keskiviikko 19. elokuuta 2020

Ruissalossa 16. elokuuta

Viime viikonloppuna oli Pirkanmaalta käymässä vieraita Turussa. Lupasin toimia paikallisoppaana. Varmasti laajahko kattaus kaikenlaista uutta ihmeellistä tulikin nähtyä ympäri kaupunkia.

Joku toinen olisi saattanut esitellä Turku-ummikolle esimerkiksi Väinö Aaltosen museon, Tuomiokirkon tai Leninin patsaan, mutta minulla oli mielessä ihan muut paikat. 

Koska toiveena oli nähdä etenkin merta ja saaristoa, oli lauantain ohjelmistossa Vepsän ulkoilusaari. Sinne olisi ehkä kannattanut lähteä kokopäiväreissulle kello 11 laivalla, mutta puolipäivämatkakin oli kuulemma oikein mainio.

Sunnuntaina 16. elokuuta opastuskierros jatkui Ruissalon saarelle. Parin tunnin aikana tutuksi tulivat Saaronniemi, Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja Ruissalon Kansanpuisto

Kansanpuistossa on ollut tänä kesänä enemmän auringonpalvojia kuin lähivuosina. Jossain vaiheessa uiminen oli kielletty likaisen veden takia, mutta viime aikoina olen huomannut porukkaa pulikoimassa useinkin. 





Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ja varsinkin sen ulkopuutarhassa riittää aina nähtävää. Kovin oli vehreää ja vihreää näin loppukesälläkin.







Saaronniemen parkkipaikalta oli vaikea löytää tilaa, vaikka olimme jo puolenpäivän tienoilla liikkeellä. Kuvittelin moisen ongelman tulevan myöhemmin iltapäivällä.

Nykyään varsinkin maahanmuuttajien suosiossa oleva Saaronniemi huokuu kansainvälistä tunnelmaa. Suomenkieltä ei juuri kuule, isot ryhmät kokoontuvat grillipaikoille ja merkillinen molotusmusiikki raikaa pitkin rantoja. 

Saaronniemessä ja viereisellä Kolkannokalla oli vesi kovin matalalla. Kuivuneet levät muistuttivat nyt etäisesti Amerikan presidentin tukkaa. Kansainvälisyyttä sekin. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti