Vepsän muinaistulet 2026

Muinaistulien yö on elokuun viimeiseen viikonloppuun sijoittuva juhla, jota vietetään eri puolilla Itämerta. Muinaistulilla tarkoitetaan varoitustulia, joita käytettiin vihollisesta varoittamiseen. Tapahtuman perinne alkoi kuitenkin vasta 1992 vietetystä Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuodesta. 

Vepsän ulkoilusaaressa Turussa ei ole kokkoa ollut enää vuosiin. Homma lopahti siihen, että paikalle, jossa rovio yleensä oli, kaivettiin viemäristöä. Kuulemma siihen kohtaan ei voi enää tulia sytytellä. 17 hehtaarin saarella ei ilmeisesti ole toista tarkoitukseen sopivaa paikkaa. 

Viime vuonna Vepsän hiekkarannalla paloi kymmenkunta jätkänkynttilää. Se oli mielestäni erinomainen ratkaisu. Nyt tällaistakaan ei toteutettu. 

Tulien sijaan saaren ravintolassa oli peräti kaksi eri esiintyjää. Ensin trubaduuri Archie Cruz, joka veti tyylillä biisejä artisteilta kuten Ozzy, Metallica ja U2. Illan päälle Jori Otsa orkestereineen valtasi estradin soittaen vanhoja iskelmiä uusina sovituksina.

Vaikka saaren vuokramökit olivat täynnä, jostain syystä ihmisillä ei ollut valtavaa intoa osallistua karkeloihin. Vaikea ymmärrää miksi, kun kerrankin oli ohjelmaa tarjolla!  

Oma muinaistulien juhlintani alkoi jo hyvissä ajoin päivällä. Bluetooth-kaiuttimesta käsin kuulunut erinomainen populaarimusiikki ja runsas juomapuoli pitivät tunnelmaa yllä. 

Terassin katonrajassa killunut haarapääskyn pesä muodostui pienoiseksi ongelmaksi. Linnunpaskaa nimittäin tippui tasaisin väliajoin lattialle. Mökille tullessamme laudoituksella oli jo ravintolapizzan kokoinen läjä.

Ratkaisu ongelmaan oli lattian pahvitus ja ns. paskalippa, jonka avulla sai pahimmat pommit jäämään yläilmoihin. Seuraavana päivänä jätöksiä oli kertynyt siihen suunnilleen cd-levyn halkaisijan verran. 

Pääskynpesät olivat ennen Vepsän mökkiterasseilla yleisiä, mutta en ole muutamaan vuoteen ilmiöön törmännyt. Kuulemma kukaan muu ei ollut pesästä saaren henkilökunnalle huomauttanut. Eivätkä hekään näemmä olleet ulosteläjästä piitanneet, vaikka sitä luulisi kertyneen lattialle pitkin kesää. Pääskyt tekevät suven aikana kaksi poikuetta ja ensimmäiset tiput lähtevät maailmalle juhannuksen tienoilla. 

Trubaduuri Archie Cruz. 

Jori Otsa orkestereineen.

Merimaisemia Airistolta 9. elokuuta

Viime sunnuntaina oli jälleen aika hypätä vesibussin kyytiin ja suunnata Vepsän ulkoilusaarelle Airiston selälle. 

Normaalisti Aurajoessa Martinsillan Grillin kupeessa lepäävä pikku purtilo Marina oli kiinnittyneenä isompansa Lilyn sivustalle. Haistoin heti, että tänään mennäänkin sillä merelle. 

Onneksi Marinassa ei tarvinnut olla kuin sillit suolassa, vaikka porukkaa päivän ensimmäiseen lähtöön riittikin. Korvatulpat sentään piti ottaa käyttöön, koska kuulovikaiselle aluksen sisätilan äänisekamelska oli tuskallista.

Kannelle tuuli reippaasti. Viisihenkinen aasialaisryhmäkin joutui lopulta taipumaan ja kömpimään sisätiloihin. Perheenpään takki oli kauttaaltaan märkä, joten näemmä aallot heittivät pärskeitä ylös asti.

Vepsän maaperälle astellessani ensimmäinen vastaantulija oli Paavolan Jani. Hänen venekyydillään olen päässyt kesäkauden ulkopuolella käymään saaressa. Mahdollisesti tällainen reissu on tulossa jälleen syys-lokakuun vaihteessa, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. 

Vepsässä alkoi olla jo syksyn merkkejä. Niin sanotulla Rupurannalla näkyi ruskan värejä. Valkoposkihanhien poikasetkin ovat kasvaneet suorastaan silmissä, eikä niitä pian enää erota emoistaan. 

Airistolla oli vilkasta meriliikennettä. Purjevenettä tuli ja meni. Isot ökymoottoriveneet olivat kai tehneet jo lauantaina reissunsa saariston satamiin, koska sillä osastolla oli hiljaista. 

Olipa helkutin hienoa jälleen käydä merellä ja Vepsässä. Seuraavaa kertaa odotellessa. 

Sateen jälkeen Vepsässä

Kuulin muutama viikko sitten eräältä vanhalta tutulta, "ettei häntä kiinnosta lainkaan se saari siellä Turun lähellä, josta teet usein blogijuttuja".  

