Ekniemen huipulla

Ekniemen luontopolut Kemiönsaarella olivat kohteena kesäkuun 10. päivä kuluvaa vuotta. Kyseessä oli kesän siihen mennessä hienoin päivä, ainakaan en lähiviikkojen tuulessa ja tuiverruksessa muista vastaavaa vielä olleen. 

Olen käynyt kerran Ekniemessä kerran aikaisemmin. Tuolloin polut olivat uusinta uutta, vaikka alueella onkin selvästi rampattu jo ammoisina aikoina ilman luontopolku-statusta. 

Kyselin parilta lomailevalta tuttavalta kiinnostusta lähteä mukaan maakunta-ajelulle. Aurinkoisena kesäpäivänä heillä ei kuitenkaan riittänyt kiinnostusta moiseen huviin. Olisin ollut valmis jättämään Ekniemen luontoelämyksetkin väliin, mikäli herroilta ei kävely onnistu - sosiaalisessa mediassa esitellyistä kovista askelmittariluvuista huolimatta.  

Luontopolulle mennessä auton voi jättää Ekniementie 29:n kohdalla olevalle parkkipaikalle. Siihen mahtuu kymmenisin kaaraa, ellei joku tampio parkkeeraa omaansa aivan vinoon. 

Polun alkupäässä on erittäin korkea mäki, jonne noustaan portaita pitkin. Muistaakseni edellisellä kerralla rappusia ei oltu sentään ihan näin paljon tehty, vaan osa matkasta kiivettiin maata pitkin. 

Kun Ekniemen huippu viimein häämöttää, voi hien kuivattaa näkötornin tuulessa. Alapuolella siintää laaja avokallioalue ja kaukaisuudessa meri. 

Tornin ja laavun paikkeilta voi valita pidemmän reitin (5,5 km) tai sitten jatkaa takaisin kohti parkkipaikkaa, jolloin reissusta muodostuu kolme kilometriä. 

Ekniemessä ei käyntipäivänäni ollut ristin sieluakaan. En nähnyt edes yhtään metsän eläintä. Kummallisen hiljaista oli lähiseutujen maajusseja myöten. 

Kahden vuoden takainen juttuni Ekniemestä löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/07/ekniemen-luontopolulla.html

Asekeräilijä Wanhalinnan näyttelyssä

Kesälomani toisella viikolla oli sateen takia pari päivää tyhjäkäyntiä, kun ei voinut oikein lähteä luonnon helmaankaan. Mietin jotain sateetonta lähikohdetta, jolloin valinta osui Liedon Vanhalinnaan. 

Mukaan lähti Turun seudun aviisien yleisönosastoille ahkerasti kirjoittava Matti Viki Vikström. Hän pohti Vanhalinnan historialliselle linnavuorelle kapuamista, mutta itse en ollut lainkaan innostunut ideasta sateen uhan takia. 

Olen kerran aikaisemmin käynyt Vanhalinnan kartanossa sisällä. Tämä tapahtui alkuvuonna 2009, jolloin Vanhalinnassa oli talvirieha. 

Eräs suomalainen musiikkitoimittaja oli paikalla jälkikasvunsa kanssa. Hän ihmetteli kovasti mitä teen "lastentapahtumassa". Vastasin, että olen menossa tuohon viereiseen kartanoon Mauno Wanhalinnan asenäyttelyä katsomaan. Se kun oli spesiaalisti esillä yhden päivän verran. 

Tuolloin Vanhalinnan entisen isännän laaja asekokoelma oli näytillä kellarin perällä lukitussa huoneessa, jonne ei päässyt kuin valvojan seurassa. Kerberoksina toimi kolme asianharrastajaa, jotka todennäköisesti edustivat Arma Aboa ry:tä. Kyseessä on vuonna 1973 perustettu turkulainen asekeräily-yhdistys.

Arma Aboa ry on mukana myös Vanhalinnan kartanossa kesäkuun loppuun asti olevassa Asekeräilijä Mauno Wanhalinna-näyttelyssä. 

Vastoin oletustani nyt ei tarvinnut mennä rakennuksen kellariin, vaan näyttely olikin alimmassa maakerroksessa. Muistikuvieni mukaan tuliaseita oli kellarissa valtavasti enemmän kuin vitriineissä. Miekkoja ja muita teräaseita löytyi puolestaan nyt kakkoskerroksen salin seinältä.

Paljon muita muistikuvia Vanhalinnan kartanosta ei sitten ollutkaan. Esineiden ja huonekalujen asettelu oli varsin onnistunutta. Hieno paikka. Taas tuli museokortille käyttöä. 

Vanhalinnan historiasta tarkemmin linkissä https://vanhalinna.fi/vanhalinna/

Juhannusviikon 2025 kuvia

Juhannusviikko vierähti pääosin kokonaan Vepsässä mökkeillessä. Turun kaupungin ulkoilusaari sijaitsee Airiston merialueella Turussa, Rymättylän ja Satavan saarten välissä. Sinne on vesibussiyhteys Aurajoesta Turun keskustasta. 

Olen viettänyt Vepsässä juhannuksia varmaan viitisentoista. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta kun vuokramökkejä oli vapaana vielä aattona. 

Oman porukkamme majapaikan varasin jo viime marraskuussa, oitis mökkien tultua myyntiin. Kuvittelin, että ne menevät kuin kuumille kiville. 

Kameralle ei tullut niin paljon käyttöä kuin etukäteen luulin. Pääsyynä varmasti kelit, jotka eivät kovin kesäisiä olleet. Sade ropisi aina toisinaan ja tuuli oli paikoin erittäin kova. Varsinkin torstaina aatonaattona ja juhannuspäivänä lauantaina puhalsi haitaksi asti. 

Saaren eteläpäässä en käynyt kertaakaan vajaan viikon aikana. Tutuilta kuulin, että polku on sateen jäljiltä vetinen, eikä pusikoiden lävitse loikkiminen innostanut ollenkaan. Kuvat ovatkin pääosin Vepsän pohjois- ja itäosista. 

Iltaisin grillipaikalla touhutessa juolahti mieleen, että kokeillaanpa pysäyttää ruotsinlaiva. Ensin se toteutettiin kännykkäkameralla. Viking Grace kyllä stoppasi Jartsan toimesta hyvin, mutta piti saada vielä parempaa jälkeä. Niinpä seuraavana ehtoona mukana oli kunnon kamera ja sama operaatio toistettiin. Ja kas, Baltic Princess pysähtyi kuin seinään! 

Airistolla on tähän aikaan vuodesta valtavasti lintuja. En muista aiemmin nähneeni Vepsän ympäristössä yhtä paljon kyhmyjoutsenia kuin kuluneella viikolla. Meriharakoitakin oli selvästi enemmän kuin aiemmin. Valkoposkihanhista, lokeista, merimetsoista ja haahkoista ei niistäkään ollut suoranaisesti pulaa.