Kasvitieteellisessä 17. toukokuuta

Sunnuntaireippailu suuntautui tällä kertaa Turun Ruissalossa sijaitsevaan Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. 

Kovasti uhottiin, että kevät on etuajassa, mutta asian todellinen laita on aivan toinen. Voikukat ilmestyvät yleensä äitienpäivän aikoihin, nyt niitäkin on jouduttu odottamaan kauemmin. Tai kuka odottaa, kuka ei. Ainakin minulle keltaiset rykelmät pitkin mantuja ovat oikein piristävän näköisiä. 

Näin eilen tämän vuoden ensimmäisen viher- tai ruokasammakon kasvitieteellisen lammikossa. Ennen kuin ehdin ottaa kuvia, otus meni ja sukelsi. Vartin kuluttua palasin lammelle ja kas, siinähän se oli melkein samassa paikassa. 

Joitakin vuosia kasvitieteellisen lammissa viihtyneen haitallisen vieraslajin edustajia on erään puolitutun kuvaajan mukaan tänään näkynyt enemmänkin, eilen vain tämä ylimmässä kuvassa oleva kaveri.  

Eilen riesana oli kylmä viima, mutta lähipäiviksi on povattu jopa paria kymmentä astetta lämpöä. Taidan joku ehtoo käväistä katsomassa kuhiseeko lammikko sammakkoja. 

Vappu Vuosnaisissa osa 2 - Risteily Åvaan

Vappuviikonloppuun kuului komeissa saaristomaisemissa mökkeilyn ohella risteily Kustavista Ahvenanmaalle. 

Yhteysalus Adan liikennöi Kustavin Vuosnaisista Brändön Åvaan useita kertoja päivässä. Matka on kulkuneuvojen osalta maksullinen, mutta jalankulkijoille ilmainen. Me emme tarvinneet autoa, joten kävelimme Adanin kidasta sisälle ja sieltä ylös portaita aurinkoiselle yläkannelle. 

Adanin ravintolasta löytyi pari pulloa makoisaa Stallhagen-panimon olutta. Kaljatehdas sijaitsee Ahvenanmaan mantereella Finströmin kunnassa ja on suositeltava matkailukohde sielläpäin liikkuville. 

Merimatka Vuosnaisista Åvaan kestää nelisenkymmentä minuuttia. Kannella kelpasi katsella upeaa saaristoluontoa ja siemailla kylmää olutta.

Åvan satamasta pääsee lossilla naapurisaarelle Jurmoon. Varsinkin kesällä se on hieno ja helposti saavutettavissa oleva kohde. Kolmen vuoden takaisesta Jurmo-vierailusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/07/pikavisiitti-brandon-jurmoon.html

Åvasta eteenpäin jatkaessa on mahdollisuus matkata Brändön Torsholman sataman kautta Ahvenanmaan mantereelle, mikäli sinne asti halajaa. 

Vappu Vuosnaisissa osa 1 - Mökki

Vappuviikonloppu kului työporukan kanssa mökkeillessä. Aattona vielä aherrettiin Liedossa selkä vääränä pakettien parissa, mutta vapunpäivänä perjantaina suuntana oli saariston kuningaskunta Kustavi. 

Vartsalan saaren päässä Vuosnaisissa sijaitsee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on tarjolla myös majoitusta. Valitsimme Spaunan, jonka Kalatupa-niminen mökki vaikutti sopivalta. 35 neliöön mahtui keittiö, sähkösauna, alakerran kaksi sänkyä ja parvi. 

En ollut aikaisemmin yöpynyt Spaunan mökeissä, mutta ulkoapäin ne ovat olleet tuttuja pitkään. Muistan kun edellinen omistaja rakennutti mökit 1990-luvulla. Tuolloin toimintaa harjoitettiin Kustavin Kalatuvat-nimellä. Spaunaksi paikka muuttui uusien omistajien myötä vajaa kymmenen vuotta sitten. 

Mökin sijainti oli erinomainen. Esitteessä mainittu osittainen merinäköala oli täysin riittävä ja terassin edessä näkö- ja aurinkosuojana kasvava väkkärämänty sekin juuri sopivassa paikassa.

Jos nyt jotain kritisoimista on, niin saunaan tulisi rakentaa turvakaide lauteiden ja kiukaan väliin. Harvinaisen leveiden laudetasojen päälle kiipeillessä sai olla kieli keskellä suuta.

Vappuviikonlopun keli oli erinomainen. Saman olivat huomanneet lukuisat veneilijät. Vuosnaisten edustalla liikkui tiuhaa tahtia moottori- ja purjepaatteja.

Turun Sanomissakin noteerattu Vuosnaisten lintu- ja näkötorni rakentuu upean luontopolun korkeimmalle kohdalle. Harmi, että se oli vielä keskeneräinen, mutta ehtiihän tuonne kesällä. 

Viereisellä penkkipöydällä oli mukava nauttia pari mukillista vahvaa simaa tyyntä merta katsellen. Kallion alla on vuosia ollut lohialtaita, mutta nyt ne olivat kadonneet. Näkymä olikin aikalailla erilainen kuin viimeksi tuolla istuessani.

