Vuosnaisissa 13. huhtikuuta

Viime viikonloppu kului kotikonnuilla Kustavissa. Lauantaina vallinnut sumu oli tavallaan jopa hienoa, harvemmin noin sakeaa harmautta kokeekaan. Kuulemma Kaitaisten sillan ylityskin muistutti enemmän lentokoneen ikkunasta katselua kuin autolla ajelua! 

Kustavin Vartsalan saaren kärjessä sijaitseva Vuosnainen on tunnettu etenkin siitä, että sieltä on laivayhteys Ahvenanmaalle. Lossimatka kunnan pääsaarelta Kivimaalta Vartsalaan taittuu noin viidessä minuutissa. Tällä kertaa ei tarvinnut ihailla maisemia - niitä ei nimittäin näkynyt.

Vuosnaisten laiturissa ollut Ahvenanmaan yhteysalus oli erikoinen näky. Muutaman kymmenen metrin päästä se juuri ja juuri erottui.

Viime kesänä tein pitkästä aikaa laivamatkan saarimaakuntaan, tarkemmin Brändöön kuuluvaan Jurmon saareen. Aiheesta lisää linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/07/pikavisiitti-brandon-jurmoon.html 

Vuosnaisten luontopolun rantakalliot olivat kelistä huolimatta pääosin kuivia. Ei tarvinnut kävellä liian varovaisesti. Ylipäätään tuollaisessa maastossa ei paljon kannata hyppiä mikäli haluaa päästä ehjänä takaisin. 

Yksinäinen uroshaahka oli ainoa bongaamani lintu. 

Luontopolun kallio-osuudet selätettyäni katselin läheisen Ravintola Spaunan mökkejä. Olen joskus netistä selaillut rakennusten vuokrahintoja, mutta toistaiseksi kauppoja ei ole lyöty lukkoon. Ei kuitenkaan mahdoton ajatus, että joku kerta tuollakin lomailisi päivän pari. 

Koska keli oli mitä oli ja vuodenaika kevät, oli luontopolun varrella turha haaveilla törmäävänsä matelijoihin. Isoin Suomessa näkemäni käärme tuli vastaan muutama vuosi sitten juuri Vuosnaisissa. Noin valtavia yksilöitä ei voi olla kovin montaa. 

Nettitietojen mukaan rantakäärme kasvaa yleensä 75-90 sentin mittaiseksi. Suurin Suomessa tavattu yksilö on ollut 134 senttiä pitkä. Oheisessa linkissä näkyvä kaveri oli vähintään samaa kaliiberia https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

Huhtikuinen kevätpäivä Ruissalossa

Kuluvan viikon tiistaina Turun seudulla saatiin nauttia komeasta kevätpäivästä. Mittari kohosi peräti kuuteentoista asteeseen. Järkyttävän huonokelisen talven ja epävakaan alkukevään jälkeen se tuntui suorastaan luksukselta. 

Aamuvuorossa hikoillessani päätin, että loppupäivä on hyödynnettävä luonnon helmassa. Tankattuani makoisan kebabaterian Kristal-ravintolassa, ajelin Ruissalon saareen, jossa luontoelämyksiltä on suorastaan mahdotonta välttyä. 

Arvelin matelijoiden tulleen ulos koloistaan näin lämpimällä ilmalla. Kuuvan parkkipaikan lähistöllä sijaitsevalla talvipesällä ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaista liikettä. Käärmekytiksellä oli lisäkseni mukava nuori nainen kameransa kanssa. Aikani juteltuamme poistuimme ilman kuvan kuvaa. Hän suuntasi Kuuvannokkaan, minä Saaronniemeen. 

Muuttolintuja oli jo saapunut Ruissaloon melkoisesti. Turun seudulla usein nähdyistä lajeista huomasin heti Saaronniemen hiekkarannalle tepastellessani parikymmenpäisen valkoposkihanhijoukkion. 

Kaksi meriharakkaa hääräili hanhien seassa päästellen välillä kimeitä äännähdyksiään. Merenrantojen ja saariston punanokkainen kahlaaja on yksi suosikkilinnuistani. Sille kelpaa grillimakkarakin, kuten oheisesta linkistä voi nähdä https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/07/vepsan-kesy-meriharakka.html

Hienosta kevätpäivästä oli nauttimassa myös iso joukko kalastajia. En jututtanut heistä ketään, mutta käsittääkseni siikaa yritettiin kovasti saada koukkuun. Läheisellä Kolkannokan nakurannalla pari vanhempaa herraa tunnusteli tulevan kesän koitoksia. 

Aprillipäivän kyyt

Viime maanantaina 1.4. oli toinen pääsiäispäivä ja samalla aprillipäivä. Palturin puhuminen tosin unohtui vallan kokonaan, mutta ohjelmaa oli senkin edestä. Ensin linnunpönttöjen putsausta ammattiosaston kesäpaikassa Turun Hirvensalossa Matti Viki Vikströmin johdolla, jonka jälkeen suuntana oli Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. 

Lämpömittari kohosi peräti kolmeentoista plussa-asteeseen. Selkä hiestä märkänä linnunpönttöjä pidellessä juolahti mieleen, että näin nättinä kevätpäivänä saattavat käärmeetkin olla jo liikkeellä.

Hirvensalossa emme niihin törmänneet, vaikka alueella onkin viime vuosina esiintynyt matelijoita huomattavasti enemmän kuin ennen muinoin. Syynä moiseen lienee ahkera rakentaminen, jonka takia käärmeet ovat joutuneet etsimään uusia elinpiirejä. 

