Baltic Metal Stormin avauspäivä

Turun Linnanpuiston jylhässä miljöössä järjestettiin heinä-elokuun vaihteessa uusi raskaaseen rokkiin suuntautunut festivaali Baltic Metal Storm. Etukäteen kovaa supinaa aiheuttanut tapahtuma oli menestys. Järjestäjien mukaan paikalla juhli viikonlopun aikana peräti kymmenen tuhatta ihmistä. 

Ostin kahden päivän lippuni viime maaliskuussa. Siitä piti pulittaa 69 euroa. Samoihin aikoihin ostoksilla käynyt kaverini maksoi yhden päivän piljetistä 85 euroa. Vähän ennen h-hetkeä lippuja myytiin kaksi yhden hinnalla. Melko vaihtelevaa hinnoittelua! 

Olin jo etukäteen miettinyt, että koska kaikki hyvät bändit esiintyvät perjantaina, en välttämättä jaksa vaivautua lauantaina paikalle. Kesäviikonloput ovat sen verran tärkeitä, ettei niitä viitsi tuhlata kuuntelemalla Stam1nan tai Lost Societyn kaltaista sahaamista. Huomattavasti parempaa musiikkia voi luukuttaa vaikka omasta bluetooth-kaiuttimesta mökkeilyn lomassa Vepsän saaressa. 

Perjantain esiintyjäkattaus olisi voinut olla vaikka allekirjoittaneen laatima. Ainoastaan Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausen vaihto Wolframiin jäi vähän kaivelemaan. Michael Monroe, Tarot, The 69 Eyes, Stratovarius ja Beast In Black - siinäpä aivan tajuton rytmiryhmä. 

Pikkulavalla, jonka sijaintia en tänä päivänäkään tiedä, esiintyi jossain välissä Noora Louhimo Duo. Sen olisin halunnut nähdä. Paikalla olleiden mukaan ruuhka oli valtaisa, lava aivan liian pieni ja täysin väärässä paikassa.

Perjantaina porukkaa oli todella paljon. Kuulemma lauantaina selvästi väljempää. Sitä en ollenkaan ihmettele, vaikka varmasti Stam1nalla, Arionilla, Nestorilla ja kumppaneilla omat faninsa onkin.

Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Turun oma Duracel-pupu Michael Monroe. Jo kello 14:30 aloittanut Monroe ei joutunut tyhjälle festaripuistolle laulamaan, sillä paikalla oli jo paljon populaa. 

Jotta olisin itse ehtinyt paikalle ajoissa, piti pyytää töistä tunti vapaata. Matkalla Liedosta Turkuun satoi oikein kunnolla ja vitutuskäyräni nousi samalla huippulukemiin. Onneksi sade loppui ja pääsin pian jatkamaan jalan kohti Linnanpuistoa. 

Valentin Kononenkin olisi ollut tyytyväinen kävelysuoritukseeni Aurajoen rannoilla. Tässä vaiheessa aurinko paisteli suoralta taivaalta ja ilman kosteusprosentti oli kuin Thaimaassa. Ehdin kuin ehdinkin Monroen aloitukseen. 

Kansainvälinen rokkitähtemme vetäisi takuuvarman keikan keskellä kirkasta päivää. Hän hehkutti lähes joka välissä tuoreinta pitkäsoittoaan Outerstellar. Mielestäni levy on Monroen nykybändin huonoin. Tasapaksua junttaamista kappaleesta toiseen, eikä keikallakaan kuullut näytteet mielipidettäni muuttaneet. 

Festarikeikaksi melko pitkä setti piti sisällään viisi vanhaa Hanoi Rocks-viisua. Soundit olivat viimeisen päälle komeat ja varsinkin I Can't Get It jytisi oikein kunnolla. 

Monroen keikan jälkeen törmäsin tuttuhin, jotka kutsuivat minut jokirannassa sijaitsevaan asuntoon nauttimaan miestä väkevämpää. Koska en voinut vastustaa kiusausta, kävin ostamassa kympin hintaisen rannekkeen, jolla pääsi kulkemaan alueelta sisään ja ulos. 

Wolfram jäi kerrostalokeikan takia väliin. ParinYoutube-videon perusteella en menettänyt mitään. Ehkä bändiin törmää vielä jossain. 

Jokirannassa paluumatkalla Linnanpuistoon, juutuin suustani kiinni huonekalukeisari Toivo Sukarin kanssa. Topi oli lenkillä ja toivotti rokkareille hyvää festari-iltaa. Siinä vasta mukava ja maanläheinen mies, jota ei hevillä uskoisi tunnetuksi yritysjohtajaksi. 

Saavuin festarialueelle Tarotin aloittaessa settiään. Kuopiolainen veteraanihevibändi on vanhoja suosikkejani, joten se oli syytäkin nähdä pitkästä aikaa. 

Yleisjulkkikseksi viime vuosina nousseen Marko Hietalan johdolla festarikansa sai kuulla Tarotin tunnetuimpia kappaleita. Vanhan liiton lavameininkiä edusti isoveljensä, kitaristi Zachary Hietala, jonka suunpielessä sauhusi tupakka. 

Tasaisen varma The 69 Eyes oli mannaa korville, mutta illan yllättäjä oli vanha suosikkibändini Stratovarius. Yhtye oli pitkästä aikaa ottanut settilistaansa kymmenminuuttisen, eeppisen Destinyn sekä takavuosien hittinsä Kiss Of Judas. 

