Kesäloman kolmas viikko kului kokonaisuudessaan Vepsässä, joka on Airiston merialueella sijaitseva 17 hehtaarin kokoinen Turun kaupungin ulkoilusaari.
Käyn Vepsässä usein muutenkin, mutta viikon periodin koin viimeksi kolme vuotta sitten, kesällä 2017.
Mökkien viikkovuokraus alkoi huhtikuun puolessa välissä. Työvuoroni sattui silloin olemaan illassa, joten olin heti aamulla tietokoneen ääressä valmiina varaamaan himoitsemaani mökkiä.
Mökki numero 8 on sijainniltaan paras. Edessä aukeaa hiekkaranta ja meri, näköala sinne on lähes esteetön muutamaan leppää lukuunottamatta. Vain kova tuuli saattaa haitata terassilla istuskelua.
Mökistä on lyhyehkö matka vesivessoihin, joista valittava on peräti kolme erilaista vaihtoehtoa. Joko ravintolan vessa, yläpolun vessat tai sitten lähinnä laivalaituria oleva.
Kolme vuotta sitten munasin mökkivalinnassa kun otin mökki numero 1:n. Ajattelin sen olevan sijainniltaan erinomainen, koska vessa on melkein vieressä. Se hyöty siitä toki olikin, mutta muuten ei mitään kehuttavaa ollut. Aurinkokaan ei ulottunut kertaakaan viikon aikana terassille asti.
Heinäkuun puolivälissä Vepsässä riitti porukkaa. Käsittääkseni kaikki mökit olivat käytössä. Osa oli koko viikon samoilla asiakkailla, mutta vaihtuvuuskin oli kova.
Esimerkiksi kaksi lapsiperhettä, joiden kuvittelin viihtyvän pidempäänkin, pakkasivat kimpsunsa ja lastenvaununsa heti seuraavana päivänä. Jotenkin olisi luullut, että kun noin valtavalla arsenaalilla tullaan saareen, ei sieltä heti lähdetä pois.
Yhdessä mökissä oli tuttujani ja viikon kuluessa oltiinkin aika paljon tekemisissä. Loppuviikosta kavereitani alkoi putkahdella saareen ja alkupäivien lievä toimettumuus oli muisto vain.
Vepsässä riittää valokuvattavaa. Ainakin, ellei ihmettele maailmanmenoa mökkipihalla tai ravintolan terassilla. Kun viitsii kierrellä ympäri saarta, mennä eteläkärkeen komeille kallioille tai pohjoisreunalla sijaitsevalle grillikotakalliolle, saa varmasti materiaalia muistikortille.
Heinäkuussa, kovimman lomakauden aikana koko saaressa oli vähimmillään henkilökuntaa vain kaksi. Jokainen varmaan ymmärtää, että kun vesibussilla tulee päiväreissulle vaikkapa 150 ihmistä, ei silloin ainakaan ravintolatoiminta voi toimia sujuvasti.
Omalle kohdalleni osui 55 minuuttia pizzan odottelua, mutta myöhemmin kesällä naapuripöydästä todistamani ennätys vastaavassa tilanteessa on ollut peräti 70 minuuttia.
Jo viime kesänä tulipaikkoja vaivannut puupula on tänä vuonna räjähtänyt käsiin. Vepsän kanta-asiakkaana minua oikein hävettää kuulla jatkuvia valitteluja polttopuista. On kuulemma henkilökunnan tehtävä hoitaa puut grillipaikoille, ei kaupungin työntekijöiden saatikka saaren asiakkaiden.
Polttopuita Vepsässä kyllä olisi. Ne on vaan jostain syystä juntattu yhteen kasaan lähelle leirintäaluetta ja suursäkit peitelty huolellisesti pressuilla. Asiakkaiden tehtävä ei ole ryhtyä niitä sieltä tonkimaan. Trukkia moiseen hommaan tarvittaisiin ja sellaisen oletan huoltorannan hallista löytyvän, jos kerran säkit on sinne asti saatu vietyä.
Ehkä suurin syy polttopuupulaan sekä nokkosten ja muiden kasvien rehottamiseen pitkin mökkipihoja on talonmiehen puuttuminen saarelta. Vielä 2018 tällainen henkilö oli ja erittäin pätevä kaveri olikin.
Mainituista syistä Vepsä-intoni on tänä kesänä alkanut hiipua. Edes Turun Sanomissa 18. elokuuta julkaistu asiallinen mielipidekirjoitus saaren epäkohdista ei ole näköjään auttanut mitään - polttopuita oli perjantaina 21. elokuuta ennätyksellisen vähän. Tällainen tulee takuulla näkymään kävijämäärissä.
Mutta noin muuten oikein mukava saari. Toivottavasti ensi kesänä asiat ovat paremmalla tolalla!