sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kustavin Heponiemen elokuuta

Synnyinkunnassani Kustavissa tulee käytyä suunnilleen pari kertaa kuukaudessa. Välillä pyörin vähän muuallakin kuin kotipaikassani ja juuri näin tapahtui viime reissullani. Koukkasin Kustavintieltä Iniöntielle, jossa päämääräni oli Heponiemi

Heponiemessä on käytöstä poistettu luotsiasema aivan Iniönaukon partaalla. Vieressä on nykyinen lauttalaituri, josta pääsee Kustavin entiseen naapurikuntaan Iniöön. Se on osa Saariston Rengastietä

Nykyään Iniö on liitetty Paraisiin. Minun on kuiteniin vaikea omaksua Kustavia Paraisten naapurikuntana, koska miellän sen olevan toisella puolella Turkua ja täten aika kaukana. 



Syy miksi Heponiemeen ajelin on komea kallio luotsiaseman takana. Siellä on kuvauksellinen miljöö loistoineen ja kummeleineen. Usein paikalla näkyy joutseniakin. 

Tällä kertaa valo oli erinomainen ja kuvista tuli mielestäni oikein onnistuneita. Harmi, ettei Iniön lautta sattunut kulkemaan juuri tuolloin, mutta moottorivene hurautti sopivasti ohi. Sommittelin sen loiston ja kummelin väliin. 













torstai 27. elokuuta 2020

Haunisten altaalla 26. elokuuta

Haunisten allas on tekojärvi Raision Haunisissa. Urbaanista miljööstä autoliikkeiden ja teollisuushallien takaa paljastuu rauhallinen ulkoilualue, joka on nyt korona-aikana saanut paljon uusia kävijöitä. 

Mediassa on ahkerasti puhuttu kotimaan matkailun ja luontoelämysten puolesta. Omasta tuttavapiiristänikin moni ennen suunnilleen luontoa kavahtava on ruvennut ramppaamaan metsäpoluilla. 

Keskiviikkona 26. elokuuta Haunisten altaalla ei kumminkaan näkynyt kuin muutama kanssalenkkeilijä, vaikka parkkipaikalla autoja riittikin. 

Ilma oli kuin morsian, suoraan vanhasta suomifilmistä napattu. Komeat pilvet reunustivat järven rantoja. 

Haunisten altaan kiertävä noin kolmen kilometrin reitti taittui suunnilleen tunnissa. Parkkipaikalle päästyäni alkoi sade ihan metrilleen auton kohdalla. Merkillinen homma.


Silmiinpistävää reitillä on haitallisen vieraslajin lammikin (Nymphoides peltata) leviäminen järvessä. Päällisin puolin kauniilta näyttävät keltakukkaiset kasvit eivät tänne kuulu. 

Haunisten altaan historiaa en tässä sen enempää kelaa, mutta sitä löytyy linkistä, joka blogini kävijälaskurin mukaan on ollut yksi luetuimmista jutuistani viimeisen puolen vuoden aikana. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/04/kierros-haunisten-altaan-ympari.html 







keskiviikko 26. elokuuta 2020

70-luvun jytää Rahtiksessa

Turkulainen bilebändi Whole Lotta 70's on kymmenisen vuotta viihdyttänyt kansaa lukuisilla keikoillaan etenkin ympäri Varsinais-Suomea

Perjantaina 21. elokuuta orkesteri esiintyi Wanhassa Rahtilaivassa Turun keskustan tuntumassa. Aurajoen ravintolalaiva tunnetaan myös ytimekkäämmällä nimellä Rahtis

Olen pari kertaa ennenkin kokenut Whole Lotta 70's:n keikan samaisessa paikassa, joten tiesin mitä tuleman pitää. 

Istumapaikka valikoitui sattumalta lapsuudenkaverini pöydästä, jossa kuluikin koko keikka. Aluksi pelkäsin olevani liian lähellä rumpuja ja äänentoistovehkeitä, mutta volyymi oli onneksi melko hillitty. Bändi ei kumminkaan ole mikään Manowar.

