Metallican Black Album

YLE Teeman Rockin klassikkolevysarjassa näytettiin maanantaina 28. toukokuuta ohjelma Metallican 1991 ilmestyneestä Black Albumista. Levyllä ei ole varsinaista nimeä, joten ilmestyessään se olikin yksinkertaisesti vain "Metallica". Black Album, joka tulee levyn mustasta kannesta, keksittiin vasta myöhemmin yleiseen käyttöön.

Ostin levyn syyskuussa 1991 Turun Hansakorttelin Kultatalossa sijainneesta Epe's -levykaupasta. En ollut tuolloin vielä varsinaisesti siirtynyt cd-kauteen, joten levy oli yksi ensimmäisistä cd-levyistäni. Niitä ei tuolloin ollut kertynyt kuin jokunen kymmenen. Olin lp-levyn kannattaja aika kauan ja toisaalta olen sitä hyvin pitkälti vieläkin.

Black Albumin muutama hittibiisi teki siitä valtavan suositun. Enter Sandman, The Unforgiven ja Nothing Else Matters ovat kiistattomia klassikoita. Jokainen kappale soi 90-luvun alkuvuosina ahkerasti myös Turun Hansakorttelin alakerrassa olleessa Big Life -baarissa. Kapakalla oli hevi-imago ja asiakkaat pääosin vallitsevan musiikin mukaan. Big Life muistuu aina mieleen noista biiseistä.

En ole tainnut kuunnella Black Albumia kokonaan kuin pari kertaa. Sekin tapahtui varmaan joskus levyn ostamisen aikoihin. Kiekko on ensinnäkin aivan liian pitkä. Noihin aikoihin bändit ja tuottajat saivat päähänsä, että cd-levylle mahtuu 74 minuuttia musiikkia, joten levyille ängettiin kaikkea täytepaskaa mitä hiukankin oli saatavilla. Lp-levyn ihannemitta, noin 40 minuuttia, ylitettiin siis reilusti. Valitettavasti trendi meni niin, että yleensä hyviä kappaleita oli muutama, loput melko yhdenteneviä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta harvoin.

Black Albumin hittejä kuulee nykyäänkin melkein missä vain.Viimeistään  Lordin euroviisuvoiton jälkeen 2006, suomalaiset radiokanavat alkoivat suoltaa heviä oikein tuelta. Suomesta tuli yhtäkkiä "metallimaa". Kaikkein epäuskottavimmatkin julkkikset Katri Helenasta lähtien ilmoittautuivat hevifaneiksi. Metallica lieneekin yksi soitetuimmista bändeistä radioaalloilla.

Black Album on viimeinen Metallica -levy, jonka olen ostanut. Tosin ostin kesällä 1996 Viron reissulta Loadin, joka ilmestyi noihin aikoihin. Bändi on tehnyt niin luokatonta sontaa varsinkin 2000-luvulla, ettei mielenkiintoni ole siihen riittänyt. Muutamia hyviä irtobiisejä löytyy, mutta esimerkiksi joku St. Anger -albumi on jotain sanoinkuvaamattoman kehnoa. Käsittämättömän suosittu Metallica kumminkin Suomessakin on, vaikka suurimmat hitit löytyvätkin yli 20 vuoden takaa, Black Albumilta.

Olen nähnyt bändin lavalla kaksi kertaa. Lokakuussa 1988 Helsingin Jäähallissa ...And Justice For All -kiertueella ja heinäkuussa 1999 Ruisrockissa Turussa. Bändin settilista esimerkiksi kesän 2007 Suomen keikalla Heslingin Olympiastadionilla oli niin hyvä, että hiukan harmitti, etten sinne lähtenyt. http://www.last.fm/event/150903+Metallica+at+Olympiastadion+on+15+July+2007

Suomessa on yllättävän vähän puhuttu siitä, että 1988 ilmestyneen helsinkiläisbändi Stonen kappale Get Stonedin riffi aivan Metallican Enter Sandmanilta. Vaikka Rockin klassikkolevyt -ohjelmassa riffin kerrottiin olevan Metallica -kitaristi Kirk hammetin käsialaa, jota rumpali Lars Ulrich oli hieman muuttanut, on se kuin yksi yhteen Get Stonedin kanssa.

