Ritarit ratsailla Taalintehtaalla

Taalintehtaan kyläyhdistyksen ja Rohan Tallien yhteistyössä järjestämä September Open vietettiin viime lauantaina Kemiönsaaren Taalintehtaalla. 

Vanhojen hiiliuunien muodostamassa miljöössä oli tarjolla taisteluesityksiä, musiikkia, monenmoista ruokaa ja käsityöläisten valmistamia tarvikkeita. Erikoisempien kojujen lomassa oli myös perinteistä metrilakua ja poliittisten puolueiden sanomaa. 

Allekirjoittanutta kiinnosti rannan lähellä turnajaiskentällä Rohan Tallien näytelmä Soturikuningatar. Esityksessä oli menoa ja meininkiä yllin kyllin. Eipä voi kuin ihmetellä miten taitavasti Rohanin ritarit hevosiaan käsittelevät. 

Olen käynyt Taalintehtaan keskiaikamarkkinoilla muutaman kerran aiemminkin. Viime vuoteen verrattuna nyt vaikutti olevan vähemmän väkeä. Tiedä sitten mistä moinen johtui, koska kelikin oli ihan hyvä. Sateenuhka oli kyllä ilmassa, mutta ainakaan iltapäivällä ei tullut pisaraakaan. 

Taalintehtaan vierasvenesatama on valtava. Veneliikennettä oli vielä syyskesällä paljon. Paatteja tuli ja meni. Tapahtuman yhteydessä purjehtivaa jahti Eugeniaa en onnistunut näkemään. 

Nyt vasta huomasin, että Suomen rumimpiin kuulunut entinen kunnantalo on purettu. Dragsfjärdin kunta yhdistyi vuonna 2009 Västanfjärdin ja Kemiön kanssa muodostaen Kemiönsaaren, jolloin talo jäi toimettomaksi. Betonikuutio on netin mukaan poistettu ihmisten silmistä vuonna 2021. 

Edellisestä September Openista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/09/taalintehtaan-keskiaikamarkkinoilla.html

Kesäkauden lopetus Vepsässä

Lauantaina 5. syyskuuta oli jälleen ohjelmistossa Vepsän reissu. Samalla se oli omalta osaltani kesäkauden viimeinen vesibussilla tehty risteily. 

Jostain syystä pari sataa ihmistä vetävä MS Lily oli poissa käytöstä ja tilalla huomattavasti pienempi vara-alus Marina. Kyllä silläkin matkustaa paremman puutteessa, mutta kovin on matkanteko ankeaa Lilyyn verrattuna. Onneksi keli suosi, jolloin askeettisella kannella pystyi istumaan mennen tullen. 

Väkeä tuli saareen yllättävän paljon. Tuntuu, että enemmän kuin viikkoa aiemmin Muinaistulien yönä, jota yleensä pidetään kesäkauden lopetusviikonloppuna. Tällä kertaa saaren palvelut olivat auki viikon kauemmin. 

Kassien ja pussien kanssa matkustaminen pienessä Marinassa ei ole herkkua varmasti kenellekään, mutta joten kuten sinne mahtui. 

Katselin mökkivaraustilannetta ja yllätyin. Yli puolet majoituskapasiteetista oli varattu. Harva tuttuni edes tiesi Vepsän olevan auki viikon normaalia kauemmin, mutta näemmä sana oli kiirinyt. 

Koska ilma oli erinomainen, ehti kuuden tunnin saarikeikan aikana ottaa luontokuvia, pitää hauskaa tuttujen kanssa ja grillata. 

Turun kaupungin 17 hehtaarin ulkoilusaaresta Vepsästä suurin osa ihmisistä ei näe kuin murto-osan, koska he tuppaavat jäämään ravintolarakennuksen tienoille. Tällöin varsinkin satunnaiskävijöille jää kokematta upea saaristoluonto, jota löytyy etenkin saaren eteläpäästä. 

Mieleen tulee menneeltä kesältä eräs tuttu, joka marisi kun ruoka-annoksen tulo pöytään kesti hänen mielestään liian kauan. Olisi sitten varannut kokopäiväreissun, jolloin varmaan olisi ehtinyt tehdä muutakin kuin ihmetellä missä syötävä viipyy. Ja todennäköisesti ravintolassa on ollut muitakin asiakkaita kuin hän. 

Kalenterimerkintöjä tutkaillessani laskeskelin, että Vepsän reissuja kertyi tälle kesälle neljätoista, jos mukaan lasketaan toukokuun puolivälin Floran-risteily. Mökkiyöpymisiä tuli kahdeksan. Alkoikin taas kummasti tekemään mieli Vepsään!

