Pääsiäisluontoa Kuuvassa

Toisena pääsiäispäivänä lähdin ajelulle Turun Ruissalon Kuuvaan. Maanantainen keli ei olisi enää paljon parempi voinut olla. 

Kuten arvata saattoi, oli aurinkoisena päivänä ihmisiä paljon liikkeellä. Korona-aikana Ruissalo on muutenkin muodostunut valtavan suosituksi ulkoilukohteeksi. 

Kuuvannokan kallioilla loikoili useita ihmisryppäitä. Seurasin Finnlinesin laivan etenemistä ja haikalilin ulapan toisella puolella näkyvälle Vepsän ulkoilusaarelle. Onneksi sinne pääsee taas toukokuun lopusta alkaen Aurajoesta vesibussilla.

Monenlaista luonnonihmettä tuli tallennettua kameralla. Tähtäimeen päätyi muun muassa kyy- ja rantakäärmeitä, haahkoja, selkälokki, kyhmyjoutsenia ja kanadanhanhi. 

Näin jälkiviisaana olisi pitänyt jättää Ruissalo väliin. Sattui nimittäin niin, että rannasta polulle noustessani lähti kivenmurikka allani liikkeelle, jonka jälkeen ohjelmistossa oli ilmalento pöpelikköön ja tuloksena murtunut sormi. Tätä kirjoittaessani näyttää onneksi siltä, että siitä saisi vielä toimivan.

Heponiemi pääsiäisenä

Pääsiäisenä Kustavissa käydessäni poikkesin Iniön lauttarannan lähellä olevalle Heponiemen loistolle. Se ja viereinen kummeli ovat ikoninen parivaljakko, joka esiintyy useissa Kustavi-aiheissa kuvissa. 

Entisen luotsiaseman rannassa olevat merimerkit ovat myös Saariston Rengastien varrella. Iniön lautalta ne näkyvät mainiosti jos vaan ymmärtää katsella ympärilleen.

Viime kesänä kävin monen vuoden tauon jälkeen Iniössä. Kyseessä oli elokuinen arkipäivä, jolloin istahdin erään geokätköilyyn hurahtaneen kaverini autoon. Kätköjä kyllä löytyi, mutta ei jutunjuurta tai valokuvia sen vertaa, että olisin väsännyt matkasta blogijutun. 

Pääsiäisenä päivä oli lämmin ja tyyni. Katselin kivikkoihin jos sattuisi näkymään matelijoita. Rantakäärmeitä olen aiemmin tavannut läheisellä aallonmurtajalla. Loiston ja kummelin liki on potentiaalista maastoa, jossa luikeroita saattaisi olla, mutta yhtään ei osunut näkökenttääni.

Lisäsin viitisen kuvaa Facebookin I Love Kustavi-ryhmään muutama päivä takaperin. Tykkäyksiä on tätä kirjoittaessani tullut huimat 338 kappaletta!

Kukonpäässä 15. huhtikuuta

Taannoin riehunut takatalvi alkaa olla ohi Turun seudulla. Auringonpaisteesta huolimatta luontopolut ovat vielä osin joko jäässä tai muuten vaan märkiä. Pitkäperjantaina käväisin Raision Kukonpäässä katsomassa selviääkö siellä kuivin jaloin. 

Kukonpää sijaistee Raision Viheriäisen ja Naatalin Nesteen öljyjalostamon välissä. Paikka on surullisenkuuluisa siitä, että sieltä löydettiin 7-päivää lehden törkyjutun takia itsemurhan tehneen laulaja Matti Inkisen ruumis. 

Itselleni negatiivisia fiiliksiä Kukonpäätä koskien aiheutti eräs blogini lukija, nimettömänä esiintyvä lintumies. Hänen mukaansa alueelle ei olisi mitään asiaa, vaikka sitä ei ole missään kielletty. Leiriytyminen ja avotulenteko sen sijaan ovat kiellettyjä.  

Raision Facebook-ryhmässä näkyy vähän väliä Kukonpää-aiheisia postauksia, eikä siellä kukaan ole mussuttanut, etteikö alueella saisi ulkoilla. Sen sijaan tämä anonyymi lukijani yltyi suoranaisiin henkilökohtaisuuksiin antaessaan palautetta Kukonpää-blogijutuistani. Kovin on hänenkin maailmansa pieni, jos tällainen on prioriteettilistallansa noin korkealla. 

