Viime viikolla käväisin kaverini Harri Nato Leinon sukutilalla Kustavin Kaurissalossa. Kelin puolesta parempaan ajankohtaan vierailua tuskin olisi voinut ajoittaa.
En muista milloin viimeksi olin Kaurissalon suunnalla ollut. Silmiinpistävää oli puiden kasvu tienposkissa. Kustavin keskustasta lähtevä Pleikiläntie on perinteisesti ollut hirvimaastoa, joten keskellä päivääkin piti tutkailla pusikkoja sillä silmällä.
Perille päästyäni kiersimme läheistä merenlahtea, Humlinginaukkoa, ehkä puolet sen laajuudesta. Matkalla ihmettelin ruostunutta metallihäkkyrää metsikön laidassa. Viereinen betonimörskä oli kuulemma vanha riihen kiuas. Siinäpä olisi oiva pähkinä purtavaksi kovemmallekin tietäjälle!
Ylitimme hiljattain uusitun puisen kävelysillan, joka johdattaa kulkijat Kaurissalosta Riihimaahan. Autolla kun huristelet toiselle puolelle kuntaa, kertyy kilometrejä reippaasti kaksikymmentä. Tästä selvittiin muutamalla metrillä.
Metsälenkin päätteeksi niskassa ja takaraivolla kutisi kummasti. Peräti kolme hirvikärpästä kaiversi kuin viimeistä päivää. On se vaan niin pirullinen otus.
Pallogrillissä kypsyneet Kivikylän Huilun tuhti-makkarat maistuivat vierailun päätteeksi. Täytyy poiketa joskus toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti