Puerto de la Cruz osa 4 - Jardin Botanico

Jardin Botanico on Teneriffan kuuluisimpia kasvitieteellisiä puutarhoja. Vuonna 1788 perustettu puutarha on yksi maailman vanhimmista tunnetuista puutarhoista. Se yhdistää Kanariansaarten alkuperäiskasveja sekä trooppisia ja subtrooppisia lajeja. 

Jardin Botanicossa on yli neljä tuhatta kasvilajia. Paikka on hyvin hoidettu, joskin puista ja pensaista varisseita lehtiä oli käyntipäivänämme pitkin polkuja. Ehkä henkilökunta ei ollut ehtinyt kaikkea korjata tai sitten oli siestan vietto vähän venähtänyt. 

Sanotaan, että puutarhan joillakin alueilla voi kokea olevansa kuin viidakossa. Sama fiilis tuli, vain apinat puuttuivat oksilta killumasta.

Kasvitieteellinen puutarha oli pienempi kuin muistin. Ensimmäisellä Teneriffan matkallani viisitoista vuotta sitten alue vaikutti suorastaan massiiviselta verrattuna tähän. Mutta hyvä näinkin, eikä vaatimaton kolmen euron sisäänpääsy liene ylivoimainen kenellekään. 

Lipunmyyntikopin tympeä mies olisi sopinut paremmin vaikka majakanvartijaksi kuin palvelutiskille istumaan. Tiedä sitten millä avuin veikkonen on tuonne päässyt töihin, mutta ilmeisesti virassa ei ole huikeita vaatimuksia.  

Puerto de la Cruzin keskustasta on lyhyehkö matka kävellä Jardin Botanicoon, mutta esteeksi voi muodostua loppumattomalta tuntuva ylämäki. Siksi mekin porhalsimme paikalle taksilla, joka veloitti lystistä 5,50 euroa. 

Puerto de la Cruz osa 3 - Hotelli

Hotellimme Bahia Principe Sunlight San Felipe sijaitsi Puerto de la Cruzin keskustan itäisellä laidalla. 

Kellertävä, kuusitoista kerroksinen rakennus on mielestäni erinomaisella paikalla. Hotelli oli paljon parempi kuin osin samalla kokoonpanolla talvella 2017 tehdyn reissun majapaikka Hotel Catalonia Las Vegas rantabulevardin varrella. 

Toisin kuin Catalonia Las Vegasissa, Bahia Principen henkilökunta oli ystävällistä ja hymyä riitti. Edellisestä paikasta on mieleen jäänyt eräs tarjoilija, joka oli kuin maansa myynyt joka kerta drinkkiä hakiessani. 

Melkein Bahia Principen yläpuolella on näköalapaikka Mirador La Paz. Se löytyi sattumalta paluumatkalla kasvitieteellisestä puutarhasta. Kyllä tuollaista maisemaa kelpasi katsella. 

Bahia Principe Sunlightin allasbaari oli erinomainen. Sinistä all inclusive-rannekatta vilauttamalla juomatoiveet toteutettiin mukisematta. Tarjolla oli päivisin myös snack-välipalaa, jos sattui huikomaan. 

Huikominen tosin ei tainnut olla monenkaan vaivana. Siitä piti huolen hotellin ravintola, jossa oli kolmesti vuorokaudessa höyryäviä lihapatoja ja kaikenlaisesta ruuasta notkuvia pöytiä. Minua pelkkä aamupalakin alkoi tympiä jo parin päivän jälkeen, enkä oikein jaksanut paneutua sekavan ravintolasalin tarjontaan. 

Noutopöydät, juoma-automaatit, työvälineet ja kaikki muukin tarpeellinen oli piilotettu harvinaisen hyvin. Niiden etsintään sai helposti kulumaan kymmenenkin minuuttia. Kun haahuilultasi vihdoin löysit etsimäsi, sait takuuvarmasti jonottaa. 

Iltakuudelta alkavaan ruokailuun piti pukea pitkät housut. Näin silti muutamia sankareita, jotka koikkelehtivat salissa paskaiset shortsit jalassa. Eräs ruotsalainen gentlemanni mutusteli nakkejaan lippalakki päässä ja päästi lopuksi ilmoille miehekkään röyhtäisyn. 

Bahia Principe Sunlightin kummallisuus oli hotellihuoneen avain. Se kun oli pieni siru all inclusive-rannekkeen sisässä. Ranneke kädessä piti sohia ovea toivoen sen joskus aukeavan. 

Viikon aikana pääsin sisälle ensimmäisellä yrittämällä vain kahdesti. Kerran lukkoa sai hipelöidä reippaasti yli kolmekymmentä kertaa ennen kuin ovi päätti aueta. Eräänä iltana laskelmaksi tuli "kahdeksantoista". Sitä en tosin itse muista, naapurit vaan kertoivat kuulleensa seinän läpi. 

