Kainuun reissu osa 4 - Oulangan kansallispuisto

Kuten matkakertomuksen ensimmäisessä osassakin totesin, keskittyi viime vuonna viikolla 35 tekemämme autoreissu pohjoiseen pääasiassa Kainuun maakuntaan.  

Eräs matkan pääkohteista oli kuitenkin Kainuun ulkopuolella. Nimittäin Koillismaalla Pohjois-Pohjanmaalla, Kuusamon kaupungissa ja Sallan kunnassa sijaitseva Oulangan kansallispuisto.  

Vuonna 1956 perustettu Oulanka on yksi Suomen suosituimmista kansallispuistoista. Oulangan maiseman muodostavat vanhat mäntymetsät, kiemurtelevat jokilaaksot hiekkatörmineen ja koskineen kuin myös jyrkkäseinäiset kalliorotkot ja puiston pohjoisosassa laajat suoalueet. 

Oulangassa voi tehdä vaikka monen päivän vaellusretken tai vaihtoehtoisesti muutaman tunnin vierailun. Valitsimme jälkimmäisen. 

Alkuperäinen idea oli kävellä läpi supersuosittu, kahdentoista kilometrin pituinen Pieni Karhunkierros. Osa seurueestamme oli ajatusta vastaan, joten typistimme arviolta kuuden tunnin metsäkeikan pariin erityiskohteeseen. Näistä ensimmäinen oli noin kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta sijaitseva Kiutaköngäs. 

Kiutaköngäs on Oulankajokeen kuuluva noin sadan metrin pituinen koski, jonka korkeus on 13,7 metriä. Mitat kuulostavat perin vaatimattomilta siihen nähden mitä koski näyttää. Ainakaan minä en muista aikaisemmin yhtä jylhää jokimaisemaa kokeneeni. Aivan mielettömän komea!

Kiutakönkään pauhua katsellessa mieleeni juolahti, että tämä taitaa olla sama paikka, jossa kuusamolainen rockyhtye Zero Nine kuvasi Intrique-kappaleensa musiikkivideon vuonna 1986. Jälkeenpäin tarkistin asian, joka olikin juuri noin. 

Kiutakönkään ohella Oulangan kansallispuiston kuuluisin nähtävyys lienee Kitkajoessa sijaitseva Myllykoski. Se on saanut nimensä vuonna 1926 Juuman ja Säkkilän kyläläisten rakentamasta myllystä. 

Myllykosken yli menee riippusilta, josta on huikeat näkymät mikäli vaan uskaltaa katsella ympärilleen. En pahemmin viitsinyt sivuilleni kuikuilla sillan notkuessa allani, mutta muutaman kuvan sentään nappasin vauhdissa. 

Riippusillan ylittäminen on varmasti kokemus rohkeammallekin uroolle, mutta kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle se ei ollut mikään helppo nakki. Sillan saa ylittää kerrallaan vain yksi henkilö, mikä onkin hyvä turvallisuussysteemi. 

Pieni Karhunkierros tällaisena tynkäversionakin oli yksi matkaviikon kohokohdista. Ei jäänyt lainkaan harmittamaan, ettei hellepäivänä hikoiltu metsäpoluilla tuon enempää, vaikka nähtävää varmasti olisi ollutkin. 

Kainuun reissu osa 3 - Komulanköngäs ja Hepoköngäs

Kainuun matkan seuraava kohteemme oli Hyrynsalmella, jossa tutustuimme Komulankönkääseen. 

Komulanköngäs on kaksihaarainen putous ja puromylly, joka sijaitsee Lauttajärvestä lähtevässä Syväjoessa. Könkään aluperäinen mylly oli 1600-luvulta ja nykyinen rakennettu 1900-luvun alussa. Se on ollut toiminnassa vielä 1980-luvun alkupuolella. 

Parkkipaikalta oli vain kivenheitto myllylle. Aamutuimaan auringonpaisteessa nähtynä Komulanköngäs oli todella komea paikka. Hankalassa maastossa sai tosin olla tarkkana, ettei itse päädy könkääseen räpiköimään. 

