keskiviikko 17. elokuuta 2022

Hassisen Kone Ratinassa

Joensuulaislähtöisen Hassisen Koneen aktiiviura oli vain kahden ja puolen vuoden mittainen vuosina 1979-1982. Tästä huolimatta yhtye on yksi merkittävimmissä suomalaisorkestereista kautta aikojen. 

Bändin 40-vuotisjuhlakeikasta alettiin puhua jo 2019, jolloin minäkin hankin lippuni. Korona pahus siirsi tapahtumaa kaksi kertaa, jona aikana moni tuttu ehti myydä biljettinsä. Suunnittelin jossain vaiheessa itsekin samaa, mutta onneksi näin ei käynyt. 

Tampereella heinäkuun 30. päivä järjestetty spektaakkeli keräsi 30 000 ihmistä ja oli ikimuistoinen kokemus. Noin viiden tunnin seisoskelu Ratinan Stadionilla jalat turtana ei sekään harmittanut kun Kone latasi musiikkiaan yli kahden tunnin ajan. 

Hassista lämmitteli Tuomari Nurmion nykyinen yhtye Dumari & Spuget. Vaikka Nurmion 80-luvun materiaalista tykkäänkin, ovat hänen myöhemmät tekemisensä olleet lähinnä vaivaannuttavia. Niinpä odotukset tätäkään kohtaan eivät olleet korkealla. 

Mutta kas kummaa, Dumari & Spuget kuulosti oikein hyvältä. Nurmion vanhoja hittejä oli sovitettu yhtyeelle sopivaksi ja ne svengasivat mainiosti. 

Hieman yllättävästi vasta Nurmion jälkeen estradille asteli Litku Klemetti. Hän on suurelle yleisölle tuntematon laulaja- ja lauluntekijä, jonka hitin Juna Kainuuseen on saattanut moni kuulla. 

Urkuja soittanut ja välillä sekopäisesti pelkän mikrofonin turvin ympäri lavaa pyörinyt Litku toi mieleen entisaikojen naiskanttorin ja lsd-tripillä olevan Janis Joplinin hybridin. Meno oli huomattavasti raisumpaa kuin osasisin kuvitellakaan. 




Hassisen Konetta oli odotettu yli kaksi ja puoli vuotta. Yleisön joukossa näkyi tuttuja hahmoja suomalaisesta musiikki- ja viihdemaailmasta. Muun muassa Eppu Normaalin basisti Sami Ruusukallio, entinen Yön kitaristi Daffy Terävä, musiikkimoguli Juhani Merimaa, koomikko Jaakko Saariluoma ja entinen Zen Cafen basisti Kari Nylander erottuivat yleisömeren seasta. 

Koneen aloittaessa kello 20, olin jo käynyt moneen kertaan läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat asennot mitä pystyssä vaan voi. Seisominen oli jo kärsimystä ja tuli ikävä katsomopaikkaa. Oli virhe ottaa kenttälippu, vaikka toki persekin saattoi puutua tuntikausien istuskelusta. 

Bajamajajonot olivat valtavat. En tosin käynyt kuin kerran, silloinkin jonottamiseen meni parikymmentä minuuttia. Ruokaa tai juomaa en ostanut yhtään, vaivainen vesipullo riitti viitisen tuntia.

Kaljatiskien jonoja katselin vain ohimennen, mutta paljon mainostettuja ruokapisteitä osui silmään vain yksi. Siinäkin myytiin ylihintaisia hodareita. 

Kaveri kertoi myöhemmin, että hän jonotti hampurilaista yli tunnin, kunnes luovutti Hassisen Koneen aloittaessa soittamisen. 

Olisi ollut virhe ruveta kumoamaan alkoholia tuollaisessa tungoksessa. Toisaalta silloin jalatkaan tuskin olisivat väsyneet juuri lainkaan. Turvatarkastus oli niin ylimalkainen, että piilopullon salakuljetus olisi ollut helppoa. 