Tapasin Kukonpäässä virolaisen telakkamiehen. Siihen mennessä saaliina oli kuulemma vain yksi kala. Eipä mennyt kauan kun hän alkoi arvostelemaan naapurimaan tyrannia, jota toki saa ja pitääkin arvostella.  

Törmäsin myös sattumalta entiseen työkaveriini Hanskiin, joka oli perheineen piknikillä aurinkoisella rantakalliolla. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja suunnitella tulevia ulkomaanmatkoja. 

Katariinanlaaksossa 12. huhtikuuta

Kävin eilen työpäivän jälkeen Katariinanlaakson luontopolulla. Päivä sattui kerrankin olemaan aurinkoisen keväinen ja kaukaa viisaana otin aamulla kameran mukaan. 

Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva luonnonsuojelualue oli huhtikuisen takatalven jäljiltä yhä osin lumen ja jään peitossa, mutta sentään ihan kuljettavassa kunnossa. Nastakenkiä ei enää tarvittu kuten neljä viikkoa sitten, jolloin siellä viimeksi kävin. 

Takatalvesta huolimatta neljässä viikossa oli tapahtunut sen verran edistystä, että sorsille oli sulanut jokunen neliömetri uiskentelutilaa rantaan polun varteen. 

En ollut tänä keväänä nähnyt vielä ainuttakaan sinivuokkoa, vaikka niitä on sosiaalisen median kuvien perusteella ollut  pitkään jo esimerkiksi Ruissalossa. Katariinanlaaksossa paljaalla etelärinteellä kukkaryppäitä oli runsaasti.  

Kaksi nokkosperhoista liihotteli hetken kilvan ympärilläni, kunnes laskeutuivat peräkanaa kannolle. Ei muuta kuin kamera laulamaan.

Edellisellä käynnilläni en nähnyt yhtään oravaa. Nyt niitä oli peräti kaksi pähkinöitä rouskuttamassa.

Luontokuvausmielessä lenkki Katariinanlaaksossa ei ainakaan mennyt hukkaan. Monennäköistä objektia löytyi. Sammaloitunut naisten kenkäkin polun varrelta. 

Kierros Ruissalon Telakalla

Viikkoa ennen pääsiäistä järjestetty Visit Ruissalon räätälöimä Ruissalon Kevättempaus toi saarelle vipinää takatalven kurittaessa luontoa. 

Huomasin sosiaalisesta mediasta mainoksen, jossa kerrottiin Ruissalon Telakalla olevasta opastuskierroksesta. Ilmoittauduin viime tingassa kontaktihenkilö Jani Vahdolle, joka oli myös kierroksen vetäjänä. 

Sujuvasanaisen kaverin tarinoita saapui kuuntelemaan nelisenkymmentä telakan historiasta kiinnostunutta. 

Oma Ruissalon Telakka-tietämykseni rajoittui aiemmin lähinnä Tammenterhon opastuskeskukseen. Se joutui siirtymään alueelta nykyisen omistajan ottaessa tilan muuhun käyttöön. 

Rannassa komealla paikalla oleva pizzeria tuli sekin jokunen vuosi tutuksi. Kyseessä ei ollutkaan mikään peruspizzeria. Kun listalta löytyi sellaisia kummallisuuksia kuten mintunlehtiä, oli minulla suuria vaikeuksia saada kolmea täytettä kasaan. 

Kierroksella käytiin lähes kaikissa alueen rakennuksissa ja nähtiin useita Turun Veneveistämön valmistamia mahonkiveneitä. 

Varmasti erikoisin veneistä oli vuonna 1929 rakennettu Snabbgående Experiment Motorbåt. Sikariksi kutsuttu suipon mallinen paatti oli vielä 1960-luvulla käytössä, mutta sen jälkeen se nähtiin ensimmäistä kertaa julkisesti uudelleen vasta Aurajoen Wauhtiajoissa 2019. 

Pari vuotta sitten rakennettu punainen Lindblom-halli osoittautui valtavaksi saliksi, jossa voisi varmaan tarvittaessa järjestää isojakin konsertteja. Kuulemma firmojen juhlissa on nimiesiintyjiä ollutkin. 

Kierroksen päätteeksi oli mahdollisuus tutustua Taidetakomo Seppä Kahiluodon toimitilaan. 

Erittäin mielenkiintoinen puolitoistatuntinen, jota pihalla puhaltanut navakka tuulikaan ei pahemmin haitannut.