Halikon Kurpitsaviikot 2024

Salon kupeessa Halikossa on pelto, jossa tapahtuu syksyisin kummia. Paikallinen vihannesyritys Rannikon Puutarha on tehnyt menestystarinan Kurpitsaviikoista, joita vietetään lokakuun loppupuolella. 

Piti oikein muistella montako kertaa olen karkeloihin osallistunut. Luvuksi sain neljä. Valtava määrä kurpitsoja halikkolaisella pellolla vuodesta toiseen saattaa tuntua turhalta kertaukselta, mutta ainakaan minä en ole niin kokenut. Mukavaa vaihtelua syksyn kulkuun. 

Tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta. Järjestäjän tietojen mukaan Halikkoon saapuu jopa satoja tuhansia kävijöitä. Aivan näin suureen lukuun tuskin uskoo joulupukkikaan, mutta varmasti kymmeniä tuhansia uteliaita talloo pellolle levitettyjä olkia ja kummastelee kaiverrettuja kurpitsoja.  

Rannikon Puutarhan puolelta henkilökuntaa on paikalla jopa 170 henkeä. Liikenteenohjaajia, myyjiä ja järjestysmiehiä. Salon Seudun Sanomien mukaan jotkut kärsimättömät autoilijat ovat olleet lähellä ajaa liikenteenvalvojien päälle. Moisia urpoja ei kannattaisi alueelle edes päästää, ellei jaksa jonotella ja odottaa parkkipaikkaa. 

Turusta on helppo ajella Halikkoon. Ajoituskin osui aivan nappiin. Tullessa oli vielä valoa ja puolisen tuntia pellolla tallusteltua alkoikin jo hämärtyä. Jos olisi pimeässä tuijotellut pelkästään kurpitsapäitä, olisi jäänyt paljon muuta huomaamatta. 

Vaikka kävi mielessä, että olisihan kynttiläkurpitsa aika miesmäinen parvekkeella, tyydyin ostamaan paketin kurpitsamakkaraa. Tämä jo muutama vuosi sitten erinomaiseksi todettu tuote pääsee tänään grillitulille.  

Tänä aamuna Facebookiin vilkaistessani oli eräs tuttu kommentoinut kitkerään sävyyn Halikon tapahtumaa. Ei kuulemma ollut yhtään ruokaa myynnissä ja kaikki oli muutenkin ihan vinksallaan. Kummallista, koska ravintotarjontaa on ympäri peltoa ja kurpitsapäitäkin myytävänä 15 euron hintaan varmasti tuhansia kappaleita. 

Littoistenjärvellä 24. lokakuuta

Maanantaina Turun seutua riepotellutta sadetta ja tuulta lukuun ottamatta on tällä viikolla ollut mukava syysilma. Koska työvuoronikin sattui olemaan sellainen, että pääsin hallista pois ihmisten aikaan, otin suunnakseni Littoistenjärven. 

Liedon Avantista ei ole pitkä matka Littoisiin. Ei varsinkaan jos käyttää samaa pikkutietä kuin minä, sivuten valtakunnallistakin julkisuutta kuukausi sitten saanutta Villa Järvelän avantouintikeskusta. Siellä kun paloi kaksi saunaa maan tasalle. Kolmas kärsi kuumuudesta ja savusta. 

Moottorisahojen pärinästä päätellen Järvelässä ollaan rakennuspuuhissa. Uutisoinnin perusteella vakiokävijät rupesivat heti talkoohommiin, joten savuavat rauniot lienevät enää muisto vain ja talveksi päästään taas saunomaan. 

Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla sijaitseva järvi on pinta-alaltaan 147,5 hehtaaria. Sen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja rantaviivaa on kuutisen kilometriä. Järvessä on kaksi saarta ja luoto. 

Koska päivän säätä saattoi luonnehtia melkeinpä lämpimäksi, näkyi se myös järven rannoilla. Ihmisiä oli grillauspaikalla, koirapuistossa ja istuskelemassa penkeillä. Kaksi venäjää molottanutta, ruoka-aikana kotona ollutta neitokaista piti sellaista ääntä, että vuoropuhelunsa saattoi kuulua järven toiselle rannalle saakka. 

