Elämää lummelammella 20. toukokuuta

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa on suosittu käyntikohde. Suurin osa vieraista suuntaa sisäpuutarhaan päärakennukseen tai pysyttelee sen ympäristössä ulkona. Hieman kauempana olisi tarjolla lammikoita, joissa kasvaa muun muassa lumpeita. Parina viime vuotena siellä on ollut vihersammakoita. 

Tarkempi lajimääritys on erään asiantuntijan mukaan ruokasammakko eli syötävä sammakko. Se on haitallinen vieraslaji, joka havaittiin ensimmäisen kerran Ruissalossa vuonna 2008. 

Kyseessä on pikkuvihersammakon ja mölysammakon hybridogeneettinen risteymämuoto. Ruokasammakko ei siis ole varsinainen laji, vaan hydridogeneettiset sammakot kussakin sukupolvessa varastavat jommaltakummalta kantajaltaan yhden kromosomiston tuottaakseen seuraavan sukupolven. 

Minulta moinen tiede menee jo yli hilseen, mutta näitä pieniä mulkosilmiä on vallan mukava kuvata. Etenkin puutarhan perimmäisestä lammikosta löytyy lukuisia sammakoita. Mikäli niitä ei heti näe tai kuule, tovin kun vahtaa, huomaa aivan varmasti loiskahduksen tai jotain liikettä. 

Vietin varmaan tunnin verran lammikon äärellä sammakoita kuvaten ja ihmisten kanssa turisten. Eräskin äiti saapui kahden lapsensa kanssa penkille eväitä syömään. Pikkupoikaa ei paljon sämpylä kiinnostanut, vaan hän oli innoissaan nähdessään vihreitä sammakoita - hyvä kun ei kaiteen välistä tipahtanut veteen itsekin. 

Lammen äärelle ilmestyi myös harrastajakuvaaja Erja. Hän oli Ruissalossa satakielen perässä. Tutustuimme viime kesänä Ruissalon Kolkannokassa haahkoja kuvatessa. Olen fanittanut hänen fotojaan sosiaalisessa mediassa. 

Yhdessä kasvitieteellisen lammessa asustelee liejukana. Niillä oli viime vuonna poikuekin, mutta nyt ilmeisesti vain yksi lintu on saapunut paikalle. Sain napattua arasta punakeltaisesta linnusta yhden käyttökelpoisen kuvan.

Helatorstaina hautausmaalla

Kävin helatorstaina kotikonnuillani Kustavissa. Hyytävän tuulen ja kymmenen asteen lämpötilan takia ulkoilu ei ollut oikein luonnikasta, mutta hautausmaakävelyn päätin tehdä. Aurinkokin sattui sopivasti paistamaan. 

Kustavin kirkko on vuodelta 1783. Kirkko ympäristöineen kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. 

Tuttuja ei tällä kertaa näkynyt. Erään äidin ja tyttären suvun arvasin ulkonäöstä. Oikeaan osuinkin kävellessäni myöhemmin haudan ohi, jossa he hetkeä aiemmin kastelivat kukkia. 

Hautausmaalta löytyy paljon yksityiskohtia, joita tällä kertaa kuvasin enimmäkseen. Yleiskuvan kirkosta ja kellotapulista keksin ottaa vinkkelistä, josta niitä harvemmin kuvataan. 

Vepsässä 13. toukokuuta

Lauantaina 13. toukokuuta koitti pitkään odottamani päivä. Silloin nimittäin järjestyi venekyyti Vepsän ulkoilusaareen Turun Airistolle. 

Tarkalleen taukoa oli tasan 33 viikkoa. Edellisen kerran kävimme lähes saman ryhmän kanssa saaressa 24. syyskuuta viime vuonna. 

Keli osui täysin nappiin, parempaa ei olisi voinut toivoa. Saaren eteläpäästä mökkikylää kohti tallustellessa tuli suorastaan kuuma. Mutta eipä kai tuo ihme, lämpömittari näytti kahtakymmentä. 

Merivesi oli todella matalalla ja rantamaisema vaikutti paikoin oudolta kun ei ollut tottunut näkemään sitä tuollaisena. Kesä tuoksuineen oli myös läsnä - kuivuva merilevä tulvi vahvasti sieraimiin.