Kuusiston linnanraunioilla käärmeitä asustelee jykevien muurien suojissa. Moni ei tätä varmastikaan tiedä ja saattaakin tulla yllätyksenä kuinka lähellä kulkuväyliä kyyt loikoilevat lämpöä keräten. Kuvien käärmeetkin löytyivät parin metrin päästä pääpolkua. Niitä ei huomaa, ellei sillä silmällä etsi. 

Aprillipäivänä tärppäsi heti kun menimme paikkaan, jossa olen kyitä aiemminkin nähnyt. Aluksi näytti siltä, että luikertajia olisi ollut kolme. Näin saattoi ollakin, mutta käärmekasan auetessa selkiintyi, että niitä olikin kaksi. 

Liikkeitämme tai läheisten puurappusten töminää kyyt eivät noteeraneet. Otin varmaan yli sata kuvaa, joista tässä on kymmenen mielestäni onnistuneinta. 

Eräs tuttava ihmetteli miten olen saanut käärmeistä näin lähikuvia ja olinko itsekin samalla tasolla makaamassa kuin luikerot. Eipä siinä sen kummempaa taikaa ole kuin hyvä zoomikamera. En koskaan jälkeenpäin sorki kuvieni rajauksia, vaan homma hoidetaan kuvaushetkellä.  

Pääsiäistipuja ja kevään ensimmäinen käärme

Pääsiäistä vietettiin viime ja osin tälläkin viikolla, maanantain 1. huhtikuuta ollessa toinen pääsiäispäivä. Kävin kaksi kertaa Turun Ruissalossa kävelyllä, luonnollisesti kamera kaulassa killuen. Muistikortille tallentui monenlaista menijää, kaikkea joutsenista kyykäärmeeseen. 

Ruissalon Saaronniemessä uiskenteli laskujeni mukaan 25 kyhmyjoutsenta. Linturivistöä oli monenlaista. Oli liki, että olisin saanut tallennettua kahden kenokaulan muodostaman sydämen. Sellainen on vielä kuvaamatta. 

Joutsenten joukossa oli perinteinen häirikkökin. Eli lintu, joka siivet pörhistettynä ui kohti lajikumppaneitaan karkottaen muut kauemmaksi. En tarkemmin tunne käyttäytymisen merkitystä, mutta ilmeisesti siinä haetaan omaa reviiriä tai kumppania. Toiminta näyttää karulta, kun muuten levollisessa porukassa yksi jahtaa muita.

Tiedossani on etelärinne, jossa saattaa keväisin tavata käärmeitä. Pari viikkoa aiemmin alueella ei ollut vielä minkäänlaista toimintaa, mutta nyt tärppäsi.

Aikani katseella maastoa haravoituani näkyi liikettä. Hiiri. Kaveri päässee parempiin suihin ennen pitkää, mikäli jatkaa touhuamistaan samoilla apajilla käärmeiden kanssa. 

Kärmeksiä ei näkynyt ja aloin lampsia kohti autoani. Matkalla huomasin isohkon kyyn keräämässä auringonsäteitä heinikossa. Eräs tuttava veikkasi kuvat nähtyään, että matelija on jo ehtinyt syödäkin. Oma teoriani on, että kyy levitti luunsa kerätäkseen lisää lämpöä ja siksi näytti paksulta. 

Kun paikalle huristeli Kuntecin auto lavalla olevat työkalut täristen, ajattelin jossain lähellä olevan työmaan. Työmiehet keltaisissa huomiovaatteissaan tulivatkin bongaamaan käärmeitä! Mahtavaa kun on työpaikka, jossa saa tehdä mitä lystää. Varsinkin ilman pelkoa, että esihenkilöt kyttäävät jokaista liikettäsi.

Mäntyniemen Talvipäivät 2024

Lauantaina 9. maaliskuuta Turun Hirvensalossa Kesäkoti Mäntyniemessä vietettiin PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n järjestämää Talvipäivää. 

En muista kuinka monta kertaa olen karkeloihin osallistunut, mutta veikkaisin luvun menevän kymmenen paremmalle puolelle. Paikalle minua on vetänyt etenkin makoisa murkina ja toki tuttujakin on ollut mukava tavata. 

Oikein vesi tirahtaa kielelle muistellessani ruokia, joita Mäntyniemessä on tarjottu Toukoniemen Leenan toimesta. Grillimestarienkaan taso ei ole vuosien varrella pahemmin heitellyt. 

Jokunen vuosi takaperin Talvipäivän viettoon kuului poniajelua. Ymmärrän hyvin, ettei hevosta ohjastajineen kannatta tuoda pariksi tunniksi paikalle, ellei sille löydy tarpeeksi käyttäjiä. Onpa perheiden pienimmille tarkoitettuun kärryyn joskus istahtanut hieman varttuneempikin henkilö. 

Muutama vuosi sitten eläköitynyt postimies Matti Vikströmin muisteli, että Mäntyniemessä on aikoinaan ollut peräti 190 ihmistä vastaavana päivänä. Muistan itsekin, että ainakin vuonna 2009 porukkaa oli todella paljon, parkkipaikkakin aurattu läheiselle pellolle. Hangessa seisoskeli pari liikenteenohjaajaakin.

Pulkan vetokilpailun ideoinut ja tuomaroinut Marko Koivumäki oli silminnähden tyytyväinen suuren suosion saaneeseen lajiin. Tyyli vaikutti osallistujilla olevan lähes identtinen. Kovimmat kilpailijat kiersivät radan alle minuuttiin! 

Lumitilanne ei 9. maaliskuuta ollut kovin ihmeellinen, mutta en usko sitä monen kaivanneenkaan. Takapakkia tuli viikkoa myöhemmin, jolloin Turun seudulla satoi yhtenä yönä 20-30 senttiä lunta. Sen rippeet alkavat tätä kirjoittaessani olla sulaneet. Kevättä odotellessa.