Lummelammikon elämää 6. heinäkuuta

Turun Ruissalon saari on tällä hetkellä parikymppisten valtaama. Kaksi vuotta koronatauolla ollut ja viimeksi vuonna 2019 järjestetty Ruisrock pauhaa parhaillaan Ruissalon Kansanpuistossa. 

Tapahtumaan odotetaan "sataa tuhatta" kävijää, jaka realistisesti tarkoittaa noin 30 000 kävijää per päivä. Suomessa on vinksahtanut tapa ilmoittaa kävijämäärät näin, mutta toki se kuulostaa komeammalta kun yksi ihminen onkin kolme. 

Mikäli Ruisrockissa olisi takavuosien tapaan rokkia, olisin siellä todennäköisesti minäkin kuten 29 kertaa aiemmin vuosina 1987-2016. Kun festivaalin musiikillista linjaa alettiin kymmenisen vuotta sitten suuntaamaan iskelmäpoppiin, räppiin ja ranskalaisiin muistitikkutiskijukkiin, sai muutos tehokkaasti vanhemman polven musiikkidiggarit kaikkoamaan Ruissalosta. 

Nykyään Ruisrockin esiintyjälista on sekä hämmentävää että surullista luettavaa. Yli sadasta nimestä vain murto-osa on musiikkia aktiivisesti seuraavallekin tuttuja. Toisaalta nyky-Ruissiin menijät eivät ole kiinnostuneita esiintyjistä, vaan lähtevät sinne pelkästään bailaamaan. On täysin yksi lysti kuka lavalla heiluu. Ennen vanhaan juuri sillä oli merkitystä. 

Se, että Ruisrockissa on nykyään umpipaskoja esiintyjiä kuten hollantilaisia tiskijkkia ja kilpaa änkyttäviä lökäpöksyjä, ei poista sitä tosiseikkaa, että näin aikoinaan Kansanpuistossa hienoja esiintyjiä tyyliin Metallica, ZZ Top, Aerosmith, Neil Young & The Crazy Horse, Nirvana, Georgia Satellites, Iron Maiden, Ozzy Osbourne, Blondie ja Dio. Oi niitä aikoja. 

Kävin tämän viikon keskiviikkona Ruissalossa, aika lähellä Ruisrock-aluetta. Kasvititeellinen puutarha on eräs vakiokäyntikohteistani saarella ja sinne tie vei nytkin.

Kesän vehreys oli kasvanut suorastaan silmissä sitten edellisen visiittini. Varsinkin ulkopuutarhan lummelammikoilla oli muutos hyvin havaittavissa. 

Kevään ja alkukesän aikana monasti kuvaamani sammakot ja rantakäärmeet kansoittavat etenkin yhtä lampea puutarhan reunalla. Lumpeenkukkia- ja lehtiä oli putkahtanut veteen valtavia määriä, kun viimeksi niitä ei ollut vielä juuri lainkaan. 

Vihersammakoihin kuuluvia ruokasammakoita kuhiseva lammikko oli hiljentynyt. Viimeksi kurnutus oli aivan tajuton, ei nyt kuulunut pihaustakaan. Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltavia hauskannäköisiä sammakoita ei näkynyt kuin muutamia. 

Sinisorsalle seuraa teki yksin uiskennellut liejukana, joka on ensin mainittua huomattavasti harvinaisempi vieras. Sulavasti vedessä liikkuvia rantakäärmeitä en nähnyt tällä kertaa ainuttakaan. 

Kasvitieteellisen lummelammikoilla

Käväisin toukokuun lopulla Turun Ruissalossa kasvititeellisen puutarhan lummelammikoilla. Paikka on tuttu jo vuosien takaa ja jaksaa edelleen joka kerta viehättää.

Viime visiitistäni ei ole pitkä aika. Tällä välin lammikoihin oli ilmaantunut jokunen lumpeenkukka. En tiedä sen tarkemmin lumpeen elonkierrosta, mutta ainakin loppukesällä lammikoissa on varsinainen kukkameri.

Kasvitieteellisen puutarhan alue on hyvin kuvauksellinen etenkin tällaiseen vuodenaikaan. Alueella hääräsikin ihmisiä joko kamera tai kännykkä laukaisuvalmiina.

Kasvitieteellisen puutarhan lummelammella

Viime viikon loppupuolella eräässä sosiaalisen median Turun Ruissaloa koskevassa keskusteluryhmässä oli valokuva punaisesta tuulimyllyn ja maitolaiturin hybridistä. Kiinnostuin siitä oitis ja halusin tietää tarkemman sijainnin. Paikkaa voisi käyttää vaikkapa mallikuvausmiljöönä.