Saaressa oli valtavasti kuvattavaa. Käärmeitä vähän kyttäsin, mutta ainuttakaan ei osunut näköpiiriin. Vesilintuja sen sijaan oli jos jonkinlaista mustakurkku-uikuista meriharakoihin ja haahkoista merimetsojen kautta kyhmyjoutseniin. 

Lintujen ääntely ja kirkuminen sai taannoisen takatalven tuntumaan kaukaiselta muistolta. Eipä uskoisi, että vielä huhtikuun alussa oli hanget korkeat nietokset! 

Tämän hienompaa lauantaipäivän viettoa on vaikea keksiä. Suuri kiitos veneilijä Jani Paavolalle. 

Saaressa oli myös kolmisenkymmentä Turun yliopiston entistä tai nykyistä opiskelijaa Turun varsinaissuomalaisen osakunnan TVO:n kevätretkellä. Kuusisto Linesin tilausvesibussissa olisi kuulemma ollut vielä tilaakin. Mutta en osaa sanoa olisiko mukaan kelpuutettu esimerkiksi postikeskuksen trukkikuski tai Puuilon myyjä.  

Iloisessa ryhmässä oli muutama puolituttukin, joista yksi osallistui kolme kesää sitten sateisen päivän viettoon mökki numero 8:n terassilla.  

Vesibussikuljetukset Vepsään alkavat Aurajoesta toukokuun lopulla. Samalla saaren palvelut aukeavat. 

Sammakoita lummelammella 11. toukokuuta

Torstaina 11. toukokuuta oli varsin kesäinen päivä. Aurinko porotti, lämpömittari näytti noin kahtakymmentä astetta. Sen kunniaksi siirryin shortsikauteen. Ennen muinoin tein niin jo toukokuun alussa ja pitkiin housuihin siirryin lokakuun alkaessa, mutta ainakaan viime vuonna se ei kelien puolesta ollut mahdollista.

Kun päivällä tuli soitto avoauton omistavalta kaveriltani, en voinut vastustaa kiusausta lähteä hänen kyydissään kruisailemaan pitkin kaupunkia. Keskustan läpi ajellessamme suunnaksi tuli Ruissalo. 

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan mailla on muutama lammikko, joissa on viime vuosina ollut paljon elämää. Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua ruokasammakkoa on tavattu Ruissalossa ja Varsinais-Suomessa 2008 alkaen. Laji löysi pari vuotta sitten tiensä kasvitieteellisen lampeenkin. 

Olen viime aikoina kärsinyt jalkakivusta. Työterveyttä vaivani ei ole tuntunut kiinnostavan kahta sairauslomapäivää enempää. Ei, vaikka tarjouduin maksamaan leikkausoperaation omasta pussista, jotta pääsisin piinasta eroon. Odottelenkin nyt viidettä päivää yhteydenottoa Turun kaupungin pääterveysasemalta, jossa kävin kyselemässä lääkäriaikaa.  

Koipikivusta huolimatta klenkkasin neljän sadan metrin matkan parkkipaikalta alueen perimmäiselle lammikolle. Edellisellä käyntikerrallani siellä ei vielä ollut sammakoista tietoakaan, mutta isohkon rantakäärmeen näin ja sain kuvattuakin. Yksi otos matelijasta päätyi Turun Sanomien Lukijan kuva-palstallekin viikko sitten. 

Melkein heti huomasin jotain vihreää hyppivän kaislikon suojissa. Se ei suinkaan ollut Euroviisu-edustajamme Käärijä, vaan vihersammakoihin kuuluva pikku kaveri. Pian sammakoita ilmestyi näköpiiriin useampikin. 

Rantakäärme uiskenteli lammessa sulavaliikkeisesti ilmeisesti ruokaa etsien. Niitä saattoi olla useampikin, kyseessä ei välttämättä ollut sama yksilö. 

Todistin myös kummallista välikohtausta, jossa vesimittari ahdisteli muurahaista. Tukeva ateria olikin tulossa, mikäli pitkäjalka sai murkun nitistettyä.

Pallosilmät pitivät myös kunnon konsertin. Armoton kurnutus raikui viitisen minuuttia, kunnes taukosi kuin seinään. Volyymi ei sentään ollut samaa luokkaa kuin Motörhead kivenheiton päässä Ruisrockissa vuonna 2004, mutta vähän siihen suuntaan.