Alkukesää Kuuvannokalla

Aamuvuoroviikolla olen päässyt pariin otteeseen nauttimaan alkukesäisestä luonnosta Turun Ruissalossa. Ensin tie vei kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka lummelammikossa vihersammakot pitivät äänekästä konserttiaan. Toisella kerralla Ruissalo-keikka suuntautui Kuuvannokkaan. 

Edellisen kerran Kuuvassa käydessäni parkkipaikka oli aivan täynnä. Nyt siellä oli vaivaiset kahdeksan autoa. 

Yhdeksänsadan metrin päässä parkkipaikasta sijaitsee Kuuvannokka, jonka komea kallioranta on suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Tällä kertaa vain kaksi seuruetta oli nauttimassa merimaisemista. 

Kuuvannokassa on ikivanhoja kalliohakkauksia, joiden alkuperästä ei käsittääkseni ole juuri mitään tietoa. Alla oleva jatulintarhaa esittävä teos on varsin huomaamaton, ellei tiedä tarkkaan mistä etsiä. 

Muinainen taideteos näyttää tässä kokoaan suuremmalta, mutta mikäli pizzan tiputtaisi päälle, peittyisi kuva. 

Metsäpolkuja kävelessäni pohdiskelin mitä tarkoittaa "huitu". Törmäsin sanaan aiemmin päivällä erään Facebook-päivityksen yhteydessä. "Et ole huitun näköinen mies". 

Huitusta mieleen tuli The Grammers-yhtyeen entisen kitaristin sukunimi, mutta tällaisessa yhteydessä en ollut sanaa aiemmin kuullut. Kyselin kirjoittajalta mitä tuo merkitsee. Vastauksen antaminen oli kai ylivoimasta, koska en sitä saanut. Ylioppilaan pitäisi kuulemma tietää tällainen!

Juttu jäi sen verran kaivelemaan, että seuraavana päivänä töissä tein pientä galluppia. Kukaan puolesta tusinasta jututtamastani ei tiennyt huitusta. Kaikkia veikkauksia en enää muista, mutta ainakin seuraavia ehdotettiin: epäsiisti, puolikalju, huonomaineinen nainen ja heinänkorsi. En huomannut kysyä, moniko työkavereistani on ylioppilas.

Kauden 2026 avaus Vepsässä

Viime viikonloppuna vietettiin Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsän kesäkauden avajaisia. 

Itse pääsin saarelle päivän ensimmäisellä vesibussilla lauantaina 30. päivä. Ryhmämme majoitusvalinta osui tällä kertaa mökkiin numero 14. Se onkin saaren perusmökeistä ainoa, jossa en ollut aikaisemmin yöpynyt. 

Sama mökki pitää ottaa joku kerta uudelleenkin, sillä terassilta on kerrassaan upea merinäköala! Ainoa miinuspuoli on vessan kaukaisuus - jos kakka hakkaa kalsareita, saattaa tulla kiire istunnolle. 

Mitään järisyttävää yleisöryntäystä Vepsässä ei ollut, mutta tuttuja oli paikalla runsain mitoin. Koulujen päättäjäis- ja lakkiaispäivät osuivat samaan saumaan, joka varmasti verotti kävijöitä. 

Lauantaina kameran muistikortille tallentui jonkun verran fotoja. Enemmänkin olisi voinut kameraa heilutella, mutta viihdepuoli vei voiton ja tuli muuta tekemistä. 

Vepsässä riittää kuvattavaa vaikka millä mitalla, jos vaan tietää minne suunnata. Toki saaren keskustan liepeiltäkin voi saada kaikenlaisia otoksia, mutta kannattaa ehdottomasti vaivautua muuallekin.

Viime viikolla oli armoton tuuli, joka onneksi tyyntyi lauantaihin mennessä. Menomatkalla Vepsään oli näin upea ilma. 

Kierros Vanhassa Vehnämyllyssä

Huomasin viime viikolla sosiaalisesta mediasta, että Vanha Vehnämylly Pöytyän Riihikoskella avaa sunnuntaina ovensa kesäkaudeksi. Eipä tarvinnut kauan arpoa mitä kyseisenä päivänä tekisi. 

Vanha Vehnämylly on kesäkahvila ja vanhan tavaran kauppa, joka sijaitsee aivan Riihikosken keskustassa. 

Vehnämyllyssä viihtyvät takuuvarmasti ainakin harrasteautoilijat, motoristit, vanhan tavaran keräilijät, menneiden vuosikymmenten fanittajat ja historiasta kiinnostuneet. Voisin myös kuvitella, että Huutokauppakeisarilla kuola valuisi suunpielestä jo pihamaalla. 

On melkein maailman kahdeksas ihme, miten kaikki tavarat on saatu sisälle vehnämyllyyn. Rakennuksen eri kerroksissa on niin paljon takavuosien materiaalia, ettei sitä oikein käsitä edes todeksi. On kylttejä, valaisimia, kirjoja, flippereitä ja vaikka mitä. Sultanin kondomiautomaattikin koristaa yhtä ovenpieltä. 

