Tallinna ja Manowar osa 1 - Yleistä

Viime vuoden syyskuun alussa Facebookiin putkahti tieto, että amerikkalainen heavy metal-yhtye Manowar esiintyy kesäkuussa 2025 Tallinnassa Piritan luostarin raunioilla. Vieläpä kahtena iltana peräkkäin. Vanhana fanina olin tietysti kiinnostunut asiasta. Tallinnan reissullekin pääsisi pitkästä aikaa. 

Oletin lippujen menevän kuin kuumille kiville heti aamusta. Kyselin naamakirjassa voisiko joku tuttu hankkia minulle lipun, koska olin itse tuolloin töissä. Siellä kun tehdään selkä vääränä fyysistä työtä, eikä surffailla missään myyntisivustoilla. Moni tuttava puolestaan istuskelee näyttöpäätteen ääressä päivät pitkät.

Tuntui, ettei kukaan ollut halukas auttamaan ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon. Pelastava enkeli kuitenkin ilmaantui pääkaupunkiseudulta. 

Pilvi Telaranta on tuttu nainen Elmu ry:n järjestämiltä Sweden Rock Festival-reissuilta. Osallistuin rientoihin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä seitsemänä kesänä ja Pilvi oli mukana useamman kerran. Manowar-fanina hän oli itsekin hankkimassa lippua Tallinnaan, joten samalla järjestyi sellainen minullekin perjantain konserttiin. 

Viron matkailuni oli takavuosina hyvinkin vilkasta. Pisin tauko pariinkymmeneen vuoteen oli tämän vuosikymmenen alussa. Ensimmäisenä koronakesänä 2020 Tallink Siljan aluksella tehty risteily Turusta Tallinnaan oli edellinen kosketukseni Viron maaperälle. 

Kiinnostukseni Viroa kohtaan ei kuitenkaan ole missään vaiheessa vähentynyt. Ei vaan ole tahtonut löytyä samanhenkistä matkaseuraa. Toki koronarajoituksetkin vaikuttivat, vaikka noin ylipäätään epidemia ei elämääni juuri muuttanutkaan. Samalla tavalla kävin töissä ja kaupassa kuten ennenkin.  

Takavuosina Viron matkoilla oli usein mukana työkaverini Sunttu. Hänen lopettaessa ulkomaanmatkailunsa, menetin samalla hyvän matkakumppanin. 

Ensi kesänä tosin toivon mukaan toteutuu jo vuosia kaavailtu automatka Viron Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. Sinne olisi aikomus lähteä samalla porukalla kuin muutamalle aiemmallekin reissulle. Allekirjoittanut, MP Vanne ja Sunttu. 

Turussa järjestettiin Tallinnan Manowar-konserttien kanssa samaan aikaan "Suomen suurin rockfestivaali"-sloganilla varustettu Rockfest. Ensimmäistä kertaa kaupungissa nähty tapahtuma jäi samalla ilmeisesti myös viimeiseksi, koska sitä ei ensi vuonna ole. 

Syynä moiseen lienee huono lippumenekki, jonka aiheuttajaksi arvelen pääkaupunkiseudulta tulevien asiakkaiden Turku-boikotoinnin ohella tapahtuman sekavaa ohjelmistoa. Kolme päivää melkoista sillisalaattia kalliiden lippujen kera ei ollut toimiva yhdistelmä.

Olisin toki ilman Tallinnan matkaa mennyt Rockfestiin ainakin päiväksi. Aikainen matkaanlähtö kuitenkin painoi sen verran päälle, että oli jätettävä juhlien torstainen Judas Priest-iltakin väliin. Periaatteessa se olisi voinut onnistua parin tunnin yöunilla, mutta kostautunut heti seuraavana päivänä. 

Lähtöaamuna, perjantaina 13. kesäkuuta, oli ilmassa pientä säätöä. Se saattoi johtua epäonnen päivämäärästäkin, mene ja tiedä, mutta ainakin tuli kiire. Kellotin kävelymatkan Turun Martista nykyiselle juna-asemalle Logomon sillan kupeeseen 32 minuuttiin. Sopii pistää paremmaksi! 

Kupittaan asemalta junaan hyppäsi vanha kaverini Jani Pirilä, joka alla olevassa kuvassa nauttii Tallinnan Kieg in de Kök-linnoitusmuseossa olutta Vana Tallinn-liköörin kera. 

