Vappu Vuosnaisissa osa 1 - Mökki

Vappuviikonloppu kului työporukan kanssa mökkeillessä. Aattona vielä aherrettiin Liedossa selkä vääränä pakettien parissa, mutta vapunpäivänä perjantaina suuntana oli saariston kuningaskunta Kustavi. 

Vartsalan saaren päässä Vuosnaisissa sijaitsee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on tarjolla myös majoitusta. Valitsimme Spaunan, jonka Kalatupa-niminen mökki vaikutti sopivalta. 35 neliöön mahtui keittiö, sähkösauna, alakerran kaksi sänkyä ja parvi. 

En ollut aikaisemmin yöpynyt Spaunan mökeissä, mutta ulkoapäin ne ovat olleet tuttuja pitkään. Muistan kun edellinen omistaja rakennutti mökit 1990-luvulla. Tuolloin toimintaa harjoitettiin Kustavin Kalatuvat-nimellä. Spaunaksi paikka muuttui uusien omistajien myötä vajaa kymmenen vuotta sitten. 

Mökin sijainti oli erinomainen. Esitteessä mainittu osittainen merinäköala oli täysin riittävä ja terassin edessä näkö- ja aurinkosuojana kasvava väkkärämänty sekin juuri sopivassa paikassa.

Jos nyt jotain kritisoimista on, niin saunaan tulisi rakentaa turvakaide lauteiden ja kiukaan väliin. Harvinaisen leveiden laudetasojen päälle kiipeillessä sai olla kieli keskellä suuta.

Vappuviikonlopun keli oli erinomainen. Saman olivat huomanneet lukuisat veneilijät. Vuosnaisten edustalla liikkui tiuhaa tahtia moottori- ja purjepaatteja.

Turun Sanomissakin noteerattu Vuosnaisten lintu- ja näkötorni rakentuu upean luontopolun korkeimmalle kohdalle. Harmi, että se oli vielä keskeneräinen, mutta ehtiihän tuonne kesällä. 

Viereisellä penkkipöydällä oli mukava nauttia pari mukillista vahvaa simaa tyyntä merta katsellen. Kallion alla on vuosia ollut lohialtaita, mutta nyt ne olivat kadonneet. Näkymä olikin aikalailla erilainen kuin viimeksi tuolla istuessani.

Vuosnaisten luontopolusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/08/vuosnaisten-luontopolku-25-elokuuta.html

Katariinanlaakson elämää toukokuussa

Viime viikolla kuvausreissailuni oli varsin aktiivista. Syynä moiseen aamuvuoro, jonka jälkeen jää aikaa rampata pitkin maita ja mantuja, jos vaan voimia riittää. Myös keli suosi. Luontoon ilmestyi vihreys viikon aikana.

Tätä kirjoittaessani televisiossa paasataan, että seuraavien kahden päivän aikana sataa koko kuukauden edestä. Mutta eipä ennen iltavuoroa ole tarmoa kameraa heilutellakaan, joten sikäli yksi lysti. 

Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella Turussa havaittiin keväällä mandariinisorsa. Suomen oloissa harvinainen lintu kohosi oitis suureksi julkkikseksi. Luontopolulle muodostui ennennäkemätön ryntäys. 

Harvinaisesta lintuvieraasta tarkemmin https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/mandariinisorsa-katariinanlaaksossa.html

Viime viikolla ei ollut mandariinisorsasta tietoakaan, mutta kaikenlaista menijää oravista mustarastaisiin polun varrelta löytyi. 

Sinisorsat ovat lähes kadonneet Katariinanlaaksosta. Lintujen taannoisesta ruokintakiellosta tiedotettiin paikallisessa mediassa tehokkaasti, ja nyt rantaan on tuotu suurikoinen kyltti.

Mandariinisorsaa houkuteltiin ties millä herkuilla lähemmäs ihmisiä, mutta homma kääntyikin päälaelleen. Naurulokit nimittäin innostuivat junttapullasta siihen malliin, ettei sorsaparka tainnut saada murustakaan.  

Sinänsä harmi, että ihmisten käyttäytyminen johtaa tällaiseen yliampumiseen. Olen monesti alueella liikkuessani huomannut, että varsinkin pikkulapset ovat onnesta soikeina heitellessään sorsille suupaloja. Oraville saa sentään vielä syöttää pähkinöitä. 

Iltakävelyllä Saaronniemessä

Mitäpä sitä toukokuisena lauantai-iltana olisi parempaakaan tekemistä kuin lähteä kävelylle Turun Ruissaloon. 

Aurajokiranta oli täynnä juhlijoita. Koska viime viikonloppuna tuli juomakiintiö vähäksi aikaa täyteen, ei oluttuoppien ja kännikalojen näkeminen aiheuttanut minkäänlaista vetoa. 

Tietyö Itäisen Rantakadun ja Tiilentekijänkadun kulmassa jaksaa ihmetyttää, etenkin kun se ei tunnu edistyvän mihinkään. 

Työmaa aitoineen hidastaa liikennettä minuuttikaupalla. Oikein kävi sääliksi bussikuskia, joka joutui matelemaan etanavauhtia ahtaalla ajoradalla. 

