sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Höga Kusten osa 8 - Uppsalan tuomiokirkko

Öregrundin rannikkokaupungin jälkeen bussi suuntasi Uppsalaan, joka oli Multiexpertit Oy:n järjestämän Höga Kusten-kiertomatkan toiseksi viimeinen etappi ennen Viking Linen Tukholman terminaalia. Seuraavana aamuna odotti Turun satama. 

Lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä astetta. Kaupungin kivitalot hohkasivat lämpöä. Bussista ulos astellessa olo oli melkein kuin Phuketin lentokentällä Thaimaassa. Helle oli lähes piinaavaa, joten sisätiloista piti etsiä viilennystä.

Matkanjohtaja Ari Nurminen suositteli läheistä kauppahallia, jos teki mieli murkinaa. Hän muisti myös mainita, että Ruotsissa ruokapaikat menevät kiinni melko aikaisin, joten ehkä ruokaa vielä saa tai sitten ei. 

Marssimme tutulla porukalla kauppahallin sisuksiin. Vatsa kurni kuin viimeistä päivää. Kuten jo aiemmin kirjoitin matkakertomuksen osassa 3, poikkeaa ruotsalainen ravintola- ja kahvilakulttuuri suomalaisesta melkoisesti. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. 

Kauppahallissa olimme kuin venäläiset muinoin Anttilassa. Mietin kuumeisesti miten täällä tilataan jotain suuhunpantavaa. Eräällä tiskillä pizzaa vääntävät miehet sanoivat, että tilaus tehdään tuolta, eikä tästä. Epäselväksi vain jäi, että mistä! 

Kahvilan tiskillä oli ruokalista ja kassalla yrmeän näköinen nuori nainen. Joku tajusi kääntää menun toisinpäin, jolloin sieltä paljastui sama litania englanniksi. Oikein innostuin, kun näin tarjolla olevan lihapullat muusilla. Ei muuta kuin tilaamaan!

- Hello! Meatballs with smahed potatoes and Cola. 

-What?

- Meatballs with smashed potatoes and Cola. 

- Whaaat! We are closed! 

Aivan käsittämätöntä toimintaa taas. Ruokalistat esillä, eikä mitään tietoa, ettei ruokaa saakaan. Kassalla päivystävä likka on kuin perseeseen ammuttu karhu. Eipä tarvinnut käyttää tuon enempää Uppsalan kauppahallin palveluja. 

Läheisestä tuomiokirkkokahvilasta sentään sai syötävää. Sekään ei tosin ollut kovin helppoa. Tiskillä notkui peräti kolme nuorta työntekijää, joiden palveluhalukkuus ei varsinaisesti loistanut ulospäin. 

Törmäsin Höga Kusten-sillan ravintolasta tuttuun ilmiöön - vitriinissä ei ollut kahvaa, josta asiakas voisi itse ottaa haluamiansa tuotteita ja sitten mennä kassalle maksamaan ne. Lähimpänä minua maleksi vetelä sälli, joka juuri ja juuri pysyi nojaamatta pystyssä. Hän ei reagoinut mitenkään asiakkaisiin, joten minun oli avattava sanainen arkkuni.

Ilmoitin hänelle, että tuo sämpylä tuossa olisi kova sana lautasellani. Kaveri vilkaisi kauempana notkuvaa tyttöä ja löntysteli hänen luokseen huoneen toiseen päähän kertomaan, että tuolla olisi asiakas, joka haluaisi vitriinistä sämpylän. Jumalauta mitä toimintaa!

Kolmannen myymälähenkilön toimenkuvaa en enää sen tarkemmin muista, mutta ainakaan hän ei tehnyt elettäkään asiakaspalvelun hyväksi. Miten on mahdollista, että tällaiset vätykset palvelevat Ruotsin kuuluisimman kirkon kahvilassa? 






Rakennustyyliltään ranskalaista gotiikkaa edustava Uppsalan tuomiokirkko on Ruotsin kirkon kansallispyhäkkö ja Pohjoismaiden suurin kirkko. Rakennuksen pituus on 118,7 metriä ja kaksoistornit yltävät samoin 118,7 korkeuteen. Kirkko valmistui vuonna 1435. 