Hän hankki Manowar-biljettinsä paljon minua myöhemmin. Oletuksistani huolimatta niitä ei myytykään heti ensimmäisenä aamuna loppuun, vaan ilmeisesti vielä konserttipäivinä luostarialueelle pääsi jos sinne halusi. 

Jo aiemmin selvisi, että Pirilällä oli lippu molemmille konserttipäiville. Päätin itsekin, että kun kerran Tallinnaan asti mennään, hommaan myös lauantaiseen konserttiin sisäänpääsyn. 

Ikaalisten Matkatoimisto mainosti Manowar-matkaa hotellipaketin kera. Se sisälsi sopivasti lauantain konserttilipun, kun jo hankittu oli perjantaille. Järjestely tuli vähän kalliimmaksi, mutta samalla löytyi majoituspuoleen ratkaisu. Piriläkin majoittui samaan hotelliin, Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Ibis Styles Hoteliin. 

Tallinnassa keli suosi. Vaikka kesäkuu oli muuten kylmä ja tuulinen, osui tähän viikonloppuun mahtava ilma. Vanhan kaupungin nähtävyyksiä ja terasseja kierrellessä soijaa pukkasi, mutta tulipa pitkästä aikaa nähtyä historiallista hansakaupunkia. 

Manowar-viikonloppu oli Tallinnassa huomattu jopa museoissa. Esimerkiksi Kieg in de Kökin opas arvasi oitis habituksestamme meidän olevan menossa Manowarin konserttiin. Varmasti erikoislaatuinen ja historiallinen konserttipaikka oli paremmin hänen tiedossaan kuin joku laitakaupungin halli. 

Nelli Ruissalon ruskassa

Nämä kuvat otettiin tuulisena viikonloppuna lokakuussa Turun Ruissalossa. Mallina oli tuttavapariskunnan tytär Nelli. 

Nellin kanssa kävimme jo syyskuun puolella Ruissalon Kuuvassa sijainneella auringonkukkapellolla. Illansuussa valo oli aavistuksen turhan jyrkkä, mutta tuli sieltäkin jonkun verran kelvollisia ruutuja. 

Lokakuisena sunnuntaina oli tarkoitus oli tavoitella kuviin syysruskaa. Päivää aiemmin riehunut syysmyrsky oli osin laantunut ja paikka paikoin oli jopa täysin tyyntä. Tippuneita lehtiä oli myräkän jäljiltä varmasti normaalia enemmän.

Mielessäni oli parikin miljöötä Ruissalon alkupäästä Marjaniemen kartanolta. Rantaan ei kuitenkaan ollut ankaran viiman vuoksi mitään asiaa ilman pilkkihaalareita. Sen sijaan luontopolun varrelta löytyi tuuleton paikka, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt. 

Pikku-Pukin promenadin alkupäässä sijaitsevilla Krimin sodan (1854-1855) aikaisella venäläisellä tykkipatterilla ei tuullut pätkääkään. Kapuamisen ylös kivirakennelmalle olisi toki voinut suorittaa helpomminkin kuin jyrkkää rinnettä pitkin, mutta ainakin alas pääsi turvallisesti rappusia käyttäen. 

Lopuksi kävimme Turun Seudun Hengitysyhdistyksen hallinnoimassa Toivonniemessä. Hiljaista oli sielläkin tähän aikaan vuodesta. Suosittu rantasaunakin säpissä kesäkauden päätyttyä. 

Mielestäni kuvista tuli kivoja, vaikka uuden kameran toiminnot olivatkin välillä hiukan hakusessa. Mikäli Nelli tulee ensi vuoden puolellakin malliksi, toivon mukaan kamera pelaa silloin jo sutjakkaammin. 

Mäntyniemen lokakuiset pippalot

Lokakuun viimeisenä lauantaina oli jälleen aika kokoontua kaveriporukalla Turun Hirvensalon Papinsaaressa sijaitsevaan Kesäkoti Mäntyniemeen. 

Kyseessä on ammattiosastoni PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n hallinnoima paikka, josta on mahdollista vuokrata päärakennuksen salia erilaisiin tilaisuuksiin. 

Päivän ohjelmistossa oli muun muassa pelejä kuten biljardia ja koronaa. Takkatuli loi tunnelmaa ja nurkassa puhalsi kaasulämmitin. Keli oli tosin sen verran suotuisa, ettei ainakaan tarvinnut palella. 

Pimenevän syysillan kliimaksi monille oli hartaasti odotettu tietokilpailu. Tuomarina ja juontajana toimi Matti Viki Vikström, jolle olin hyvissä ajoin toimittanut kysymykset. Aiheena oli tällä kertaa Suomalaiset julkkikset. 

