Kauden 2023 avaus Vepsässä

Kuten jossain aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsinkin, eivät odotukset kesän 2023 Vepsän ulkoilusaaren kauteen alkaneet kovin häävisti. Talvella kiiri tieto, että saaren toiminnot itselleen Turun kaupungilta saanut yrittäjä aikoo poistaa kausikortin vesibussista ja vastaisuudessa matkustaminen tapahtuu kertamaksulla. 

Huhtikuussa samainen yrittäjä kuitenkin perui puheensa. Tarjolle tuli kausikortti, joka ei edes kata koko kautta, vaan 1.6.-31.8. välisen ajan. Saaren palvelut ovat kuitenkin auki toukokuun lopusta syyskuun alkupuolelle. 

Hintaa kortille on pantu poskettomat 250 euroa. Viime vuonna se oli 150 euroa, jossa siinäkin 50 euron lisäys vuoden 2021 hintaan. Kesällä 2020 kortti maksoi 73 euroa. Ensimmäisen kausikorttini Vepsän laivaan hankin kesällä 2015, jolloin sen hinta oli 56 euroa. Melkoinen nousu!  

250 euroa oli minullekin liikaa. Sen verran löytyy selkärankaa, etten kaikkeen kusetukseen suostu, vaikka vankkumaton Vepsä-fani olenkin. Silkkaa vittuilua, että tuollainen hinta on edes kehdattu asettaa. Yrittäjä nauraa matkalla pankkiin jos joku on niin hullu, että pulittaa kausikortista tuollaisen hinnan. 

Vepsä on alun perin tarkoitettu vähäosaisille kaupunkilaisille, joille ei ole omaa mökkiä ja mahdollisuutta viettää kesää edullisesti saaristossa. Nykyään homma on kääntynyt päälaelleen kun harvalla on enää edes varaa matkustaa Vepsään. 

Veikkaan, että saarella tulee joka tapauksessa käytyä kesän mittaan silloin tällöin. Ei noin hienoa paikkaa voi täysin ruveta boikotoimaankaan, vaikka hinnat kuinka vituttaisivat. Raahaan mukanani omia eväitä, jotka ovat pois Turun kaupungin tukeman yrittäjän kassasta.  

Lauantaina 3. kesäkuuta paha mieli oli kumminkin taka-alalla päästessäni pitkästä aikaa matkustamaan Vepsään MS Lilyllä. Käytin ensimmäistä kertaa nettilippuostoa, jolloin menopaluun hinnaksi tulee 20 euroa. Ihme kyllä homma toimi aika vaivattomasti. Kahdeksan kesää vilautin kausikorttia, mutta kuten sanottu, en sitä tuollaiseen riistohintaan osta. 

Laivassa näkyi tuttuja naamoja vuosien varrelta. Saaressa heitä oli monta lisää. Henkilökuntakin tuttua parilta viime vuodelta. 

Vuorokausi Vepsässä kului virvokkeita nauttiessa, grillatessa, hyvää musiikkia kuunnellessa ja luontoa valokuvatessa. 

Majoituksena ollut mökki oli tuttu, mutta pääsi yllättämään, että pohjoistuuli osui terassille niin aggressiivisesti. Siinä ei voinut istuskella, mutta jo kahdenkymmenen metrin päässä nurmella tilanne oli aivan toinen. 

Seuraava Vepsän keikkani on viimeistään juhannuksena, jolloin on jälleen mökki varattuna ja sama porukka kuin kahtena edellisenäkin jussina. 

Raaseporin retki osa 3 - Fiskarsin ruukki

Tuulisen sunnuntain viimeinen kohde oli Fiskarsin ruukki. Se sijaitsee Fiskarin kylässä entisen Pohjan kunnan ja nykyisen Raaseporin kaupungin alueella läntisellä Uudellamaalla. 

Rautaruukki perustettiin 1649. Nykyään kylä on suomalaisen taiteen ja muotoilun keskus. Ruukin alueella asuu noin 500 ihmistä. Se on suosittu taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten keskuudessa. 

Fiskarsissa on etenkin kesällä vilkasta, mutta myös talvella on tarjolla näyttelyjä, kokous- ja majoitustiloja sekä työpajoja. 

Olen vieraillut Fiskarsissa muutaman kerran aikaisemminkin. Muutosta entiseen en huomannut kuin sen verran, että palokunnantalo oli remontissa ja kahta Fiskarsinjoen ylittävää kävelysiltaa oli hiljattain korjattu. 