Hassisen Kone aloitti yllättävästi konserttinsa Harsoinen teräs-kappaleella. Lavalla oli ns. Iso-Kone eli vuoden 1982 kokoonpano. 

Seitsenmiehiseen, Harsoinen teräs-albumin levyttäneeseen kokoonpanoon kuuluivat Ismo Alanko (laulu, kitara), Jussi Kinnunen (basso), Harri Kinnunen (rummut), Eero Safka Pekkonen (kosketinsoittimet), Jukka Orma (kitara), Hannu Porkka (ksylofoni, lyömäsoittimet) ja Antti Seppo (saksofoni). 

Harsoinen teräs-levy kuultiin lähes kokonaan. Bändi soi kuin unelma, varmasti paremmin kuin 40 vuotta sitten. 

Kaikkia lavalla olleita miehiä ei olisi tunnistanut. Alanko ja Orma nyt ovat olleet julkisuudessa vuosikymmenet ja Kinnusen veljeksetkin silloin tällöin. Safkakaan ei ole muuttunut paljoakaan vuosien vieriessä, mutta Hannu Porkka ja Antti Seppo olivat kuin eri henkilöt. 




Hassisen Kone esitti lähes kokonaan kaikki kolme albumiaan, järjestyksessään viimeisestä ensimmäiseen. Harsoinen teräs, Rumat sävelet ja Täältä tullaan Venäjä ovat kaikki suomirockin kiistattomia klassikoita, joskin Harsoisessa teräksessä on allekirjoittaneella ollut sulateltavaa vuosikymmeniksi.

Ilmestyessään keväällä 1982 levy nimittäin oli karmea pettymys kahden mahtavan albumin (Täältä tullaan Venäjä, Rumat sävelet) jälkeen. 11-vuotiaalle Kimmolle se oli kova pala, eikä levystä oikeastaan jäänyt muuta käteen kuin hitti Levottomat jalat ja Julkinen eläin

Nyttemmin tuotakin kiekkoa on oppinut arvostamaan. Ratinan Stadionilla kappaleet kuulostivat niin hyviltä, että tuskin kenelläkään oli valittamista. 

Konsertin siirtyessä Rumiin säveliin, vaihtui kitaristiksi Reijo Heiskanen ja avauskokoonpanosta lavalle jäivät Ismo Alangon lisäksi Kinnusen veljekset. Seurasi sellainen biisikatras, jota on tuskin koskaan on kuultu tässä muodossa. 

Hassisen Kone latasi ensin lähes kaikki Rumien sävelten biisit, jonka jälkeen siirryttiin illan kohokohtaan eli Täältä tullaan Venäjä-levyn pariin. Se on ehdottomasti yhtyeen paras tuotos, suorastaan mestariteos. Kappaleet kuten Iloisesti hammondilla, Rock ehkäisyvälineitä vastaan, Rappiolla, Reippaina käymme rekkain alle ja Syöksylaskijoita kaikki tyynni otettiin vastaan valtavien suosionosoitusten kera.

Bändi soitti tiukasti koko yli kaksituntisen konsertin. Tiedä sitten kuinka paljon spektaakkelia varten oli harjoiteltu, mutta luultavasti aivan helkutisti. Yli kahden vuoden koronasiirtymä varmasti kismitti enemmän soittajia kuin yleisöä, mutta uskoisin lopputuloksen olleen nyt parempi kuin se kesällä 2020 olisi ollut. 

Olin täysin varma, että konsertti päättyy yhtyeen tunnetuimpaan kappaleeseen Rappiolla. Näin ei ikävä kyllä käynyt. Illan ainoa kauneusvirhe tapahtuikin encoreissa. 

Iso-Kone kutsuttiin takaisin lavalle, jolloin bändi esitti kappaleet Totuus ja Muoviruuseja omenapuissa. Vihoviimeiseksi oli käsittämättömästi valittu On jouluyö, nyt laulaa saa, joka on nimensä mukaisesti joululaulu, tosin Hassisen Koneen tekemä. Ilman tuollaista kardinaalimunausta kyseessä olisi ollut täydellinen konserttielämys. 