Tämä selittyisi sillä, että Ulrich oli 1988 Suomessa promokiertueella ja käväisi Rockstop -ohjelman vieraana. Juontaja Heli Nevakare oli kutsunut studioon myös Stonen Janne Joutsenniemen ja Roope Latvalan. Pojat lahjoittivat Ulrichille debyyttilevynsä, jonka avauskappale Get Stoned on. Luultavasti riffi jäi rumpalin mieleen ja sitä hyödynnettiin pari vuotta myöhemmin todella menestyksekkäästi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metallica

Vartsalan alkukesää

Kävin viime lauantaina ajelulla Kustavin Vartsalassa. Vartsalan saareen pääsee lossilla Kivimaalta, joka on Kustavin pääsaari. Matkaa lossirannasta toiseen on noin 800 metriä. Lossi huristaa kuusi minuuttia tuota väliä - tai niin se teki ainakin ennen muinoin, tiedä sitten jos nykyään on tehokkaammat vehkeet.

Säpinää Ströömillä.

Ströömillä, Kustavin halkovalla vesiväyllä, on vilkasta veneliikennettä kesäisin. Ströömi on aikoinaan ollut laivoille tärkeä vesireitti.

Vartsalan lossissa on ohjausta helpottava vaijeri, joten ihan edestä tai takaa lossia ei kannata kiirehtiä veneellä ohi. Eräs edesmennyt kustavilaismies kuulemma ajoi joskus 80-luvulla moottoriveneellään päin lossivaijeria. Hän selvisi vammoitta, tiedä sitten kuinka peräprutkun kävi. Miehelle tosin sattui paljon muutakin, joista ei tässä sen enempää.

Rakkolevää. Harvinaista nykyään, vielä 80-luvulla sitä oli Kustavissakin paljon.


Vartsalan saaren Vuosnaisista kulkee saaristolautta Brändön Åvaan Ahvenanmaalle. Matka ei kestä kuin puolituntia. Vuosnaisissa on myös kaksi ravintolapalveluja ja majoitusta tarjoavaa yritystä.
http://kustavinkalatuvat.fi/ ja http://www.vuosnaistenmeriasema.com/

Maanviljelyä Vartsalassa.

Samalla reissulla kävin myös Vartsalan Koelsuussa. Siellä sijaitsee lukemattomien kesämökkien ohella vuokrattavat Juuvannin Merenrantamökit. Nimensä mukaisesti mökit ovat meren rannalla. Kaunista saaristomaisemaa parhaimmillaan.

http://www.kalaan.fi/palvelut/33375/Juuvannin+Merenrantam%C3%B6kit.htm

The Walking Dead

SuomiTV muuttui Fox -kanavaksi huhtikuun puolivälissä. Minulle SuomiTV jäi melko vieraaksi. Taisin joskus katsoa sieltä pätkän Riitta Väisäsen juontamaa Kymppitonnia, mutta siinäpä se. Fox osoittautui heti kättelyssä pätevämmäksi. Kanava nimittäin alkoi 22.4. esittää maailmallakin suosittua The Walking Dead -sarjaa, joka kertoo zombien valtaamasta Telluksesta.

The Walking Dead on Robert Kirkmanin luomaan sarjakuvaan pohjautuva selviytymisseikkailu elokuvan The Shawsank Redemption ohjaajana parhaiten tunnetulta Frank Darabontilta. Sarjan pääosissa nähdään mm. Andrew Lincoln (After Life, Heartbreaker, Strike Back), Jon Bernthal (Num3rot,The Pacific – taistelutoverit) ja Sarah Wayne Callies (Pako).

The Walking Deadin avausjaksossa poliisi Rick Grimes (Andrew Lincoln) herää koomasta autiossa sairaalassa, ja toteaa tuntemansa maailman muuttuneen zombien valtaamaksi, apokalyptiseksi taistelutantereeksi. Rick ryhtyy etsimään vaimoaan ja poikaansa maailmanlopun keskeltä. Lähistöllä pieni selviytyjien leiri puolustautuu henkensä edestä ”kuolleiden kulkijoiden” vaaniessa joka nurkan takana. Pian myös Rickille selviää, että uudessa karmivassakin todellisuudessa ihmisen pahin vihollinen on edelleen toinen ihminen. (dome.fi)

Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin suttuiset ja rätisevät, suunnilleen viidennen polven kauhu,- splatter, ja ja gore -vhs-kasetit kiersivät kaverilta toiselle. "Splatterin" kultakausi oli 90-luvun alussa, jolloin se oli Suomessa oikea buumi.

