Vappu Vuosnaisissa osa 1 - Mökki

Vappuviikonloppu kului työporukan kanssa mökkeillessä. Aattona vielä aherrettiin Liedossa selkä vääränä pakettien parissa, mutta vapunpäivänä perjantaina suuntana oli saariston kuningaskunta Kustavi. 

Vartsalan saaren päässä Vuosnaisissa sijaitsee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on tarjolla myös majoitusta. Valitsimme Spaunan, jonka Kalatupa-niminen mökki vaikutti sopivalta. 35 neliöön mahtui keittiö, sähkösauna, alakerran kaksi sänkyä ja parvi. 

En ollut aikaisemmin yöpynyt Spaunan mökeissä, mutta ulkoapäin ne ovat olleet tuttuja pitkään. Muistan kun edellinen omistaja rakennutti mökit 1990-luvulla. Tuolloin toimintaa harjoitettiin Kustavin Kalatuvat-nimellä. Spaunaksi paikka muuttui uusien omistajien myötä vajaa kymmenen vuotta sitten. 

Mökin sijainti oli erinomainen. Esitteessä mainittu osittainen merinäköala oli täysin riittävä ja terassin edessä näkö- ja aurinkosuojana kasvava väkkärämänty sekin juuri sopivassa paikassa.

Jos nyt jotain kritisoimista on, niin saunaan tulisi rakentaa turvakaide lauteiden ja kiukaan väliin. Harvinaisen leveiden laudetasojen päälle kiipeillessä sai olla kieli keskellä suuta.

Vappuviikonlopun keli oli erinomainen. Saman olivat huomanneet lukuisat veneilijät. Vuosnaisten edustalla liikkui tiuhaa tahtia moottori- ja purjepaatteja.

Turun Sanomissakin noteerattu Vuosnaisten lintu- ja näkötorni rakentuu upean luontopolun korkeimmalle kohdalle. Harmi, että se oli vielä keskeneräinen, mutta ehtiihän tuonne kesällä. 

Viereisellä penkkipöydällä oli mukava nauttia pari mukillista vahvaa simaa tyyntä merta katsellen. Kallion alla on vuosia ollut lohialtaita, mutta nyt ne olivat kadonneet. Näkymä olikin aikalailla erilainen kuin viimeksi tuolla istuessani.

Vuosnaisten luontopolusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/08/vuosnaisten-luontopolku-25-elokuuta.html

Vuosnaisten luontopolku 25. elokuuta

Tänä kesänä en ollut ehtinyt kiertää Kustavin Vartsalan saaren kärjessä sijaitsevaa Vuosnaisen luontopolkua ennen tätä päivää. Nytkin oli vähän siinä ja siinä jaksaako sitä lähteä liikkeelle. Onneksi lähdin. 

Kahdessa osassa pitämäni kesälomailu on osunut sikäli huonoon saumaan, että alkukesä oli kylmä ja tuulinen. Elokuun loppupuolen sää muistuttaa sekin kovasti kesäkuun vastaavaa. 

Ravintola Spaunan kulmalta lähtevän Vuosnaisten luontopolun varrella on parhaillaan ympäristötaiteen tapahtuma. Sellainen on järjestetty muutamana kesänä aikaisemminkin. 

Ainakin osa taiteilijoista lienee tuonut teoksiaan tänne ennenkin, koska olin tunnistavinani parin kaverin tyylin. Metallinen hahmo tuossa alempana on varmasti saman henkilön tekemä kuin noilla kohdin kalliota on aiemminkin ollut. 

Taiteelle löytynee ystäviä, mutta minua Vuosnaisissa kiinnostaa enemmän upeat maisemat. Vaikka luontopolku ei ole pitkä, on sen rantakallio-osuus varmasti maan hienoimpia. Metsätaipaleesta puolestaan tulee mieleen enemmän Pohjois-Suomen karu maasto kuin saaristo. 

Poistuessani rantakallioiden tuulesta ja tuiverruksesta metsän siimekseen, tuli melkein heti vastaan rantakäärme. Kahden askeleen jälkeen olisin astunut sen päälle, joten kannatti taas katsoa eteensä kävellessään. 

Kookkain tänä vuonna näkemäni rantakäärme ei aluksi hievahtanutkaan. Sain napsittua siitä muutaman kuvan, ennen kuin otus ymmärsi puikkelehtia varvikkoon piiloon. 

