Heponiemi 23. lokakuuta

Sunnuntaina 23. lokakuuta käväisin Kustavissa. Toimitettuani tärkeimmät asiat, oli aika suunnata pienelle kuntakierrokselle. Reitti kulki Viherlahden kautta Parattulaan ja Heponiemeen.

Viherlahtelaisrannalla ollessani huomasin, että vesi oli todella matalalla. Kuivuneet levät osoittivat karulla tavalla meriveden normaalikorkeuden.

Jonkun kerran olen mennyt kyseiseltä rannalta vastapäiseen saareen illanviettoon. Tällä erää venematka olisi ollut hieman erilainen, sillä valtava karikko pikotti merestä kuin jättimäinen valaanselkä.

Yhdeksi merellisen Kustavin hienoimmista paikoista rankkaan Heponiemen. Sieltä lähtee yhteysalus nykyään Paraisiin kuuluvaan Iniöön. Mikä Heponiemestä mielestäni tekee erityisen, on komea rantakallio sekä siellä jököttävät loisto ja kummeli. Oikeastaan tuon merellisemmäksi ei enää paljon voi mennä.

Ilma ei ollut järin valokuvaajaystävällinen, mutta aina ei voi voittaa. Heponiemi on vuodenajasta riippumatta aina komea paikka.

Kolkanniemessä 26. lokakuuta

Käväisin keskiviikkona Turun Ruissalossa. Syy moiseen oli lähinnä se, että kiinnosti nähdä kuinka matalalla vesi on. Ja olihan se - Saaronniemessä ja viereisessä Kolkanniemessä meri oli suorastaan paennut.

Kolkanniemi lienee Turun ja etenkin Ruissalon kuvatuimpia paikkoja. Ainakin Facebookin suositussa Turku kuvin ja sanoin -ryhmässä näkyy melkein jatkuvalla syötöllä sieltä otettuja fotoja. En ole kuitenkaan vielä huomannut vastaavia rantakivikuvia. Näky oli melkein kuin toiselta planeetalta.

Eräs tuttava löysi kuvistani erilaisen mielleyhtymän. Hän nimittäin kommentoi jotakuinkin näin: "Näyttää kuin kivillä olisi Donald Trumpin tupeet".

Rauvolanlahdella ja Vaarniemessä

Sunnuntaina 16. lokakuuta päiväreissukohteena oli Turun ja Kaarinan kaupunkien rajalla sijaitsevat Rauvolanlahti ja Vaarniemi.

Rauvolanlahti kuuluu valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Lahti muodostaa yhdessä viereisten Katariinanlaakson ja Vaarniemen kanssa suositun ulkoilualueen, jossa on pitkospuita, infokylttejä ja lintutorneja.

Rauvolanlahti on reheväkasvuinen, matala ja ruovikon valtaama merenlahti. Vanhat rantaniityt ovat laiduntamisen loputtua umpeutuneet. Lahdella on pysyvän pesimälinnuston lisäksi runsaasti muuttolintuja, jotka pitävät aluetta levähdyspaikkanaan.

Rauvolanlanden jälkeen jalkojen alle tulee jykevämpää maata, kun saavutaan Vaarniemen tammilehtoon. Maisema on monin paikoin kuin suoraan Hobitti- tai Taru sormusten herrasta -elokuvista repäisty.

Noin viikkoa aiemmin sain vinkin, että Kaarinan Ala-Lemussa olisi valtava auringonkukkapelto. Ikävä kyllä asia tuli ilmi vasta lokakuussa, jolloin luonnossa ei paljon mikään enää kukoista. Niinpä en suurin odotuksin mennyt paikkaa katselemaan.

Pelto on ollut syyskuun alkupuolella varmasti todella komea. Nyt vedeltiin aikalailla viimeisiä.

Markka Ruissalon ruskassa

Selailin taannoin vanhoja digikuvia ruskateemaan liittyen. Vastaan tuli syksyllä 2009 otettuja ruutuja Turun Ruissalosta. Niissä poseeraa tuttuni Maria "Markka" Rintala.

Kuvat ovat kestäneet aikaa sen verran hyvin, että tulkoon nyt julkaistuksi blogissakin. Aikoinaan tein aiheesta kansion Kuvaboxiin ja taisi Facebookissakin näitä olla.

Kuvauspaikat olivat Ruissalon rantapromenadin loppupäässä olevan 1800-luvun venäläisen tykkipatterin takana oleva metsä, lintulava lähellä Ruissalon telakkaa ja saaren kärki Saaronniemi.

