Kesäkuuta kasvitieteellisessä

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on viime vuosina kuulunut allekirjoittaneen tärkeimpiin kuvauspaikkoihin Ruissalon saarella. Ei niinkään sisäpuutarha rakennuksineen, vaan ulkoalue ja etenkin lummelammikot.

Lammikoissa asustelee vihersammakoihin kuuluvia ruokasammakoita. Haitallinen vieraslaji on levinnyt sinne todennäköisesti ihmisen toimesta, eli joku on tuonut lampiin niitä. 

Ilmeisesti tällainen kyseenalainen toiminta on toisille hauskaa ajanvietettä. Onhan akvaariovesiäkin kipattu ainakin Paimion Ankkalampeen, jolloin sen valtasi rihmakasvusto ja koko lampi piti tyhjentää. 

Myös Raision tekojärven Haunisten altaan keltalammikki on jonkun älypään toiminnasta johtuvaa. Kaunis kasvi sinänsä, mutta ei kuulu siihen ympäristöön. 

Maanantaina, kesäkuun 1. päivänä kasvitieteellisen perimmäisessä lummelammikossa oli tämän näköistä. Ruokasammakkoja suorastaan kuhisi kasvuston seassa. Uiskentelipa siellä rantakäärmekin. Metsäkauris puolestaan hinkkasi takapäätään etäämmällä lammikosta. 

Eilen kasvitieteellisessä käydessäni sinne oli ilmestynyt lammasaitaus. Sisällä pötkötti vierekkäin neljä pörröistä lammasta. Jos on tottunut valkoisiin määkijöihin, saattaa näiden väritys yllättää.

Eläimet olivat pakkautuneet aivan portin ääreen. Aidassa oli luki ukaasi "Älä ruoki lampaita" sen verran isolla, että infon luulisi menevän perille. 

Lummelammikkoon oli puolessatoista viikossa ilmaantunut kaikenlaista kasvia ja röhnää. Ei varmaan mene kauan, kun lätäkkö on niin täynnä kasvimassaa, ettei vettä enää juurikaan näy. 

Ruokasammakoiden äänekäs kurnutus kuului kauas. Silti en nähnyt kuin kaksi yksilöä, vaikka kuinka yritin kuikuilla.  

Erinomaisia fotoja ottava raisiolaiseen harrastajakuvaaja Juha Naukkarinen tuli polulla vastaan. Hän sai hiljattain tallennettua sammakkoa syövän rantakäärmeen. Upea kuvasarja, jollaisen haluaisin itsekin joskus todistaa kameran kera. 

Luontokuvausta alkukesäisessä Vepsässä

Viime sunnuntaina lähdin vesibussi MS Lilyn kyydissä valokuvausreissulle Turun kaupungin ulkoilkusaarelle Vepsään.  

Samaiselle päivälle soviteltiin paria muutakin vaihtoehtoa. Kun niistä ei tuntunut tulevan yksimielisyyttä, oli valintani Vepsä. Sinne pääsee Aurajoesta vesibussilla kolme kertaa päivässä. 

Tunnin matkan päässä keskustasta sijaitseva Vepsän saari oli ennen edullinen päiväkäyntikohde. Nykyään vesibussilipun hinta on kohonnut sellaiseksi, että moni joutuu jättämään lystin väliin. Ikävä homma, sillä alunperin saari on tarkoitettu vähävaraisille kaupunkilaisille. Monilla tuttavillanikaan ei ole varaa lähteä Vepsään, saati käyttää saaren ravintolapalveluja. 

Minua harmittaa eniten vesibussin kausikortin poisto. Ostin läpyskän monina kesinä, ramppasin Vepsässä todella ahkerasti ja kannoin rahaa saaren ravintolaan. Kun korttietu poistettiin, poistin minä ravintolassa käymisen. En ole vesibussin juomiinkaan enää koskenut kuin äärimmäisessä hädässä.  

Luontokuvauskohteena Vepsä on ehtymätön aarreaitta. Parin tunnin kiertely 17 hehtaarin saarella toi hien pintaan ja satoja kuvia muistikortille. 

Alkukesällä Vepsässä on valtavasti lintuja. Tarkoitukseni olikin kuvata kaikenlaisia siipiveikkoja. Tähtäimessä olivat etenkin meriharakat, kalalokit, valkoposkihanhet ja haahkat. 

