tiistai 13. lokakuuta 2026

Syksyn värejä Vepsässä

Lauantaina 10. lokakuuta ohjelmassa oli Vepsän ulkoilusaari, jonne suuntasimme Paavolan Janin veneellä Ruissalon Saaronniemestä käsin. 

Päivä oli melko viileä ilma alkuviikkoon verrattuna. Sen verran vauhdin hurmaa Janin paatissa on, että kohta oltiinkin jo perillä. Merimatka rantautumisineen taittui noin vartissa.

Onneksi matkalla ja saaressa ei tuullut käytännössä ollenkaan, muuten olisi voinut vilu päästä puraisemaan. Etunamme oli myös paikallistuntemus, jolloin ei tarvitse kärvistellä missä tahansa. Suojaisa kolkka kun löytyy varmasti. 

Päivän agendaan kuului perinteisesti grillaus ja kiertely 17 hehtaarin saarella. Minä puolestani yritin tallentaa syysruskakuvia jossain määrin siinä onnistuenkin. Repun perukoilta löytynyt viihdeliemi vei lopulta voiton taiteellisesta puolestani ja keskityin pelkästään seuraelämään. 





Myöhemmin pari tuttua venekuntaa saapui eväät mukanaan. Mielellään saaressa olisi kauemminkin viihtynyt. Nykyään tulee hämärää sen verran aikaisin, että kaikki suuntasivat kuuden kieppeillä kotisatamiaan kohti. 

Lähinnä kesänviettopaikkana tunnettu Vepsä on hieno syksylläkin. Olisin mieluusti jäänyt mökkeilemäänkin, mutta sitä lystiä pitää odotella ensi kesän alkuun, jolloin saaren palvelut aukeavat. 











keskiviikko 7. lokakuuta 2026

Syyskuuta Tummamäen luontopolulla

Sunnuntaina 25. syyskuuta ajelin kohti Kustavia. Matkalla juolahti mieleen, että jospa koukkaisin Vehmaan Tummamäen luontopolun kautta. Se kun sattuu sijaitsemaan melkein matkan varrella. 

Vanhalla graniittilouhosalueella mutkitteleva luontopolku ei ole kovin pitkä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Sitä se on jopa talvella; totesin moisen viime helmikuussa, jolloin lumikaan ei haitannut menoa. 

Vuonna 2013 avatun luontopolun varrella on opastauluja, jotka kertovat louhoksen historiasta ja alueen luonnosta. Näköalapaikalta aukeaa komea maisema vakkasuomalaiseen maalaismiljööseen. 






Syyskuun lopulla luonnossa oli jo ruskaa sen verran, että kuviin tarttui värikkyyttä. Aamupäivä oli vaihteeksi aurinkoinen, tyyni ja sateeton. Sellainen onkin ollut harvinaista herkkua näillä leveysasteilla. 

Olen pariin otteeseen kuullut ennakkoluuloja reitin lyhyydestä. Luulisi niiden karisevan kovemmaltakin urputtajalta, kunhan pääsee näin ainutlaatuiseen ympäristöön. Ehdoton suositus. 








sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Höga Kusten osa 8 - Uppsalan tuomiokirkko

Öregrundin rannikkokaupungin jälkeen bussi suuntasi Uppsalaan, joka oli Multiexpertit Oy:n järjestämän Höga Kusten-kiertomatkan toiseksi viimeinen etappi ennen Viking Linen Tukholman terminaalia. Seuraavana aamuna odotti Turun satama. 

Lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä astetta. Kaupungin kivitalot hohkasivat lämpöä. Bussista ulos astellessa olo oli melkein kuin Phuketin lentokentällä Thaimaassa. Helle oli lähes piinaavaa, joten sisätiloista piti etsiä viilennystä.

Matkanjohtaja Ari Nurminen suositteli läheistä kauppahallia, jos teki mieli murkinaa. Hän muisti myös mainita, että Ruotsissa ruokapaikat menevät kiinni melko aikaisin, joten ehkä ruokaa vielä saa tai sitten ei. 

Marssimme tutulla porukalla kauppahallin sisuksiin. Vatsa kurni kuin viimeistä päivää. Kuten jo aiemmin kirjoitin matkakertomuksen osassa 3, poikkeaa ruotsalainen ravintola- ja kahvilakulttuuri suomalaisesta melkoisesti. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. 

Kauppahallissa olimme kuin venäläiset muinoin Anttilassa. Mietin kuumeisesti miten täällä tilataan jotain suuhunpantavaa. Eräällä tiskillä pizzaa vääntävät miehet sanoivat, että tilaus tehdään tuolta, eikä tästä. Epäselväksi vain jäi, että mistä! 

Kahvilan tiskillä oli ruokalista ja kassalla yrmeän näköinen nuori nainen. Joku tajusi kääntää menun toisinpäin, jolloin sieltä paljastui sama litania englanniksi. Oikein innostuin, kun näin tarjolla olevan lihapullat muusilla. Ei muuta kuin tilaamaan!

- Hello! Meatballs with smahed potatoes and Cola. 

