keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Saaronniemessä tammikuun lopulla

Viime sunnuntaina oli aika käväistä kolmen viikon tauon jälkeen Turun Ruissalon Saaronniemessä

Kovin oli luonto taas erilainen kuin edellisellä visiitilläni loppiaisena tammikuun alkupuolella. Saaronniemessä ja ylipäätään Ruissalossa on se hyvä puoli, että tuskin koskaan on samannäköistä kuin viimeksi. Siksi näihin maisemiin ei kyllästykään. 

Tällä kerralla ohjelmassa ei ollut järin pitkää lenkkiä, vaikka kelin puolesta sellainen olisi onnistunutkin hyvin. Polut eivät pikku pakkasesta huolimatta olleet jäisiä, joten liukastumista ei tarvinnut stressata. Kävely Saaronniemen hiekkarannan lähistöllä ja Kolkannokassa sai riittää. 

Ilma ei ollut järin valokuvaksellinen ja kamera killuikin enimmän aikaa tyhjänpanttina kaulassa. Valoa oli luvattoman niukasti, vaikka olin liikkeellä oletettuun parhaaseen aikaan 12-14. Ja kas kummaa, grilliä tulille viriteltäessä Ruissalo Campingin mäessä, alkoi aurinko paistaa. 

En ollut aikaisemmin kyseistä grillauspaikkaa käyttänyt. Hieman syrjässä sijaitseva katos osoittautui toimivaksi ratkaisuksi myös maisemallisesti. Harmitti vaan aikaisempien asiakkaiden ruokottomuus - roskia oli pitkin poikin. Ne olisi samalla vaivalla voinut viedä mukanaan tai polttaa pois kuljeksimasta. 

Aurinkoisessa pakkassäässä grillimakkara väkevän Turun sinapin kera maistui taivaalliselta. Lähitulevaisuudessa täytyy mennä uudelleen Saaronniemeen grillaamaan. 












sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Jäätaidetta Askalankoskella

Lauantain maakunta-ajelukohteeksi valikoitui Paimion Askalankoski. Kesällä tämä Paimionjoen varrella Paimionjokilaaksossa sijaitseva alue on todella hieno, mutta sama pätee osin talvellakin.  

Kävin Askalankoskella ensimmäisen kerran keväällä 2012. En muista tuota ennen paikasta kuulleeni. Tämän jälkeen olen vieraillut siellä noin kerran vuodessa. 

Paimion keskustasta Tarvasjoelle johtavaa tietä ajellessa ei olisi uskonut, että ollaan vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Turusta. Maasto oli ohuessa lumipeitteessä, kun taas Turussa tihkutti vettä ja tuuli siihen malliin, että autokin heilui. 




Askalankoskelle käännyttäessä pikkutie etenee halki peltojen. Loppupäässä tulee erittäin jyrkkä mäki, jollaista en näillä leveysasteilla toista muistakaan. Koska viime aikoina on ollut leutoa, uskalsin ajaa perille asti. Jäistä mäkeä on varmasti hankalaa, ellei peräti mahdotonta päästä ylös, eikä lähimmän maajussin hälyttäminen hinausapuun ole kovin mieltä ylentävää. 

Perillä voimalaitoksen parkkipaikalla alkoi räntäsade. Kameraparkaa vähän säälin, mutta onneksi sade loppui noin vartin kuluttua ja pystyi ulkoilemaan vapaammin.

Padolta johtaa valtava puinen vesiputki vuonna 1935 käyttöönotetun voimalaitoksen syövereihin. Pelkästään se on erikoinen näky, etenkin nyt talvella. Paikka paikoin vuotava putki oli saanut kylkiinsä komeita jääpatsaita. 









Vanhempia Askalankoski-blogijuttujani löytyy muun muassa seuraavista linkeistä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/07/askalankoskella.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/11/marraskuinen-askalankoski.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/01/riia-askalankoskella.html

lauantai 28. tammikuuta 2023

Tammikuinen lauantaipäivä Mäntyniemessä

Ammattiosastoni PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n kesäkoti Mäntyniemessä Turun Hirvensalon Papinsaaressa on mahdollista käydä talviaikaankin, vaikka muuten siellä hiljaista onkin. 

