Pääsiäisen veneretki Vepsään

Pitkäperjantaina oli ohjelmassa veneretki Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään. Vesibussiliikenne Aurajoesta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta saareen on vapaa pääsy kesäkauden ulkopuolellakin.

Venekyyti järjestyi Paavolan Janin paatilla. Hän tuli hakemaan minut ja pari muuta ahkeraa Vepsä-kävijää Ruissalon Saaronniemestä, kuten on tapahtunut aiemminkin vuosien varrella. 

Paavolan veneellä hurautti Vepsän edustalle vaivaiset kahdeksan minuuttia. Matka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä. 

Venelaitureilta ja kalliorannoilta käsin oli hyvä seurata haahkojen soidinmenoja. Muita siivekkäitä saarella olivat ainakin meriharakat, merikotka, merimetsot, kyhmyjoutsenet, valkoposki- ja kanadanhanhet sekä nauru- ja kalalokit. 

Kaksi kyykäärmettäkin möllötti reittiemme lähistöillä. Ensimmäinen tavanomaista isompi, toinen suunnilleen samaa kaliiberia kuin aiemmatkin tänä keväänä näkemäni. 

17 hehtaarin Vepsässä riittää ajanviettopaikkoja. Mainittakoon muun muassa etelärannalla eroosion syömä kivikkoinen ranta, joka on kansan suussa saanut nimen "Rupuranta".

Saaressa oli lisäksemme muutama kalastusporukka. Nuorten herrojen nelikko oli erikoistunut siian pyyntiin. Yksi kaveri nostelikin näytösluonteisesti kalan kuin tilauksesta. 

Ilma ei ajankohtaan nähden olisi paljon parempi voinut olla. Meri tyyni ja aurinkokin pilkotti välillä. Sen sijaan tätä kirjoittaessani on tuullut, satanut räntää ja maa valkoisena. 

Päivä hurahti uskomattoman nopeasti. Yhtäkkiä kello olikin jo 19, joka oli sovittu paluulähtöajaksi.

Muutama kesä sitten Seilin saarella kuulemani lausahdus erään jo eläköityneen postimiehen suusta jäi ihmetyttämään. "Kun on kerran käynyt Vepsässä, on se silloin jo nähty". Minun on vaikea ymmärtää tuollaista asennetta. Menisin Vepsään uudelleen vaikka jo ensi viikonloppuna, mutta todennäköisesti se tapahtuu vasta toukokuun puolessa välissä yliopistoryhmän järjestämällä retkellä.

Kevään ensimmäiset kyyt

Lauantaina 21. maaliskuuta Matti Viki Vikström kysyi minua avustamaan linnunpönttöjen tyhjentämisessä ammattiosastomme Kesäkoti Mäntyniemen tiluksille. Turun Hirvensalossa sijaitsevalla neljän hehtaarin tontilla on lukuisia linnunpönttöjä. 

Pönttöputsausten jälkeen oli aika istahtaa alas vakiomökkiläisen terassille. Kurkkasin kaiteen taakse auringonpaisteessa kylpevään etelärinteeseen ja kas, kyyhän siinä lötkötteli keräämässä lämpöä. Näin tuli bongattua kevään ensimmäinen käärme! Tarkemmalla tutkailulla alempana oli toinenkin sahalaitakaveri.

Kännykällä zoomatessa kuvanlaatu on vähän heikko, mutta kyllä siitä matelijan erottaa. 

Koska oli aurinkoinen ja komea kevätpäivä, ehdotin Matille, että käydäänpä Kaarinassa Kuusiston linnanraunioilla. Siellä kun on erittäin todennäköisesti käärmeitä. Saisin kunnon kuvia autossa olleella kamerallani, eikä mitään kännykkäsohimisia.  

Tiedän linnanraunioilta takuuvarman paikan, jossa kyyt ottavat keväisin aurinkoa. Näin oli tälläkin kertaa. 

Liikkeellä on muutamia muitakin valokuvaajia. Eräs pappa lapsenlapsensa kanssa kertoi, että he ovat nähneet lähimaastossa jo kymmenen kyytä. Pikkusälli ei ainakaan tuntunut pelkäävän käärmeitä, vaan oli onnesta soikeana kun niin monta matelijaa oli tavattu. 

Me puolestamme näimme Kuusistossa yhteensä kuusi kyytä, joista kaksi jonkun matkan päässä linnanraunioista. 

Sunnuntaina 22. maaliskuuta kutsui Turun Ruissalo. Kuuvan käärmeiden talvipesällä oli neljä kyytä hereillä. Melko liikkuvaista sorttia olivatkin verrattuna Kuusiston serkkuihinsa. Nämä yksilöt olivat myös värikkäämpiä kuin linnanraunioilla tavatut mustanharmaat yksilöt. 