Ilmeisesti Vuosnaisissa elelee enemmänkin isoja rantakäärmeitä. Muutama kesä sitten näin samaisella luontopolulla suurimman Suomen luonnossa tapaamani matelijan. Siitä enemmän täällä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

Kustavin saaristolaismuseossa

Kustavin saaristolaismuseo on kunnan ylläpitämä kulttuurihistoriallinen paikallismuseo Vartsalan saaressa Etelä-Vartsalan kylässä. 

Pääasiassa kesäaikaan avoinna olevan museon kokoelmat koostuvat Kustavin alueelta lahjoituksena saaduista entisajan esineistä ja dokumenteista. 1800-luvun maalaistalossa on esillä saariston arkipäivään kuten kalastukseen liittyvää esineistöä ja merimiesten matkoiltaan tuomia tavaroita. Kustavilaisella kirjailijalla Volter Kilvellä on oma muistohuone.

Ostin kesäkuussa museokortin, jota käytin ensimmäistä kertaa juuri Kustavissa. Kätevä ja hyödyllinen investointi, vaikka eipä viiden euron sisäänpääsymaksu olisi ylivoimainen ollut. 

Ensimmäisiä kertoja olen ollut Kustavin museossa jo aivan nappulana 70-luvulla. Edellistä visiittiäni en tarkkaan muista, mutta se ajoittunee vuosituhannen vaihteen tienoille. Museonhoitaja Elsa Aaltonen oli tuolloin vielä elossa ja menossa mukana. 

Etelä-Vartsalan kyläraitti on kaunista katseltavaa etenkin kesällä. Museon naapurissa vielä 80-luvun puoliväliin asti Kustavin Osuuskaupan sivupiste. Rakennus on yhä paikallaan ja ilmeisesti joku sitä asuttaa. 

Museomäelle pystytetään joka juhannus juhannussalko eli maistonki. Kustavi on harvoja suomenkielisiä kuntia, joissa vanhaa perinnettä vaalitaan. Yleensä vastaavaa esiintyy Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisessä saaristossa. 

Olin poikasena useana juhannuksena mukana Etelä-Vartsalan juhannusjuhlissa. Viimeisin kerta oli vuonna 1984, jonka jälkeen alkoi vähän muunlaiset juhlat kiinnostamaan enemmän. Ei toki mahdotonta, että vielä jonain juhannuksena museomäelläkin kävisin.  

Joutsenten joukkotappelu Kaalviikissa

Kaalviikin kallio Kustavin Pohjois-Vartsalassa on komea näköalapaikka. Siellä kelpaisi istuskella kauemminkin katselemassa merelle.

En muista koska viimeksi paikalla poikkesin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tallustellut metsän poikki ehkä kolmisen kertaa tuijottamaan tuota upeaa näkymää.

Joskus 80-luvulla Kaalviikin kalliolla kävi linja-autolasteittain turisteja ihmettelemässä merimaisemaa. Näin on saattanut tapahtua myöhemminkin, mutta en tiedä missä opastetut Kustavi-kierrokset nykyään menevät. Ainakin joskus turistibussit ajelivat pitkin poikin Vartsalan kyläraitteja.

Tovin Kaalviikin korkeimmalla paikalla seistyäni aloin ihmettelemään helvetinmoista metakkaa, joka kuului merenlahdelta. Ei muuta kuin zoomia kehiin ja kohteeksi joutsenet, jotka olivat parin sadan metrin päässä.

Osapuolina oli peräti kolme kyhmyjoutsenta ja kyse ilmeisesti reviiritaistelusta. En ole aikaisemmin moista nähnyt, mutta lievempiä kahden joutsenen välisiä kahinoita olen bongannut muun muassa Turun Ruissalossa.

Kyhmypariskunta teki kaikkensa, jotta kolmas osapuoli olisi painunut pinnan alle ja hukkunut. Tai siltä se ainakin näytti. Välillä kaikki kolme lintua olivat yhtä valkoista massaa, enkä noin kaukaa erottanut kuka on upoksissa ja kuka ei.

Lopulta joutsenperhettä lähestynyt yksinäinen yksilö pääsi pälkähästä ja uiskenteli tiehensä. Olin jo varautunut siihen, että alakynnessä ollut lintu heittää veivinsä ja hukkuu.