Ensinnäkin on suorastaan merkillistä, ettei Vepsän kaltainen saari kiinnosta ihmisiä, jotka muuten pitävät saaristosta ja mökkeilystä. Kun siihen lisätään infrastruktuuri vesivessoineen, saunoineen ja ravintoloineen, täytyy olla miehessä vika, ellei tällainen herkku kelpaa. 

Kesäaikaan kohteeseen on säännöllinen vesibussikuljetuskin. Olkoonkin, että nykyhinnoilla se alkaa olla kallista usein käydä. Toisaalta saman rahan säästää, jos jättää terassilla pari kolme tuoppia juomatta. 

Nämä kuvat otin aamupäivällä sunnuntaina 18. heinäkuuta. Edellisenä päivänä sade riepotteli Lounais-Suomea. Lokalahdella Karjurock-festareillakin tunnelma oli ollut varsin vetinen. Vaikka esiintyjäkaarti kiinnostava olikin, luojan lykky, etten lähtenyt sinne. 

Vepsässä satoi lauantaina kymmenisen tuntia putkeen. Mökin terassilla tuollainen ei ollut minkäänlainen ongelma. Siitä piti huolen hyvä seura, musiikki ja runsas juomatarjonta. 

Sunnuntaina sateen jälkeen saaressa kelpasi ihailla upeaa saaristoluontoa. 

Vepsän luontoa 27. kesäkuuta

Kesälomani avausviikonloppu kului Vepsän saaressa Turun saaristossa. Lauantai 27. kesäkuuta oli tähän mennessä varmasti kesän komein päivä. Aurinkovoidetta sai tahkoa oikein urakalla. 

Vepsän kaikki mökit olivat varattuja, mikä tuppaa olemaan nykyään harvinaista kiihkeimpään loma-aikaankin. Mukana oli kymmenittäin tuttuja, sillä Katja Saloskan kutsumana saaressa oli "Vepsän valtaus". 

Vuosi sitten vastaavana ajankohtana oli virallista ohjelmaakin bingon ja tietokilpailun muodossa. Ilmeisesti ihmisten ulkonäkö ei saaren ravintolapalveluja tuottavaa tahoa miellyttänyt, joten baari meni kiinni jo kello 20. Samalla meni satojen eurojen tuotot sivu suun. Katja ei tällä kertaa yrittänytkään järjestää kuppilan terassille mitään tilaisuutta, koska kohtelu oli viimeksi noin tympeää. 

Saaren kasveilla oli kenties kesän värikkäin vaihe meneillään. Ruoholaukka ja keltamaksaruoho varsinkin pistivät silmään. Myös lintuja oli runsaasti; ympärillä pyöri eri lokkilajeja, valkoposkihanhia ja kanadanhanhia sekä yksi merihanhikin. 

Kävin Vepsässä viimeksi eilen. Päivä oli kelin puolesta täydellinen vastakohta tälle. Oli meinaan takuulla kesän viilein ilma, erään tahon mukaan vain 12 astetta. Tuuli oli häiritsevän kova ja sadetta saatiin islantilaiseen tyyliin kymmenen minuutin välein. 

Juhannuskuvia Vepsästä

Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä Vepsän saaressa Turun saaristossa. Samassa paikassa olen viettänyt niin monta keskikesän juhlaa, ettei meinaa enää laskuissa pysyä. 

Keli oli sekin erinomainen. Toista oli vuosi sitten, jolloin kiusana oli navakka tuuli. Mökkitarassilla sai pitää peittoa harteilla, jotta jotenkuten tarkeni.

Siihen nähden, että Vepsä on helppo päivä- ja yöpymiskohde muulloinkin kuin juhannuksena, oli saaressa yllätävän hiljaista. 

Aattona ensimmäisellä, Turusta kello 11 lähtevällä vesibussilla, saapui jonkun tiedon mukaan 135 ihmistä. Mutta koska paatti tuntui olevan käytännössä täynnä, veikkaukseni olisi enemmän. Myös päivän muilla lähdöillä rantautui jengiä, mutta samaa tahtia sitä myös lähti. 

Lauantaina oli vieläkin rauhallisempaa. Viimeisen vesibussin poistuttua kello 18, ei saareen jäänyt juuri muita kuin mökkiläisiä. 

Vepsän mökkien menekki oli tänä vuonna ennätyksellisen kehno. Vielä juhannusviikon alkupuolella myymättä oli noin puolet. Nappasin omani mökkien tullessa irtopäivämyyntiin maanantai-iltana. Tiedä sitten syytä huonoon menekkiin, ehkä yleinen taloustilanne ja vuosittain kohonnut viikkohinta ovat kiristäneet kukkaronnyörejä. 

Luontokuvauspuoli ei juhannuksena kukoistanut, mutta sain napsittua fotoja linnuista ja varsinkin eräästä kalalokin poikasesta. Olen ennenkin huomannut, etteivät tämän lajin emolinnut juurikaan katsele jälkikasvunsa perään, joten kaveri sai rauhassa ihmetellä ympäröivää maailmaa.

Juhannusaattona Vepsän ravintolassa musisoi minulle tuntematon Make Tommila. Kotisivujensa mukaan mies on etenkin Rauma-Pori-akselilla ahkeroiva trubaduuri. 

Cajun-rumpua lyöneen kaverin kera duon kappalevalikoimassa oli suomalaisia kevyn musiikin ja rokin helmiä kuten Juice Leskinen Slamin Viidestoista yö.