Hassisen Kone Ratinan Stadionilla 30.7.2022:

• Harsoinen teräs

• Levottomat jalat

• Kupla kimaltaa

• Kuollut eläköön

• Julkinen eläin

• Hiljaa virtaa veri

• Pelko

• Jurot nuorisojulkkikset

• Jeesus tulee

• Oikeus on voittanut taas

• Führerin puolesta

• Tuomiopäivä

• Rajat

• Odotat?!

• Tällä tiellä

• Pelkurit

• Hyvä olla

• Hassisen Kone

• Iloisesti Hammondilla

• Reippaina käymme rekkain alle

• Täältä tullaan Venäjä

• Rock ehkäisyvälineitä vastaan

• Kulkurin iltakalja

• Syöksylaskijoita kaikki tyynni

• Rappiolla

• Totuus

• Muoviruusuja omenapuissa

• On jouluyö, nyt laulaa saa





maanantai 15. elokuuta 2022

Kolkannokka 11. elokuuta

Turun Ruissalon Kolkannokka oli torstaina 11. elokuuta kovin hiljainen. Ehkä koulujen alkaminen ja kesälomien loppuminen aiheutti moisen. Korona-aikana valtavan suosituksi ulkoilualueeksi muodostunut Kolkannokka näytti nyt kaikessa hiljaisuudessaan oudolta. 

Harmittomista kivilatomuksista hermostuneita mummojakaan ei näkynyt ainuttakaan. Vuosi sittenhän olin lentää perseelleni lukiessani Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmästä kuinka muutama rouva kehua retosteli sillä, että heille oli oikein kunnia-asia kaataa suurella vaivalla rantaan tehtyjä kivilatomuksia. Ne kun eivät kuulemma "kuulu Suomen luontoon". Sukkapuikon heiluttaminen keinutuolissa olisi varmasti parempi vaihtoehto. 












torstai 11. elokuuta 2022

Vepsän luontoa elokuun alussa

Elokuun alkupuolella Vepsän saarella Turun Airistolla eletään jo vahvasti loppukesää. 

Lauantaina 6. elokuuta oli armoton tuuli ja merenkäynti. Vepsästä ei tahtonut löytyä rauhallista soppea kirveelläkään. Lopulta sellaiseksi osoittautui saaren itäpuolella olevan kesäteatterin katsomo. Siellä ei tukka heilunut tai lahje lepattanut. Kesänkauden viimeinen teatteriesitys nähtiin sunnuntaina 31. heinäkuuta, joten seurueemme sai istuskella penkeillä kaikessa rauhassa.

Illalla kävin saunomassa ja uimassa. Täytyy sanoa, että oli melko extremeä pulikoida sellaisessa aallokossa. Viimeksi joskus 80-luvulla olen kokenut saman Kustavin Klipunkarissa. 




Tiistaina 9. elokuuta Vepsässä käydessäni hämmästyin vuokramökkien tyhjyyttä. Varauslistaa selatessa huomasin, että vapaana oli peräti yhdeksän mökkiä. 

Vielä viime viikolla näytti niin täydeltä, ettei itselleni jäänyt lauantaiksi kuin maisemarajoitteinen mökki numero 4. Mikäli tykkää katsella katajapuskia ja terveleppiä omalta terassiltaan, on se siihen tarkoitukseen vallan mainio, mutta jos haluaa nauttia auringosta ja merinäköalasta, ollaan silloin väärällä mökillä. 

Vepsän maisemista ei voi saada tarpeekseen. Tiistaina kiertelin saarta laajalla otannalla ja kamera lauloi. Ilmakin oli kuin morsian!











keskiviikko 10. elokuuta 2022

Turkulaisrouvia maan povessa

Osallistuin alkuviikosta Turun Matkailuoppaiden järjestämälle kävelykierrokselle Turun hautausmaalla. Aiheena oli "Arvon turkulaisrouvia maan povessa". 

