Minulla oli pitkään mielessä, että Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet olisivat varmasti hyvä miljöö mallikuvaukselle. Toteutus ideatasolta valmiisiin valokuviin vaan vei jälleen aikansa. Kun sitten vihdoin pääsi tuumasta toimeen, homma kävikin sutjakkaasti.
Kysyin Inkaa mukaan kuvauksiin. Olemme käyneet kuvaamassa Ruissalossa pari kertaa aikaisemminkin.
Kasvihuoneet asettivat kuvaamiselle omat ongelmansa. Etenkin Uuden maailman tropiikki -niminen huone oli kostea. Kasteluputkistot suihkuttivat vesisumua lähes taukoamatta. Ihme, ettei kameran linssi mennyt huuruun. Muistan joskus näin käyneen tuossa samassa paikassa.
Isoa lummeallasta ei pystynyt kunnolla hyödyntämään kuvissa. En päässyt taaksepäin kovinkaan paljon, koska takana oli joko lasiseinä tai kasveja. Ramppi keskelle allasta olisi ollut poikaa ja laajakulmalinssi kamerassa auttanut kummasti.
Lummeallas näkyy parhaiten alla olevissa kuvissa toisena ylhäältä päin selattuna. Pidän kyseistä kuvaa myös yhtenä onnistuneimmista.
Kustavissa käydessäni vakiotoimiini kuuluu yleensä paikallislehti Vakka-Suomen Sanomien lukeminen. Tällä kertaa silmiin pisti juttu kunnantalolla olevasta Vakka-Suomen kansalaisopiston Kustavin osaston kevätnäyttelystä.
Valtuustosalissa on esillä monien kustavilaistuttujeni ja muutamien allekirjoittaneelle tuntemattomienkin töitä, lähinnä maalauksia. En tiennytkään, että Kustavista löytyy noin paljon lahjakkuuksia taidemaalaamisen saralta. Esimerkiksi entisen työkaverini Ismo Rautasen taulut ovat komeita. Tosin samaa voi sanoa näyttelytöistä kautta linjan.
Näyttely on avoinna Kustavin kunnantalolla 19.4.-30.4. kunnantalon aukioloaikoina klo 8.30-16 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-16. Vielä ehtii, jos pitää kiirettä!
Vilkaisu Uhkapelimerkin saamiin arvosteluihin esimerkiksi Helsingin Sanomissa ei luvannut hyvää. Elokuva on näköjään lytätty melkein joka paikassa. Kärkkäisiin arvioihin nähden Vares -sarjan viides elokuva (seitsemäs kaiken kaikkiaan) on kuitenkin lähes mestariteos.
Olen suhtautunut Vares -elokuviin ja ohjaaja Lauri Törhöseen suurella varauksella. Miehen näytöt elokuvan saralla eivät ole pahemmin säväyttäneet. Siksi Vares -innostukseenikin meni näin kauan. Pehmenin vasta viime tammikuussa, jolloin edellinen Vares Kaidan tien kulkijat pyöri elokuvateattereissa. Se tosin oli ruotsalaisen Anders Engströmin ohjaama.
Koska Kaidan tien kulkijat oli vallan mainio leffa, että innostuin katsomaan dvd:ltä muutkin uudet Varekset. Tasoero on melkoinen Engtsrömin ja Törhösen välillä, ensin mainitun hyväksi. Latekin pärjää ihmeen hyvin. Varsinkin Huhtikuun tytöt toimi. Samaa taas ei voi sanoa Sukkanauhakäärmeestä.
Turussa kuvattuja uusia Vareksia vaivaa ylenpalttinen Turku-miljöön esittely. Kaupunkia nähdään niin lintuperspektiivistä kuin autosta käsin, mutta useimminten kävellen pitkin poikin jokirantaa tai katuja. Mukana on paljon täysin irrallisia otoksia, jotka eivät mitenkään liity itse tarinaan.
Toki tuttuja maisemia on hieno nähdä ja kesäistä Turkua kelpaakin eistellä, mutta joku roti olisi pitänyt olla. Nyt yksityisetsivä Jussi Vareksen (Antti Reini) rappusissa ramppaamista ja takki olalla kävelyä on aivan liikaa.
Uhkapelimerkin juonenkäänteitä en ala tässä kertaamaan. Leffassa on epäloogisuuksia vaikka muille jakaa, mutta tarina kulkee silti hyvin. Vares heittää vitsinpoikasta tuon tuosta ja katsojat saavat nauraa. Edellä mainittu turha kävelykin kuvasta toiseen on aika minimissä.
