tiistai 15. kesäkuuta 2021

Marjaniemen luontopolulla 14. kesäkuuta

Eilen illalla ohjelmistossa oli ajelu Turun Ruissaloon, jossa kohteena oli Marjaniemen luontopolku

Alkuperäinen idea oli lähteä kiertämään Luolalanjärven luontopolku Naantalissa, mutta ajatuksesta luovuttiin harmaan keli takia. Ilmassa oli sateenuhka ja muutama tippa lopulta tulikin. 

Marjaniemen lenkki ei kovin pitkä ole, tuskin paljon kilometriä enempää, mutta sitäkin monipuolisempi luonnon antimiltaan. Eilen ei tosin ympäristöä ruvettu Niemisen Tomin kanssa sen kummemmin syynäämään, koska metsikössä oli aivan järjetön määrä hyttysiä. Hyvä kun eteensä näki! 

Mediassa on lähiaikoina uutisoitukin, että hyttyskesästä tulee tavallista kovempi. Viime aikojen sateet ovat olleet mannaa verenimijöiden sikiämiselle. 

Valmistauduin uhkaan viime viikolla, jolloin lähikaupasta mukaan tarttui hyttyssuihketta. Tuoteseloste lupaa, että aine "karkoittaa hyttyset heti jopa kahdeksi tunniksi ja punkit jopa kolmeksi tunniksi per käyttökerta".  

Perusteellinen myrkkyruiskutus koipiin ja käsivarsiin tuottikin tulosta. Jollei lasketa suuhun änkenneitä itikoita, selvisin Marjaniemen luontopolusta melko hyvin. 

Tammimetsän siimeksessä mutkitteleva polku on varsinainen lintuihmisten paratiisi. Itse en tosin nähnyt kuin pikkutikan. Muista luojan luomista mainittakoon laitumella maanneet mustat lampaat sekä Tomin bongaama pitkä ja ohut rantakäärme, joka luikerteli kasvillisuuden joukkoon niin vikkelästi, etten ehtinyt saada siitä kuvia. 











maanantai 14. kesäkuuta 2021

Vepsän luontoa 13. kesäkuuta

Sunnuntaina 13. kesäkuuta vierailin Turun kaupungin omistamalla Vepsän ulkoilusaarella. Kyseessä oli neljäs reissuni saareen kuluvana kesänä. Kauden avajaisia vietettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna. 

Vieläkin edullinen, joskin viime vuodesta reilusti kohonnut kausikortti vesibussi M/S Lilyyn ja aluksen sijainti Aurajoessa lähellä asuinpaikkaani tekevät matkustelusta helppoa. 

Puolipäiväreissu, jonka kesto matkoineen on viisi tuntia, hurahti sunnuntaina yllättävän nopeasti. Tarkoituksenani oli ottaa luontovalokuvia ja näin myös tapahtui. 



Olen seurannut Vepsän luontoa melko aktiivisesti viitisen vuotta. Kaikenlaista havaintoa on osunut silmiin. Esimerkiksi valkoposkihanhien poikasten kehitys on suorastaan hämmästyttävän nopeaa. Kesäkuun alun harmaa pölypallero näyttää jo elokuun lopulla aikuiselta. 

Tällä kertaa bongasin kyhmyjoutsenen poikasia uimarannan edustalta. Vanhemmat uiskentelivat kauempana, välillä yllättävänkin kaukana viiteen poikaseensa nähden. Iso lokki olisi varmaan helposti saanut siitä saalista jos olisi älynnyt tulla paikalle. 

Liikkuvaisia joutsenenpoikia kuvatessa menin kai liian liki niitä, jolloin emolinnut uivat vauhdilla rantaan ja lähtivät marssimaan kohti. Tuossa vaiheessa ei ollut muuta tehtävissä kuin muistella miten Lasse Viren toimi 1976 Montrealin olympialaisissa ja pistellä jalkaa toisen eteen. 

Joutsenet luovuttivat onneksi lyhyen spurtin jälkeen. Mieleen tuli Kurjenrahkan kansallispuistossa syyskuussa 2014 tapahtunut episodi, jolloin jouduin ukkometson ahdistelemaksi. Aiheesta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2014/09/patikoimassa-pukkipalon-reitilla.html









Reilusti ennen Lilyn paluulähtöä poikkesin saaren ravintolassa täyttämässä vatsalaukkuani. Valitsin ruokalistalta makkarakorin. 

Kaksi viikkoa sitten kuolasin vierustoverini herkullisia makkispekkiksiä manaten omaa valintaani, joka oli kanakori. Eipä siinäkään mitään ruikuttamista olisi ollut, mutta annosten tullessa nokkamme eteen, näytti naapurin makkaraperunat paljon paremmalta kuin kanakorini ja oli vielä kolme euroa edullisempikin. 