Kyläilemässä Kaurissalossa

Viime viikolla käväisin kaverini Harri Nato Leinon sukutilalla Kustavin Kaurissalossa. Kelin puolesta parempaan ajankohtaan vierailua tuskin olisi voinut ajoittaa. 

En muista milloin viimeksi olin Kaurissalon suunnalla ollut. Silmiinpistävää oli puiden kasvu tienposkissa. Kustavin keskustasta lähtevä Pleikiläntie on perinteisesti ollut hirvimaastoa, joten keskellä päivääkin piti tutkailla pusikkoja herkeämättä. 

Perille päästyäni kiersimme läheistä merenlahtea, Humlinginaukkoa, ehkä puolet sen laajuudesta. Matkalla ihmettelin ruostunutta metallihäkkyrää metsikön laidassa. Viereinen betonimörskä oli kuulemma vanha riihen kiuas. Siinäpä olisi pähkinä purtavaksi kovemmallekin tietäjälle! 

Ylitimme hiljattain uusitun puisen kävelysillan, joka johdattaa kulkijat Kaurissalosta Riihimaahan. Autolla kun huristelet toiselle puolelle kuntaa, kertyy kilometrejä reippaasti kaksikymmentä. Tästä selvittiin muutamalla metrillä. 

Metsälenkin päätteeksi niskassa ja takaraivolla kutisi kummasti. Peräti kolme hirvikärpästä kaiversi kuin viimeistä päivää. On se vaan pirullinen otus. 

Pallogrillissä kypsyneet Kivikylän Huilun tuhti-makkarat maistuivat vierailun päätteeksi. Täytyy poiketa joskus toistekin!

Ensi vuoden puolella pitää tutustua uuteen 2,5 kilometrin pituiseen luontopolkuun Leinon tilusten lähistöllä. Elämää ulkona-niminen reitti johdattaa retkeilijät saaristoluontoon Topenginleijan luonnonsuojelualueella. Lähtöpisteeseen on opastus parkkipaikalta Kiparluodontieltä. 

Syyskesän väriloistoa kasvitieteellisessä

Torstaina ohjelmistossa oli käynti Turun Ruissalossa sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisestä visiitistä oli kulunut parisen viikkoa. 

Viralliselta nimeltään Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on kasvihuoneidensa puolesta remontissa, joka kestoksi on arvioitu vuosia. Kasveja on siirrelty eri paikkoihin työmiesten tieltä. 

Huhun mukaan jättilumpeet olisi siirretty ulkolampiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja vaikka olisikin, eivät ne siellä kauan pärjäisi. 

Sisäaltaasta tuttu iso punertava karppi sen sijaan uiskenteli ulkolammikossa. En jäänyt sitä kyttäämään, mutta lammen rannalla olleet kaksi kameraihmistä odottivat kalaa näkyviin vehkeet viritettyinä.

Iltapäiväauringossa kasvitieteellisessä avautui upea väriloisto. Keskityin kuvaamaan yksivuotisia koristekasveja, joiden kimpussa oli monenlaista pörriäistä ja perhosta. 

Vierailulla Taivassalon kirkossa

Kesälomani ollessa aluillaan heinäkuussa, toteutui asia, jota olin hautonut jo vuosia. Nimittäin vierailu Taivassalon kirkossa. 

Homman olisi luullut olleen helpomminkin toteutettavissa, mutta pyhätön aukioloajat ja oma liikkuminen seudulla eivät näyttäneet osuvan koskaan yhteen. Tai jos, niin sitten oli olevinaan kiire joko Kustaviin tai Turkuun. 

Pyhän Ristin kirkko (ruots. Heliga Korsets kyrka) on rakennettu todennäköisesti vuosien 1425 ja 1440 välillä. Kirkko on säilynyt melko hyvin keskiaikaisessa asussaan. 

Edellisen kerran tiedän käyneeni Taivassalon kirkossa yläasteen yhdeksännen luokan päättäjäispäivänä keväällä 1986. Tapahtumien kulku ei ole jäänyt mieleen, mutta varmaan Suvivirttä veisattiin kovasti, jonka jälkeen kirmattiin kesälaitumille. 

Rakennuksen seinillä on kalkkimaalauksia, joista varhaisimmat on tehty kirkon valmistuttua. Moisiin taideteoksiin en teininä kiinnittänyt huomiota, mutta nyt katselin niitä uusin silmin. Enkeleitä ja demoneita seinustoilla piisaa. 

Pitäisi joku kerta seuraavaksi Rymättylän kirkossa, jossa on vielä hurjempaa taidetta. Siellä itse piru kakkaa syntisten päälle.