Heinäkuu on tähän mennessä näyttäytynyt Lounais-Suomessa sateisena. Viime viikon sunnuntai 5.7. oli olevinaan poutainen, joten kaverini Simon kanssa ajattelimme käydä ajelulla Naantalissa.
Naantalissa sitä kuuluisaa aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt, koska matkalla alkoi rankkasade. Jatkoimme kohti Rymättylää.
Särkänsalmen sillan kupeessa Merimaskussa on grillikioski, jossa tulee piipahdettua pari kertaa vuodessa. Talvella se ei auki olekaan.
Suomalainen jonotuskulttuuri näytti taas puolensa. Luukun edessä seisoskeli kymmenkunta ihmistä, eikä letka edennyt mihinkään. Alkoi taas sataa.
Viimein eräs vanhempi herra uskalsi kysyä tuppisuuna seisoskeelta pariskunnalta, ovatko he mahdollisesti jo tilanneet. Olivathan he, jolloin samalla tajusivat poistua jonosta takavasemmalle.
Edellämme oli äiti kahden lapsosen kanssa. Kun letka vihdoin eteni jopa siihen pisteeseen, että kassaluukulle saattoi mennä, alkoi äiti empimään kumpaan luukkuun he nyt sitten menevätkään, kioski- vai grillipuolelle!
Herkulliset hampurilaiset syötyämme matka saattoi jatkua. Sade yltyi sellaiseksi, etteivät auton tuulilasin pyyhkijät meinanneet riittää. Rymättylän kirkonkylä ohitettiin, koska pysähtyminen tuollaisella kelillä olisi ollut turhaa.
Neljän euron hintainen biljetti oli todella hintansa väärtti. Röölän kylätoimikunnan jäsen esitteli museon esineistöä ja tarinoi sujuvasti kaikenlaista.
Alkuun pyöri vanha mustavalkoinen dokumenttielokuva sillinkalastuksesta. Selvisi, että rymättyläläiset sillitroolarit ovat kalastaneet Islannin vesillä. 1940-luvun lopulla alkaneet ja 70-luvun puolivälissä loppuneet pyyntireissut kestivät kolmisen kuukautta kerrallaan.
Vuonna 2010 avatun Suomen ainoan sillimuseon lisäksi samassa rakennuksessa on Myllymuseo sekä Dikselin näyttämö, jossa on esiintynyt lukuisia kuuluisia artisteja. Ehdoton suositus Rymättylän suunnalla matkaileville.

















