Kalevala: Kullervon tarina

Eilen 16. tammikuuta sai ensi-iltansa Antti J. Jokisen ohjaama suurelokuva Kalevala: Kullervon tarina. 

Ohjaaja Jokisesta minulla ei ole vuosien saatossa ollut järin korkeatasoista vaikutelmaa. Kaveri on ollut lähinnä ärsyttävä muotivaateteline lässyttävällä puheenparrellaan. Nyt näyttää siltä, että hän on skarpannut, koska tällaista elokuvaa ei kuka tahansa pysty tekemään. 

Näin etukäteen elokuvan trailerin pariinkin otteeseen. Mutta kuten yleensä, on muutamaan minuuttiin ängetty kovimmat taistelukohtaukset sellaisella tempolla, että heikompaa hirvittää. Kalevalan tapauksessa traileri on kyllä edustava.

Turun Sanomissa Kullervon tarina sai kriitikolta vaivaiset kaksi tähteä. Saman kohtalon se koki Helsingin Sanomissa. Kyseistä juttua en tosin pystynyt nettijulkaisun maksumuurin takia lukemaan kuin vähän alusta. 

Nykyisiä elokuva-arvioita lukiessa tulee oikein ikävä vanhaa kunnon Tapani Maskulaa, joka Turun Sanomissa lyttäsi lähes poikkeuksetta kaikki uutuusleffat. Yleensä se oli varma merkki, että nyt valkokankaalla on kovaa kamaa! 

Kaarinassa sijaitsevan Kino Piispanristin ykkössali oli mukavasti täyttynyt kello 18 näytöksessä. Jo iltapäivällä olisi ollut mahdollista päästä nauttimaan elokuvasta, mutta koin sen turhan aikaiseksi ajankohdaksi. 

Kullervon tarinan pituus hieman arvelutti. Sen verran vauhdikasta meno kuitenkin oli, ettei takapuoli ehtinyt 143 minuutissa puutua. 

Tiivistämisen varaa olisi tosin ollut jonkun verran. Elokuvan loppupuolella oli aavistuksen tyhjäkäyntiä päähenkilön tavatessa Ainon. Vaikka sankari pukille pääsikin, olisi jakson voinut yhtä hyvin jättää väliin. 

Untamoa näyttelevä Eero Aho on lunastanut paikkansa valkokankaalla jo ajat sitten. Viimeistään alikersantti Antero Rokan rooli Tuntemattoman sotilaan kolmannessa elokuvaversiossa vuodelta 2017 teki hänestä pätevän kovisten esittäjän. 

Kullervoa näyttelevä Elias Salonen puolestaan on ollut ainakin minulle jonkinmoinen babyface. Mutta ei todellakaan enää; hän tekee elokuvassa loistoroolin. 

Loistoroolissa hänet tosin nähtiin jo vuosi sitten perin toisenlaisessa rainassa. Dingo-yhtyeestä ja sen solistista Neumannista kertoneessa Levoton Tuhkimo-leffassa Salonen hyppäsi hiljattain edesmenneen manageri Lasse Norreksen saappaisiin. 

Ahon ja Salosen ohella Kullervon tarinan pääosissa nähdään Ilkka Koivula (Wäinö), Olli Rahkonen (Ilmarinen), Krista Kosonen (Kerttu), Johannes Holopainen (Kalervo), Janne Hyytiäinen (Kalevi), Oona Airola (Marjatta) ja Ronja Oras (Aino). 

Suomalaisittain kallis, yli viisi miljoonaa euroa maksanut elokuva on kuvattu Pohjois-Karjalan komeissa maisemissa. Kuvausryhmä piti keskipisteenään Nurmeksen Bombaa. Leffan pääyhteistyökumppani Pohjois-Karjalan Osuuskauppa rakennutti Bomban alueelle lavasteet kuten Untamon ja Kullervon asumukset. 

Tammikuun alkua Katariinanlaaksossa

Yksi kuluvan vuoden ensimmäistä ulkoiluista kameran kera tapahtui Turun Katariinanlaaksossa. 

Katariinanlaakso on 17 hehtaarin laajuinen jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut luonnonsuojelualue Turun eteläisten lähiöiden tuntumassa lähellä Kaarinan rajaa. 

Viikkokaupalla kestänyt flunssa vaivasi yhä, mutta seinien alkaessa kaatua päälle, oli luonnon helmaan päästävä edes hetkeksi. Ääntä ei kurkusta tullut moneen päivään juuri pihaustakaan, mutta mitäpä sitä metsäpolulla turhia jaarittelemaan. 

Parin kaverin Katariinanlaakso-kuvia katsellessani huomasin lintujen ja oravien ohella ruuan perässä vipeltäviä siimahäntiä. 

Koska paikka kerrottiin varsin yksityiskohtaisesti, osasin mennä vaivatta hollille. Mukaan sattui kamera, joka ei siinä valossa suostunut kunnolla tarkentamaan kohteeseen. Eri vehkeellä hiiristä olisi todennäköisesti saanut enemmän fotoja. 

