Iltakävelyllä Saaronniemessä

Mitäpä sitä toukokuisena lauantai-iltana olisi parempaakaan tekemistä kuin lähteä kävelylle Turun Ruissaloon. 

Aurajokiranta oli täynnä juhlijoita. Koska viime viikonloppuna tuli juomakiintiö vähäksi aikaa täyteen, ei oluttuoppien ja kännikalojen näkeminen aiheuttanut minkäänlaista vetoa. 

Tietyö Itäisen Rantakadun ja Tiilentekijänkadun kulmassa jaksaa ihmetyttää, etenkin kun se ei tunnu edistyvän mihinkään. 

Työmaa aitoineen hidastaa liikennettä minuuttikaupalla. Oikein kävi sääliksi bussikuskia, joka joutui matelemaan etanavauhtia ahtaalla ajoradalla. 

K-Supermarket Föri, jokilautta Föri ja Wanha Rahtilaiva kärsivät varmasti kaikki tällaisesta kuppaamisesta. Turun Sanomissa olikin jokunen viikko sitten Förimarketin kauppiaan haastattelu, jossa hän ihmetteli sekavaa tilannetta. 

Jos täysin tarpeeton miljardihanke eli Turun raitiotie junaillaan läpi, on koko kaupunki yhtä kaivantoa ja aitaa. Kun muutamaa kymmentä metriä katua korjaillaan kuukausitolkulla, tulee raitsikkatyömaa kestämään vuosia. 

Kuppaajia riitti toki Ruissalossakin. Jos nopeusrajoitus on 50 kilometriä tunnissa, ei se suinkaan tarkoita, että ajellaan muina miehinä 30-40 km/h nopeutta. Kyllä meinaan vitutti körötellä melkein puskurissa kiinni koko Ruissalon Puistotien verran. 

Liikenneurpojen vastapainoksi Saaronniemessä oli todella kaunista. Vaikka paikka paikoin oli aivan tyyntä, uskoi hiekkarannalla tapaamani purjeliitelijä viiman riittävän hänen tarpeisiinsa. Pian kaveri jo kiitikin pitkin Airiston selkää kuin tuulispää.

Saaronniemi oli kansoitettu Lähi-Idästä ja Itä-Euroopasta tulleilla ihmisillä. Purjeliitäjän lisäksi kuulin suomea puhuttavan vain satunnaisesti. 

Maastopalovaroitusta rikottiin törkeästi, mutta tuskinpa maahanmuuttajat sellaisesta olivat edes tietoisia. Eräskin kaljupäinen perheenisä kantoi sylikaupalla puuta nuotioonsa, jonka hän oli väsännyt hiekkarannan reunaan. Viralliset tulipaikat olivat kivenheiton päässä. 

Jonkinlaista valvontaa sekä informaatiota etenkin arabiaksi ja venäjäksi olisi hyvä olla, jotta häiriökäyttäytyminen saataisiin kuriin - ennen kuin koko Saaronniemi palaa poroksi. 

Kirsikkapuu ja isokoskelot

Turun suurin ja komein kirsikkapuu löytyy takuulla Kupittaankadulta. Olen muutamana vuotena käynyt sitä ihmettelemässä ja eilen oli edessä sama operaatio. 

Puutaloyhtiön nurkalla kasvava, jalkakäytävälle kurottautuva valtava puu on täysin omaa luokkaansa. Pitkin kaupunkia näkee yllättävän paljon kirsikkapuita, mutta normaalisti maallikko ei noteeraa niitä kai mitenkään. Juuri nyt kun kukinta on meneillään, on väriloisto vallan mahtava. 

Kupittaankadun kirsikkapuun ihailu vaihtui pian toisenlaisiin maisemiin Turun Hirvensalossa. 

Pari vuotta sitten kuulin polusta, joka kiertää Pikisaaren vanhan kalastajakylän ohi rantaa myötäillen takaisin lähtöpisteeseen. Sama kai kumpaa kautta reitin kiertää, mutta jos on autolla liikkeellä kuten minä olin, en riskeeraisi parkkeerata bussin päätepysäkin liki. Nykyään parkkipateja on liikkeellä enemmän kuin koskaan ja nuo ahneet mulkvistit tuntuvat vaanivan joka nurkan takana. 

Polun varrella on kummallinen, pari sataa metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä kaivanto. Eräs lenkkeilijärouva arveli, että kyseessä olisi jonkinlainen rantojen eroosiota ehkäisevä uoma, jolloin laivojen nostama vesi nousisi sinne. Mene ja tiedä, mutta joku merkitys sillä luulisi olevan. 

Vain viitisentoista minuuttia myöhemmin ohi lipui valtava Tallinkin Baltic Princess, mutta siinä vaiheessa olin jo toisaalla. 

Ennen rouvan puheenvuoroa ehdin ottaa kuvia isokoskelopariskunnasta. Sorsalintuihin kuuluvat isokoskelot eivät olleet lainkaan säikkyjä, vaan poseerasivat tyynesti puunrungon päällä keskellä kaivantoa. Monesti linnut lehahtavat pakoon meikäläisen kaivaessa kameraa esille, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. 

Kasvitieteellisen kesää odotellessa

Kävin eilen kävelyllä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tuuli oli Ruissalossa tapansa mukaan navakka, mutta muuten oli mukava tallustella pitkin poikin aluetta.  