Puerto de la Cruz osa 6 - Retki La Gomeralle

Etelänmatkoilla tulee käytyä ahkerasti matkatoimistojen järjestämillä retkillä. Välillä kyseeseen saattaa tulla paikallisen järjestäjänkin retki, jos hotellin aulasta napatut esitteet sattuvat sisältämään jotain mielenkiintoista. 

Pääosin retkillä on saanut rahoille hyvin vastinetta. Yhdeksän vuoden takaisella Teneriffan lomalla tuli rampattua ehkä vähän liiankin kanssa ympäri saarta. Ohjelmistossa oli ainakin Mascan vuoristokylä, Teiden kansallispuisto ja tulivuori sekä laaja saarikierros. 

Tällä kertaa Teneriffan lomaviikkoon ei kuulunut kuin yksi retki. Se suuntautui naapurisaarelle La Gomeralle. 

Olen käynyt Gomeralla kerran aikaisemmin, ensimmäisen Teneriffan lomani yhteydessä talvella 2011. Se oli tuon muuten katastrofaalisen viikon valopilkku, joten nyt Aurinkomatkojen retkiä tutkaillessani uusintavisiitti pikkuruiselle Gomeralle vaikutti hyvältä. 

La Gomera on pieni, muodoltaan pyöreä vulkaaninen saari. Sen halkaisija on noin 22 kilometriä. Saaren maisemia hallitsevat jylhät vuoristot ja vehreät aarniometsät. Gomeran väkiluku vuonna 2008 oli 22 622. 

Gomeralla on pieni lentokenttä, jonne liikennöivät vain paikalliskoneet Teneriffan pohjoiselta kentältä. Teneriffan Los Cristianosista on lauttayhteys Gomeran San Sebastianin kaupunkiin. 

Joko muistoni olivat himmentyneet viidessätoista vuodessa tai sitten yhteysalus oli vaihtunut toisenlaiseksi. Fred Olsen-yhtiön laivalla tehty merimatka kesti vajaan tunnin. 

Laivaan meno ei ainakaan vuonna 2011 ollut sellainen kuin nyt. Väen lastaaminen oli äärettömän hidasta ja vaivalloista. Kävi sääliksi vanhuksia, jotka tuskin uskoivat tällaiseen rääkkiin joutuvansa. Laivan rappusissa oli allekirjoittaneellakin kieli keskellä suuta, koska askelmat olivat huomattavasti korkeampia kuin Itämerellä seilaavissa paateissa. 

San Sebastianissa tutustuttiin retkiopas Marjutin johdolla muun muassa kirkkoon ja puistoon, jonka keskellä oli Torre del Conde-niminen torni. 

Marjutilla riitti juttua bussin mutkitellessa kapeilla vuoristoteillä. Alla oleva vuori on nimeltään Rogue de Agendo, joka tunnetaan myös Kolumbuksen munana. Möhkäle erottui juuri ja juuri pilvien ja sumun seasta. 

Yksi retkietappi oli Garajonayn kansallispuisto. Siellä oli mahdollista kulkea sumun ja sammalen verhomassa laakeripuumetsässä, jonka kasvillisuus on tuhansia vuosia vanhaa. 

Las Rosas-ravintolassa saimme aivan liian pienen, joskin erittäin maukkaan, ruoka-annoksen lomassa kuulla vihellyskieliesityksen. Foneettista vihellyskieltä silboa on aikoinaan käytetty kommunikointiin laaksojen halki. Papukaijan ääntelyä muistuttava silbo on nykyään pakollinen oppiaine saaren kouluissa. 

Kuulin nyt toistamiseen silboa. Viisitoista vuotta sitten samaisen ravintolan miestarjoilija lopetti esityksensä viheltämällä "Haistakaa vittu!". Tai siltä se ainakin kuulosti. Nyt oltiin kohteliaampia. 

Ravintolan takapihalta aukesi upea näköala alas laaksoon. Kauempana siinsi Teneriffan massiivinen tulivuori Teide.  

Kokopäiväretkeksikin Gomeran reissu on varsin pitkä. Lähtö oli naapurihotellin edustalta aamukuudelta ja paluu Puerto de la Cruziin iltakahdeksan paikkeilla. 145 euron hinta varmasti karkottaa tehokkaasti useimmat halukkaat. Vilkaistessani Fred Olson-varustamon lauttahintoja, on pelkkä menopaluu Teneriffalta Gomeralle 90 euron tienoilla. 

Opas Marjutin retkiin voi tutustua tarkemmin linkissä https://www.marjut.es/