tiistai 16. heinäkuuta 2024

Vepsä ja Airisto 12. heinäkuuta

Viime viikon perjantaina oli vapaapäivä, jonka kunniaksi seilasin Turun Aurajoesta lähtevällä vesibussilla Airistolle Vepsän saareen. 

Kuluvana kesänä en ole ehtinyt Vepsässä kovin usein käydä. Tämä oli vasta viides reissu. Viikonloppuihin on osunut paljon muuta ohjelmaa, eikä kesälomakaan ole vielä alkanut. 

Takavuosina myynnissä ollut kausikortti vesibussiin on nykyään muisto vain, joten siksikään ei tule niin helposti lähdettyä kuin vielä kaksi vuotta sitten. 

Perjantaina 12. heinäkuuta oli optimaalinen kesäilma. Samalla paatilla saareen saapui kaksi Vepsän vakiokävijää ja seuraavalla vuorolla kolmaskin kaveri. Ohjelmistossa oli virvoketta ja grillausta. 




Kävin ensimmäinen kerran tänä vuonna saaren eteläpään kallioilla. Juhannuspäivänä tosin oli vakaat aikomukset suunnata sinne, mutta kunto loppui kesken kesäteatterin kohdalla. Mikäpä sielläkin oli istuskellessa. 

Juuri mikään ei ole hienompaa kuin hellepäivä Vepsässä. Toki siitäkin on eriäviä mielipiteitä; esimerkiksi eräs pyöräilijä, joka on viimeksi käynyt saaressa vuosikymmeniä sitten, ihmetteli taannoin suureen ääneen mitä hienoa Vepsässä muka on. Täytyy olla aikamoinen puusilmä, jos tällaiset maisemat eivät miellytä. 











perjantai 12. heinäkuuta 2024

Pensar osa 2 - Luontopolku

Luontopolkujen ystävänä pidin itsestään selvänä, että kierrämme Pensarin saaren luontopolun. Päivä oli erittäin tuulinen päivä, mutta ei onneksi satanut, vaikka silläkin uhkailtiin. Heinäkuun alussa olettaisi olevan parempiakin kelejä, mutta ne taisivat kulua jo alkukesällä.   

Pensarin luontopolku on vain puolentoista kilometrin pituinen. Kivikkoisessa ja mäkisessä maastossa reitti tosin tuntuu tuplaten pidemmältä. Kovin huonokuntoiselle- tai jalkaiselle polkua ei voi missään nimessä suositella. Itsekin sain olla kieli keskellä suuta louhikoissa pujotellessa. Jyrkkiä nousuja ja laskuja riitti näin lyhyelle matkalle monen luontopolun edestä. 

Polku on merkitty keltaiseksi maalatuilla kivillä, joissa on hauskoja tekstejä. Reitin alussa ohitetaan armeijan vanha rakennus, mikä lie varasto ollut. Betonista valetut seinät olivat yhä vakaasti pystyssä. 

Ylös Sandvikinvuorelle kiivetessä voi poiketa siirtolohkareiden muodostamaan luolaan jos olettaa sinne mahtuvansa. Minulla tai muulla seurueellamme ei ollut moiseen toivoakaan. 

Sandvikinvuori on korkeimmalta kohdaltaan peräti 41 metriä merenpinnasta. Ylös kavutessa oli pakko pitää muutama hengähdystauko, jolloin kova tuuli oli vain hyväksi. Hiki nimittäin kuivui välittömästi. 








Kyltti metsässä kertoi, että 80 metrin päässä olisi hiidenkirnuja. Päätin ennen niiden tutkimista heittää kepilliset kemiallista läheisen männyn juureen. Se kuitenkin jäi tekemättä, sillä valtavan kokoinen kyykäärme luikerteli melkein jalkojeni juuresta piiloon kannon alle. 

Jostain syystä en edes pelästynyt, vaikka normaalisti käärme kyllä säikäyttää isommankin miehen. Jäin toviksi kyttäämään jos matelija tulisi ulos kolostaan. Mutta turha toivo, joten ei muuta kuin etsimään hiidenkirnuja. 

Wikipedia tietää kiertoa seuraavaa: "Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Ne ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisvesien pyörittäessä isoa kiviä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja."

Palatessani hiidenkirnuilta takaisin pääpolulle, päätin vilkaista onko erikoisen värinen kyy tullut takaisin paikkaan, jossa sen näin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Ja kas, siinähän se oli. 

Nyt kuvienkin otto onnistui, koska käärme ei luikkinut välittömästi piiloon. En muista ennen nähneeni kyyllä tällaista väritystä muuta kuin luontodokumenteissa. Perinteinen harmaa puuttui tältä yksilöltä. 