Vuosnaisten luontopolusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/08/vuosnaisten-luontopolku-25-elokuuta.html

Katariinanlaakson elämää toukokuussa

Viime viikolla kuvausreissailuni oli varsin aktiivista. Syynä moiseen aamuvuoro, jonka jälkeen jää aikaa rampata pitkin maita ja mantuja, jos vaan voimia riittää. Myös keli suosi. Luontoon ilmestyi vihreys viikon aikana.

Tätä kirjoittaessani televisiossa paasataan, että seuraavien kahden päivän aikana sataa koko kuukauden edestä. Mutta eipä ennen iltavuoroa ole tarmoa kameraa heilutellakaan, joten sikäli yksi lysti. 

Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella Turussa havaittiin keväällä mandariinisorsa. Suomen oloissa harvinainen lintu kohosi oitis suureksi julkkikseksi. Luontopolulle muodostui ennennäkemätön ryntäys. 

Harvinaisesta lintuvieraasta tarkemmin https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/mandariinisorsa-katariinanlaaksossa.html

Viime viikolla ei ollut mandariinisorsasta tietoakaan, mutta kaikenlaista menijää oravista mustarastaisiin polun varrelta löytyi. 

Sinisorsat ovat lähes kadonneet Katariinanlaaksosta. Lintujen taannoisesta ruokintakiellosta tiedotettiin paikallisessa mediassa tehokkaasti, ja nyt rantaan on tuotu suurikoinen kyltti.

Mandariinisorsaa houkuteltiin ties millä herkuilla lähemmäs ihmisiä, mutta homma kääntyikin päälaelleen. Naurulokit nimittäin innostuivat junttapullasta siihen malliin, ettei sorsaparka tainnut saada murustakaan.  

Sinänsä harmi, että ihmisten käyttäytyminen johtaa tällaiseen yliampumiseen. Olen monesti alueella liikkuessani huomannut, että varsinkin pikkulapset ovat onnesta soikeina heitellessään sorsille suupaloja. Oraville saa sentään vielä syöttää pähkinöitä. 

Iltakävelyllä Saaronniemessä

Mitäpä sitä toukokuisena lauantai-iltana olisi parempaakaan tekemistä kuin lähteä kävelylle Turun Ruissaloon. 

Aurajokiranta oli täynnä juhlijoita. Koska viime viikonloppuna tuli juomakiintiö vähäksi aikaa täyteen, ei oluttuoppien ja kännikalojen näkeminen aiheuttanut minkäänlaista vetoa. 

Tietyö Itäisen Rantakadun ja Tiilentekijänkadun kulmassa jaksaa ihmetyttää, etenkin kun se ei tunnu edistyvän mihinkään. 

Työmaa aitoineen hidastaa liikennettä minuuttikaupalla. Oikein kävi sääliksi bussikuskia, joka joutui matelemaan etanavauhtia ahtaalla ajoradalla. 

K-Supermarket Föri, jokilautta Föri ja Wanha Rahtilaiva kärsivät varmasti kaikki tällaisesta kuppaamisesta. Turun Sanomissa olikin jokunen viikko sitten Förimarketin kauppiaan haastattelu, jossa hän ihmetteli sekavaa tilannetta. 

Jos täysin tarpeeton miljardihanke eli Turun raitiotie junaillaan läpi, on koko kaupunki yhtä kaivantoa ja aitaa. Kun muutamaa kymmentä metriä katua korjaillaan kuukausitolkulla, tulee raitsikkatyömaa kestämään vuosia. 

Kuppaajia riitti toki Ruissalossakin. Jos nopeusrajoitus on 50 kilometriä tunnissa, ei se suinkaan tarkoita, että ajellaan muina miehinä 30-40 km/h nopeutta. Kyllä meinaan vitutti körötellä melkein puskurissa kiinni koko Ruissalon Puistotien verran. 

Liikenneurpojen vastapainoksi Saaronniemessä oli todella kaunista. Vaikka paikka paikoin oli aivan tyyntä, uskoi hiekkarannalla tapaamani purjeliitelijä viiman riittävän hänen tarpeisiinsa. Pian kaveri jo kiitikin pitkin Airiston selkää kuin tuulispää.

Saaronniemi oli kansoitettu Lähi-Idästä ja Itä-Euroopasta tulleilla ihmisillä. Purjeliitäjän lisäksi kuulin suomea puhuttavan vain satunnaisesti. 

Maastopalovaroitusta rikottiin törkeästi, mutta tuskinpa maahanmuuttajat sellaisesta olivat edes tietoisia. Eräskin kaljupäinen perheenisä kantoi sylikaupalla puuta nuotioonsa, jonka hän oli väsännyt hiekkarannan reunaan. Viralliset tulipaikat olivat kivenheiton päässä. 

Jonkinlaista valvontaa sekä informaatiota etenkin arabiaksi ja venäjäksi olisi hyvä olla, jotta häiriökäyttäytyminen saataisiin kuriin - ennen kuin koko Saaronniemi palaa poroksi.