Itsenäisyyspäivänä rantapromenadilla

Suomen 106. itsenäisyyspäivää vietettiin viime keskiviikkona 6. joulukuuta 2023. Omalta osaltani juhlistin päivää kävelyllä Turun Ruissalossa, jossa kohteenani oli Kansanpuisto ja Pikku-Pukin rantapromenadi. 

Ruissalon kauniissa maisemissa kelpasi tallustella pikkupakkasessa. Mereltä puhaltanut viimakaan ei ollut ylivoimainen. 

Ylitöihinkin olisin mennyt, mikäli olisi kysytty. Seuraavana päivänä sainkin kuulla tuplapalkkaa nauttineilta ja reilusti pidennettyjä taukoja viettäneiltä työkavereiltani, että "Olis vaan kannattanut tulla". Kuinka lohduttavaa. 

Itsenäisyyspäivälounaan nautin raisiolaisessa kebabpizzeriassa, jonka höyryäviin lihapatoihin olen luottanut jo kymmenisen vuotta. Ravintola on lähiaikoina nostanut hintojaan sen verran paljon, että alkaa olla siinä ja siinä kannattaako ihan pikkunälän kanssa sinne mennä. Mutta koska syöpöttelyyn sisältyy juomatkin, menee homma yhä plussan puolelle. 

Aterioinnin päätteeksi oli aikaa selata kännykkää. Iltalehdessä silmään osui Juuso Taipale-nimisen kirjoittajan kolumni otsikolla "Näkökulma: Edwin Laineen Tuntematon sotilas joutaa pois tv:stä". Koska pidin lukemastani, päätin linkittää jutun Facebookiin.  

Taipale kirjoittaa, että "2000-luvulla on perinteeksi muodostunut Laineen Tuntemattoman esittäminen televisiossa. Se on klassikkoelokuva, jota ajan hammas on purrut pahasti ja että tarjolla olisi parempikin elokuva, joka on Aku Louhimiehen ohjaama uusin Tuntematon sotilas".

Mielestäni kirjoitus oli asiallinen ja olen siitä samaa mieltä. Jutun voi lukea linkistä https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b8be5f86-0c79-42d9-a35f-be9c8387cc3e 

Hämmästykseni oli suuri, kun linkkini alle alkoi ripeään tahtiin ilmestyä kirjoitusta vastustavia kommentteja. Osasin toki odottaa, että varmaan etenkin kiihkeimmät perussuomalaistuttuni tarttuvat aiheeseen. Mutta kun joukkoon yhtyivät vihervasemmistoa äänestävät yliopistoihmisetkin Edvin Laine-hehkutuksineen, olin todella kummissani.  

Facebook-linkin alle kirjoitettiin muun muassa, että "Enkö saa katsoa vanhoja suomifilmejä?", "Iltalehden voisi lakkauttaa" ja kerrottiin kuinka sodassa traumatisoitunut isoisä teki 70-luvulla itsemurhan. 

Osittain kiihkoa selittänee Iltalehden käyttämä otsikointi. Sen perusteella saattoi saada käsityksen, että Tuntematonta sotilasta ei kannattaisi näyttää itsenäisyyspäivänä. Klikkaamalla jutun auki olisi jokainen lukutaitoinen saanut tietää, että kyseessä on näkemys, jonka mukaan Louhimiehen Tuntematon on parempi elokuva kuin Laineen Tuntematon. Siksi juuri se kannattaisi näyttää televisiossa itsenäisyyspäivänä. Näköjään medialukutaito on yhä melkoisen ylivoimaista monille! 

Itsenäisyyspäivänä Ruissalossa osa 2 - Kolkannokka

Jatkoa edelliseen blogijuttuun, joka käsitteli Turun Ruissalon Kuuvannokkaa itsenäisyyspäivänä.

Kävin samalla reissulla Ruissalon Saaronniemessä ja Kolkannokassa. Viidentoista asteen pakkanen ei tuntunut missään, vaan tuulettomassa talvikelissä oli todella hienoa ulkoilla. 

Valokuvia otin useita satoja. Armottoman karsinnan jälkeenkin hyviä ruutuja tuntui riittävän parin blogijutun tarpeiksi. 

Keli oli suorastaan mahtava. Vaikka en ole lainkaan pakkasen ystävä, on pakko myöntää, että ainakin valokuvausharrastuksen kannalta siitä ei ollut tällä kertaa haittaakaan. Kylmässä ilmassa höyrynnyt meri oli upea näky. 

Kolkannokassa uiskenteli kyhmyjoutsenia. Saattoivat jopa olla samoja yksilöitä joita näin hetkeä aiemmin Kuuvannokassa. Eipä tuollainen luontokappale kauan ihmettele siirtyessään alueelta toiselle. 