Loppuaika meni jutellessa viime vuonna Vepsän löytäneen etätyöntekijän kanssa. Kaveri oli hiljattain saapunut saareen ja kovasti tyytyväinen kesäparatiisiinsa. 

Tätä kirjoittaessani mieleen juolahti erään jo eläköityneen postimiehen sanat. "Kun on kerran Vepsässä käynyt, on se silloin jo nähty!". Käsittämätöntä, että joku voi ajatella noin.

Alkukesää Kuuvannokalla

Aamuvuoroviikolla olen päässyt pariin otteeseen nauttimaan alkukesäisestä luonnosta Turun Ruissalossa. Ensin tie vei kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka lummelammikossa vihersammakot pitivät äänekästä konserttiaan. Toisella kerralla Ruissalo-keikka suuntautui Kuuvannokkaan. 

Edellisen kerran Kuuvassa käydessäni parkkipaikka oli aivan täynnä. Nyt siellä oli vaivaiset kahdeksan autoa. 

Yhdeksänsadan metrin päässä parkkipaikasta sijaitsee Kuuvannokka, jonka komea kallioranta on suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Tällä kertaa vain kaksi seuruetta oli nauttimassa merimaisemista. 

Kuuvannokassa on ikivanhoja kalliohakkauksia, joiden alkuperästä ei käsittääkseni ole juuri mitään tietoa. Alla oleva jatulintarhaa esittävä teos on varsin huomaamaton, ellei tiedä tarkkaan mistä etsiä. 

Muinainen taideteos näyttää tässä kokoaan suuremmalta, mutta mikäli pizzan tiputtaisi päälle, peittyisi kuva. 

Metsäpolkuja kävelessäni pohdiskelin mitä tarkoittaa "huitu". Törmäsin sanaan aiemmin päivällä erään Facebook-päivityksen yhteydessä. "Et ole huitun näköinen mies". 

Huitusta mieleen tuli The Grammers-yhtyeen entisen kitaristin sukunimi, mutta tällaisessa yhteydessä en ollut sanaa aiemmin kuullut. Kyselin kirjoittajalta mitä tuo merkitsee. Vastauksen antaminen oli kai ylivoimasta, koska en sitä saanut. Ylioppilaan pitäisi kuulemma tietää tällainen!

Juttu jäi sen verran kaivelemaan, että seuraavana päivänä töissä tein pientä galluppia. Kukaan puolesta tusinasta jututtamastani ei tiennyt huitusta. Kaikkia veikkauksia en enää muista, mutta ainakin seuraavia ehdotettiin: epäsiisti, puolikalju, huonomaineinen nainen ja heinänkorsi. En huomannut kysyä, moniko työkavereistani on ylioppilas.

Kauden 2026 avaus Vepsässä

Viime viikonloppuna vietettiin Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsän kesäkauden avajaisia. 

Itse pääsin saarelle päivän ensimmäisellä vesibussilla lauantaina 30. päivä. Ryhmämme majoitusvalinta osui tällä kertaa mökkiin numero 14. Se onkin saaren perusmökeistä ainoa, jossa en ollut aikaisemmin yöpynyt. 

Sama mökki pitää ottaa joku kerta uudelleenkin, sillä terassilta on kerrassaan upea merinäköala! Ainoa miinuspuoli on vessan kaukaisuus - jos kakka hakkaa kalsareita, saattaa tulla kiire istunnolle. 

Mitään järisyttävää yleisöryntäystä Vepsässä ei ollut, mutta tuttuja oli paikalla runsain mitoin. Koulujen päättäjäis- ja lakkiaispäivät osuivat samaan saumaan, joka varmasti verotti kävijöitä. 

Lauantaina kameran muistikortille tallentui jonkun verran fotoja. Enemmänkin olisi voinut kameraa heilutella, mutta viihdepuoli vei voiton ja tuli muuta tekemistä. 

Vepsässä riittää kuvattavaa vaikka millä mitalla, jos vaan tietää minne suunnata. Toki saaren keskustan liepeiltäkin voi saada kaikenlaisia otoksia, mutta kannattaa ehdottomasti vaivautua muuallekin.

Viime viikolla oli armoton tuuli, joka onneksi tyyntyi lauantaihin mennessä. Menomatkalla Vepsään oli näin upea ilma.