Karoliina Huhkon padolla

Lokakuussa sovin tällit Raisioon varsinaissuomalaisen harrastajamallin Karoliinan kanssa. Ilma oli vähän harmaa, mutta sillä mentiin mitä oli tarjolla. Alkuviikolla aurinko tietenkin paisteli, mutta viikonloppuna sitten olikin valosta puutetta.   

Viime kesänä näin erään raisiolaistutun kuvia kanoottiretkeltä. Ihmettelin missä viidakossa hän on mahtanut käydä, koska ympäristö ei vaikuttanut lainkaan suomalaiselta. Paljastui, että melaa heiluteltiin Raisionjoella Huhkon padon lähistöllä. Jokitörmällä kasvavat valtavat hopeapajut loivat vierasmaalaista tunnelmaa.

Epäsuomalaisen rehevä luonto herätti kiinnostukseni. Mieleen juolahti, että tuota voisi joskus käyttää kuvausmiljöönä. Loppukesä ja alkusyksy kuitenkin hurahtivat ohi nopeasti, eikä jokivarressa ollut enää lokakuussa aivan samaa tunnelmaa kuin melontahommissa. 

Karoliinan kanssa ei kuitenkaan voi tulla huonoja kuvia, oli valo sitten mikä tahansa. Olisin tietysti voinut ottaa mukaan toisen kameran, joka olisi ehkä ollut olosuhteisiin nähden käyttökelpoisempi, mutta ihan hyviä näistäkin tuli. 

Oli vierähtänyt vuosia kun viimeksi Huhkon padolla kävin. Tuona aikana patoa on fiksailtu luonnonmukaisemmaksi, jolloin kaloillakin on helpompi uiskennella siitä läpi. Yllä kulkevalta moottoritieltä padon näkeekin hyvin, mitä nyt satasen vauhdissa ehtii sivuilleen vilkuilla. 

Raisionjoki on muuten siitä merkillinen, että naapurikunnassa se on nimeltään Ruskonjoki, mutta kunnan rajan ylitettyään se ei sitä enää ole. 

Karoliina Raision Krookilassa viime heinäkuussa https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/08/karoliina-krookilassa.html

Auringonlasku Katariinanlaaksossa

Perjantaina 6. marraskuuta oli jälleen aika käydä ulkoilemassa Turun Katariinanlaakson luontopolulla. Alkupäivän työkiireiden takia en ehtinyt paikalle aivan parhaaseen aikaan, mutta kumminkin ennen hämärää. 

Kellojen talviaikaan siirron takia valoa ei pahemmin ole enää iltapäiväkolmen jälkeen. Aurinko oli puolittain jo menossa mailleen kun saavuin kuraiselle parkkipaikalle. 

Vaikka parkkialue on iso, käyttää siitä valtaosaa Turun kaupungin bussit. Ennen taannoista, läpeensä epäonnistunutta aikataulu-uudistusta kentällä saattoi nähdä maksimissaan kaksi linja-autoa. Nyt niitä oli varmaan kuusi. Taivaan ihme, ellei kolareita tule, koska luontopolkuihmiset suhailevat ilman minkäänlaista kaistaohjeistusta. 

Ainuttakaan oravaa en polun varrella tavannut, vaikka yleensä niitä pomppii siellä valtavasti. Aiemmin päivällä huomasin sosiaalisessa mediassa kurrekuvia samasta paikasta, joten ehkä eläimet olivat lepäilemässä ahmittuaan tarpeeksi pähkinöitä.

Sorsia sen sijaan oli useita. Tunnistin erään ruskeahöyhenisen yksilön nokan väristä samaksi kuin edelliselläkin kerralla. Linnut olivat kovin pelottomia ja osa tuli aivan jalkojen juureen hyörimään. 

Ilman oravia Katariinanlaakso tuntui vähän vajaalta. Auringon laskiessa Pitkänsalmen taa Hirvensalon suuntaan, jäi muistikortille jokunen julkaisukelpoinen maisemaotos. 