Matkailuoppaiden opastuskierros sattui kerrankin sopimaan päiväohjelmaani, kun yleensä olen ollut joko töissä tai on ollut jotain muuta menoa. 

Hautausmaalla vetäjänä toimi Airi Forssell. Hän on ilmeisen kokenut opas ja vajaa kaksituntinen kuluikin nopeasti kuunnellessa juttuja edesmenneistä turkulaisnaisista, jotka olivat sarallaan uranuurtajia. 



Kierroksella käsiteltävistä rouvista en tiennyt ennestään kuin Irja Ketosen (1921-1988), joka oli vuorineuvos ja Turun Sanomien pääjohtaja sekä kirjailija Anni Polvan (1915-2003). Hänkin paljastui hautakiven perusteella Polvianderiksi. 

Minulle tuntemattomia suuruuksia olivat esimerkiksi Turun Vanun perustaja ja toimitusjohtaja Aline Grönberg (1871-1950), tähtitieteilijä ja professori Liisi Oterma (1915-2001) sekä viulutaiteilija Kerttu Wanne (1905-1963). 

Turun hautausmaan koko on 59 hehtaaria ja siellä on noin 45 000 hautaa. Kierroksella pysähdyttiin arkkitehti Erik Bryggmanin 1930-luvulla suunnitteleman Ylösnousemuskappelin edustalla. Isovanhempieni hauta on melko lähellä sitä. 











tiistai 9. elokuuta 2022

Jimbo's Garage

Jimbo's Garage-musiikkialbumin takana on paimiolainen rumpali Jimbo Mäkeläinen, joka tunnetaan parhaiten 80-luvulla toimineesta legendaarisesta turkulaisesta Ironcross-hevibändistä. 

Mäkeläinen työsti levyä pikku hiljaa vuosikaudet. Alkukesästä se vihdoin julkaistiin kotimaisen Inverse Recordsin kautta. 

Levyn musiikki on vahvasti 80-luvun hard rockia ja heviä. Samalla myös ysäriheviä, sillä osa kappaleista on perua Mäkeläisen 90-luvun alun bändin Wardancen tuotannosta. Wardance oli turkulaisyhtye, jossa lauloi edesmennyt PJ Rautiainen ja kitaraa soitti Kari Riihimäki

Satuin aikoinaan videokuvaamaan kahta Wardancen keikkaa. Kävin kerran yhtyeen treenikämpälläkin Piikkiössä. Orkesterin musiikki olisi näinä päivinä hyvinkin relevanttia, mutta vuosina 1993-94 Nirvanan, Pearl Jamin ja muiden grungebändien hallitessa yleistä musiikkimakua, oli yhtye ikävästi väärässä ajassa. 

Sittemmin monessa mukana ollut Kari Riihimäki hoitelee mallikkaasti kitarat tälläkin julkaisulla. Levyllä on käytetty osia Mäkeläisen Wardancelle säveltämistä biiseistä. Hienoa, että lopulta nekin saatiin tallennettua.  

Useimmissa kappaleissa laulaa Taage Laiho (Kilpi, Altaria, Hevinkelium). Myös Maya Liittokiven (Super Trouper, Deathlike Silence, Loretta Problem) ääntä kuullaan. Mayahan oli jo 90-luvulla Wardancessa taustalaulajana. Kolmantena vokalistina on 80-luvun puolivälistä asti suomalaisissa hevibändeissä äänijänteitään kurittanut Peter James Goodman (Stud, Virtuocity, Conquest).

Levystä saattaa aluksi saada vähän sillisalaattimaisen vaikutelman, mutta kokonaisuus toimii silti. Lionel Ritchie-laina Hello ei sekään erityisesti erotu Mäkeläisen omien biisien joukosta. Sen verran vahvaa materiaalia levyllä on.