Sitten viime näkemäni yhtyeessä oli tapahtunut kokoonpanomuutoksia. Basisti ja toinen kitaristi olivat eri kavereita. En tiedä kuinka kauan he ovat bändissä vaikuttaneet, mutta sellaisessa käsityksessä olen, että molempien paikka on ollut aika tuulinen. 

Orkesterissa on useampikin musiikkitietäjä, joten 70-luku ja kappalevalinnat ovat varmasti hyvin hallussa. Yhtye ei ole napannut aivan kaikkein kliseisimpiä biisejä, vaan ne ovat hyvällä maulla valittuja. 

Avauskappaleena oli The Doorsin L.A. Woman. Kaltaistani rock-asiantuntijaa miellytti kuulla sellaisia ralleja kuin This Ain't No Summer Love ( Blue Öyster Cult) ja Surrender (Cheap Trick). Niitä ei mikään tuikitavallinen Hotel Californiaa ja Have You Seen The Rainia soitteleva orkesteri varmaan edes tiedä. 


Yleisö oli heti hyvin mukana. Loppua kohden jytinä Rahtiksen kannella oli jo sitä luokkaa, että uumoilin siihen tätä menoa tulevan reiän. 

Bändin ehdoton valtti on energinen laulaja Jussi Helle alias John C. Heat. Hän on erinomainen esiintyjä ja ääneltäänkin varsin kelpo. Myös soolokitaristi Jarskan soittoa täytyy kehua. Satuin istumaan melkein hänen vieressään ja tuli seurattua touhua ehkä tavanomaista tarkemmin. 

Olen koronakesän mittaan nähnyt muistaakseni vain viisi keikkaa (Travelling Jones, The Grammers, Vilperin Perikunta, Super Trouper). Kaikki ovat olleet pirun hyviä, mutta kyllä Whole Lotta 70's vei voiton! 


(Settilistakuva: Kalle Saarinen)

tiistai 25. elokuuta 2020

Lomaviikko Vepsässä

Kesäloman kolmas viikko kului kokonaisuudessaan Vepsässä, joka on Airiston merialueella sijaitseva 17 hehtaarin kokoinen Turun kaupungin ulkoilusaari

Käyn Vepsässä usein muutenkin, mutta viikon periodin koin viimeksi kolme vuotta sitten, kesällä 2017. 

Mökkien viikkovuokraus alkoi huhtikuun puolessa välissä. Työvuoroni sattui silloin olemaan illassa, joten olin heti aamulla tietokoneen ääressä valmiina varaamaan himoitsemaani mökkiä. 


Mökki numero 8 on sijainniltaan paras. Edessä aukeaa hiekkaranta ja meri, näköala sinne on lähes esteetön muutamaan leppää lukuunottamatta. Vain kova tuuli saattaa haitata terassilla istuskelua. 

Mökistä on lyhyehkö matka vesivessoihin, joista valittava on peräti kolme erilaista vaihtoehtoa. Joko ravintolan vessa, yläpolun vessat tai sitten lähinnä laivalaituria oleva. 

Kolme vuotta sitten munasin mökkivalinnassa kun otin mökki numero 1:n. Ajattelin sen olevan sijainniltaan erinomainen, koska vessa on melkein vieressä. Se hyöty siitä toki olikin, mutta muuten ei mitään kehuttavaa ollut. Aurinkokaan ei ulottunut kertaakaan viikon aikana terassille asti. 




Heinäkuun puolivälissä Vepsässä riitti porukkaa. Käsittääkseni kaikki mökit olivat käytössä. Osa oli koko viikon samoilla asiakkailla, mutta vaihtuvuuskin oli kova. 

Esimerkiksi kaksi lapsiperhettä, joiden kuvittelin viihtyvän pidempäänkin, pakkasivat kimpsunsa ja lastenvaununsa heti seuraavana päivänä. Jotenkin olisi luullut, että kun noin valtavalla arsenaalilla tullaan saareen, ei sieltä heti lähdetä pois. 

