasta jo viime viikolla kirjoitinkin.

Koska festivaalin musiikkillinen anti oli näin surkea, jäi rutkasti aikaa jutella tuttujen kanssa. Anniskelualueilla istuskelu muodostuikin tällä kertaa pääasiallisimmaksi touhuksi koko tapahtumassa. Kuuluihan musiikki sinnekin hyvin. Esimerkiksi Fintelligensin keikka, jota tuskin olisin muuten suostunut kuuntelemaan.

Perjantaina väkeä oli järjestäjän mukaan 16 000. Se tuntui melkein tyhjältä lauantain lähes tuplamäärään verrattuna. Ruuhkaa alkoi olla joka suuntaan. Moisessa ryysiksessä saisi helposti järjestyshäiriöitä aikaiseksi, mutta suomalaiset jaksavat kyllä jonottaa kiltisti kaljaa, vaikka se kestäisi yli tunninkin.

Nykyjärjestäjän aikana Ruisrock on laajentunut aivan liikaa. Pelkästään peltoalueen käyttöönotto on kaksinkertaistanut alueen koon. Vuosi vuodelta kaipaan takaisin sitä "vanhaa kunnon Ruisrockia", jollainen se oli vielä vuonna 2000. Silloin tarjolla olivat vain päälava, sivulava ja pieni telttalava. Ne riittivät vallan mainiosti. Esiintyjälistakin oli kuin toiselta planeetalta.

Viikonloppu Kustavissa

Jo alkukesästä asti oli tiedossa, että heinäkuun puolivälissä vietämme muutaman kaverin kanssa viikonlopun kotitalollani Kustavissa.

Pitkin viikkoa sateli, mutta kumma kyllä h-hetken lähestyessä Kustaviin tulikin aurinkoinen, joskin tuulinen, viikonloppu. Nyt sitten taas maanantaina tätä kirjoittaessani vettä tulee.

Kustavin Sale on paljon kattavampi kuin vaikka lähikauppani Merimiehenkadun Sale Turussa. Kehoitinkin kavereita tekemään ostoksensa Kustavissa. Tuli samalla turistirahat kuntaan.

Salen naapurissa on myös viinakauppa. Moinen ihme tuli siihen joskus 2004. Se on Suomen pienimpiä Alkoja, mutta valikoimaltaan kumminkin sen verran laaja, että sieltä löytyy tärkeimmät litkut Jägermeisterista Kossuun. Jossain päin Lappia taitaa olla vielä pienempi Alko, mutta neliöissä Kustavin Alko ei juurikaan häviä vaikkapa Nauvon Alkolle.

Lauantain ohjelmistossa oli kiertoajelu pitkin Kustavia. Tarkoitukseni oli viedä vieraat merinäköalaterassille Vartsalan saaren kärkeen Vuosnaisiin. Homma kumminkin tyssäsi jo ennen lossirantaa, koska autojonoa oli mäen päälle urheilukentän kohdalle asti. Ensimmäiseen lossiin ei olisi millään mahtunut.

U-käännös ja nokka kohti Parattulaa, jossa on Peterzensin rantamakasiinit, vierasvenesatama ja ravintola.

Peterzensin venesatama.

Talonpoikaisvene Peterzensin rannassa.

Peterzensin ravintolan terassi.

Peterzensillä oli aikamoinen ihmisvilinä, vaikka se ei kumma kyllä näistä kuvistani välity. Ravintola ei ole mikään persaukisten paratiisi, joten tyhjätaskuna sinne ei kannata mennä. Seisova pöytä näytti maksavan 25 euron kieppeillä. Iso oluttuoppi 6 euroa.

Seuraavaa kohde oli entinen Kustavin Lomakeskus, nykyinen Lootholma. Se on legendaarinen paikka, jossa kaikki seurueen jäsenet olivat joskus aikaisemminkin vierailleet. Muistelimme 80-luvun juhannuksia, jolloin lomakeskuksessa oli tuhansia vieraita. Telttameri oli oli loputon ja järjestyshäiriöt sen mukaisia.

