Sunnuntaikävelyllä Aurajokirannassa

Sunnuntaina 24. helmikuuta oli vaihteeksi sellainen olo, että jospa tarttuisi kännykkään ja soittaisi pizzamiehen ovelle tuomaan höyryävän pahvilaatikon.

Koko kaunista päivää ei sentään passannut maata sohvalla vahtaamassa digiboksin sisältöä, vaan ulos piti mennä vaikka väkisin.

Valitsin kävelyreitiksi Turun Aurajokirannan itäisen puolen. Entisen Wärtsilän laivanrakennustelakan tilalle on tällä vuosikymmenellä ilmestynyt uudisrakennuksia ja koko ajan tulee lisää. Ökytaloiksikin niitä voidaan kutsua ainakin hintansa puolesta.

Aurajoen länsiranta on ollut jo 90-luvun lopulta asti siistissä kunnossa, mutta itäistä puolta rakennetaan yhä. Ihmeen kauan kesti, että Wärtsilän vanhat mörskät purettiin Korppoolaismäen alta.

Tiedä sitten ovatko uudet kerrostalot kuinka ihmisten mieleen, mutta ainakaan tällä hetkellä alueella ei omaan silmääni pistä kuin vähän tökerösti louhittu kallio. Ilmeisesti senkin kylkeen tulee vielä taloja.

Aurajokisuuta lähinnä olevan vanhan nosturin alle ja viereen on suunnitteilla kylpylä. Merkillinen paikka näin äkkiä ajatellen, mutta saattaahan se siihen sopiakin. Havainneanimaation aiheesta  hiljattain katsoinkin ja sen perusteella rakennelma ei ole mikään pieni. Kylpylä on tulossa alimman kuvan etummaisen nosturin viereen.

Erikoisin rakennelma kävelyreittini varrella oli Erik Pommerilaisen rannasta bongattu kasvihuone. Siitä olivat muutkin ulkoilijat kovasti kiinnostuneita. Kasvit ovat pikaisella vilkaisulla oikeita, eivätkä muovikoristeita. Aika kummalliseen paikkaan vaan pystytetty!

Saaronniemessä 16. helmikuuta

Lauantaina 16. helmikuuta suuntana oli Turun Ruissalon saaren kärki Saaronniemi. Olin sopinut muutaman kaverin kanssa tapaamisen sinne. Iltapäivän ohjelmassa grillausta ja chillausta.

Sakkia oli liikkellä valtavasti, kuten vähän arvata saattoikin. Kaunis helmikuinen lauantai sai ihmiset ulos neljän seinän sisältä.

Ilma oli todella keväinen. Kahdeksaa plussa-astetta lupailivat, muttei sentään sellaisiin lukemiin  päästy. Häijy viima haittasi vähän toimintoja, mutta siihenkin tottui aika pian.

Rantahiekalla vesi solisi kuin purossa jäiden sulaessa vauhdilla. Talviuimareita oli kymmenittäin, joukossa pari tuttuakin hahmoa.

Talvigrillaus on selvästi nostanut suosiotaan viime vuosina. Saaronniemessä on useita grillipaikkoja, joista viikonloppuisin nousee sauhu. Puut vaan pitää olla omasta takaa. Kun Turun kaupunki on halkoja paikalle tuonut, ovat ne hävinneet kuin tuhka tuuleen. Mutta eivät suinkaan alueen grilleihin, vaan autojen peräkontteihin. Alhaista toimintaa.

Täytyy ehdottomasti päästä kevään korvilla Saaronniemeen viettämään uudelleen vastaavaa lauantaita.

Egyptin matka osa 6 - Hurghada Grand Aquarium

Hurghada Grand Aquarium on tammikuussa 2015 avattu iso akvaariorakennus Egyptin Hurghadassa. Punaisenmeren elämästä kertovassa talokompleksissa on näytillä noin sata erilaista eläinlajija ja 1200 yksilöä. Kyseessä on maan suurin akvaario ja yksi arabimaailman isoimmista.

Merenelävien lisäksi Grand Aquariumissa on muun muassa strutseja, liskoja ja niilinkrokotiilejä. Beduiinielämästä kertova näyttelykin löytyy.

Lomaviikon toiseksi viimeisenä päivänä hyppäsimme taksiin ja hurautimme Grand Aquariumiin. Hurghadassa on kuulemma toinenkin akvaario, mutta se ei ole lähelläkään tätä kokoluokkaa.

Olimme päivän ensimmäiset asiakkaat heti aamukymmeneltä ovien auettua. Lipunmyyntitiskiä oli mahdotonta löytää ilman apua, koska vaihtoehtoja tuntui olevan monta. Luullakseni joku henkilökunnan kaveri kävi selittämässä erittäin huonolla englanniksi jotain mistä en saanut selvää, vaan nyökkäilin kohteliaasti. Kierros saattoi alkaa.