Kaikkein kehnoimmatkin b- ja ö-luokan elokuvat kelpasivat alan harrastajille. Ei ollut niin väliä mitä elokuvissa tapahtui, kunhan veri ja suolenpätkät lentelivät mahdollisimman paljon ja pitkään. Usein tarinasta ei ymmärtänyt hevon paskaakaan, jollei osannut englantia kunnolla. Mutta ei sen niin väliä, koska monesti kopioiden kuvanlaatu oli niin heikko, ettei tarinasta saanut senkään takia selvää. Pääasia oli, että Braindead, Evil Dead, Bad Taste, I Spit On Your Grave, Suspiria, Night Of The Living Dead ja muut olivat hyllyssä.

Monissa näistä elokuvista esiintyi zombeja, eläviä kuolleita. Usein nämä rumilukset olivat kiinnostuneita tuoreesta ihmislihasta, sellaisesta joka liikkui vikkelästi ja ampui niiltä pään tohjoksi.

Näin myös The Walking Dead -tv-sarjassa. Mitään omaperäistä siinä ei ainakaan näiden nyt näyttetyjen jaksojen perusteella ole tapahtunut. Genreen perehtyneet ovat varmasti huomanneet saman. Minua se ei tosin pahemmin haittaa, sillä olen koukussa sarjaan. Esitysajankohta sunnuntaisin kello 22 on sekin erittäin sopiva.

Puolan matkaraportti osa 6 - Gdansk

Gdańsk saks. Danzig, kašubiksi Gduńsk) on tärkeä satamakaupunki Gdańskinlahden rannalla Pohjois-Puolassa, Motławan ja Veikselin erään suuhaaran varrella.

Gdańsk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja Puolan kuudenneksi suurin kaupunki. Sen asukasluku on 456 000 (2008) ja esikaupunkeineen (Trójmiasto) yli miljoona (Wikipedia)

Gdanskia on jossain yhteyksissä sanottu "turkulaisten Tallinnaksi". Nimitys on mielestäni vahvasti liioiteltu.

Jos lentovuoroja on kolme viikossa, ei se tee  kaupungista mitään Tallinnan kaltaista kohdetta. Jos sillä tarkoitetaan ostosmatkailua, ehkä silloin ajatus osuu jossain määrin oikeaan. Jos taas nimitys tulee siitä, molemmat ovat entisiä itä-blokin kaupunkeja, on termin keksijä tutustunut historiaan.

Wizzairin koneessa oli varmaan useita turkulaisiakin, mutta ainakin terminaalissa näkyi monelaista kulkijaa. Viiksekkäitä puolalaismiehiä oli paljon. Luultavasti he olivat Olkiluodon ydinvoimalan rakentajia.

Gdanskin kaduilla ei suomea kuulunut kuin kaksi kertaa. Toisella kerralla äänessä oli  kymmenhenkinen eläkeläissakki, joka etsi rautatieasemalla oikeaa junaa. 

Neptunus -patsas Gdanskin kävelykadulla.

Gdansk -viikkomme alkupuolella ohjelmassa oli jokiristeily. Valittavana oli joko tavallinen vesibussi tai sitten merirosvolaiva. Vesibussi maksoi huimat 2,80 euroa, joten valitsimme sen. Piraattia olisi päässyt leikkimään kympillä.

Jokiristeily vei asiakkaat Gdanskin telakan ohi ja kääntyy lopulta takaisin kaupunkiin päin.

Telakalla vaikutti olevan rauhallinen työpäivä, sillä duunareita ei juurikaan näkynyt, eikä nostureissa tai muissa vehkeissä ollut liikettä. Alue oli valtava verrattuna vaikka Turun telakkaan.

Jokiristeilijöitä.

Gdanskin telakan työntekijöitä.

Nuori valokuvaaja jokipaatissa.

Telakan nostureita.

Gdanskin vanhan kaupungin keskusta oli pantu uuteen uskoon lähiaikoina. Osasyynä siihen on varmasti tulevat jalkapallokisat. Kummallinen mahti urheilulla, kun sen takia täytyy kaupunkikuvaa parannella. Luulisi, että se tehtäisiin ensisijaisesti asukkaiden takia, eikä jonkun palloa potkivan tai sen näkemisestä nauttivan henkilön tilapäisen viihtyvyyden takaamiseksi.

