tiistai 17. marraskuuta 2026

Pohjanmaan reissulla osa 1 - Länkkärikauppa

Elokuun lopulla tehty Pohjanmaan matka oli allekirjoittaneelle viime kesän kohokohta. Vaikka maanantaina alkanut ja perjantaina päättynyt autoreissu oli varsin kattava, ei turhan tiukkaa aikataulua noudatettu. 

Mukana matkassa olivat työkaverini Sunttu Sundell ja MP Vanne. Matkustelun saralla varsin kokenut kolmikko on vuosin varrella hitsautunut hyvin yhteen. Nytkin reissattiin kuin viime kerrasta olisi kulunut vaivainen vuosi, vaikka tosiasiassa edellinen matka oli kesällä 2022. 

Tuolloin ohjelmistoon kuuluivat muun muassa Rauma, Pori, Jyväskylä. Heinola, Hamina ja Kotka. Kaukaisin matkamme on suuntautunut Kilpisjärvelle Lappiin, eivätkä Kuusamo tai Kolikaan aivan naapurissa ole. 

Tämän reissun pääkohde minulle oli Tankarin majakkasaari Kokkolan edustalla. Sinne oli tehnyt mieli jo ainakin kymmenen vuotta. Nyt se vihdoin toteutui. 

Matkalla kohti Kokkolaa ja Tankaria poikkesimme monessakin paikassa. Ensimmäinen mainittava pysähdys oli Ilmajoen Koskenkorvalla sijaitseva Jari Mäki Oy. 






Isäntä Mäkeen moni on saattanut törmätä televisiossa ja lehdissä kertomassa Amerikan hienoudesta. Itse huomasin ennen reissuamme YouTube-videon, jossa herra esitteli valtavaa autotalliaan. Siellä on säilössä Yhdysvaltojen entisen presidentin Ronald Reaganin kaara ja lukemattomia muita erikoisia menopelejä. 

Mäen näyttävään putiikkiin olisi saanut upotettua euroja vaikka millä mitalla, mutta ostoskoriin päätyi vain kauan himoitsemani olkinen lännenhattu. Isopäisen tuppaa olemaan liki mahdotonta löytää edes sopivaa lippalakkia, mutta nyt tärppäsi. Päähineitä oli jopa niin isoja kokoja, että eräskin huopahattu pyöri päässäni. Voi olla vaikeaa löytää noin suuren kaalin omaava asiakas, tosin ehkä heitäkin Pohjanmaan lakeuksilla on. 

Tarjolla olisi ollut vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta jääköön ensi kertaan. Jari Mäki Oy:llä on myös kattava postimyyntisivusto, ellei jaksa lähteä ajelemaan paikan päälle. 
















sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Karoliina Huhkon padolla

Lokakuussa sovin tällit Raisioon varsinaissuomalaisen harrastajamallin Karoliinan kanssa. Ilma oli vähän harmaa, mutta sillä mentiin mitä oli tarjolla. Alkuviikolla aurinko tietenkin paisteli, mutta viikonloppuna sitten olikin valosta puutetta.   

Viime kesänä näin erään raisiolaistutun kuvia kanoottiretkeltä. Ihmettelin missä viidakossa hän on mahtanut käydä, koska ympäristö ei vaikuttanut lainkaan suomalaiselta. Paljastui, että melaa heiluteltiin Raisionjoella Huhkon padon lähistöllä. Jokitörmällä kasvavat valtavat hopeapajut loivat vierasmaalaista tunnelmaa.

Epäsuomalaisen rehevä luonto herätti kiinnostukseni. Mieleen juolahti, että tuota voisi joskus käyttää kuvausmiljöönä. Loppukesä ja alkusyksy kuitenkin hurahtivat ohi nopeasti, eikä jokivarressa ollut enää lokakuussa aivan samaa tunnelmaa kuin melontahommissa. 

Karoliinan kanssa ei kuitenkaan voi tulla huonoja kuvia, oli valo sitten mikä tahansa. Olisin tietysti voinut ottaa mukaan toisen kameran, joka olisi ehkä ollut olosuhteisiin nähden käyttökelpoisempi, mutta ihan hyviä näistäkin tuli. 