Paluulaivalla oli ehkä 25 ihmistä, joista kymmenkunta Vepsän kesäteatterin väkeä. Satuin kävelemään ohi, kun he pistivät teatterin paikkoja kuntoon ja harjoittelivat tulevaa näytelmää, joka tänä kesänä on Viiru ja Pesonen. Lisätietoja linkissä https://www.vepsa.fi/kesateatteri.php

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Sofia Ruissalossa osa 1

Viime torstaina oli komea helteinen kesäpäivä, jonka päätteeksi suuntasin Turun Ruissaloon kuvaamaan naapuritalossa asuvan Sofian kanssa. 

Tutustuin Sofiaan viime vuoden keväällä. Ulkomaalaistaustainen kaunotar poseerasi kameralle kuin ammattilainen ensitapaamisellamme Turun Ilkanrinteessä. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/05/mallifotoilua-ilkanrinteessa.html

Huomasin taannoin, että Keski-Euroopassa kuluneen vuoden viettänyt Sofia oli palannut Turkuun. Pistin viestiä jos kiinnostaisi tulla kameran eteen. 

Ruissalossa otetuista kuvista tuli mielestäni ällistyttävän hyviä. Sadoista ruuduista karsin reilusti pois, mutta runsaudenpula jäi lopuistakin. Pakko jakaa blogijuttu kahteen osaan.






Harvemmin mallilta itseltään tulee näin hyviä ideoita kuin Sofialta nyt. Ruissalon kasvititeellisen puutarhan alueella sijaitseva koivikko olisi mennyt muuten ohi, mutta laskevan auringon valo, ns. kultainen hetki, kiinnitti hänen huomionsa. Miljöö oli loistava, mallista puhumattakaan. 











torstai 10. kesäkuuta 2021

Raision Alppiruusupuistossa

Kirkkoväärtinkujan päässä Raisiossa sijaitsee 4,5 hehtaarin kokoinen Alppiruusupuisto. Se on perustettu vuonna 1999. Alueella on sekä suomalaisia että ulkolaisia alppiruusuja noin 1600 kappaletta ja lajikkeita 153.

Puistoa suurennettiin 2016, jolloin siitä rupesi tulemaan maakunnallisestikin tunnettu. Mäntyvaltaiseen kangasmetsään vaelsi ihmisiä yhä enemmän ja nykyään parkkipaikan kupeessa on jopa kesäkahvila vieraita varten. 

Alppiruusujen kukinta ajoituu toukokuun lopulta juhannuksen tienoille. Puistossa saa vierailla vapaasti. Minä kannoin korteni kekoon tiistaina, jolloin sadetta uhmaten askelin pitkin ruusujen reunustamia kujia ukkosen jyristessä aivan lähistöllä.

Kun sade yltyi sellaisiin mittoihin, että pelkäsin kameran kastuvan, oli aina mennä autoon suojaan. Jonkun verran julkaisukelpoisia kuvia ehdin kumminkin ottaa. 












 

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Alkukesää Vepsän saaressa

Turun kaupungin ulkoilusaaren Vepsän palvelut avautuivat toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Vesibussiyhteys M/S Lilyllä Aurajoesta saareen alkoi perjantaina 28.5., jolloin allekirjoittanutkin astui laivaan. 

Ensimmäinen viikonloppu Vepsässä vierähti pikavauhtia mukavassa seurassa ja peräti kahdessa eri mökissä. Eipä tullut juurikaan otettua valokuvia, vaikka alkuperäinen tarkoitukseni oli kuvata saaren luontoakin. Oli vaan niin kiirettä viihdepuolella, ettei joutanut. Se vähän harmitti jälkeenpäin, mutta asia tuli korjattua viime viikonloppuna, jolloin kamera lauloi pitkin poikin 17 hehtaarin saarta. 



Viikon aikana kesä oli edennyt kunnon harppauksen. Kun kuun vaiheessa näin vain muutaman valkoposkihanhen poikasen, oli niitä viime viikonloppuna reilusti enemmän. 

Ihmeen vähän hanhia kumminkin on verrattuna aiempiin vuosiin. Se voidaan tulkita positiiviseksi asiaksi, vaikka henkilökohtaisesti ne eivät minua haittakaan. 

Siitepölyä, etenkin männyn siitepölyä, oli kaikki pinnat ja rannat täynnä. Onneksi se on ohimenevä ilmiö, joka taittuu heittämällä päivittäin antihistamiinitabletti kurkusta alas. 

Kolme kalalokin poikasta uiskenteli rannan tuntumassa edustussaunan lähellä. Emolintuja ei näkynyt missään. Olin varautunut valehyökkäysiin ja saamaan konkreettisesti paskaa niskaan, mutta hiljattain kuoriutuneita tipuja sai kuvata kaikessa rauhassa. 

Vepsässä on alkukesällä aikamoinen kukkaloisto ja kasvikirjo. Muun muassa päivänkakkaroita, ruoholaukkaa ja orvokkeja piisaa pitkin kalliorantoja. Haukkasipa eräs pieni työmieskin ruoholaukkaa ja totesi sen maistuvan sipulilta.