Ravintola Helena, joka on 60-luvun lopulla Kustaviin tuotu vanha kuunari, on nykyään samalla paikalla kuin ennenkin. Ei tosin enää avoinna. Viereinen rakennus toimittaa ravintolan virkaa. Helenan kunnostus olisi ilmeisesti niin kallista, että laiva kyhnöttää tyhjillään.

Puolen litran oluttuoppi maksoi Lootholmassa 5,50 euroa.

Seuraavaksi oli aika siirtyä omalle terassille, jossa oli huomattavasti huokeammat alkoholiannosten hinnat.

Illan päälle suuntasimme vielä Kustavin ydinkeskustassa sijaitsevaan Villa Volter -ravintolaan. Iso olut maksoi muistaakseni 5,80 euroa.

Viikonloppu oli erittäin onnistunut. Harmi kun kaikille kutsuvieraille ei tällainen tapahtuma kelvannut.

Judas Priest - metallin pioneerit

Tilasin hiljattain Cdon.comista Neil Danielsin kirjan Judas Priest - metallin pioneerit (alkuteos Defenders Of The Faith - The true story of  Judas Priest). Daniels on englantilainen musiikkijournalisti. Hän on aikaisemmin kirjoittanut kirjan muun muassa Bon Jovista.

Daniels on Judas Priest -kirjaa kootessaan haastatellut bändin entisiä jäseniä sekä lähipiiriin kuuluvia tai kuuluneita henkilöitä. Yhdenkään nykyisen soittajan haastatteluja ei ole kirjaa varten annettu. Kirjoittajalle oli ilmoitettu, ettei yhtye halua olla missään tekemisissä moisen hankkeen kanssa. Kummallista. Tästä ei tosin ole pahemmin haittaakaan, koska teksti etenee sujuvasti muutenkin ja kattaa hyvin bändin vaiheet.

Judas Priest vuonna 1975.

Koska mukana ei ole kuin vanhoista lehdistä poimittuja kommentteja Rob Halfordilta ja kummaneilta, ääneen pääsevät bändin alkuperäinen laulaja Al Atkins, entinen laulaja Tim Ripper Owens ja monet muut, joita ei Judas Priestiin osaisi heti yhdistääkään.

Kirjoittaja on toisinaan hiukan hukassa mielipiteittensä kanssa. Oikeututusti hän pitää Owensin aikaisia Priest-levyjä Jugulatoria (-97) ja Demolitionia (-01) huonoina, mutta että vuoden 1988 levy Ram It Down olisi niihin verrattavissa, kuulostaa lähinnä hullulta.

Judas Priest 2005.

En tiedä minkö kokoinen mies Daniels itse on fyysisesti, mutta tuskin mikään kovin iso. Hän nimittäin kuvailee Tim Owensia "raamikkaaksi".

Tapasin Owensin Tampereen Sauna Open Airissa kaksi vuotta sitten. Mies oli suorastaan hämmästyttävän lyhyt ja heiveröinen ollakseen ollut maailman ehkä kovimman hevibändi laulaja. Kaverin kädenpuristuskin oli aivan jotain muuta kuin hurjalta hevilaulajalta odottaisi - löysä kuin vanhalla mummolla.

Paul Bostaph (ex-Testament, Slayer) ja Tim Ripper Owens Tampereella 2010.

Kirjan ovat suomentaneet Juuso Arvassalo ja Jere Saarainen. Käännöstyö on kulkevaa, eikä kaveruksilla ole ollut vaikeuksia saada englannikielisille ilmauksille suomalaisvastineita. Kännetyissä rokkikirjoissa häiritsee monesti kauhea kapulakieli.

Kyllä, Judas Priest! Kuva vuodelta 1973. Huomaa rumpali Chris "Congo" Cambellin komea afrotukka.