Tykkipatterin takana oli valtavasti vaahteranlehtiä. Laajemmasta kuvasta voisi ehkä luulla, että olen killumassa jossain puunoksalla tai tikapuilla. Siinä sattui olemaan sopivasti kumpu ja jostain syystä kuvassa näyttää kuin kuvaaja olisi tosi korkealla.

Marian kanssa kuvattiin viime kesänäkin pari eri kuvasettiä. En ole ehtinyt niitä julkaista tai käydä kunnolla läpikään, mutta lähiaikoina varmasti näin tapahtuu.

Kustavintiellä 17. syyskuuta

Lauantaina 17. syyskuuta lähdin käymään kotikonnuillani Kustavissa. Aamu oli vuodenaikaan nähden erittäin kylmä. Ikkunasta kurkatessa en sitä huomannut, mutta autohalliin mennessä kyllä. Shortsikauteni jatkui tuolloin vielä, eikä parin asteen lämpötila ollut oikein vaatetukseen passeli.

Kustavintiellä, Taivassalon keskustaa lähestyessä huomasin Muntin sillan vastapäätä hienon näkymän. Utuinen, rasvatyyni merenlahti. Ei muuta kuin auto parkkiin ja kameran kanssa ulos.

Kurki lehahti lentoon vain muutaman metrin päästä. Mikäli tilanteen olisi osannut ennakoida ja kamera ollut tanassa, olisi voinut tulla komeita kuvia.

Pari viikkoa myöhemmin huomasin Facebookin I Love Kustavi -ryhmässä kovin tutun oloisen kuvan. Eräs kustavilaisrouva oli postannut sen sinne. Kehutulvalta ei meinannut tulla loppua. Foto oli lähes indenttinen omani kanssa ja lienee samoihin aikoihin otettu. Kuva yllä.

Ihmettelin vaan kovasti, ettei kukaan kysellyt missä moinen paikka on - ei edes sen jälkeen, kun lisäsin oman ruutuni viestiketjuun. Ajattelin, että joku sentään tiedustelee asiaa. Yleensä Kustavi -ryhmän kuvat ovat luonnollisesti Kustavista, eikä naapurikunnasta.

Vartin päästä Kustavissa oli myös pysähdyttävä kuvaamaan. Maisema Juhannussillalta oli sen verran komea.

Gdanskin matka osa 5 - Sopot

Sopot sijaitsee Itämeren rannalla Pohjois-Puolassa Gdanskin ja Gdynian välissä. Kaupungissa on nelisenkymmentätuhatta asukasta ja se on yksi maan suosituimmista turistikohteista laajoine hiekkarantoineen.

Sopotin rautatieasema oli kokenut täydellisen uudistuksen. Vuonna 2012 se oli pikkuinen laituri, josta käveltiin rupuista alikulkutunnelia pitkin kaupunkiin. Nyt paikalla oli valtava ostoskeskus.

Sopotista tulee todennäköisesti ensimmäiseksi mieleen laulufestivaalit, jotka olivat kova sana ainakin 1980-luvulla. Suomesta Marion ja kumppanit osallistuivat ahkerasti alunperin itäblokin vastineeksi Eurovisionin laulukilpailuille perustettuun tapahtumaan.

Sopotin rannassa on Euroopan pisin puulaituri, jolla on suomalaisittain hauska nimi, Molo. Sitten neljän vuoden takaisen visiittini, oli Molo hieman muuttunut. Sen kärkeen oli tehty betonisista aallonmurtajista massiivinen venevalkama, jossa luksuspaatit lepäsivät.

Molon päässä osuin sattumalta todistamaan hääkuvausta. Vastanaineet eivät olleet moksiskaan yleisöstä. Sulhokin ryysti olutta samalla kuin hääkuvaaja pani parastaan.

Tavoitteenani oli siistiä hiuskuontaloani reissun aikana joko Gdanskissa tai Sopotissa. Homma hoitui lopulta jälkimmäisessä kaupungissa. En enää muista mikä parturi on puolaksi, mutta lompsin sisälle liikkeeseen, joka taisi jälkikäteen ajateltuna oli jonkinlainen naisten tukkatupa. Tuoleilla nimittäin istuskeli hienoja daameja hiusvärit päässä. Parturointi maksoi vaivaiset 35 slotia eli noin kahdeksan euroa.