Oli vierähtänyt vuosia kun viimeksi Huhkon padolla kävin. Tuona aikana patoa on fiksailtu luonnonmukaisemmaksi, jolloin kaloillakin on helpompi uiskennella siitä läpi. Yllä kulkevalta moottoritieltä padon näkeekin hyvin, mitä nyt satasen vauhdissa ehtii sivuilleen vilkuilla. 

Raisionjoki on muuten siitä merkillinen, että naapurikunnassa se on nimeltään Ruskonjoki, mutta kunnan rajan ylitettyään se ei sitä enää ole. 







Karoliina Raision Krookilassa viime heinäkuussa https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/08/karoliina-krookilassa.html


keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Auringonlasku Katariinanlaaksossa

Perjantaina 6. marraskuuta oli jälleen aika käydä ulkoilemassa Turun Katariinanlaakson luontopolulla. Alkupäivän työkiireiden takia en ehtinyt paikalle aivan parhaaseen aikaan, mutta kumminkin ennen hämärää. 

Kellojen talviaikaan siirron takia valoa ei pahemmin ole enää iltapäiväkolmen jälkeen. Aurinko oli puolittain jo menossa mailleen kun saavuin kuraiselle parkkipaikalle. 

Vaikka parkkialue on iso, käyttää siitä valtaosaa Turun kaupungin bussit. Ennen taannoista, läpeensä epäonnistunutta aikataulu-uudistusta kentällä saattoi nähdä maksimissaan kaksi linja-autoa. Nyt niitä oli varmaan kuusi. Taivaan ihme, ellei kolareita tule, koska luontopolkuihmiset suhailevat ilman minkäänlaista kaistaohjeistusta. 





Ainuttakaan oravaa en polun varrella tavannut, vaikka yleensä niitä pomppii siellä valtavasti. Aiemmin päivällä huomasin sosiaalisessa mediassa kurrekuvia samasta paikasta, joten ehkä eläimet olivat lepäilemässä ahmittuaan tarpeeksi pähkinöitä.

Sorsia sen sijaan oli useita. Tunnistin erään ruskeahöyhenisen yksilön nokan väristä samaksi kuin edelliselläkin kerralla. Linnut olivat kovin pelottomia ja osa tuli aivan jalkojen juureen hyörimään. 

Ilman oravia Katariinanlaakso tuntui vähän vajaalta. Auringon laskiessa Pitkänsalmen taa Hirvensalon suuntaan, jäi muistikortille jokunen julkaisukelpoinen maisemaotos. 










sunnuntai 8. marraskuuta 2026

Saaronniemen kierros 7. marraskuuta

Lauantaina 7. marraskuuta oli vuorossa laajahko kävelykierros Turun Ruissalon Saaronniemessä. Kaverin älykello näytti 6,1 kilometriä siinä vaiheessa kun minulle tuli kiintiö täyteen ja painelin lähtöpaikalle auton uumeniin.

Jälleen kerran oli todettava, ettei sääennustuksiin ei ole luottamista. Kelin piti olla niin kirkas että! Aurinko ei kuitenkaan pilkottanut alkuiltapäivästä kertaakaan. Noin muuten oli mukava ilma, tuulikin osui rannoilla vain tiettyihin kohtiin. 

Valtavaa sammakkoa muistuttava Suomen suurin siirtolohkare Kukkarokivi on näyttävä ilmestys vuodenajasta riippumatta. 




Eckerö Linkin laivan onnistuin kuvata aluksen ollessa Vepsän ulkoilusaaren edustalla. Ensi kesää ja Vepsän reissuja tässä jo kovasti odottelenkin. Juuri mikään ei ole hienompaa kuin komea kesäpäivä saarella. Jostain käsittämättömästä syystä moni tuttuni ei tällaista ymmärrä. 

Saaronniemen rannoilla oli jonkun verran kalastajia. Saalispuolesta en tiedä, mutta tuulisilla kallioilla tuntitolkulla värjötellessä soisi heille Ahdin antimia tulevan.