K-Supermarket Föri, jokilautta Föri ja Wanha Rahtilaiva kärsivät varmasti kaikki tällaisesta kuppaamisesta. Turun Sanomissa olikin jokunen viikko sitten Förimarketin kauppiaan haastattelu, jossa hän ihmetteli sekavaa tilannetta. 

Jos täysin tarpeeton miljardihanke eli Turun raitiotie junaillaan läpi, on koko kaupunki yhtä kaivantoa ja aitaa. Kun muutamaa kymmentä metriä katua korjaillaan kuukausitolkulla, tulee raitsikkatyömaa kestämään vuosia. 

Kuppaajia riitti toki Ruissalossakin. Jos nopeusrajoitus on 50 kilometriä tunnissa, ei se suinkaan tarkoita, että ajellaan muina miehinä 30-40 km/h nopeutta. Kyllä meinaan vitutti körötellä melkein puskurissa kiinni koko Ruissalon Puistotien verran. 

Liikenneurpojen vastapainoksi Saaronniemessä oli todella kaunista. Vaikka paikka paikoin oli aivan tyyntä, uskoi hiekkarannalla tapaamani purjeliitelijä viiman riittävän hänen tarpeisiinsa. Pian kaveri jo kiitikin pitkin Airiston selkää kuin tuulispää.

Saaronniemi oli kansoitettu Lähi-Idästä ja Itä-Euroopasta tulleilla ihmisillä. Purjeliitäjän lisäksi kuulin suomea puhuttavan vain satunnaisesti. 

Maastopalovaroitusta rikottiin törkeästi, mutta tuskinpa maahanmuuttajat sellaisesta olivat edes tietoisia. Eräskin kaljupäinen perheenisä kantoi sylikaupalla puuta nuotioonsa, jonka hän oli väsännyt hiekkarannan reunaan. Viralliset tulipaikat olivat kivenheiton päässä. 

Jonkinlaista valvontaa sekä informaatiota etenkin arabiaksi ja venäjäksi olisi hyvä olla, jotta häiriökäyttäytyminen saataisiin kuriin - ennen kuin koko Saaronniemi palaa poroksi. 

Kirsikkapuu ja isokoskelot

Turun suurin ja komein kirsikkapuu löytyy takuulla Kupittaankadulta. Olen muutamana vuotena käynyt sitä ihmettelemässä ja eilen oli edessä sama operaatio. 

Puutaloyhtiön nurkalla kasvava, jalkakäytävälle kurottautuva valtava puu on täysin omaa luokkaansa. Pitkin kaupunkia näkee yllättävän paljon kirsikkapuita, mutta normaalisti maallikko ei noteeraa niitä kai mitenkään. Juuri nyt kun kukinta on meneillään, on väriloisto vallan mahtava. 

Kupittaankadun kirsikkapuun ihailu vaihtui pian toisenlaisiin maisemiin Turun Hirvensalossa. 

Pari vuotta sitten kuulin polusta, joka kiertää Pikisaaren vanhan kalastajakylän ohi rantaa myötäillen takaisin lähtöpisteeseen. Sama kai kumpaa kautta reitin kiertää, mutta jos on autolla liikkeellä kuten minä olin, en riskeeraisi parkkeerata bussin päätepysäkin liki. Nykyään parkkipateja on liikkeellä enemmän kuin koskaan ja nuo ahneet mulkvistit tuntuvat vaanivan joka nurkan takana. 

Polun varrella on kummallinen, pari sataa metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä kaivanto. Eräs lenkkeilijärouva arveli, että kyseessä olisi jonkinlainen rantojen eroosiota ehkäisevä uoma, jolloin laivojen nostama vesi nousisi sinne. Mene ja tiedä, mutta joku merkitys sillä luulisi olevan. 

Vain viitisentoista minuuttia myöhemmin ohi lipui valtava Tallinkin Baltic Princess, mutta siinä vaiheessa olin jo toisaalla. 

Ennen rouvan puheenvuoroa ehdin ottaa kuvia isokoskelopariskunnasta. Sorsalintuihin kuuluvat isokoskelot eivät olleet lainkaan säikkyjä, vaan poseerasivat tyynesti puunrungon päällä keskellä kaivantoa. Monesti linnut lehahtavat pakoon meikäläisen kaivaessa kameraa esille, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. 

Kasvitieteellisen kesää odotellessa

Kävin eilen kävelyllä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tuuli oli Ruissalossa tapansa mukaan navakka, mutta muuten oli mukava tallustella pitkin poikin aluetta.  

Kirsikkapuut kukkivat parhaillaan Turun keskustassa. Aikamoinen väriloisto oli kasvitieteellisessäkin. En tiedä lajikkeista tuon taivaallista, mutta kovin ovat kaunista katseltavaa. 

Maaliskuun lopulla kevät tuntui olevan etuajassa, mutta nyt kesä ei ole yhtään sen lähempänä kuin muinakaan vuosina. Äitienpäivän tienoilla rehottavia voikukkia en nähnyt ainuttakaan, joten aika samoissa mennään kuin aiemminkin. 

Kasvitieteellisessä oli hyvä alkuillan valo. Kamerana kaulassa killui vanha kunnon Canon.