Aikomus olisi lähiaikoina käydä katsomassa onko ruokintapaikalla vielä vipinää. Mikäli metsähiiriä ei ole popsittu parempiin suihin, saattaa kamera laulaa hoosiannaa. 

Loppiaisena Kuuvannokalla

Tämän viikon tiistaina 6. tammikuuta vietettiin loppiaista. Se on kristillinen juhla, joka merkitsee Jeesuksen syntymän ilmoittamista maailmalle. Minulle loppiainen puolestaan merkitsee etupäässä sitä, ettei silloin tarvitse mennä töihin, mikäli se osuu arkipäivälle. 

Koska viimeiset kuukaudet ovat olleet todella surkeita kelien puolesta, saatiin nyt Turun seudullekin talvi. Moni tuntuu rakastavan yli kymmenen asteen pakkasia ja lumihangessa tarpomista. Itse en talvea kaipaa muuta kuin sen puolesta, ettei aina sataisi vettä ja olisi harmaata. 

Lähdin puolenpäivän tienoilla Ruissalon Kuuvaan, jossa aikomuksenani oli kuvata pakkasen kourissa höyryävää merta. Mutta mitä vielä; yön aikana lämpötila oli noussut kymmenellä asteella ja auton mittari näytti vaivaista miinus kahta. 

Pyhäpäivästä huolimatta ihmisiä oli liikkeellä vähän. Kaksi lintumiestä käveli tiellä vastaan. Perillä nuoripari teki lähtöä juuri kun pääsin rannalle. Kiikarisankareista poiketen he tervehtivät.

Airistolla ei ollut meren jäätymisestä tietoakaan näillä pakkasasteilla. Tuulisessa kelissä ilma tuntui kuitenkin paljon paria astetta kylmemmältä, joten Kuuvannokan kallioilla ei voinut kovin pitkään kuljeskella. 

Ylimmässä kuvassa näkyvä Loistokari on näyttää olevan yhä myynnissä. Hintapyyntö on 680 000 euroa, jolla saisi ikioman saaren mökkeineen Turun edustalta. Tarkemmin https://www.etuovi.com/kohde/21434216

Vuoden ensimmäinen Ruissalo

Sunnuntaina 4. tammikuuta käväisin pitkästä aikaa luonnon helmassa. Flunssa vai mikä lie influenssa on vaivannut enemmän tai vähemmän jo kolme viikkoa. Marraskuun alkupuolella työnantajan puolelta saatu influenssarokotuskin taisi olla yhtä tyhjän kanssa, mutta tulipa otettua kun kerran tarjottiin.

Turun Ruissalon Saaronniemessä oli pakkasta auton mittarin mukaan kaksitoista astetta. Erään tutun talviuimarin, joka pulahti veteen ilman saunomista, mukaan asteita olisi ollut peräti -14. Hänellä ei hyisessä vedessä pulikointi tehnyt näköjään tiukkaakaan. 

Lenkkini Saaronniemessä ei järin pitkä ollut, mutta tulipa sentään otettua jonkun verran fotoja. Sormet jäätyivät nopeasti, mutta kamera toimi urhoollisesti, vaikka eräs ulkoilija sen kestävyyttä tällaisella ilmalla epäilikin. 

Sama kaveri kertoi toivovansa meren nopeaa jäätymistä. Tällä menolla siihen tuskin kauan menee. Loppuviikoksikin on luvattu kovaa pakkasta, joten eiköhän jo ensi viikonloppuna rohkeimmat ryhdy kokeilemaan jään kantavuutta. 

Kuvakatsaus vuoteen 2025

Tässä vuoden vuoden vaihtuessa päätin kartoittaa millaisia kuvia tulikaan otettua vuonna 2025. Kamera oli melkein aina matkassa mukana. Ja jos ei ollut, niin tallensin ympäristöä kännykällä.  

Erikoiseksi menneen vuoden tekee ilmasto. Kesäkuussa tuuli niin helkutisti, etten vastaavaa muista. Tietysti vuosilomani osui juuri siihen ajankohtaan. Ainoa kesäinen viikonloppu oli viikkoa ennen juhannusta, jolloin matkailin Tallinnassa. 

Keräsin kaksikymmentä fotoa, jotka jäivät parhaiten mieleen vuodesta 2025. Kymmenkunta julkaistiin Turun Sanomissa Lukijan kuva-palstallakin. Lähetän sinne suunnilleen kerran viikossa jonkun otoksen. Välillä menee läpi. 

Määrällisesti kuvia kertyi valtavasti. Vähintään tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia. Poistelen yleensä samankaltaiset, epätarkat tai muuten vaan huonot. 

Vuoden lähestyessä päättymistään kamera sai kerätä kaapissa pölyä peräti kaksi kuukautta. Lokakuun lopussa alkanut sadekausi kun kesti vuoden loppuun, eikä tuulestakaan ollut pulaa. Yleensä molemmista joutui kärsimään yhtä aikaa. Tätä kirjoittaessani on pakkasta seitsemän astetta ja aura-auto kolistelee takapihalla.