Pääsylipun hinnaksi oli jossain yhteydessä mainittu 28 euroa. Ovella kumminkin otettiin "vain" 25 euroa. Loppujen lopuksi aika kova hinta egyptiläisittäin, etenkään kun Hurghada Grand Aquarium ei mielestäni mikään järin huima kokemus ollut.

Hurghada Grand Aquariumissa edettiin maahan maalattuja nuolia pitkin. Rata oli hyvin selkeä, eikä luulisi eksymisen vaaraa olevan. Paikoin todella pimeät käytävät saattavat osassa ihmisiä herättää jopa pelkoa, mutta aika pian pääsee taas aurinkoiseen ulkoilmaan.

Vaikutti vähän siltä, että Hurghada Grand Aquarium olisi enemmänkin lapsille kuin keski-ikäiselle suomalaismiehelle suunnattu ajanviettopaikka. Mutta ei tämä sentään hukkareissu ollut. Mukava kaloja ja muita eläimiä on katsella.

Alueen kiertämiseen meni aikaa noin tunnin verran. Taksikuski odotteli uutterasti parkkipaikalla. Hän sai toki siitä hyvästä ihan mukavan korvauksen.

Egyptin matka osa 5 - Punaisellamerellä

Lomaviikon ainoa pitkäkestoisempi retki tehtiin Punaisellemerelle. Kyseessä oli yhdistetty maisema,- snorklaus- ja delfiinien bongausmatka.

Paikallisen retki- ja opaspalvelun Isokarhu Hurghadan Ahmed oli kanssamme tälläkin kertaa. Opasta ei kai olisi veneeseen mukaan tarvittu, mutta näköjään se kuuluu firman palveluihin.

Ahmed osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi jo kaupunkikierroksellamme vuorokautta aiemmin. Kun englannin kielenikin alkoi parin oluen jälkeen osoittaa taas elpymisen merkkejä, oli mielenkiintoista jututtaa häntä muun muassa maansa asioista.

Ahmed oli etsinyt musiikkitoistopalvelu Youtubesta suomalaisia kappaleita. Eräs Reino Nordinin biisi oli herättänyt hänen huomionsa. Reiskan musiikkia kuulematta en tuntenut esittäjää, mutta pari muuta seurueestamme tiesi heti kuka artisti on kyseessä.

Johanna Kurkelan Rakkauslaulun sen sijaan tiesin heti alkutahdeista. Onhan kyseessä erittäin hyvä ja kaunis kappale. Tämä puolestaan herätti seurueessaamme kovasti huvia, koska sellainen on kuulemma liian lässyä minulle. En kuitenkaan ole lainkaan genreriippuvainen, vaikka leimallisesti varmaan hevimies olenkin.

The Banglesin 80-luvun jättihitti Walk Like An Egyptian ei ollut Ahmedille tuttu. Suosittelin sitä kovasti, samoin kuin kappaleesta tehtyä suomennosta, Vilperin perikunnan Kävelee kuin ruotsalaista. Voi olla, ettei jälkimmäinen oikein mennyt jakeluun.

Paatissa oli seurueemme lisäksi mukana parikymmenpäinen nuorisojoukko. Jututin erästä Misfits-paitaista heppua. Kaverin mukaansa sakki oli kotoisin Intiasta, Perusta, Boliviasta ja Brasiliasta. Epäselväksi jäi mikä heitä yhdisti. Mukavia tyyppejä kaikki, eikä alkuun arveluttanut mahdollinen sättääminen ollut minkäänlainen ongelma.

Kuski ankkuroi veneen koralliriutan edustalle. Se suojasi yllättävän hyvin kovalta aallokolta. Alus vaappui silti niin paljon, etten illalla hotelissa pystynyt istumaan tuolilla. Keikutti vieläkin.

Koralliriuatan edustalla oli mahdollisuus kokeilla snorkalausta tai pulahtaa muuten vaan uimaan. Aika moni tämän toteuttikin.

Merireissuun sisältyi myös ruokailu. Kaikki eivät syöneet, koska pelkäsivät vatsatauteja. Vaikka en itsekään ole rohkeimmasta päästä ulkomaisten kokkausten suhteen, tartuin tietenkin tilaisuuteen ja maistelin egyptiläisen keittiön tuotoksia. Oikein maukasta olikin.

Delfiinejä ei kovan merenkäynnin takia näkynyt. Olisi ollut mukava bonus muuten hienolle merimatkalle. Jotkut bongasivat kilpikonnan uiskentelamassa ulapalla.