Useimmat Ruotsin kuninkaat ja kuningattaret kruunattiin Uppsalan kirkossa vuoteen 1719 asti. Nykyään kirkossa vihitään kaikki Ruotsin piispat sekä Uppsalan hiippakunnan papit ja diakonit virkaansa. 

Kirkkoon on haudattu monia tunnettuja Ruotsin hallitsijoita ja muita tunnettuja ruotsalaisia kuten Kustaa Vaasa, Eerik Pyhä ja Emanuel Swedenborg. 

Käyntipäivänämme heinäkuun puolivälissä kirkossa oli jonkinlainen taidenäyttely. Ainakaan allekirjoittaneelle se ei uponnut juuri lainkaan. Valtavia ihmispatsaisia oli sijoiteltu sinne tänne, eikä esimerkiksi yllä olevassa kuvassa näkyvä hujoppinainen sopinut yhtään näin arvokkaaseen ympäristöön.












Höga Kusten-reissu oli osaltani ensimmäinen Multiexperttien järjestämä matka, mutta ei varmasti viimeinen. Kritisoimiani ruotsalaisia ravintolapalveluja lukuun ottamatta kaikki sujui täysin nappiin. Keli oli vähän turhankin hyvä, hotellit aivan mahtavia, mukavaa matkaseuraa ja matkan hintakin varsin edullinen. Eipä voi kuin suositella! 

Noin kuukausi Höga Kusten-matkan jälkeen osa porukasta hyppäsi jälleen Multiexperttien bussin kyytiin. Tällä kertaa kyseessä oli Mälarenin kiertomatka Ruotsissa. Kuuleman mukaan sellainen järjestetään ensi elokuussakin. Osallistumiseni on vakavasti harkinnassa. 







lauantai 3. lokakuuta 2026

Höga Kusten osa 7 - Öregrund

Multiexpertit Oy:n viime heinäkuussa järjestämän Höga Kusten-kiertomatkan neljäntenä päivänä pysähdyimme Uppsalan läänissä Östhammarin kunnassa sijaitsevassa Öregrundin rannikkokaupungissa.

Öregrund on perustettu 1400-luvulla. Se tunnettiin aikoinaan raudan viennistä ja kalastuksesta. 1800-luvun lopulla kaupunki muuttui suosituksi kylpylä- ja kesäkaupungiksi. 

Alueella on hyvin säilyneitä puutaloja ja historiallisia huviloita. Pursi- ja pienvenesatamassa on vilkasta ja lossilla pääsee viereiselle Gräsön saarelle. 






Öregrund on Ruotsin itärannikon ainoa paikka, jossa aurinko laskee meren taakse. Ilmiö johtuu rannikon suunnasta. Olisi varmasti hienoa kokea miltä sellainen näyttää, mutta visiittimme aikana aurinko paisteli täydeltä taivaalta. 











perjantai 2. lokakuuta 2026

Höga Kusten osa 6 - Forsmarkin ruukki

Multiexpertit Oy:n järjestämän Ruotsin Höga Kusten-kiertomatkan neljännen matkapäivän aamu valkeni hulppeissa puitteissa Elite Grand Hotel Gävlessa. 

Gävlejoen suulla Selkämeren rannikolla sijaitseva noin 70 000 asukkaan Gävle on tärkeä satamakaupunki, rautatieristeys ja monipuolinen teollisuuskeskus. 1400-luvulla perustettu kaupunki tunnetaan etenkin kolmetoista metriä korkeasta olkipukista, joka pystytetään vuosittain ensimmäisenä adventtina. Pukki on monena vuonna poltettu tai muuten vaan ilkivaltaisesti tuhottu.

Gävlen kuvaaminen jäi vähän lapsenkenkiin. Kaupungilla tosin liikuttiin sen verran, että torin kulmilta löytyneen kebabravintolan herkullisia antimia voi näin syksylläkin muistella kaiholla. Iso annos sopuhintaan.