Beast In Blackia en ollut aiemmin nähnyt lavalla. Yhtyeen discohevi sopi Linnanpuiston pimenevään kesäyöhön kuin drooni itänaapuriin. Kreikkalainen laulaja Yannis Papadopoulos on äänialaltaan aivan uskomaton kaveri. Bändin tarttuvat rallit soivat päässä vielä seuraavalla viikollakin. 

Juomahinnoista voisi toki marmattaa maailman tappiin asti. 0,33 litran oluttölkki maksoi pantin kanssa kymmenisen euroa. Lonkero hiukan enemmän. Pepsi Max vitosen. Omatoimisen tankkauksenkin lisäksi rahaa paloi festarijuomiin noin sata euroa. 

Bändien lomassa ehtoo meni tuttujen kanssa jutellessa. Heitä oli paljon ja varmasti moni jäi tungoksessa näkemättäkin. 

Sateen jälkeen Vepsässä

Kuulin muutama viikko sitten eräältä vanhalta tutulta, "ettei häntä kiinnosta lainkaan se saari siellä Turun lähellä, josta teet usein blogijuttuja".  

Ensinnäkin on suorastaan merkillistä, ettei Vepsän kaltainen saari kiinnosta ihmisiä, jotka muuten pitävät saaristosta ja mökkeilystä. Kun siihen lisätään infrastruktuuri vesivessoineen, saunoineen ja ravintoloineen, täytyy olla miehessä vika, ellei tällainen herkku kelpaa. 

Kesäaikaan kohteeseen on säännöllinen vesibussikuljetuskin. Olkoonkin, että nykyhinnoilla se alkaa olla kallista usein käydä. Toisaalta saman rahan säästää, jos jättää terassilla pari kolme tuoppia juomatta. 

Nämä kuvat otin aamupäivällä sunnuntaina 18. heinäkuuta. Edellisenä päivänä sade riepotteli Lounais-Suomea. Lokalahdella Karjurock-festareillakin tunnelma oli ollut varsin vetinen. Vaikka esiintyjäkaarti kiinnostava olikin, luojan lykky, etten lähtenyt sinne. 

Vepsässä satoi lauantaina kymmenisen tuntia putkeen. Mökin terassilla tuollainen ei ollut minkäänlainen ongelma. Siitä piti huolen hyvä seura, musiikki ja runsas juomatarjonta. 

Sunnuntaina sateen jälkeen saaressa kelpasi ihailla upeaa saaristoluontoa. 

Pitkästä aikaa Friskalanlahdella

Friskalanlahti on kansallisesti tunnettu ja tärkeä lintuvesi Turun Hirvensalon kaakkoisosassa. Se matala, ruovikkoinen ja umpeenkasvava merenlahti, joka on pinta-alaltaan noin sata hehtaaria. 

Lahden rannalla on kahdentoista hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue. Rantaniityllä on laidunnettu karjaa vuodesta 1989 lähtien. Laitumien laajuus oli vuonna 2007 noin 50 hehtaaria. 

Vaikka Friskalanlahti sijaitsee allekirjoittaneen asuinpaikasta vai muutaman kilometrin päässä, en ole vuosiin siellä käynyt. Muistoissa on hieman raihnainen lintutorni, joka näytti yhä olevan pystyssä. Komea ja jykevä lintulava on jossain välissä rakennettu tien päähän. 

Lintulavalta käsin tavoitin hetkeksi rantaveteen laskeutuneet jalohaikarat. Siinä ei ollut liikoja aikaa kupata kameran kanssa, vain pari kolme hyvää kuvaa ehdin ottaa. Muita bongaamiani isoja siivekkäitä olivat merikotka ja lukuisat kurjet. 

Kottaraisten käyttäytyminen karjan seassa kummastutti aluksi. Linnut suhailivat aivan niiden lomassa kärpäsiä ja paarmoja napsien. 

Visiitti Friskalanlahdelle oli monipuolinen luontokokemus arkipäivän päätteeksi. Pitäisi käydä useamminkin. 

Liejukanan poikaset ja rantakäärme

Viime maanataina 27. heinäkuuta oli Heidin nimipäivä ja ilmassa jälleen sateen uhka. Koko heinäkuu olikin kelien puolesta vähän niin ja näin. Ellei satanut, ainakin tuuli kovasti. 

Viikko 29 sattui olemaan poikkeuksellinen, koska silloin oli hellettä. Tuon viikon vietin Ruotsin kiertomatkalla. Siitä tulossa blogijuttuja myöhemmin. 

Maanantai-iltana kohteenani oli Turun yliopiston kasvititeellinen puutarha Ruissalossa. Puutarhan ulkoalueella on lummelampia, joissa asustelee kaikenlaista menijää. 

En ollut tänä kesänä nähnyt siellä ainuttakaan rantakäärmettä, mutta nyt onnisti. Luikeroinen lepäili lumpeenlehden päällä, eikä ollut moksiskaan, vaikka seurailin sitä parin metrin päästä. 

Vihreitä ruokasammakoita on kuluvana kesänä ollut vähemmän kuin ennen. Oli kiven takana löytää edes yksi. 

Pääkuvauskohteena oli kuitenkin liejukanan poikaset. Pienokaisia hyppelehti lammella kymmenkunta. Kyseessä on luultavasti kahden lintuparin jäljeläiset. Emolinnutkin uivat kasvuston seassa.

Poikaset lienevät kuoriutuneet aivan lähipäivinä. Kokoonsa nähden niiden hillittömän kokoiset koivet ovat jopa huvittavat. 

Lähetin Turun Sanomiin tämän blogijutun ylimmän kuvan, jossa se julkaistiin Lukijan kuva-palstalla perjantaina 31. heinäkuuta.