-What?

- Meatballs with smashed potatoes and Cola. 

- Whaaat! We are closed! 

Aivan käsittämätöntä toimintaa taas. Ruokalistat esillä, eikä mitään tietoa, ettei ruokaa saakaan. Kassalla päivystävä likka on kuin perseeseen ammuttu karhu. Eipä tarvinnut käyttää tuon enempää Uppsalan kauppahallin palveluja. 

Läheisestä tuomiokirkkokahvilasta sentään sai syötävää. Sekään ei tosin ollut kovin helppoa. Tiskillä notkui peräti kolme nuorta työntekijää, joiden palveluhalukkuus ei varsinaisesti loistanut ulospäin. 

Törmäsin Höga Kusten-sillan ravintolasta tuttuun ilmiöön - vitriinissä ei ollut kahvaa, josta asiakas voisi itse ottaa haluamiansa tuotteita ja sitten mennä kassalle maksamaan ne. Lähimpänä minua maleksi vetelä sälli, joka juuri ja juuri pysyi nojaamatta pystyssä. Hän ei reagoinut mitenkään asiakkaisiin, joten minun oli avattava sanainen arkkuni.

Ilmoitin hänelle, että tuo sämpylä tuossa olisi kova sana lautasellani. Kaveri vilkaisi kauempana notkuvaa tyttöä ja löntysteli hänen luokseen huoneen toiseen päähän kertomaan, että tuolla olisi asiakas, joka haluaisi vitriinistä sämpylän. Jumalauta mitä toimintaa!

Kolmannen myymälähenkilön toimenkuvaa en enää sen tarkemmin muista, mutta ainakaan hän ei tehnyt elettäkään asiakaspalvelun hyväksi. Miten on mahdollista, että tällaiset vätykset palvelevat Ruotsin kuuluisimman kirkon kahvilassa? 






Rakennustyyliltään ranskalaista gotiikkaa edustava Uppsalan tuomiokirkko on Ruotsin kirkon kansallispyhäkkö ja Pohjoismaiden suurin kirkko. Rakennuksen pituus on 118,7 metriä ja kaksoistornit yltävät samoin 118,7 korkeuteen. Kirkko valmistui vuonna 1435. 

Useimmat Ruotsin kuninkaat ja kuningattaret kruunattiin Uppsalan kirkossa vuoteen 1719 asti. Nykyään kirkossa vihitään kaikki Ruotsin piispat sekä Uppsalan hiippakunnan papit ja diakonit virkaansa. 

Kirkkoon on haudattu monia tunnettuja Ruotsin hallitsijoita ja muita tunnettuja ruotsalaisia kuten Kustaa Vaasa, Eerik Pyhä ja Emanuel Swedenborg. 

Käyntipäivänämme heinäkuun puolivälissä kirkossa oli jonkinlainen taidenäyttely. Ainakaan allekirjoittaneelle se ei uponnut juuri lainkaan. Valtavia ihmispatsaisia oli sijoiteltu sinne tänne, eikä esimerkiksi yllä olevassa kuvassa näkyvä hujoppinainen sopinut yhtään näin arvokkaaseen ympäristöön.












Höga Kusten-reissu oli osaltani ensimmäinen Multiexperttien järjestämä matka, mutta ei varmasti viimeinen. Kritisoimiani ruotsalaisia ravintolapalveluja lukuun ottamatta kaikki sujui täysin nappiin. Keli oli vähän turhankin hyvä, hotellit aivan mahtavia, mukavaa matkaseuraa ja matkan hintakin varsin edullinen. Eipä voi kuin suositella! 

Noin kuukausi Höga Kusten-matkan jälkeen osa porukasta hyppäsi jälleen Multiexperttien bussin kyytiin. Tällä kertaa kyseessä oli Mälarenin kiertomatka Ruotsissa. Kuuleman mukaan sellainen järjestetään ensi elokuussakin. Osallistumiseni on vakavasti harkinnassa. 







lauantai 3. lokakuuta 2026

Höga Kusten osa 7 - Öregrund

Multiexpertit Oy:n viime heinäkuussa järjestämän Höga Kusten-kiertomatkan neljäntenä päivänä pysähdyimme Uppsalan läänissä Östhammarin kunnassa sijaitsevassa Öregrundin rannikkokaupungissa.

Öregrund on perustettu 1400-luvulla. Se tunnettiin aikoinaan raudan viennistä ja kalastuksesta. 1800-luvun lopulla kaupunki muuttui suosituksi kylpylä- ja kesäkaupungiksi. 

Alueella on hyvin säilyneitä puutaloja ja historiallisia huviloita. Pursi- ja pienvenesatamassa on vilkasta ja lossilla pääsee viereiselle Gräsön saarelle. 






Öregrund on Ruotsin itärannikon ainoa paikka, jossa aurinko laskee meren taakse. Ilmiö johtuu rannikon suunnasta. Olisi varmasti hienoa kokea miltä sellainen näyttää, mutta visiittimme aikana aurinko paisteli täydeltä taivaalta.