Viitisenkymmentä kanadanhanhea puuhasteli rannalla. Vastoin pienempiä valkoposkisia serkkujaan nämä olivat arkoja. Vaikka pidin reilusti välimatkaa lintuihin, kipittivät ne veteen. Valkoposkihanhet eivät olisi välittäneet tuon taivaallista isommastakaan äijästä. Tämä oli varmasti suurin parvi tätä lajia, johon olen tänä vuonna törmännyt.

Syysruskaa Kustavin kirkkomaalla

Kustavin hautausmaalla oli lauantaina 19. lokakuuta komea syysruska. Kiertelin alueella aikani kuvakulmia etsien.

Paras ruska-aika Lounais-Suomessa on tilastojen mukaan noin viikkoa aikaisemmin, mutta eipä tämäkään näkymä lainkaan hullumpi ollut. Puissa riitti yhä värikkäitä lehtiä. Hiljalleen nekin putoavat, jääden odottamaan suntion haravaa.

Ilma oli valokuvaukseen mitä parhain. Toista kuin tänään, jolloin on ollut täysin harmaa päivä. Luvattua sadetta ei illansuuhun kai tullut, mutta siinä vaiheessa päivää se olisi ollut jo aivan yksi lysti. 

Lumi ja Maria Turussa

Syyskuun toisena sunnuntaina tapasin vanhat tuttuni Marian ja Lumin. Loppukesäiseen tapaansa he olivat Turussa lomalla, tehden tosin lähtöä seuraavana päivänä.

Lumi ei tosin kovin "vanha" tuttu ole, sillä kuvien ottopäivänä hän oli vielä kymmenen. Eilen tuli vuosia yksi lisää. 

Mariaan tutustuin aikoinaan samalla työpaikalla Turussa. Maailman turuilla paljon matkustellut nainen päätyi lopulta Kiinaan, jossa Lumi syntyi. Koronapandemian aikana maasta ei päässyt vuosiin pois, mutta kun pääsi, muutti perhe Englantiin. 

Maria oli ensimmäisen kerran fotomallinani kesällä 2008. Sittemmin aika monta kertaa, en ole pitänyt tarkempaa lukua. Lumi on ollut mukana aina tavatessamme; kerrassaan ilmiömäinen kameran edessä hänkin. 

Puhelimessa piti hetken miettiä missä tapaamme ja kuvia otamme, mutta asia ratkesi helposti. Turun linnanpuisto, osin linnan sisäpihakin ja Forum Marinumin edusta Aurajoen rannalla toimivat miljöönä. 

Pari linkkiä vanhempiin Maria & Lumi-kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2015/09/maria-ja-lumi-ruissalossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/08/maria-ja-lumi-samppalinnassa.html

Syyspippalot Mäntyniemessä

Lauantaina 12. lokakuuta oli jälleen aika kokoontua Turun Hirvensalon Papinsaaren Mäntyniemeen. 

Presidentin asunnon nimikaima on PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n kesäkoti, josta voi vuokrata päärakennuksen salia. Mökkejäkin on tarjolla, mikäli kiinnostaa viettää aikaa meren rannalla luonnon helmassa, lähellä kaupungin keskustaa. 

Päivän ohjelmistossa oli erilaisia pelejä kuten biljardia, koronaa ja fortunaa sekä laatimani tietokilpailu, jonka aiheena oli Turun ja lähiseudun musiikki. Kysymykset käsittelivät muun muassa turkulaisia levykauppoja ja artisteja. Tietokilpailun vetäjänä toimi Matti Viki Vikström. 

Mäntyniemen salia on tullut tavaksi varata pari kertaa vuodessa. Joskus siellä on oltu tammikuussakin. Mutta koska viime talvi oli harmillisen pitkä ja kylmä, ei vastaavaa kannattane yrittää uudelleen - ellei sitten ole lauha talvi. Veikkaisin, että seuraavaksi tällainen vastaava päivä voisi olla huhtikuussa kevään korvilla. 

Tällä kertaa sää suosi. Salissa oli jopa kuuma auringon porottaessa sisään isoista ikkunoista. Fleece-takkikin alkoi olla aivan liikaa. 

Ymmärrän hyvin jos ollaan hirvimetsällä Laitilassa tai lomailemassa Tallinnassa, vie se varmasti voiton Mäntyniemestä. Sitä taas en oikein käsitä, ettei vaivauduta edes ilmoittamaan onko tulossa vai ei. Ei luulisi olevan suuri vaiva pistää viestiä kun joku jotain aktiviteettia viitsii järjestää.