Gdansk, kuten moni muukin itä-eurooppalaiskaupunki, tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa. Useat vanhoilta näyttävät rakennukset ovat itse asiassa kopioita alkuperäisistä ja rakennettu sodan jälkeen.

Gdanskissa riittäisi vielä paljon rakennettavaa ja ehostettavaa, sillä ihan paraatipaikoilla oli kammottavia rauniokasoja ja tiilihökkeleitä, joiden olemassaoloa ei voinut kuin kummastella.

Paikat osittain kuin pommin jäljiltä.

Hotelli komealla paikalla.

Gdanskissa käyneiltä tuttavilta kuulin kuinka halpaa ruoka ja alkoholijuomat ovat. Ainakaan omalle kohdalle ei kertaakaan osunut sellaista kuppilaa, joissa moisia halpahintoja olisi ollut. Tosin niitä ei mitenkään erityisesti etsittykään, vaan jano sammutettiin juuri siinä kohtaa missä sattui olemaan lähin baari.

Kaljan hinnat vaihtelivat jokirannassa 2,50 - 4 euron välillä. Eli vähän sama juttu kuin vaikka Tallinnassa, jossa keskeiset turistirysät ottavat kovaa hintaa verrattuna syrjäkuppiloihin.

Sunttu Sundell etsii terassia.

Gdanskia voi vilpittömästi suositella matkakohteeksi. Viikon mittainen reissu tosin osoittautui turhan pitkäksi. Lentojen sopivuudesta riippuen, voi matkan räätälöidä muutamaksi päiväksi, mikä olisi varmasti oikein passeli.

Hääkuvausta sivukujalla.

Köyhyyttä ja vaurautta samassa kuvassa.

Saaristotapahtuma Kustavissa 26.-27.5.

Viime viikonloppuna Kustavin Lootholmassa järjestettiin Saaristotapahtuma, jossa pääosassa oli saaristorakentaminen. Paikalla oli yli 50 rakentamisen ja sisustamisen näytteilleasettajaa.

Tapahtuma on kiertävä. Se on aikaisemmin järjestetty esimerkiksi Kemiönsaaren Taalintehtaalla.

Totinen torvensoittaja Uudestakaupungista.


Edeltävänä viikonloppuna samassa paikassa oli Kustavin ensimmäinen saaristoruokatapahtuma, joka erään henkilökunnan jäsenen mukaan saavutti valtavan suosion. Toisaalta sitten taas kotitaloni naapuri oli sitä mieltä, että koko tapahtuma ei ollut mistään kotoisin. "Siellä sai vain pieniä maistiaisia", hän totesi.

http://www.vakka.fi/uutinen.phtml?id=4188

Lootholma on tunnettu aikaisemmin muun muassa nimillä Kuninkaantie, Helena, Silakka ja Kustavin Lomakeskus, joista viimeksi mainittu oli se virallinen. Paikka on alunperin Jörn Donnerin 70-luvun alussa perustama.

Alue oli muutaman vuoden kiinni ja aika rappeutuneessa tilassa, mutta on nyt kokenut uuden tulemisen uusien omistajien myötä. Esimerkiksi juhannuksena näyttää olevan ohjelmaa paljonkin. Jopa niin, että omat juhannussuunnitelmat ratkesivat luettuani ohjelmalistan.

Lootholman nykyviihtyisyys on sitä luokkaa, että ravintolan terassilla menee helposti tuoppi jos toinenkin.

http://www.lootholma.fi/fi/

Mallikuvausta kesän kynnyksellä

Kävin viikolla 21 Suvin kanssa ottamassa fotoja Uittamon Paviljonkin kulmilla ja Katariinanlaaksossa Turussa.

Suvi on tuttu muutaman vuoden takaa. Olemme kuvanneet aikaisemmin joitakin kertoja.

Ilma oli päivällä todella aurinkoinen, mutta kuvaustilanteissa illansuussa puolipilvinen. Valoa riitti kyllä silloinkin. Paikoitellen tosin tuntui, että "arska" olisi saanut paistaa kuten aiemminkin päivällä. Joka tapauksessa hyviä kuvia tuli, vaikka itse sanonkin.

Malli: Suvi S

Kamera: Canon EOS 1000D

Kuvauspaikat: Uittamon Paviljonki, Katariinanlaakso