Saaronniemen kierros 7. marraskuuta

Lauantaina 7. marraskuuta oli vuorossa laajahko kävelykierros Turun Ruissalon Saaronniemessä. Kaverin älykello näytti 6,1 kilometriä siinä vaiheessa kun minulle tuli kiintiö täyteen ja painelin lähtöpaikalle auton uumeniin.

Jälleen kerran oli todettava, ettei sääennustuksiin ei ole luottamista. Kelin piti olla niin kirkas että! Aurinko ei kuitenkaan pilkottanut alkuiltapäivästä kertaakaan. Noin muuten oli mukava ilma, tuulikin osui rannoilla vain tiettyihin kohtiin. 

Valtavaa sammakkoa muistuttava Suomen suurin siirtolohkare Kukkarokivi on näyttävä ilmestys vuodenajasta riippumatta. 

Eckerö Linkin laivan onnistuin kuvata aluksen ollessa Vepsän ulkoilusaaren edustalla. Ensi kesää ja Vepsän reissuja tässä jo kovasti odottelenkin. Juuri mikään ei ole hienompaa kuin komea kesäpäivä saarella. Jostain käsittämättömästä syystä moni tuttuni ei tällaista ymmärrä. 

Saaronniemen rannoilla oli jonkun verran kalastajia. Saalispuolesta en tiedä, mutta tuulisilla kallioilla tuntitolkulla värjötellessä soisi heille Ahdin antimia tulevan.  

Syyskuvia viikolta 40

Tilastollisesti paras syysruska Turun seudulla on 12. lokakuuta. Tämä on jäänyt mieleen Luonto Plus-ohjelmasta, joka pyöri vuosia Turku TV-kanavalla ja sittemmin Turun Sanomien nettiversiossa. 

Luontoasiantuntija Ari Karhilahden ja toimittaja Ann-Mari Rannikon tähdittämä sarja oli kerrassaan erinomainen, eikä sen vertaista ole sittemmin tullut miltään kanavalta. 

Syys-lokakuun vaiheessa luontoon alkoi ilmestyä ruskan merkkejä. Aamuvuoron jälkeen suuntasin Liedon Vanhalinnanvuorelle, jonne on työpaikaltani muutama kilometri matkaa.

Vanhalinnassa oli orastavaa ruskaa, mutta ei niin pitkällä kuin toivoin. Viikkoa paria myöhemmin tilanne olisi varmasti ollut toinen. Mutta tulipa käytyä. Ja Aurajokilaakson kansallismaisemaa katselee aina mielellään.  

Viikon 40 toinen arkivalokuvausretki suuntautui Turun Ruissalon Kasvitieteelliseen puutarhaan. Aamupäivällä oli vielä kastetta maassa. Hämähäkinverkkoja killui siellä täällä. Vallitsevassa valossa seitit näkyivät poikkeuksellisen hyvin. 

En ole tämän jälkeen kasvitieteellisessä käynytkään. Ensi vuoden puolella palataan taas asiaan. 

Pöllöbongailua Kansanpuistossa

Sunnuntaina 18. lokakuuta oli mahtava ulkoilupäivä. Keli oli kuin morsian. Ei tuullut nimeksikään ja lämpötilakin reippaasti yli kymmenen plusastetta. 

Kaverini Simon kanssa suuntasimme Ruissalon Kansanpuistoon, jonne on Turun keskustasta matkaa seitsemisen kilometriä.  

Kansanpuisto on perinteisesti tunnettu Ruisrockin pitopaikkana. Nykyään festarikansaa villitään enimmäkseen viereisellä pellolla, mutta ennen juhlittiin Kansanpuiston hiekkarannalla ja vanhojen tammien alla. 

Lokakuussa eräässä puuvanhuksessa on majaillut lehtopöllö. Sain työkaveriltani Timolta tarkat ohjeet mistä linnun löytää. Etsimiseen ei täten mennyt kuin kymmenisen sekuntia, kun jo huomasin pöllön kolossaan. Tämän helpommalla moista otusta tuskin voi löytää. 

Otin lehtopöllöstä useita kuvia, joista tämä alla oleva oli mielestäni paras. Lähetin sen myös Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle, jossa se julkaistiinkin keskiviikkona 21. lokakuuta.