Kaalviikin lähellä on Vartsalan vanha koulu, joka lopetti toimintansa joskus 1960-luvun lopulla. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana siellä on ollut kynttilä- ja käsityöpaja sen mitä olen mainonnasta huomannut. Lähivuosina myynti on laajentunut myös ruoka- ja juomapuoleen.

Talo liittyy varhaislapsuuteeni Kustavissa, koska asuin siellä ensimmäiset puoli elinvuottani vuonna 1970. Siitä en tietenkään mitään muista, mutta jotain hämäriä muistikuvia on 70-luvun puolivälistä kouluun liittyen.

Käväisin pikaisesti pihamaalla katsomassa millainen paikka vanha koulu oikein onkaan, koska edellisestä käyntikerrastani on vuosikymmeniä aikaa.

Yllätyin, että asiakkaita oli varmaan kolmisenkymmentä ja pizzaa kannettiin ulkopöytiin selkä vääränä. Hienoa, että tällainen vähän syrjässä oleva paikka on löydetty ja kauppa käy!

Olisin ehkä itsekin vääntänyt pizzaa poskeen, ellei edellisellä viikolla eräässä Turun ulkoilusaaressa syömäni kiekot olisi saaneet kiintiötäni toistaiseksi täyteen.

Vuosnaisten uudella luontopolulla

Kustavin Vartsalan saaren kärjessä Vuosnaisissa avattiin kesän alussa luontopolku.

Vuosnainen on tunnettu etenkin siitä, että sieltä lähtee yhteysalus Brändöön Ahvenanmaalle.

Lauttalaiturin lisäksi Vuosnaisissa on legendaarinen Vuosnaisten meriasema, joka kulkee yhä kansan suussa ytimekkäästi entisen omistajansa Boriksen nimellä. Nykyään yritys on ollut kymmenkunta vuotta uusilla omistajilla, mutta Boriksen henki elää yhä vahvasti ainakin sisutuksessa.

Meriaseman vieressä on uudempi ravintola- ja matkailuyritys, nykyseiltä nimeltään Spauna. Juuri Spaunan parkkipaikan vierestä lähtee Vuosnaisten luontopolku.

En yhtään epäillyt, etteikö 1,3 kilometriä olisi riittävä luontopolun pituus komeissa rantamaisemissa. Päinvastoin ihmettelin enkö ole jo kulkenut tuota matkaa - lenkki nimittäin tuntui ainakin hellepäivänä paljon pidemmältä.

Vuosnaisten luontopolussa ehdotonta plussaa ovat upeat merimaisemat. Reitti ei sovellu huonojalkaisille- tai kuntoisille, sen verran hankalaa maastoa se on käytännössä koko matkalta.

Vaikka sekä Meriaseman, Spaunan ja lauttalaiturin parkkipaikat olivat aivan täynnä, olin kai ainoa ihminen koko reitillä. Ainakaan ketään ei tullut vastaan tai näkynyt kallioisilla rannoilla.

Polun aloituspaikka on hieman huomaamaton, vaikka siinä isohko kyltti onkin. Polku kulkee oranssein nauhoin merkittyä reittiä.

Opastenauhaa saisi olla matkalla reilumminkin. Muutaman kerran piti ihmetellä missä sitä värinauhaa oikein killuukaan. Aivan loppumetreillä sitten eksyinkin polulta.

Tilanteessa ei vanhana kustavilaisena toki ollut mitään katastrofaalista, koska tiesin mihin päädyin. 1980-luvun lopun kesätyönantajani tilukset olivat parhaat päivänsä nähneet ja Vuosnaistentie pilkotti aivan lähistöllä.

Tiedä sitten miten polku olisi loppupäästään kuulunut mennä, mutta se selvinnee seuraavalla kerralla, joka voi olla aika piakin. Oli meinaan sen verran hienot maisemat, että tämä ei varmasti jää viimekseksi käynnikseni.

Vakka-Suomen Sanomista 16. heinäkuuta olleen artikkelin perusteella ymmärsin, että pitkospuita ja lisää luontoa käsitteleviä infotauluja on tulossa piakkoin. Polun aloituspaikka löytyy osoitteesta Vuosnaistentie 617, 23360 Kustavi.