Eniten häiritsee Jarkko Tammisen ja Kaarina Hazardin näyttelemät hahmot, joita ilmankin olisi pärjännyt. Nyt ne ovat lähes irrallisia koko tarinasta. Risto Kaskilahti ja Ilkka Heiskanen sen sijaan tekevät hienosti roolinsa. Ihalan Krouvin tarjoilija Irene (Maarit Peltomaa) on kunnon MILF, jota olisi katsellut mielellään pitempäänkin - etenkin Vareksen sängyssä.
Käyn usein samalla pikapankilla, jossa Vares tapaa tulevan rakkaansa Sole Sulaveden. Siitä alkaa kiihkeä suhde. Harmi, ettei samanlaista tilannetta ei ole osunut omalle kohdalle.
"Talvisodan aikana syntyi ajatus kunniamerkistä, joka voitaisiin myöntää sotilasarvosta riippumatta sodan aikana osoitetun erinomaisuuden urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi. Kunniamerkin saajasta käytetään nimitystä Mannerheim-ristin ritari. Askaisten Ritaripuisto on perustettu C.G.E. Mannerheimin synnyinpitäjään näiden ritarien kunniaksi.
Louhisaaren kartanolinnaan johtavan tien risteyksessä ja Askaisten aateliskirkkoa vastapäätä sijaitsevassa ritaripuistossa on jokaisella 191 ritarilla Kurun mustaa graniittia oleva muistokivi ja alueen keskuselementtinä on yhteinen Kunniakivi. Ritaripuisto tekee kunniaa Mannerheim-ristin ritareille, mutta samalla se on myös arvostuksenosoitus koko veteraanisukupolvelle, heidän saavutuksilleen sekä sille ajalle ja hengelle jota he edustavat." (masku.fi)
Ritaripuisto sijaitsee Askaisten kirkkoa vastapäätä, aivan Louhisaaren tienhaaran vieressä. Paikalle on helppo löytää. Saariston rengastie kulkee ritaripuiston vierestä.
Kävin ritaripuistossa ensimmäisen kerran muistaakseni 2007. Nytkin se oli sopivasti sunnuntaiajelun varrella.
Video ritaripuiston avajaisista 2. kesäkuuta 2006:
Korvensuunkoski sijaitsee noin 10 kilometriä Mynämäen keskustasta Vehmaalle päin. Se on Laajoen suurin koski. http://fi.wikipedia.org/wiki/Laajoki
Kosken yhteydessä sijaitsee Korvensuun voimalaitos, joka lopetti toimintansa vuonna 1993. Voimalaitos on suojeltu rakennussuojelulain nojalla. Korvensuun koskella on pituutta noin puolisen kilometriä ja putouskorkeutta noin seitsemän metriä. Koski on erittäin kivikkoinen.
Korvensuunkoskella on myös vanha tanssilava, joka on täysin ränsistynyt. Sitä ei tahdo edes lavaksi tunnistaa. Viimeisestä humppakerrasta lieneekin aikaa ainakin 20 vuotta.
Kuvat suuremmaksi klikkaamalla.
Tässä on aikoinaan pantu jalalla koreasti.
Korvensuusta matka jatkui Mietoisiin. Eräällä pellolla oli kymmeniä joutsenia.
Iron Skyta on hehkutettu mediassa lähikuukausina niin paljon, että oli melkeinpä pakko käydä katsomassa se elokuvateatterissa. Lauantain alkuillan näytös Turun Kinopalatsissa oli loppuunmyyty. Kolmannesta penkkirivistä löytyi sentään pari vapaata paikkaa puolisen tuntia ennen esityksen alkua.
Iron Skyn mainokset ja trailerit lupasivat paljon. Tiivistettynä melkein mikä tahansa elokuva saa mielenkiinnon heräämään, mutta idea kuunatseista suomalais-kansainvälisenä tuotantona oli jotain aivan uutta. Se herätti kiinnostukseni normaalia herkemmin.
Elokuvan ensimmäinen kolmas-neljäsosa olikin erittäin hyvä. Siinä jenkkiastronautit laskeutuvat kuuhun 50 vuoden tauon jälkeen. Toisen maailmansodan aikana maasta paenneet natsit ottavat heidät vastaan omin tervetuliaisseremonioineen. Kun toinen astronauteista sattuu olemaan musta mies, on natseilla ihmettelemistä moisen ilmestyksen kanssa.
