Suikkilan metsikön pallosilmät

Olen perinteisesti keväisin harrastanut sammakkokuvausta. Yleensä ajoitus on ollut vapun tienoilla tai vähän ennen. Tänä vuonna kevät on hieman edellä ja sammakkoaika on juuri nyt. 

Aikoinaan ihmettelin kun sosiaalisessa mediassa näkyi fotoja pallosilmistä, vaikka en itse törmännyt niihin kuin sattumalta, jos ollenkaan. Sittemmin tuttujen vinkit ovat tuottaneet paljonkin sammakkokuvia.

Viitisen vuotta sitten kuulin, että Turun Suikkilan lähiön metsikkö suorastaan kuhisee sammakoita. Ilmiantaja oli lenkillään ollut puulla päähän lyöty, kun koko lammen pinta täyttyi pallosilmistä. Kurnutus oli kuulemma vastannut moottoripyörän käyntiääntä. 

Sukkilan kuntoradan varrella on useita lammikoita, joista keskellä reittiä oleva on ollut takuuvarma sammakkopaikka. Niin tämän viikon keskiviikkonakin. 

Sammakoita, joiden lajiksi sanoisin kuonon muodon perusteella ruskosammakko, oli lammessa ainakin parikymmentä. Kutuaika oli vasta aluillaan. 

Sammakot olivat kovin arkoja. Vaihtaessani rauhallisesti paikkaa metrin pari, sukelsivat ne välittömästi lätäkön pohjaan. Äänekästä kurnutusta ei sen koommin kuulunut samalla soundilla kuin alussa.

Tässä aamulla puhelin on kilahdellut pari kertaa. Valppaat Turun Sanomien tilaajaystäväni ilmoittivat, että sammakkokuvani on julkaistu päivän lehdessä Lukijan kuva-palstalla. Tarttuivat näemmä nopeasti ajankohtaiseen aiheeseen. 

Järvelän kosteikolla 9. huhtikuuta

Järvelän kosteikko Littoistenjärven pohjoispuolella Kaarinassa on yksi tärkeimmistä sisämaan lintukosteikoista Varsinais-Suomessa. 

Alue muodostui tulvivalle pellolle vuonna 2009 ja Kaarinan kaupungin toimesta sitä muotoiltiin kosteikkomaisemmaksi. Siitä on muodostunut lintujen suosima rehevä kosteikko.

Allekirjoittaneella tulee käytyä Järvelän kosteikolla luvattoman harvoin, vaikka asian voisi helposti toimittaa työmatkojen yhteydessä. Liedon Avantista ei Littoisiin ole matkaa kuin ns. kullin luikaus.  

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Järvelässä viime viikon torstaina 9. huhtikuuta. Alueen parkkipaikka oli tupaten täynnä, kun vanhemmat herrat pitkine putkineen olivat kai jokainen tulleet omalla autollaan luonnon ihmeitä seuraamaan. Tovin odoteltuani rivistöön tuli auton mentävä rako.

Kosteikolla näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Kurkia olin havainnut muuallakin, mutta kun eräs yksilö tepasteli sopivasti kameran kantaman päässä, annoin palaa. Muista linnuista en erottanut kuin nokikanan ja lokkeja. 

Mietoisten maaliskuiset matelijat

Perjantaina 27. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kustaviin. Päivä oli aurinkoinen ja varsin keväinen, vaikka nastarenkaat yhä ropisivatkin alla. 

Tarkoitus oli viettää vanhojen kaverien kesken mökkiviikonloppu komeassa luksuslukaalissa Kustavin Lootholmassa. Pro-liiton jäsen saa hinnasta huimat 40 prosenttia alennusta, joten ryhmässä kannattaa olla liittoon kuuluva mukana. 

Ennen paljun äänekkääseen poreiluun hyppäämistä koukkasin kuitenkin Mietoisten Saaren kartanon kautta. Sinne kun ei Kustavintieltä ole kuin kivenheitto.

Syynä moiseen oli aivan kartanon parkkipaikan vieressä oleva käärmeiden talvipesä. En ehtinyt kunnolla edes autosta ulos, kun jo bongasin ensimmäisen matelijan nurmella lötköttelemässä. 

Paikalla oli vanhempi mies kamera tanassa sekä kolmekymppinen kaveri, joka kuvasi kännykällä aivan lähietäisyydeltä auringossa lämmitteleviä kyitä. Laskimme niitä olevan kaksitoista.