Kummastuttaa yhä, miten noin epäkäytännöllinen systeemi on voitu edes keksiä. Jos on kiire vessaan ja joudut sohimaan lukkoa viitisen minuuttia, on ehkä turha enää mennä istunnolle. 

Puerto de la Cruz osa 2 - Playa de Martiánez

Mustahiekkainen ja kivikkoinen ranta Playa de Martianez hotellimme Bahia Principe Sunlight San Felipen vieressä ei houkutellut uimaan. Siitä piti huolen raivoisa aallokko, joka olisi tehnyt kroolaamisesta mahdotonta. 

Ranta oli kuitenkin suosittu lainelautailijoiden keskuudessa. Lomaviikkomme aikana monenlaista kumipukusankaria keikkui lankullaan yrittäen pysyä pystyssä. Pysähdyin aina ohi kulkiessani katselemaan uutteria myrskyn ratsastajia. 

Pari kertaa osuin paikalle, kun rannalla soitteli bändejä. Tämä tuntemattomaksi jäänyt orkesteri oli likimain paras mitä olen aikoihin nähnyt. Hain lähimarketista juomaa ja istuin seuraamaan keikkaa. 

Lainakappaleita esittävät yhtyeet ovat yleensä joko tylsiä tai sitten vallan loistavia. Tämä bändi kuului ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. Heidän käsittelyssään niinkin kuluneet rokkiklassikot kuten Paint It Black tai Sultans Of Swing kuulostivat taivaalliselta. 

Puerto de la Cruz osa 1 - Kuvia kaupungista

Puerto de la Cruz sijaitsee Orotavan laaksossa Teneriffan saaren pohjoisrannalla Santa Cruz de Tenerifen maakunnassa Kanariansaarilla. 

Kanariansaarten suosituimpiin matkakohteisiin kuuluvan Puerto de la Cruzin pääelinkeino on turismi. Kaupungissa oli vuonna 2008 asukkaita 31 804. Ennen massaturismia se oli pieni kalastajakylä. 

Vuoteen 1772 saakka kaupunki oli nimeltään Puerto de la Orotava (Orotavan satama). Paikallisen kaupankäynnin seurauksena kasvua tuli hiljalleen erityisesti sokerin ja viinin myynnillä. Kylästä tuli Teneriffan merkittävin satama vuonna 1706 kun siihen asti tärkein satama Garachico tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. 

Maaliskuun alkupuoliskolla tehty reissu oli allekirjoittaneelle kolmas kerta Puerto de la Cruziin. Se on etelänmatkoissa tähänastinen ennätykseni, muissa lentokonematkoissa vain Puolan Gdansk vie voiton. 

Edellisen Teneriffan reissun jälkeen talvella 2017 tuli tokaistua, että eiköhän tämä ollut tässä. Joskus tulevaisuudessa sitten vaikka Teneriffan eteläosaan Los Cristianokseen. 

Olin kuitenkin välittömästi valmis lähtemään, kun matkanjohtaja Matti Viki Vikström loppuvuodesta 2025 ehdotti Puerto de la Cruzia maaliskuulle. Hän sai nopeasti kerättyä peräti kaksitoista innokasta porukkaan.

Kokosin tähän matkakertomuksen ensimmäiseen osaan kuvia Puerto de la Cruzin rantabulevardilta, kaduilta ja kujilta. Eipä voi kerskua, että olisi tullut rampattua hullun lailla ympäri kaupunkia, mutta ainakin rutkasti enemmän yhdeksän vuoden takaiseen edelliseen reissuun verrattuna. 

Kuten kuvista voinee havaita, kovin oli tuulista. Varmasti ryhmästämme moni kaipasi tyynempää ja aurinkoisempaa keliä. Näillä kumminkin mentiin mitä tarjolla oli.

Aurinko pilkotti sentään välillä, minun tarpeisiini jopa riittävästi. Aurinkorasvaa ei nimittäin tarvinnut tahkoa nahkaan kertaakaan. Kerran tosin jouduin siirtämään tuolin varjon puolelle, kun drinkin maistelun ohessa otsalohkoa rupesi kuumottamaan liikaa.  

Tätä kirjoittaessani Teneriffalla riehuu lehtitietojen mukaan kova myrsky. Viikon sateiden ennustetaan kattavan peräti koko vuoden sademäärän. Onneksi ehdimme alta pois.

Puerto de la Cruzissa asuvan tuttuni Ramin mukaan suomalaislehtien kauhuskenaariot ovat vahvasti liioiteltuja. Hänen viestitteli viimeksi tänään, että lämpötila on 22,5 astetta, mutta tuulee kovasti. 

Ramin kanssa bongasimme maailmankuulun saksalaisen hevimetallibändin Helloweenin Andi Derisin Puerto de la Cruzin raitilta. Laulusolisti vaikutti oikein mukavalta mieheltä, eikä kiire vaivannut ollenkaan. Oma englantinikin sujui kuin tyhjää vaan. Muutama hotellin baarissa nautittu vodkacola varmasti auttoi kummasti.