Joessa edestakaisin uiskennellut telkkänaaras pesueineen herätti huomiomme. Lähistöllä eräs perheenisä oli poiminut vedestä avuttoman linnunpoikasen ja piteli sitä valtavassa kourassaan. "Mitä tälle voi tehdä?". Poikanen oli joko loukkaantunut tai eksynyt omiensa joukosta. Minä olisin laskenut sen takaisin veteen ja ollut alun perinkin koskematta. 

Fiskarsin lukuisista ravintoloista huolimatta tarjonta oli toukokuisena sunnuntai-iltapäivänä heikonpuoleista. Niinpä päädyimme torikahvilaan, joka sopi kukkarollekin parhaiten. 

Vuonna 2015 Fiskarsissa käydessäni torikahvilassa ei myyty kaverilleni pelkkää lihapiirakkaa, vaan olisi pitänyt ostaa lihapiirakka kahdella nakilla. Ihmettelimme sitä kovasti silloin. Hinnastossa toki luki, että lihapiirakka kahdella nakilla. 

Episodi tuli mieleeni kahvilan nähtyäni ja otin asian puheeksi seurueemme kanssa. Tunnistin kauppiaankin samaksi kuin kahdeksan vuotta takaperin. Tällä kertaa hän suostui myymään pelkän lihapiirakan ilman minkäänlaista inttämistä. Kuten Petteri sanoi, "myytti on nyt murrettu"! 

Raaseporin retki osa 2 - Billnäsin ruukki

Raaseporin linnan jälkeen vuorossa oli Billnäsin ruukki. Allekirjoittaneelle se oli ensivisiitti tähän historialliseen miljööseen. 

Billnäs sijaitsee entisen Pohjan kunnan alueella ja on nykyään osa Raaseporin kaupunkia. Vuoden 2009 alussa Pohjan kunta, Karjaan ja Tammisaaren kaupungit lakkautettiin ja muodostettiin uusi Raaseporin kaupunki. 

Pohja on Suomen metalliteollisuuden syntysijoja. Pitäjään perustettiin 1630-luvulla Antskogin ruukki, 1641 Billnäsin ruukki ja Fiskarisin ruukki vuonna 1649.  

Nykyään rautaruukki on historiaa ja tilalla on matkailuun keskittynyt kylä. 7 päivää-lehdestä olemme saaneet lukea, että median moniottelija Wallu Walpiokin on muuttanut Billnäsiin. Wallun postilaatikkoa emme kävelymme aikana bonganneet, eikä miestä näkynyt missään istuskelemassa siideripullo kourassa. 

Uutta tietoa minulle oli, että Billnäs on suomeksi Pinjainen. En muista koskaan aiemmin törmänneeni nimeen. Sen sijaan mieleen juolahti erään Down By The Laituri-roudarin puujalkavitsi vuodelta 1996. "Mikä on tamperelaistunut amerikkalainen?". Vastaus on tietenkin Billnäs.

Ruukkialueella on paljon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Niistä merkittävin on 1600-luvulta peräisin oleva Iso paja. Minulle jäi epäselväksi mikä se näistä mahtoi olla. Vain päivää myöhemmin huomasin netissä mainoksen, jonka mukaan pajassa järjestetään syyskuussa rokkifestivaalit ruotsalaisyhtye Mustachin johdolla. 

Mustionjoen pohjoisrannalla sijaitsevat entiset maatalousrakennukset, joista vaikuttavimman kokonaisuuden muodostavat niin sanotun Poliittisen kulman rakennukset, jotka ovat isännöitsijän huvila (1915), viljamakasiini (1778), vanha talli (1778) sekä härkätalli (1888). Pohjoisrannalla sijaitsee myös kuuluisan arkkitehdin Lars Sonckin piirtämä kivinen ruukintalo Villa Billnäs, joka on valmistunut vuonna 1917. 

Kävelyä halki aurinkoisen ruukkikylän hankaloitti ankara tuuli. Täällä se ei yltynyt niin kovaksi kuin hetkeä aiemmin Raaseporin linnassa, mutta tukka heilui riittämiin kyläraitillakin. Läheltä piti-tilannekin koettiin, kun valtava kaarnan kappale tipahti ryminällä viereeni jalopuukujalla. Päähän osuessaan olisi tehnyt kipeää. 

Minulle Billnäs oli sunnuntaisen reissun hienoin kokemus. Täytyy poiketa joskus uudelleenkin. 

Raaseporin retki osa 1 - Raaseporin linna

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina ohjelmassa oli työkaverieni Petteri Syväkarin ja Jukka Rouhiaisen kanssa tehty päiväretki Raaseporiin Länsi-Uudellemaalle. 

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Kustaviin Isokarin majakkasaarelle Uudenkaupungin vierasvenesatamasta käsin, mutta homma kariutui luontoäidin toimesta. Myöhään lauantai-iltana vastaanotin viestin, jonka mukaan sääennuste lupasi niin kovaa tuulta, ettei majakkaristeilyä ollut mahdollista toteuttaa. 