Rantakäärmeitä näkyi niitäkin kaksi. Laji heräilee kyitä myöhemmin ja on tätä kirjoittaessani varmaan jo kömpinyt ulos koloistaan. 

Pian parkkipaikalle kaartoi paikallinen seniori. Hän tiesi kertoa, että kun rinteessä näkyvää punaista taloa korjattiin, löytyi lattian alta kaikkea käärmeistä sisiliskojen kautta lepakoihin. 

Mandariinisorsa Katariinanlaaksossa

Turun tämän hetken kuumin julkkis on Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella viihtyvä mandariinisorsa. 

Mandariinisorsa (Aix calericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Alkuperäinen pesimäalue on Kiinassa ja Japanissa. 

Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta ja Suomessa tavattujen mandariinisorsien katsotaan olevan todennäköisesti vapaana syntyneitä. 

Koiraan oranssinsävyistä höyhenpeitettä sävyttävät mustat ja valkoiset juovat. Silmän yläpuolella on valkea läikkä ja selässä on kaksi purjesulkaa, jotka törröttävät soidinasussa pystyssä. Naaras on väriltään harmaanruskea. 

Katariinanlaaksossa on pääsiäisen molemmin puolin rampannut porukkaa kuin pipoa. Kannoin korteni kekoon sunnuntaina, jolloin luontopolun varrella oli reippaasti yli sata ihmistä pällistelemässä tätä merkillistä lintua. 

Ihmispaljoudessa ei sentään tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa. Ei ainakaan, mikäli omisti zoomikameran. Koin silti häiritseväksi muutaman perheenäidin, jotka hössöttivät minkä ehtivät ja heittelivät sorsille leivänpaloja. Se sai aikaan sen, että lokit syöksyivät ahmimaan kaikki mahdolliset leivonnaiset, eikä sorsille jäänyt mitään.

Kun koin saaneeni mandariinisorsasta tarpeeksi kuvia, vaihdoin välittömästi maisemaa, jotta muutkin pääsivät apajille. 

Luontopolun varrelta tallentui muistikortille muitakin eläinkuvia. 

Pääsiäisen veneretki Vepsään

Pitkäperjantaina oli ohjelmassa veneretki Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään. Vesibussiliikenne Aurajoesta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta saareen on vapaa pääsy kesäkauden ulkopuolellakin.

Venekyyti järjestyi Paavolan Janin paatilla. Hän tuli hakemaan minut ja pari muuta ahkeraa Vepsä-kävijää Ruissalon Saaronniemestä, kuten on tapahtunut aiemminkin vuosien varrella. 

Paavolan veneellä hurautti Vepsän edustalle vaivaiset kahdeksan minuuttia. Matka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä. 

Venelaitureilta ja kalliorannoilta käsin oli hyvä seurata haahkojen soidinmenoja. Muita siivekkäitä saarella olivat ainakin meriharakat, merikotka, merimetsot, kyhmyjoutsenet, valkoposki- ja kanadanhanhet sekä nauru- ja kalalokit. 

Kaksi kyykäärmettäkin möllötti reittiemme lähistöillä. Ensimmäinen tavanomaista isompi, toinen suunnilleen samaa kaliiberia kuin aiemmatkin tänä keväänä näkemäni. 

17 hehtaarin Vepsässä riittää ajanviettopaikkoja. Mainittakoon muun muassa etelärannalla eroosion syömä kivikkoinen ranta, joka on kansan suussa saanut nimen "Rupuranta".

Saaressa oli lisäksemme muutama kalastusporukka. Nuorten herrojen nelikko oli erikoistunut siian pyyntiin. Yksi kaveri nostelikin näytösluonteisesti kalan kuin tilauksesta. 

Ilma ei ajankohtaan nähden olisi paljon parempi voinut olla. Meri tyyni ja aurinkokin pilkotti välillä. Sen sijaan tätä kirjoittaessani on tuullut, satanut räntää ja maa valkoisena. 

Päivä hurahti uskomattoman nopeasti. Yhtäkkiä kello olikin jo 19, joka oli sovittu paluulähtöajaksi.

Muutama kesä sitten Seilin saarella kuulemani lausahdus erään jo eläköityneen postimiehen suusta jäi ihmetyttämään. "Kun on kerran käynyt Vepsässä, on se silloin jo nähty". Minun on vaikea ymmärtää tuollaista asennetta. Menisin Vepsään uudelleen vaikka jo ensi viikonloppuna, mutta todennäköisesti se tapahtuu vasta toukokuun puolessa välissä yliopistoryhmän järjestämällä retkellä.