Torstaina 21. toukokuuta suuntana oli Naantalin Luolalanjärvi. Kyseessä on Kantatie 40:n eteläpuolella sijaitseva 24 hehtaarin kokoinen järvi, jonka keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä.
Järvi on rehevöitynyt ja sen ravinnepitoisuudet näkyvät alueen vesikasvillisuudessa. Vedenkorkeuden säännöstelyn takia suovehkan ja tervalepän kasvustot tuovat mieleen mangrovekasvillisuuden. Länsipuolella rantaa katsellessani mielessä kävikin, että ei tuolta puutu enää kuin krokotiili. Itäpuolella puolestaan on jyrkkää kalliota sekä mänty- ja kuusivaltaista metsää.
Järven ympäri kiertää kolmen kilometrin pituinen luontopolku, joka on osittain peitetty hakkeella, soralla ja pitkospuilla.
Kiinnostuin paikasta reilu kymmenen vuotta sitten Turun Sanomien tuottaman mainion Luonto Plus-ohjelman kautta, jossa asiantuntija Ari Karhilahti ja toimittaja Ann-Mari Rannikko kävivät läpi Turun seudun luontokohteita.
Luolalanjärveä kiertävä luontopolku oli tuohon aikaan melko vaatimaton nykytilaan verrattuna. Olen viimeksi talsinut reitin läpi kesällä 2021, joten olikin jo aikakin uusinnalle.
Luolalanjärven eteläpäähän rakennettiin toukokuussa 2019 ponttonisilta, joka ylittää järven sen kapeimmassa kohdassa. Sillan pituus on 120 metriä ja leveys 2,4 metriä. Sillalla päivysti pari itäeurooppalaista kalastajaa, jotka päivisin lienevät töissä Pernon telakalla Turussa.
Ponttonisillalle tullessa viitoitus oli siinä määrin puutteellinen, että epähuomiossa kuljin sillan ohi. Kasvillisuuden takaa rakennelmaa ei näkynyt lainkaan. Ihmettelin kaatunutta puuta, joka tukki polun kokonaan. Jonkin matkaa ryteikössä käveltyäni välähti, että ei saakeli, nyt ei kaikki täsmää. Ei muuta kuin pakkia ja siinähän se silta olikin.
