Näkymiä Kaasavuorelta Airistolle

Turun Hirvensalon Maanpäässä sijaitsee Kaasavuori. Se on näköalapaikka ja lähiluontokohde, josta aukeaa komeat maisemat Airiston merialueelle. 

Ennen korona-aikaa Kaasavuori oli vielä melko tuntematon muiden kuin paikallisten keskuudessa. Kun sohvaperunatkin innostuivat luontoretkeilystä, muuttui tilanne radikaalisti. Opastusta vuorelle ei ole vieläkään, mutta Föli-bussin päätepysäkiltä polkuja seuraamalla löytää kohteeseen. 

Kuluvalla viikolla on ollut kovin tuulista. Kun eräänä päivänä sattuikin olemaan tyyni keli, pirautin Vikströmin Matille, että kiinnostaisiko visiitti Hirvensaloon. Vastaus oli myöntävä. 

Vepsän saari, Ruissalon puolella Villa Kuuva ja Myyntimiesten sauna sekä monta muuta kohdetta löytyi, kun hetken tiirailimme merelle. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy alueen tunnetuin saari Loistokari. Se oli ainakin vielä taannoin myytävänä 680 000 euron hintaan. Kumma, ettei noin legendaarinen saari ole mennyt kaupaksi.

Loistokarin historiaa linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Loistokari

Pari edellistä blogijuttuani Kaasavuoresta löytyvät alta:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/iltahetki-maanpaan-kaasavuorella.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/auringonlasku-kaasavuorella.html

Ruissalon kevättä 19. huhtikuuta

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kevät näytti parhaat puolensa. Ilma oli kuin morsian; ei tuullut pätkääkään ja lämpötila kipusi kaverin auton mittarissa kuuteentoista asteeseen.

Kävin luontokuvausta harrastavan kaverini Simon kanssa happihyppelyllä Turun Ruissalossa. Ensin Marjaniemen luontopolulla saaren alkupäässä ja lopuksi Kolkannokassa toisella puolella Ruissaloa.

Kolkannokan edustalla uiskenteli kyhmyjoutsenia laskujeni mukaan peräti 21 kappaletta. Lempilintuihini kuuluvia meriharakoita tepasteli niitäkin pari kappaletta syötävää etsimässä.

Eipä kai tämän parempaa kevätkeliä hevillä löydy. Yleensä Ruissalossa tuppaa tuulemaan kesät talvet. 

Joku uskalikko oli jopa uimassa kaukana rannasta. Ihmetteleviä silmäpareja riitti. 

Littoistenjärvellä 17. huhtikuuta

Perjantaina iltavuoroon mennessä koukkasin Littoistenjärven kautta. Päivä oli varsin keväinen ja lämpömittari kohosi vuodenaikaan nähden ennätyslukemiin. 

Järvi sijaistee Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla. Pinta-alaltaan se on 147,5 hehtaaria, joten mikään mitätön lammikko ei ole kyseessä. 

Keväällä 2017 järveen päästettiin polualumiinikloridia fosforin saostamiseksi. Alkuvaiheessa vesi oli turkoosia kuin Kreikan saaristossa. Kemiallisen saostuksen seurauksena järvestä nostettiin viisi tonnia kuollutta kalaa, enimmäkseen lahnoja. Ratkaisu tiedettiin väliaikaiseksi ja eipä aikaakaan kun sinilevää ja kasvillisuutta ilmestyi jälleen veteen. 

Kävin tuolloin, toukokuussa 2017, ihmettelemässä kirkastunutta järveä työkaverini Simo Laaksosen (1960-2018) kanssa. Tarkemmin tuolla https://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/kirkastunut-littoistenjarvi.html

Littoistenjärven parkkipaikalla huomioni kiinnittyi ojanpientareella kukkiviin valkovuokkoihin. En ollut niitä vielä tänä keväänä nähnytkään. Nokkosperhonen liiteli samalla pientareella ja sekin oli lajissaan allekirjoittaneelle kevään ensimmäinen. 

Selvästi merkityistä ajokielloista huolimatta varmaankin läheisestä Varissuon lähiöstä tulleet hunnutetut naiset huristelivat komeilla autoillaan rannan grillauspaikkojen viereen kuin Euroopan omistajat. Minä puolestani lähdin töihin kantamaan kortta kekoon. 

Suikkilan metsikön pallosilmät

Olen perinteisesti keväisin harrastanut sammakkokuvausta. Yleensä ajoitus on ollut vapun tienoilla tai vähän ennen. Tänä vuonna kevät on hieman edellä ja sammakkoaika on juuri nyt. 

Aikoinaan ihmettelin kun sosiaalisessa mediassa näkyi fotoja pallosilmistä, vaikka en itse törmännyt niihin kuin sattumalta, jos ollenkaan. Sittemmin tuttujen vinkit ovat tuottaneet paljonkin sammakkokuvia.

Viitisen vuotta sitten kuulin, että Turun Suikkilan lähiön metsikkö suorastaan kuhisee sammakoita. Ilmiantaja oli lenkillään ollut kuin puulla päähän lyöty, kun koko lammen pinta täyttyi pallosilmistä. Kurnutus oli kuulemma vastannut moottoripyörän käyntiääntä. 

Sukkilan kuntoradan varrella on useita lammikoita, joista keskellä reittiä oleva lätäkkö on ollut takuuvarma sammakkopaikka. Niin tämän viikon keskiviikkonakin. 

Sammakoita, joiden lajiksi sanoisin kuonon muodon perusteella ruskosammakko, oli lammessa ainakin parikymmentä. Kutuaika oli vasta aluillaan. 

Sammakot olivat kovin arkoja. Vaihtaessani rauhallisesti paikkaa metrin pari, sukelsivat ne välittömästi lätäkön pohjaan. Äänekästä kurnutusta ei sen koommin kuulunut samalla soundilla kuin alussa.

Tässä aamulla puhelin on kilahdellut pari kertaa. Valppaat Turun Sanomien tilaajaystäväni ilmoittivat, että sammakkokuvani on julkaistu päivän lehdessä Lukijan kuva-palstalla. Tarttuivat näemmä nopeasti ajankohtaiseen aiheeseen. 

Järvelän kosteikolla 9. huhtikuuta

Järvelän kosteikko Littoistenjärven pohjoispuolella Kaarinassa on yksi tärkeimmistä sisämaan lintukosteikoista Varsinais-Suomessa. 

Alue muodostui tulvivalle pellolle vuonna 2009 ja Kaarinan kaupungin toimesta sitä muotoiltiin kosteikkomaisemmaksi. Siitä on muodostunut lintujen suosima rehevä kosteikko.

Allekirjoittaneella tulee käytyä Järvelän kosteikolla luvattoman harvoin, vaikka asian voisi helposti toimittaa työmatkojen yhteydessä. Liedon Avantista ei Littoisiin ole matkaa kuin ns. kullin luikaus.  

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Järvelässä viime viikon torstaina 9. huhtikuuta. Alueen parkkipaikka oli tupaten täynnä, kun vanhemmat herrat pitkine putkineen olivat kai jokainen tulleet omalla autollaan luonnon ihmeitä seuraamaan. Tovin odoteltuani rivistöön tuli auton mentävä rako.

Kosteikolla näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Kurkia olin havainnut muuallakin, mutta kun eräs yksilö tepasteli sopivasti kameran kantaman päässä, annoin palaa. Muista linnuista en erottanut kuin nokikanan ja lokkeja.