Vanha ammusvarasto keskellä mäkistä metsää kummastutti. Paljon hankalampaan paikkaan sitä olisi tuskin enää saatu rakennettua. Kuvien kyy saattaa hyvinkin majailla sen uumenissa.  




Saimme näin lyhyeen reittiin kulumaan peräti kaksi tuntia. Mutta eipä siinä koko ajan rampattu, vaan oman osansa vei upean saaristomaiseman katselu.

Pensarin luontopolku nousee omassa luontopolkukategoriassani kärkisijoille. Näkymät Sandvikinvuorelta ovat sanoinkuvaamattoman hienot. 







torstai 11. heinäkuuta 2024

Pensar osa 1 - Yleistä

Viime viikon lauantaina toteutui jo pari vuotta muhinut reissu Nauvon Pensariin. Sain aikoinaan vinkin paikasta tuttavapariskunnalta, joka oli ollut siellä telttailemassa. 

Pensariin lähti lisäkseni kaksi työkaveriani, Sunttu Sundell ja Kaj Ahlroth. Heidän kanssaan olen matkustellut vuosien varrella paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. 

Pensar on saari ja kylä Paraisten kunnan Nauvossa, jossa 312 hehtaarin kokoisella alueella asuu vakituisesti 24 ihmistä. Lisäksi siellä viettää kesää iso liuta mökkiläisiä. 

Ilman venettä Pensariin pääsee Paraisten Granvikin satamasta, josta merimatka Finnferriesin lautalla kestää 45 minuuttia. 

En tiedä lausuinko Pensarin jotenkin epäselvästi, mutta ennen matkaa parikin tuttua ehti sekoittaa nimen Bengtskäriin, joka on tunnettu majakkasaari.




Pensar on asutettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteen tienoilla. Saaren asukasluku oli suurimmillaan 1900-luvun alussa, jolloin siellä asui peräti 120 ihmistä. 

Saarella ei voi olla huomaamatta armeijan rakennelmia. Suomen sisällissodan aikana 1918 Pensar toimi saariston vapaajoukon tukikohtana ja sotien välisenä aikana Suomen laivaston harjoitusalueena. Toisen maailmansodan jälkeen saaren sotilasalueet myytiin Paraisten kalkkivuoriyhtiön virkistyskäyttöön. 

Saaren etelärannalla on Pensar Sydin lomakeskus, jonka yhteydessä on vierasvenesatama ja majoitustilaa. Valintamme osui punaiseen Sjöbodan-mökkiin, joka on rakennettu aivan meren äärelle. Vesivessaan parinkymmenen metrin päähän ei ollut ylivoimaista raahautua. 




Viime viikonloppuna lounaisrannikolla riehunut tuuli yritti kovasti vaikeuttaa toimintaa. Terassilla istuminen ei aurinkoisesta kelistä huolimatta luonnistanut kymmentä minuuttia kauempaa. Toppatakkia ja karvahattua kun ei tullut pakattua mukaan. 

Grillaus moisella kelillä oli sula mahdottomuus, mutta onneksi mökin varustuksiin kuului mikroaaltouuni. Toki kuppilastakin olisi saanut ala carte-annoksia, mutta tyydyimme juomapuoleen. 

Pensar Sydin ystävällinen emäntä valitteli, ettei tällaisella tuulella paljon veneilijöitä ole liikkeellä. Porukkaa lomakeskuksessa olikin vähänlaisesti, mutta paremmalla kelillä tilanne on varmasti toinen. 











tiistai 9. heinäkuuta 2024

Tiina Fleminginpuiston helteessä

Toukokuun loppupuolen helteillä käväisin ottamassa kuvia Tiinan kanssa. En muista mitä lämpömittari mahtoi näyttää, mutta korkealla mäellä sijaitsevaan Fleminginpuistoon Turun Martin kaupunginosassa tuuli sen verran, että se vähän helpotti toimintaa. 

Helle ei taida varsinaisesti näkyä kuvissa, mutta luonnon vehreys oli tuolloin vielä uusi asia. Karmaisevasta takatalvesta ei ollut kuin muutama viikko aikaa.  




Tiina on pitkäaikainen työkaverini raskaalta postilta. Viitisen vuotta sitten hän vaihtoi alaa kyllästyttyään jatkuviin työehtoheikennyksiin, yhteistoimintaneuvotteleluihin ja huonoon ilmapiiriin.

Kysyin upeaa Tiinaa ensimmäisen kerran fotomalliksi kesällä 2005. Ensi vuonna siitä tulee kuluneeksi jo kaksikymmentä vuotta. Ehkä viimeistään silloin otamme uusia kuvia, mutta olisi tässäkin vielä kesää jäljellä.