Talvella on harvemmin mitään tapahtumia, joten sellaisia pitää itse järjestää. Viikko sitten kokoonnuimme viettämään rattoisaa lauantaita noin viidentoista henkilön voimin. 

Pääosin paikalle saapui Vepsän ulkoilusaaressa kesäisin viihtyviä kavereitani, mutta jokunen oli muutakin kautta tuttu. Ohjelmistossa oli muun muassa koronan ja fortunan peluuta, makkaran grillausta ja tietokilpailu. 

Laatimani tietokilpailukysymykset käsittelivät laaja-alaisesti turkulaista musiikkia. Mukana olivat niin Matti ja Teppo kuin Ironcross, Bogart Co ja Levypörssin Henkkakin. 

Visailu sai varsin hyvän vastaanoton. Siitä innostuneena olen jo ehtinyt laatia parikymmentä uuttakin kysymystä edellisten viidenkymmenen jatkoksi. Ensi juhannuksena saattavat kysymykset singahdella mökkiporukan kesken, mikäli kolmen päivän aikana löytyy sopiva rako. 

Tietokilpailun juontajana ja tuomarina ansiokkaasti toiminut Matti Viki Vikström järjesti illan päälle pienimuotoisen ilotulituksen.





(Kuva: Katja Saloska)


(Kuva: Katja Saloska)


(Kuva: Katja Saloska)









lauantai 21. tammikuuta 2023

Indra talvisessa Vaarniemessä

Loppiaisen jälkeinen viikonloppu tammikuun alussa ei kelin puolesta hellinyt ainakaan Lounais-Suomessa. Armoton tuuli yhdistettynä pakkaseen vaikeutti ulkoilua parhaansa mukaan. 

Lauantaina kävin Indran kanssa Kaarinan Vaarniemessä. Alunperin ajatuksena oli Ruissalon Kuuvannokka, mutta siitä luovuttiin hillittömän viiman takia. Kalloilla aavan meren rannassa olisi ollut vielä kylmempi kuin Vaarniemen metsässä, joka sekin tosin sijaitsee aivan meren tuntumassa. 

Turkulainen Indra on syksyn mittaan ollut silloin tällöin fotomallinani. Hän tekee someen taiteellisia julkaisuja, jollaiset eivät minulta edes taitu. Aika monessa asiassa tunnutaan olevan samalla aallonpituudella, mikä helpottaa kummasti jutustelua. 

Vaarniemen luonnonsuojelualueen metsikössä ei voinut kauaa ihmetellä hyytävän kylmyyden takia. Komeat vanhat tammet niin pystyssä kuin kaatuneina ovat parhaimmillaan etenkin syksyllä, mutta näyttäviä talvisessa lumipeitteessäänkin. Melko pikaiselta luontopolkukierrokselta kertyi kuitenkin jonkun verran fotoja. 












lauantai 14. tammikuuta 2023

Saaronniemessä loppiaisena

Loppiaisena 6. tammikuuta oli komea talvisää. Jotta päivä ei olisi mennyt aivan harakoille, suuntasin Turun Ruissaloon kamera mukanani. 

Tätä kirjoittaessani tammikuun puolivälissä ilma on reippaasti plussan puolella. Jopa niin, että eräs kaveri tekstaili päivällä ja ihmetteli kun lämpömittari näytti peräti yhdeksää plusastetta! 

Minua ei käänne säässä oikeastaan haittaa pätkääkään. Tiet ja maasto alkavat olla jo täysin sulia. Sikamaisten sähkölaskujen aikakaudella säästyy kustannuksissakin. Mutta iltapäivälehtien keksimä "valkoinen kurittaja" ehtii varmaan vielä iskeä ennen kuin kevät koittaa. 




Lenkilläni saaren kärjessä Saaronniemessä ehti hyvin tallentaa talvisia maisemia ennen kuin aurinko painui mailleen. 

Kolkannokassa kummastelin valtavista jääharkoista koottua, päältä avonaista kuutiota. Rakennelman ympärille kokoontui muitakin uteliaita. Jäälevyt olivat ilmeisesti peräisin rantakivikosta, josta nostettu valtavina paloina. Muuta selitystä emme keksineet.