Allekirjoittaneelle köngäs-nimi oli vieras aina Komulanköngäälle asti. En ainakaan muista aiemmin moista kuulleeni. Köngäs tarkoittaa jyrkkäputouksellista koskea, jota pitkin ei voi laskea veneellä. 

Suomen korkein luonnontilainen köngäs on Hepököngäs, joka menimme seuraavaksi ihmettelemään. Se sijaitsee Heinijoessa Puolangalla, noin 16 kilometriä kunnan keskustasta Hyrynsalmelle päin. Heinijoki on osa Kiiminkijoen latvavesistöä ja se saa alkunsa Haukijärvestä läheltä Puolangan ja Hyrynsalmen rajaa. 

Vesiputous on Hepoköngään luonnonsuojelualueen tunnetuin nähtävyys. Sen putouskorkeudeksi mainitaan yleisimmin 24 metriä, mutta Maanmittauslaitoksen karttojen mukaan se olisi alle 20 metriä. 

Hepoköngäs oli ensikertalaiselle vaikuttava näky. Parkkipaikalta putouksen juurelle johti muistaakseni 600 metrin mittainen esteetön polku, joka ainakin elokuun lopulla oli hyvässä kunnossa. Ehdoton suositus.

Kainuun reissu osa 2 - Ristijärven Saukkovaara

Kajaanista matkamme jatkui reilun neljänkymmenen kilometrin päähän Ristijärvelle. En muista aiemmin törmänneeni kunnan nimeen kuin postipaketin osoitteessa. Nyt tällainenkin paikka tuli nähtyä. 

Ristijärvi on 1200 asukkaallaan väkiluvultaan Kainuun maakunnan pienin kunta. Lännessä se rajoittuu Puolankaan, pohjoisessa Hyrynsalmeen, idässä Kuhmoon ja Sotkamoon sekä etelässä Paltamoon. 

Reissumme ensimmäisen yön vietimme Saukkovaarahill Cottagesin komeassa mökissä Saukkovaaran laella parin kilometrin päässä Ristijärven keskustasta. Mökki kuului matkaviikon parhaimmistoon. 

Saukkovaara on osa Kainuun vaaramaisemaa. Sen korkeus on 320 metriä merenpinnasta ja se kuuluu Kölin vuoriston jääkauden aikaisiin jäänteisiin. Eteläisimmät osat ovat Paltamon puolta, mutta pääosin vaara on Ristijärveä, joka ulottuu kunnan keskustaajaman lähelle. 

Kunnan keskustaajama on rakennettu ohuelle kaistaleelle järvien ja vaaran väliin. Vaaran sivuitse kulkee Valtatie 5 sekä rautatie, Ämmänsaaren rata.

Saukkovaaralle noustaan Viitostieltä ABC:n ja S-Marketin kohdalta Sotkamoon vievää tietä pitkin. Koska kyseiset palvelut olivat noinkin lähellä, kävimme pari kertaa ostoksilla. 

S-Marketissa kiinnitin oitis huomiota tuotteiden hintoihin. Lähikauppani Turussa sattuu olemaan saman ketjun myymälä, jossa asioin lähes päivittäin. Ristijärvellä joka ainua tuote oli selvästi edullisempi kuin Turussa. Tiedä sitten mistä moinen johtuu, koska kuljetuskustannusten luulisi päinvastoin korottavan hintoja mitä pohjoisemmaksi mennään.  

Saukkovaaran näköala- ja grillauspaikka sijaitsivat aivan laskettelurinteen vieressä. Auringon laskiessa maisemat olivat entistäkin huikeammat. Komeissa puitteissa kelpasi kypsentää lihatuotteita ja siemailla ranskalaista vodkaa. 

Illan pimetessä vaaran laella alkoi paikallisten nuorten pilluralli. Autoa tuli ja meni. Polttopuuvaraston ovi kävi tiuhaan. Seurueemme havaittuaan kukaan ei kuitenkaan ängennyt kanssamme samoille tulille. Jossain lähistöllä oli toinenkin grillipaikka.