Tiskillä tilausta tehdessä oli muistettava sanoa se tärkein eli "no onion, no carlig". Pyyntöni kirjattiin ylös. Kun annokset aikanaan saapuivat pöytään, oli näky lohduton; kolmasosa lautasesta pelkkää sipulia ja valkosipulikastiketta. Luojan kiitos niitä ei sotkettu pääruuan sekaan, joten suurehkosta ateriasta pystyi nauttimaan täysillä. 

Torstaina 16. heinäkuuta bussin nokka osoitti kohti etelää. Puolenpäivän tienoilla oli ensimmäinen pysähdys, joka pidettiin historiallisessa Forsmarkin ruukissa. 




Forsmarkin ruukki (Forsmarks bruk) on yksi Ruotsin parhaiten säilyneistä ja tunnetuimmista valloniruukeista. Se sijaitsee Östhammarin kunnassa Pohjanlahden rannikolla. Alue tunnetaan nykyisin paremmin lähistöllä toimivasta Forsmarkin ydinvoimalasta. 

Ruukki on perustettu vuonna 1570. Siellä valmistettiin muun muassa takkirautaa ja tykinkuulia. Teollinen raudantuotanto päättyi 1890-luvu lopulla. Vuonna 1975 ydinvoimayhtiö osti ruukkialueen, jolloin se myös suojeltiin rakennusmuistomerkin statuksella. 

Alueella toimii maksuton vierailijakeskus, ruukkimuseo, kahviloita ja majatalo. Ainakin se kahvila, jossa kokoonnuimme, ei myynyt kahvia väkevämpää juotavaa. Joidenkin matkalaisten ilme oli kovin yrmeä kun asia tiskillä selvisi, mutta tarmokkaasti siitäkin selvittiin eteenpäin. 












maanantai 28. syyskuuta 2026

Höga Kusten osa 5 - Skärsån kalastajakylä

Sundsvallin Norra Bergetin näköalapaikalta Multiexpertit Oy:n järjestämä Höga Kusten-kiertomatka matka jatkui etelään kohti Gävlea. Matkalla poikkesimme Skärsån kalastajakylässä, jonne johti pitkä ja mutkikas pikkutie läpi kauniin maaseudun. 

Puheista päätellen tuntui, että muutama matkalainen koki jo epätoivon tunteita, koska pikkuteillä pujottelu tuntui päättymättömältä. Vähän samaa mietin itsekin, mutta mikäs siinä oli katsella ruotsalaista metsää ja peltoa. 

Kun bussimme lopulta kaarsi osoitteeseen, huomasimme, että siellä oli muutama muukin. Matkanjohtaja Ari Nurminen tosin kuulutteli aiemmin mikrofoniin, että paikan päällä saattaa olla ruuhkaa. 





Skärså on poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja maalauksellinen vanha kalastajakylä Hälsinglandnin rannikolla, kymmenisen kilometriä Söderhamnin kaupungista koilliseen. Alue on tunnettu punaisista venevajoistaan, kalaravintoloistaan ja perinteisestä saaristolaistunnelmastaan. 

Kylä on yksi Hälsinglandin suosituimmista kesäkohteista. Sen tarjontaan kuuluu muun muassa kalaravintola Albertina, joka on maanlaajuinen kuuluisuus. Myös kahvila, kalansavustamo, vierasvenesatama, kalastusmuseo ja käsityöläispuoti löytyvät kyläraitin varrelta. 





Skärså osoittautui vallan mukavaksi paikaksi. En päätynyt kalaravintolaan syömään, vaikka kuulemma annokset nopeasti tulivatkin. Olisi ehkä sittenkin pitänyt, mutta valtava jono ei ollut minua varten. 

En keksi Suomesta vertailukohtaa Skärsålle. Alue on niin laaja, ettei maassamme taida näin isoja kalastajakyliä olla koskaan ollutkaan. Mieleen juolahti Kemiönsaarella sijaitseva Högsåra, jossa on vähän samaa fiilistä, mutta sekin on huomattavasti pienempi.