Yhdessä mökissä oli tuttujani ja viikon kuluessa oltiinkin aika paljon tekemisissä. Loppuviikosta  kavereitani alkoi putkahdella saareen ja alkupäivien lievä toimettumuus oli muisto vain. 


Vepsässä riittää valokuvattavaa. Ainakin, ellei ihmettele maailmanmenoa mökkipihalla tai ravintolan terassilla. Kun viitsii kierrellä ympäri saarta, mennä eteläkärkeen komeille kallioille tai pohjoisreunalla sijaitsevalle grillikotakalliolle, saa varmasti materiaalia muistikortille.



Heinäkuussa, kovimman lomakauden aikana koko saaressa oli vähimmillään henkilökuntaa vain kaksi. Jokainen varmaan ymmärtää, että kun vesibussilla tulee päiväreissulle vaikkapa 150 ihmistä, ei silloin ainakaan ravintolatoiminta voi toimia sujuvasti. 

Omalle kohdalleni osui 55 minuuttia pizzan odottelua, mutta myöhemmin kesällä naapuripöydästä todistamani ennätys vastaavassa tilanteessa on ollut peräti 70 minuuttia. 

Jo viime kesänä tulipaikkoja vaivannut puupula on tänä vuonna räjähtänyt käsiin. Vepsän kanta-asiakkaana minua oikein hävettää kuulla jatkuvia valitteluja polttopuista. On kuulemma henkilökunnan tehtävä hoitaa puut grillipaikoille, ei kaupungin työntekijöiden saatikka saaren asiakkaiden. 

Polttopuita Vepsässä kyllä olisi. Ne on vaan jostain syystä juntattu yhteen kasaan lähelle leirintäaluetta ja suursäkit peitelty huolellisesti pressuilla. Asiakkaiden tehtävä ei ole ryhtyä niitä sieltä tonkimaan. Trukkia moiseen hommaan tarvittaisiin ja sellaisen oletan huoltorannan hallista löytyvän, jos kerran säkit on sinne asti saatu vietyä. 

Ehkä suurin syy polttopuupulaan sekä nokkosten ja muiden kasvien rehottamiseen pitkin mökkipihoja on talonmiehen puuttuminen saarelta. Vielä 2018 tällainen henkilö oli ja erittäin pätevä kaveri olikin. 

Mainituista syistä Vepsä-intoni on tänä kesänä alkanut hiipua. Edes Turun Sanomissa 18. elokuuta julkaistu asiallinen mielipidekirjoitus saaren epäkohdista ei ole näköjään auttanut mitään - polttopuita oli perjantaina 21. elokuuta ennätyksellisen vähän. Tällainen tulee takuulla näkymään kävijämäärissä. 

Mutta noin muuten oikein mukava saari. Toivottavasti ensi kesänä asiat ovat paremmalla tolalla! 
















maanantai 24. elokuuta 2020

Tanja Harjattulan rannalla

Pari viikkoa sitten aurinkoisena sunnuntai-iltana kävin turkulaisen fitness- ja laulajanaisen Tanja Tanita Sundellin kanssa kuvaamassa Turun Kakskerran Harjattulassa. 

Tarkoituksena oli ottaa ranta- ja bikinkuvia, joten oli löydettävä siihen sopiva miljöö. Ainakin Ekvallan ranta oli niin täynnä porukkaa, ettei sinne voinut mennä.

Tanja on hallitseva Miss Bum Bum Finland. Kurvikas kaunotar olisi voinut herättää hieman liikaa huomiota punaisissa bikineissään niin kansoitetulla rannalla. Jos se ei häntä olisi häirinnyt, niin minua ainakin, mikäli joku äijälauma olisi kerääntynyt viereen katsomaan. 

Olimme aavistuksen myöhään liikkeellä, mutta aurinkoa onneksi riitti vielä Harjattulassakin. Osaan kuvista tulikin erinomainen valo, osa puolestaan otettiin vähän varjossa, eivätkä ne oikein stemmaa näiden kanssa yhteen.

Tanja on erinomainen malli. Liikkeet taittuvat sulavasti kuin tyhjää vaan. Kumma jos joku on eri mieltä!