Sijainti-informaatiota ei kuitenkaan niin vaan herunut. Kyseessä olikin olevinaan hassunhauska ja leikkimielinen kuva-arvoitus! Jouduin odottelemaan aikani ja lukemaan typeriä kommentteja, kunnes lopulta pistin kuvan lataajalle yksityisviestiä aiheesta. Hän sitten paljastikin suuren salaisuuden.

"Ihanaa, lisää tällaisia hauskoja arvoituksia!", toitotti joku rouva kommentissaan. Lisäsin osin piruuttani vettä myllyyn. Sain jutuillani erään miehen suuttumaan siihen malliin, että hän olisi varmasti käynyt käsiksi, mikäli olisimme tavanneet samana iltapäivänä!

"Täällä ei ole mikään muu lapsellista kuin sinun asenteesi!", vaahtosi sama mies peräti kolmen huutomerkin avustamana. Varmaan kuolakin tippui suunpielestä. Varmuudeksi muisti vielä lisätä, että "Joillakin se on pipo tiukalla kesälläkin!". 

Alunperin kyseinen ryhmä oli oikein hyvä ja informatiivinen kuvaus Ruissalosta, mutta jäsenmäärän nyt kasvettua yli tuhannen, on homma näemmä mennyt osin hölmöilyksi. Mutta minun puolestani siellä saa nyt leikkiä ihan vapaasti, jos noin lapsellinen touhu saa vankkumatonta kannatusta.

Punainen pömpeli löytyi lopulta helposti. Se sijaitsee Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ulkoalueella kolmannen lummelammen rannalla. Kävin heinäkuun ensimmäisen päivän ehtoona ihastelemassa sekä rakennelmaa että lammikkoa.

En tiedä virallista selitystä mikä tämä talo mahtaa olla, mutta tässä yhteydessä se lienee pelkkä  koriste. Eräs kaveri veikkasi, että sitä olisi käytetty elokuvalavasteena lastenleffassa.

Lummelammella

Käyn noin kerran vuodessa ajelemassa Kustavin Pleikiläntien päässä Kekoniityssä, jonne tie loppuu ja meri alkaa. Rannasta näkyy Lypertön kylän Sarvilinna -huvila, joka on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema ja 1922 valmistunut. Kirjailija Volter Kilven tunnetuksi tekemä Alastalo on sekin siellä, muttei näy Kekoniityn rantaan.

Pari kilometriä ennen on Susiluodon merivartiostoaseman tienhaara. Tietä pitkin on muutamia sivuteitä, joista erään varrella on kaksi järveä. Toinen on melko isokin Kustavin saaristo-olosuhteisiin nähden, mutta toisen voi kai luokitella lammeksi. Lammen ja järven raja on aika häilyvä, enkä tiedä on siitä virallista mittaa miten ne erotetaan toisistaan.

Muistan joskus Turun Sanomien Extra -viikonloppuliitteessä olleen juttua jostain kesämökkiläisnaisesta, joka on vuosikymmeniä kuvannut tätä samaa lampea. Lätäkön nimeä en tiedä, mutta sellainenkin sillä varmaan on.

Mallikuvausta tropiikissa

Minulla oli pitkään mielessä, että Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet olisivat varmasti hyvä miljöö mallikuvaukselle. Toteutus ideatasolta valmiisiin valokuviin vaan vei jälleen aikansa. Kun sitten vihdoin pääsi tuumasta toimeen, homma kävikin sutjakkaasti.

Kysyin Inkaa mukaan kuvauksiin. Olemme käyneet kuvaamassa Ruissalossa pari kertaa aikaisemminkin.

http://kaislatuuli.blogspot.com/2011/07/mallikuvausta-kesaisessa-ruissalossa.html

Kasvihuoneet asettivat kuvaamiselle omat ongelmansa. Etenkin Uuden maailman tropiikki -niminen huone oli kostea. Kasteluputkistot suihkuttivat vesisumua lähes taukoamatta. Ihme, ettei kameran linssi mennyt huuruun. Muistan joskus näin käyneen tuossa samassa paikassa.

http://www.sci.utu.fi/projects/biologia/puutarha/kasvihuonekierros.htm

Isoa lummeallasta ei pystynyt kunnolla hyödyntämään kuvissa. En päässyt taaksepäin kovinkaan paljon, koska takana oli joko lasiseinä tai kasveja. Ramppi keskelle allasta olisi ollut poikaa ja laajakulmalinssi kamerassa auttanut kummasti. 

Lummeallas näkyy parhaiten alla olevissa kuvissa toisena ylhäältä päin selattuna. Pidän kyseistä kuvaa myös yhtenä onnistuneimmista.