Luontokuvausta alkukesäisessä Vepsässä

Viime sunnuntaina lähdin vesibussi MS Lilyn kyydissä valokuvausreissulle Turun kaupungin ulkoilkusaarelle Vepsään.  

Samaiselle päivälle soviteltiin paria muutakin vaihtoehtoa. Kun niistä ei tuntunut tulevan yksimielisyyttä, oli valintani Vepsä. Sinne pääsee Aurajoesta vesibussilla kolme kertaa päivässä. 

Tunnin matkan päässä keskustasta sijaitseva Vepsän saari oli ennen edullinen päiväkäyntikohde. Nykyään vesibussilipun hinta on kohonnut sellaiseksi, että moni joutuu jättämään lystin väliin. Ikävä homma, sillä alunperin saari on tarkoitettu vähävaraisille kaupunkilaisille. Monilla tuttavillanikaan ei ole varaa lähteä Vepsään, saati käyttää saaren ravintolapalveluja. 

Minua harmittaa eniten vesibussin kausikortin poisto. Ostin läpyskän monina kesinä, ramppasin Vepsässä todella ahkerasti ja kannoin rahaa saaren ravintolaan. Kun korttietu poistettiin, poistin minä ravintolassa käymisen. En ole vesibussin juomiinkaan enää koskenut kuin äärimmäisessä hädässä.  

Luontokuvauskohteena Vepsä on ehtymätön aarreaitta. Parin tunnin kiertely 17 hehtaarin saarella toi hien pintaan ja satoja kuvia muistikortille. 

Alkukesällä Vepsässä on valtavasti lintuja. Tarkoitukseni olikin kuvata kaikenlaisia siipiveikkoja. Tähtäimessä olivat etenkin meriharakat, kalalokit, valkoposkihanhet ja haahkat. 

Loppuaika meni jutellessa viime vuonna Vepsän löytäneen etätyöntekijän kanssa. Kaveri oli hiljattain saapunut saareen ja kovasti tyytyväinen kesäparatiisiinsa. 

Tätä kirjoittaessani mieleen juolahti erään jo eläköityneen postimiehen sanat. "Kun on kerran Vepsässä käynyt, on se silloin jo nähty!". Käsittämätöntä, että joku voi ajatella noin.

Alkukesää Kuuvannokalla

Aamuvuoroviikolla olen päässyt pariin otteeseen nauttimaan alkukesäisestä luonnosta Turun Ruissalossa. Ensin tie vei kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka lummelammikossa vihersammakot pitivät äänekästä konserttiaan. Toisella kerralla Ruissalo-keikka suuntautui Kuuvannokkaan. 

Edellisen kerran Kuuvassa käydessäni parkkipaikka oli aivan täynnä. Nyt siellä oli vaivaiset kahdeksan autoa. 

Yhdeksänsadan metrin päässä parkkipaikasta sijaitsee Kuuvannokka, jonka komea kallioranta on suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Tällä kertaa vain kaksi seuruetta oli nauttimassa merimaisemista. 

Kuuvannokassa on ikivanhoja kalliohakkauksia, joiden alkuperästä ei käsittääkseni ole juuri mitään tietoa. Alla oleva jatulintarhaa esittävä teos on varsin huomaamaton, ellei tiedä tarkkaan mistä etsiä. 

Muinainen taideteos näyttää tässä kokoaan suuremmalta, mutta mikäli pizzan tiputtaisi päälle, peittyisi kuva. 

Metsäpolkuja kävelessäni pohdiskelin mitä tarkoittaa "huitu". Törmäsin sanaan aiemmin päivällä erään Facebook-päivityksen yhteydessä. "Et ole huitun näköinen mies". 

Huitusta mieleen tuli The Grammers-yhtyeen entisen kitaristin sukunimi, mutta tällaisessa yhteydessä en ollut sanaa aiemmin kuullut. Kyselin kirjoittajalta mitä tuo merkitsee. Vastauksen antaminen oli kai ylivoimasta, koska en sitä saanut. Ylioppilaan pitäisi kuulemma tietää tällainen!

Juttu jäi sen verran kaivelemaan, että seuraavana päivänä töissä tein pientä galluppia. Kukaan puolesta tusinasta jututtamastani ei tiennyt huitusta. Kaikkia veikkauksia en enää muista, mutta ainakin seuraavia ehdotettiin: epäsiisti, puolikalju, huonomaineinen nainen ja heinänkorsi. En huomannut kysyä, moniko työkavereistani on ylioppilas.

Kauden 2026 avaus Vepsässä

Viime viikonloppuna vietettiin Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsän kesäkauden avajaisia. 

Itse pääsin saarelle päivän ensimmäisellä vesibussilla lauantaina 30. päivä. Ryhmämme majoitusvalinta osui tällä kertaa mökkiin numero 14. Se onkin saaren perusmökeistä ainoa, jossa en ollut aikaisemmin yöpynyt. 

Sama mökki pitää ottaa joku kerta uudelleenkin, sillä terassilta on kerrassaan upea merinäköala! Ainoa miinuspuoli on vessan kaukaisuus - jos kakka hakkaa kalsareita, saattaa tulla kiire istunnolle. 

Mitään järisyttävää yleisöryntäystä Vepsässä ei ollut, mutta tuttuja oli paikalla runsain mitoin. Koulujen päättäjäis- ja lakkiaispäivät osuivat samaan saumaan, joka varmasti verotti kävijöitä. 

Lauantaina kameran muistikortille tallentui jonkun verran fotoja. Enemmänkin olisi voinut kameraa heilutella, mutta viihdepuoli vei voiton ja tuli muuta tekemistä. 

Vepsässä riittää kuvattavaa vaikka millä mitalla, jos vaan tietää minne suunnata. Toki saaren keskustan liepeiltäkin voi saada kaikenlaisia otoksia, mutta kannattaa ehdottomasti vaivautua muuallekin.

Viime viikolla oli armoton tuuli, joka onneksi tyyntyi lauantaihin mennessä. Menomatkalla Vepsään oli näin upea ilma. 

Kierros Vanhassa Vehnämyllyssä

Huomasin viime viikolla sosiaalisesta mediasta, että Vanha Vehnämylly Pöytyän Riihikoskella avaa sunnuntaina ovensa kesäkaudeksi. Eipä tarvinnut kauan arpoa mitä kyseisenä päivänä tekisi. 

Vanha Vehnämylly on kesäkahvila ja vanhan tavaran kauppa, joka sijaitsee aivan Riihikosken keskustassa. 

Vehnämyllyssä viihtyvät takuuvarmasti ainakin harrasteautoilijat, motoristit, vanhan tavaran keräilijät, menneiden vuosikymmenten fanittajat ja historiasta kiinnostuneet. Voisin myös kuvitella, että Huutokauppakeisarilla kuola valuisi suunpielestä jo pihamaalla. 

On melkein maailman kahdeksas ihme, miten kaikki tavarat on saatu sisälle vehnämyllyyn. Rakennuksen eri kerroksissa on niin paljon takavuosien materiaalia, ettei sitä oikein käsitä edes todeksi. On kylttejä, valaisimia, kirjoja, flippereitä ja vaikka mitä. Sultanin kondomiautomaattikin koristaa yhtä ovenpieltä. 

Vehnämyllyssä oli tehty jonkin verran muutoksia sitten viime käyntini, joka oli muutama vuosi takaperin. Käsittääkseni talo oli kiinnikin jonkin aikaa. Tämän kesän aukioloajat kannattaa tarkistaa liikkeen Facebook-sivulta.