Tietokilpailu käsitti peräti kuusikymmentä kysymystä. Mikäli ei tiennyt vastausta, putosi välittömästi ja vuoro meni seuraavalle. Tiukan taiston voitti Mäntyniemessä mökkeilevä Jake. Palkintoina jaettiin dvd- ja cd-levyjä, joille toivottavasti tulee jotain käyttöäkin. 

Suomalaiset julkkikset-visa sisälsi muun muassa seuraavat kiperät kysymykset:

- Kuka on Katri Helenan managerin ja miesystävän Tommi Liimataisen laulava pikkuveli? a) Peter James Goodman b) Jonne Aaron c) Tero-Petri Suovanen

- Minkä niminen amerikkalaisrakastaja Miss Universum Anne Pohtamolla oli 70-luvun lopulla? a) Jacques de la Fontaine b) Francis Ford Coppola c) Andrew Lloyd Webber 

- Mikä on Suomen Huutokauppakeisari-ohjelmassa esiintyvän Markku-apulaisen sukunimi? a) Kettu b) Orava c) Saukko

- Minkä nimisen orkesterin Pauli Hanhiniemi perusti 90-luvulla erottuaan Kolmas nainen-yhtyeestä? a) Pauli Hanhiniemen Perunateatteri b) Pauli Hanhiniemen Kesäteatteri c) Pauli Hanhiniemen Kotiteatteri

- Mikä oli Joel Hallikaisen taiteilijanimi 1970-luvun lopulla? a) Elvis Breznev b) Dead Kekkonen c) Jeesus Caesar

Harmi, ettei ajankohta lokakuun lopulla sopinut kaikille kutsun saaneille. Ensi keväänä kokoonnutaan varmasti taas, joten toivottavasti silloin tärppää!  

Katariinanlaakson luontopolku 19. lokakuuta

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina Turun Katariinanlaakson luontopolulla riitti väkeä. Polun varrella ja etenkin isolla laakealla kivellä hyörivät oravat ovat ihmisten kiinnostuksen kohteina. Miksei pikkulinnut ja sorsatkin, mutta ehdottomasti eniten huomiota saavat kurret. 

Oravien takia itsekin siellä olin, koska niistä saattaa saada hyviä kuvia. Tällä kertaa paikalle sattui useampikin henkilö, joilla oli matkassa pähkinöitä ja uskallusta tarjota niitä kädestä pitäen eläimille. Vähän empien oravat heitä lähestyivät, mutta lopulta kiinnostus vei aina voiton ja murkina upposi ahnaisiin suihin. 

Jotenkin luulisi, että lähialueen oravat ovat tällaisella syöttötahdilla reilusti ylipainoisia, mutta en ole tavannut siellä mitään järkäleitä. Viiden-kuuden kurren joukossa vilisti aika pieniä yksilöitä, jotka lienevät tämän vuoden poikasia. Ruokahalu tuntuu kuitenkin olevan valtava ikään katsomatta. 

Tiina ja Kylämäen syysruska

Olin lokakuun puolivälin paikkeilla entisen työkaverini Tiinan kanssa kuvaamassa Turussa Kuralan Kylämäessä. 

Kylämäki on kaupungin omistama museo- ja kulttuurivirkistysalue, jossa ylläpidetään 1940- ja 50-lukujen mukaista maalaismiljöötä rakennuksineen, puutarhoineen, niittyineen ja peltoineen. 

Lokakuun toisena viikonloppuna riehunut myrsky oli suurimmaksi osaksi pudottanut lehdet puista. Toki lehtiä killui yhä siellä täällä, mutta yllättävän ripeästi ne olivat tulleet alas verrattuna vaikka Ruissalon samanaikaiseen vehreyteen.

Tarkoituksenamme oli ottaa syysruskakuvia. Hyvin se onnistui tippuneillakin lehdillä. Tiinan kanssa olen sen verran monta kertaa kuvannut, ettei nytkään tarvinnut turhia ihmetellä. Erinomainen malli.

Uudehkon kamerani kanssa oli alkuun pieniä ongelmia. Mutta kun mukana sattui olemaan vanhakin tallennuslaite, siitäkin selvittiin säikähdyksellä. 

Tiinan kanssa kävimme samoilla tiluksilla myös syksyllä 2020.  https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/04/kantrimeininkia-kylamaessa.html