Elokuva lässähtää pahasti siinä vaiheessa, jolloin natsit suuntaavat vierailulle New Yorkiin. Tunnelman hiipumisen huomasi elokuvateatterissakin hyvin. Katsojien reaktiot hiljenivät kuin seinään. Vasta loppupuolella leffaa alkoi taas kuulua naurua ja muita äännähdyksiä.
Iron Skyn näyttelijät tekevät hyvää työtä. Joistakin hahmoista ei vaan oteta tarpeeksi irti. Näin esimerkiksi natsipomoa näyttelevän Udo Kierin kohdalla. Hänen roolinsa jää kovin vaisuksi, vaikka siinä olisi ollut mahdollisuudet paljon suurempaan. Äksyilevä vanha natsi olisi ollut uskottavampi kuin lähes autistinen ylipäällikkö.
Astronauttia näyttelevä Kristopher Kirby tekee hyvän roolin. Hän on tuntematon mies ainakin minulle, vaikka asiaa pengottuani hän näyttää Matrix -elokuvissa näytelleenkin. Toisaalta minulle riitti se ensimmäinen Matrix joskus 90-luvun loppupuolella. Sen jälkeen niinhin ei ole ollut tarvetta koskea.
Stephanie Paulin näyttelemä Yhdysvaltojen naispresidentti muistuttaa ulkoisesti paljon senaattori Sarah Palinia, mikä varmaan on ollut tarkoituskin. Pitkää ja karskia natsiupseeria Klaus Adleria esittävä Götz Otto on jo nimensäkin puolesta selvää kauraa tähän rooliin.
Iron Skyn paras suoritus nähdään kuitenkin natsiopettajaa näyttelevän Julia Dietzen toimesta. Hän on erittäin sopiva rooliinsa ja todella upeannäköinen nainen. Hänen takiaa leffan voisi katsoisi mielellään heti perään toisenkin kerran, vaikka juoni pahasti laahaakin!
Iron Skyssä on turhan paljon viitteitä klassikkoelokuviin. Ohjaaja Timo Vuorensolaa olisi jonkun tiimin jäsenen pitänyt hiukan rauhoitella. Amerikan presidentin kamppanjapäällikkön Vivian Wagnerin (Peta Sergeant) hahmo muistuttaa kovasti Adolf Hitleriä Perikato -elokuvasta. Charles Chaplinin Diktaattoria ja Stanley Kubrickin Tohtori Outolempeä lainataan myös surutta.
Iron Skyn tehosteet ja lavasteet ovat viimeisen päälle hienoja. Niistä leffa ei jää lainkaan uupumaan. Vaikka elokuvan juoni ja rakenne ovat sellaisia kuin ovat, on kaiken kaikkiaan hieno homma, että suomalaisetkin pystyvät tekemään pienellä budjetilla (noin 8 miljoonaa euroa) tällaisen kansainvälisen tason elokuvan.
Askalankoski on koski- ja jokilaaksoalue Paimionjoen varressa Lounais-Suomessa. Askalan kohdalla joki kulkee syvässä rotkolaaksossa. Se on ollut tärkeä kalastuspaikka jo rautakaudella, ja siellä on jäänteitä muinaisista hyötykasveista. Voimalaitostoiminta ja siihen liittyvä virtaaman säännöstely estävät nykyään lohikalojen lisääntymisen, ja alueen kalastuksellinen merkitys on vähentynyt huomattavasti.
Kosken putousvoimaa on käytetty hyödyksi jo pitkään. Siinä on ollut mylly, saha ja meijeri. 1930-luvulla Askalaan rakennettiin pato ja voimala. Nykyisin voimala tuottaa tasaussähköä kulutushuippuihin, ja sen omistaa Fortum. Askalankosken voimalan rakentamisen seurauksena Paimionjoen alkuperäinen lohikanta kuoli sukupuuttoon.
Paimion seudun ympäristöyhdistys hoitaa Askalankosken kulttuuriympäristöä. (Wikipedia)
Askalankoski Paimiossa oli allekirjoittaneelle tuntematon paikka vielä viikko sitten. Facebook- tuttuni Santtu Sandellin kuvista huomasin tällaisen miljöön olemassaolon.
Kyselin häneltä ajo-ohjeita ja asia olikin sitten sillä selvä. Askalankoski sijaitsee Paimion keskustasta viitisen kilometriä Tarvasjoelle päin. Komea paikka, jonne on helppo löytää perille.