Minua asia ei suuremmin jäänyt kaivelemaan, koska Isokari on tuttu jo pienestä pitäen ja olen käynyt siellä viimeksi jokunen vuosi sitten. Harmitti enimmäkseen muiden puolesta. 

Vaihtoehtoista toimintaa ei kauan tarvinnut miettiä. Mieleeni juolahti, että voisimme lähteä katsomaan miltä Raaseporissa näyttää kesän kynnyksellä. Idea menikin hyvin läpi. 

Koska lounaisrannikolla oli armoton tuuli, ajattelin sen jäävän taakse ajellessamme Petterin autolla kohti itää. Mutta mitä vielä; Raaseporissakin oli sellainen puhuri, että hyvä kun ei iso äijäkin lähtenyt lentoon.  

Päivän ensimmäisessä kohteessa, Raaseporin linnassa, tuuli ujelsi rauniolinnan sisuksissa. Hankalamaastoinen linnanpiha ja rappuset asettivat jalkavaivaiselle omat haasteensa, mutta siitäkin selvittiin.

Suurta yleisöryntäystä linnaan ei ollut. Lisäksemme ainoastaan aasialainen turistiryhmä ja kaksi pariskuntaa liikkuivat alueella. Varmasti kesän tulleen tilanne vilkastuu ja tuulikin laantuu. 

Raaseporin linna rakennettiin 1370-luvulla veden ympäröimän silokallion päälle läntisen Uudenmaan hallintokeskukseksi. Sen tehtävänä oli valvoa Suomenlahden merenkulkua ja kauppaa. Linna oli myös tärkeä sotilaallinen tukikohta. 

Linna hylättiin vuonna 1558 Tammisaaren ja Helsingin kaupunkien perustamisen jälkeen. Se oli autiona satoja vuosia, kunnes 1880-luvulla siellä aloitettiin ensimmäiset restaurointityöt. Nykyään rauniolinnaa hoitaa ja sen toiminnasta vastaa Metsähallitus. 

Sitten edellisen käyntini, oli alueen alkupäähän valmistunut valtava kioski- ja lipunmyyntirakennus. Biljetti raunioille maksoi kahdeksan euroa. Muistaakseni viime keralla selvisi viidellä eurolla. Lipunmyyjän mukaan komea talo on ollut pystyssä viisi vuotta.

Ida Ruissalon raunioilla

Jokunen vuosi sitten sain vihiä Turun Ruissalossa sijaitsevasta rauniotalosta. Kävin tuolloin katsomassakin sitä, mutta en tainnut ottaa hökötyksestä edes yhtään valokuvaa.

Facebookin Ruissalo-ryhmässä on joskus ollut talosta juttua, mutta ihmeen vähän siihen nähden kuinka vilkasta toimintaa palstalla muuten on. Kuvia löytyy sammakoista, linnuista ja kaikesta mitä eteen sattuu tupsahtamaan, mutta saaren rakennuksista näkyy harvemmin juttua. 

Ilmeisesti kyseessä on entinen karjasuoja. Olin havaitsevani talon jäänteissä erillisiä huoneita ja jopa koristeellista tiilirakentamista. Sellaista ei kai tuiki tavallisessa navetassa yleensä ole. Eräs tuttuni on tietoinen rakennuksesta, mutta häneltäkään ei irronnut mitään konkreettista informaatiota. 

Autiotalo- ja rauniomiljöö on suosittua mallikuvauksessa. Itsellekin juolahti heti mieleen, että tuolla voisi joskus napsia kuvia. Homma venyi muutamalla vuodella, mutta viime viikolla raunioille kanssani lähti turkulainen Ida. 

Ida on tuttu nainen vuoden takaa. Kävimme tuolloin Uittamon bunkkerimäellä kuvaamassa. Siitä tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/porkkanatukka-graffitimaella.html

Toukokuinen arkiehtoo oli lämmin. Yhtä seikkaa en ottanut huomioon - nimittäin hyttyset olivat heränneet. Matkassa ei tietenkään ollut Offia tai muuta myrkkyä, joten raunioilla ei pystynyt olemaan niin pitkään kuin olin suunnitellut. Idaa itikat eivät taitaneet kiusata, mutta minusta ne olivat todella kiinnostuneita. Kuten aina. 

Rauniotalon jälkeen kävimme lähistöllä toisessa miljöössä, joka sekin on pitkään ollut mielessäni kuvauspaikkana. Tuomet sattuivat kukkimaan sopivasti ja ilta-aurinkokin pilkotti puiden välistä.