Vehnämyllyssä oli tehty jonkin verran muutoksia sitten viime käyntini, joka oli muutama vuosi takaperin. Käsittääkseni talo oli kiinnikin jonkin aikaa. Tämän kesän aukioloajat kannattaa tarkistaa liikkeen Facebook-sivulta. 

Toukokuun loppua kasvitieteellisessä

Eilen, 28. toukokuuta, käväisin Turun Ruissalossa kasvitieteellisessä puutarhassa. Yleensä ennen iltavuoroon lähtöä ei pahemmin jaksa koluta kuin pakolliset kaupat tai apteekit, mutta välillä intoa riittää pieniin kuvausreissuihinkin.  

Pahaniemen sillan taakse Ruissalon liittymään rakennetaan ilmeisesti liikenneympyrää. Väliaikainen järjestely on todella sekava, eikä oikein kukaan tunnu tietävän miten siellä ajellaan. Eteeni huristeli kolmion takaa täysperävaunurekka, eikä kuskilla ollut aikomustakaan päästää minua ennen häntä. Rekan takana ollut pikkuautoilija sen sijaan viittoi, että mene nyt siitä vaan. 

Kasvitieteellisen puutarhan ulkolammikoilla on tänäkin keväänä vihersammakoita. Kurnutus kuului kauas. Nyt lammen rannalla oli koululuokka haaveineen ja ämpäreineen, eikä parinkymmenen oppilaan innokas touhuilu ainakaan houkutellut sammakoita lähemmäs. Kaksi pallosilmää sain kumminkin tähtäimeen. 

Ulkopuutarhan raitilla tapasin Turun alueen luontokohteita ahkerasti koluavan Susanna Hannulan. Hänen mestarillisia kuviaan on aina ilo katsella. 

Susanna kertoi, ettei hänkään ole nähnyt tänä keväänä alueella ainuttakaan rantakäärmettä. Lammikoissa ja niiden reunoilla on usein ollut matelijoita. Ehkä kesän mittaan tärppää. 

Luolalanjärvellä toukokuussa

Torstaina 21. toukokuuta suuntana oli Naantalin Luolalanjärvi. Kyseessä on Kantatie 40:n eteläpuolella sijaitseva 24 hehtaarin kokoinen järvi, jonka keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä. 

Järvi on rehevöitynyt ja sen ravinnepitoisuudet näkyvät alueen vesikasvillisuudessa. Vedenkorkeuden säännöstelyn takia suovehkan ja tervalepän kasvustot tuovat mieleen mangrovekasvillisuuden. Länsipuolella rantaa katsellessani mielessä kävikin, että ei tuolta puutu enää kuin krokotiili. Itäpuolella puolestaan on jyrkkää kalliota sekä mänty- ja kuusivaltaista metsää. 

Järven ympäri kiertää kolmen kilometrin pituinen luontopolku, joka on osittain peitetty hakkeella, soralla ja pitkospuilla. 

Kiinnostuin paikasta reilu kymmenen vuotta sitten Turun Sanomien tuottaman mainion Luonto Plus-ohjelman kautta, jossa asiantuntija Ari Karhilahti ja toimittaja Ann-Mari Rannikko kävivät läpi Turun seudun luontokohteita. 

Luolalanjärveä kiertävä luontopolku oli tuohon aikaan melko vaatimaton nykytilaan verrattuna. Olen viimeksi talsinut reitin läpi kesällä 2021, joten olikin jo aikakin uusinnalle. 

Viidessä vuodessa on tapahtunut ihmeitä. Polun alussa ollutta lammasaitausta ei vielä tuolloin ollut, eikä aidan vierustaa myötäilevää sorapolkua. Uutta olivat myös sinne tänne sijoitetut penkit, joissa tulikin tovi istahdettua. Itärannan korkealta taukopaikalla järvelle tuijotellessa tuli vähän maisemametsuria ikävä. 

Luolalanjärven eteläpäähän rakennettiin toukokuussa 2019 ponttonisilta, joka ylittää järven sen kapeimmassa kohdassa. Sillan pituus on 120 metriä ja leveys 2,4 metriä. Sillalla päivysti pari itäeurooppalaista kalastajaa, jotka päivisin lienevät töissä Pernon telakalla Turussa. 

Ponttonisillalle tullessa viitoitus oli siinä määrin puutteellinen, että epähuomiossa kuljin sillan ohi. Kasvillisuuden takaa rakennelmaa ei näkynyt lainkaan. Ihmettelin kaatunutta puuta, joka tukki polun kokonaan. Jonkin matkaa ryteikössä käveltyäni välähti, että ei saakeli, nyt ei kaikki täsmää. Ei muuta kuin pakkia ja siinähän se silta olikin. 

Luolalanjärven luontopolku nykykunnossaan oli positiivinen yllätys. Ainoastaan maantietä myötäilevä ja välillä rantapusikoissa menevä pohjoispään alue kaipaa vielä kunnostamista, mutta ehkä sinnekin saadaan lisää pitkospuita jossain vaiheessa.