Kirsikkapuut kukkivat parhaillaan Turun keskustassa. Aikamoinen väriloisto oli kasvitieteellisessäkin. En tiedä lajikkeista tuon taivaallista, mutta kovin ovat kaunista katseltavaa. 

Maaliskuun lopulla kevät tuntui olevan etuajassa, mutta nyt kesä ei ole yhtään sen lähempänä kuin muinakaan vuosina. Äitienpäivän tienoilla rehottavia voikukkia en nähnyt ainuttakaan, joten aika samoissa mennään kuin aiemminkin. 

Kasvitieteellisessä oli hyvä alkuillan valo. Kamerana kaulassa killui vanha kunnon Canon. 

Heinänokan huhtikuuta

Sunnuntaina 26. huhtikuuta maakunta-ajelu suuntautui Turun saarille, tarkemmin Satavan saaren lounaiskulmassa sijaitsevaan Heinänokkaan. 

Heinänokka on Turun ja Kaarinan seurakuntien leirikeskus. Siellä järjestetään sekä seurakunnan omia että muiden järjestäjien leirejä. Koulujen kesälomien ja talvilomien aikana heinänokassa on rippikoululeirejä. 

Heinänokka on ollut minulle nimenä tuttu pitkään. Lapsuuden kaverini Kustavista työskenteli siellä jonkinlaisissa johtotehtävissä, mutta ikävä kyllä hän kuoli kymmenisen vuotta sitten. 

Ensimmäisen kerran kävin alueella viitisen vuotta takaperin, jolloin eräs tuttu antoi vinkin komeasta autiotalosta. 

Ilmeni, että talossa oli kuvattu Mika Kaurismäen ohjaamaa, elokuussa 2015 ensi-iltansa saanutta Elämältä kaiken sain-elokuvaa. Leffan pääossissa ovat Vesa-Matti Loiri, Armi Toivanen, Peter Franzen ja Jani Volanen. Sivuosassa nähdään Salaituista elämistä nyttemmin tuttu Lenita Susi. 

Yleensä tulee seurattua melko tarkkaankin suomalaisia elokuvia, mutta jostain syystä tämä oli livahtanut täysin ohi. Näin sen vasta pari vuotta sitten televisiosta.

Voi olla, että osa leffasta on kuvattu studiossa, mutta talossa sisällä käymättä sanoisin, että pääosin kuitenkin juuri siellä. Elokuvassa näkyy korkeilla kallioilla kuvattuja kohtauksia, eikä sellaisia  Heinänokassa ei ole. Ne lienee tallennettu joko Naantalissa tai naapurisaarella Hirvensalossa.

Mittatikkuna autiotalon edustalla seisoo mukana matkassa ollut Simo. 

Lounais-Suomessa oli viikonloppuna armoton tuuli, joka yltyi myrskylukemiin. Heinänokassakaan ei siltä säästytty, tosin pahin myräkkä ei vellonut leirikeskuksen rannalla. Niemennokan takana oli valtaisa aallokko vaahtopäineen, kun taas Heinänokan saunalaiturilla sai olla melko rauhassa. 

Yritin tiirailla matelijoita, jotka nekin varmasti tällaisella tuulella olivat koloissaan piilossa. Yksi rantakäärme kuitenkin löytyi rantapenkereeltä. Se näyttää kuvassa huomattavasti massiivisemmalta kuin olikaan.  

Leirikeskuksen kivikkoisella rannalla oli viitisen kalastajaa. Yksi heistä jopa niin sosiaalinen, että hänen kanssaan pystyi vaihtamaan pari sanaa. 

Venevalkamassa parkkipaikan liki puolestaan rassattiin isoja purjeveneitä kesäkuntoon. Varmasti kelpaa seilata vähän kovemmallakin merenkäynnillä. 

Näkymiä Kaasavuorelta Airistolle

Turun Hirvensalon Maanpäässä sijaitsee Kaasavuori. Se on näköalapaikka ja lähiluontokohde, josta aukeaa komeat maisemat Airiston merialueelle. 

Ennen korona-aikaa Kaasavuori oli vielä melko tuntematon muiden kuin paikallisten keskuudessa. Kun sohvaperunatkin innostuivat luontoretkeilystä, muuttui tilanne radikaalisti. Opastusta vuorelle ei ole vieläkään, mutta Föli-bussin päätepysäkiltä polkuja seuraamalla löytää kohteeseen. 

Kuluvalla viikolla on ollut kovin tuulista. Kun eräänä päivänä sattuikin olemaan tyyni keli, pirautin Vikströmin Matille, että kiinnostaisiko visiitti Hirvensaloon. Vastaus oli myöntävä. 

Vepsän saari, Ruissalon puolella Villa Kuuva ja Myyntimiesten sauna sekä monta muuta kohdetta löytyi, kun hetken tiirailimme merelle. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy alueen tunnetuin saari Loistokari. Se oli ainakin vielä taannoin myytävänä 680 000 euron hintaan. Kumma, ettei noin legendaarinen saari ole mennyt kaupaksi.

Loistokarin historiaa linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Loistokari

Pari edellistä blogijuttuani Kaasavuoresta löytyvät alta:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/iltahetki-maanpaan-kaasavuorella.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/auringonlasku-kaasavuorella.html