Puerto de la Cruz osa 1 - Kuvia kaupungista

Puerto de la Cruz sijaitsee Orotavan laaksossa Teneriffan saaren pohjoisrannalla Santa Cruz de Tenerifen maakunnassa Kanariansaarilla. 

Kanariansaarten suosituimpiin matkakohteisiin kuuluvan Puerto de la Cruzin pääelinkeino on turismi. Kaupungissa oli vuonna 2008 asukkaita 31 804. Ennen massaturismia se oli pieni kalastajakylä. 

Vuoteen 1772 saakka kaupunki oli nimeltään Puerto de la Orotava (Orotavan satama). Paikallisen kaupankäynnin seurauksena kasvua tuli hiljalleen erityisesti sokerin ja viinin myynnillä. Kylästä tuli Teneriffan merkittävin satama vuonna 1706 kun siihen asti tärkein satama Garachico tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. 

Maaliskuun alkupuoliskolla tehty reissu oli allekirjoittaneelle kolmas kerta Puerto de la Cruziin. Se on etelänmatkoissa tähänastinen ennätykseni, muissa lentokonematkoissa vain Puolan Gdansk vie voiton. 

Edellisen Teneriffan reissun jälkeen talvella 2017 tuli tokaistua, että eiköhän tämä ollut tässä. Joskus tulevaisuudessa sitten vaikka Teneriffan eteläosaan Los Cristianokseen. 

Olin kuitenkin välittömästi valmis lähtemään, kun matkanjohtaja Matti Viki Vikström loppuvuodesta 2025 ehdotti Puerto de la Cruzia maaliskuulle. Hän sai nopeasti kerättyä peräti kaksitoista innokasta porukkaan.

Kokosin tähän matkakertomuksen ensimmäiseen osaan kuvia Puerto de la Cruzin rantabulevardilta, kaduilta ja kujilta. Eipä voi kerskua, että olisi tullut rampattua hullun lailla ympäri kaupunkia, mutta ainakin rutkasti enemmän yhdeksän vuoden takaiseen edelliseen reissuun verrattuna. 

Kuten kuvista voinee havaita, kovin oli tuulista. Varmasti ryhmästämme moni kaipasi tyynempää ja aurinkoisempaa keliä. Näillä kumminkin mentiin mitä tarjolla oli.

Aurinko pilkotti sentään välillä, minun tarpeisiini jopa riittävästi. Aurinkorasvaa ei nimittäin tarvinnut tahkoa nahkaan kertaakaan. Kerran tosin jouduin siirtämään tuolin varjon puolelle, kun drinkin maistelun ohessa otsalohkoa rupesi kuumottamaan liikaa.  

Tätä kirjoittaessani Teneriffalla riehuu lehtitietojen mukaan kova myrsky. Viikon sateiden ennustetaan kattavan peräti koko vuoden sademäärän. Onneksi ehdimme alta pois.

Pikku-Pukin promenadilla 15. maaliskuuta

Kävin eilen ulkoiluttamassa kameraa Turun Ruissalossa. Ilma nyt ei kovin kummoinen ollut, mutta Pikku-Pukin promenadilla tuuli sentään pysytteli inhimillisissä rajoissa. Toisin oli saaren kärjessä Saaronniemessä, jossa kävin kääntymässä.

Kevät tekee kovasti tuloaan. Suotavaa olisi, ettei takatalvea tulisi ja kohti kesää päästään ilman suurempia pettymyksiä. Nyt näyttää lupaavalta, mutta turha varmaan intoilla vielä sen enempää. 

Viime keväänä ilmasto oli melko optimaalinen, mutta 2024 lunta tuprutti yhtäkkiä kymmeniä senttejä vielä huhtikuun loppupuolella. Olin jo ehtinyt vaihdattaa kesärenkaat, eikä lumihangessa ajelu ollut mahdollista. 

Merivesi on ollut talvella ennätysmatalalla. Matalalla se näytti olevan vieläkin, kuten tuosta venevajakuvasta saattaa havaita. Hauskat värit tulleet lankkuihin ajan saatossa. 

Tiina Kansanpuistossa

Nämä kuvat otettiin viime elokuussa Ruissalon Kansanpuistossa Turussa. Samassa paikassa järjestetään kesäisin Suomen tunnetuinta rokkifestivaalia Ruisrockia. Rokkia juhlassa ei tosin enää ole nimeksikään, mutta se on kokonaan eri juttu.  

Viime kesänä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun olin harrastajamalli Tiinan kanssa ensimmäisen kerran Kansanpuistossa napsimassa kuvia. Alla kuvaparit ennen ja nyt. 

Tiina on entinen pitkäaikainen työkaverini. Hän sai firman touhuista tarpeekseen vuonna 2019. Ilmapiiri oli huono ja kun kaiken huipuksi lakkovahtien hämäämiseksi sahattiin parkkipaikan aitaan rikkureille kulkuväylä, otti moni muukin lopputilin. 

Viimeisten vuosien aikana olemme välillä käyneet kuvaamassa jossain sopivassa ulkomiljöössä. Usein juuri Ruissalossa, josta kuvauspaikat eivät hevillä lopu. 

Kamerana oli tällä kertaa Nikon P1000. Sen säädöt ovat muutaman kerran tuottaneet pettymyksen, mutta nyt lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut. Tiina on loistava malli, eikä kehnoja ruutuja voi oikein tullakaan, mikäli tekniikka pelittää. 

Kansanpuistossa oli käyntipäivänämme rauhallista. Valkoposkihanhetkin olivat vaihtaneet maisemaa jälkeläistensä kasvettua lentokuntoon.

Tropiikkikuvia talven keskelle

Hiljattain tuli kuluneeksi kaksitoista vuotta ensimmäisestä ja toistaiseksi myös viimeisestä Thaimaan reissusta. Asia putkahti esille Facebookin Muistot-osiosta, jonka perusteella innostuin selaamaan matkakuvia pitkästä aikaa. 

Moni tuttu hoki tuolloin talvella 2014, että "Thaimaan matkailuun jää koukkuun". Niin ei käynyt. Syitä moiseen on muutama. 

Ensinnäkään tropiikki-ilmasto ei sopinut ainakaan minulle lainkaan. Olen monesti todennut, että kotonakin on sauna. Kaksi viikkoa lähes tauotonta hikoilua oli jälkeenpäin ajateltuna jopa absurdia. 

Toiseksi nostaisin kaoottisen liikenteen. Pelkkä kadun ylitys oli kuin venäläistä rulettia  kohdesaarellamme Phuketissa, tarkemmin Karon Beachilla. 

Kolmas matkustelua rajoittava seikka on raha. Koronaa ja Ukrainan sotaa käytetään nykypäivänä joka asiassa syynä hintojen nousuun. Varsinkin matkustelu on kallistunut valtavasti.

Toki Sunttu Sundellin kanssa tehdyssä reissussa oli paljon hyvääkin, kuten kuvista varmasti välittyy. Ei ole kiveen hakattu, etteikö Kauko-Itä vielä joskus kutsuisi. 

Kirjoitin aikanaan moniosaisen matkakertomuksen reissustamme. Muutama linkki kyseisiin blogijuttuihin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/02/phuketin-matka-osa-2-saarireissu-phi.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/03/phuketin-matka-osa-5-promthep-cape.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/03/phuketin-matka-osa-7-viidakkosafari.html?m=0