Viikolla on uutisoitu jäätyneistä joutsenista , joita on tavattu ainakin Uudessakaupungissa ja Kustavissa. Jälkimmäisessä paikassa joutsenet osoittautuivat valkoisiksi kanistereiksi kun vapaapalokunta pääsi asiaa tarkastamaan. Parempi niin, mutta ehkä asian olisi voinut ratkaista esimerkiksi kiikaroimalla kohteeseen. 

Ruissalossa sulavettä riitti. Tiedä sitten millainen tilanne mahtaa olla nyt viisi päivää myöhemmin. Pakkasjakso on ainakin hellittänyt ja tätä naputellessani mittari on nollan tienoilla. 

Itsenäisyyspäivänä Ruissalossa osa 1 - Kuuvannokka

Tänään ollaan vietetty Suomen itsenäisyyspäivää. Sen kunniaksi 104-vuotias isänmaa tarjoili mahtavan ulkoilukelin.

Turussa pakkanen paukkui mittarista ja kertojasta riippuen -12 ja -18 välillä. Luullakseni Ruissalon Kuuvassa oli sellaiset -15 kun saavutin paikan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. 

Kireästä pakkasesta huolimatta ilman voisi sanoa olleen ulkoilua ja valokuvausta verten suorastaan erinomainen. 

Ennen lähtöä puin kuteita päälle normaalia enemmän, mutta kun Ruissalossa ei tuullut pätkääkään, ei myöskään tullut kylmä. Edes näpit eivät jäätyneet kuvatessa.

Kuuvannokalla odotti huimat näkymät. Viimeiset pari sataa metriä piti kävellä ripeästi kuin Reima Salonen aikoinaan, koska pelkäsin jäätäväni paitsi mahtavasta luonnonnäytelmästä. Höyryävä meri oli lähes maaginen. 

Kuuvannokalla oli kumman paljon lintuja. Erään pariskunnan kanssa ihmettelimme sorsia, joita lenteli ja uiskenteli näköpiirissa sadoittain. Villi veikkaukseni oli, että kun Aurajoki on lähipäivinä jäätynyt, ovat linnut siirtyneet sieltä tänne. 

Kyhmyjoutseniakin oli muutama, vaikka ehdin juuri päivitellä, etten ole alkusyksyn jälkeen törmännyt niihin Ruissalossa.  

Sain myös todistaa joutsenten reviiritaistelua kun kenokaula jahtasi lähistöllä uiskennellutta lajikumppaniaan parin minuutin ajan. Kovaa vauhtia pojat etenivätkin. 

Joskus osuu kohdalle aivan napakymppimaisemat- ja kelit. Tänään näin pääsi käymään. 

Itsenäisyyspäiväajelulla

Tavaksi on tullut käydä Suomen itsenäisyyspäivänä jonkinmoisella maakunta-ajelulla. Tällä kertaa, kuten usein aiemminkin, se suuntautui Naantaliin ja Turun Ruissaloon. 

Koska ilma oli koko viikonlopun harmaampi kuin lonkero, ei paljon innostanut ulkoilla. Sunnuntaihin osunut itsenäisyyspäivä oli kelillisesti vielä kehnompi kuin lauantai, mutta veri veti tien päälle. 

Naantalin Kuparivuorella leirintäalueen yhteydessä sijaisteva Laivaston sankarivainajien muistoristi on sekä näyttävä että näyttävällä paikalla. Paikalle asetellut kynttilät ja seppeleet eivät tällä kelillä ehkä päässeet yhtä loistoonsa kuin kirkkaammalla ilmalla tai lumitalvena.

Armoton tuuli ja tihkusade piiskasivat pientä kulkijaa Kuparivuorella. Naantali campingin vuokramökkejä silmäillessäni en voinut kuin ihmetellä miten lähekkäin ne on rakennettu. Osa on toki ihan järkevästikin aseteltu, mutta uudemmat mökit vastaanottopisteen lähistöllä ovat aivan vieri vieressä. 

Kun kauniin kesäillan päätteeksi korkkaat vodkapullon ja tupruttelet paksua kuubalaista, alkaa kolmen metrin päässä naapuriterassilla varmasti vituttamaan moinen elostelu. 

Katselin muutama vuosi sitten mökkivuokria netistä. Hinnat eivät olleet ylivoimaisia, mutta eipä ole ainakaan vielä tullut asettauduttua taloksi. 

Osa mökeistä on sen näköisiä, että niissä varmasti viihtyisi hyvin pari vuorokautta. Osa puolestaan niin askeettisia yöpymismökkejä keskellä kivikkoa, että niihin kulku näyttää jopa vaaralliselta. 

Leirintäalueen kupeessa on vanha autiotalo, joka lienee joskus ollut kalastustila. Siihen kuuluu pitkulainen ulkorakennus, jossa on myös laput luukulla. Sääli, että näin komella paikalla olevat rakennukset on päästetty rapakuntoon. 

Naantalista kruisailin Ruissaloon. Porukkaa oli ihmeen paljon liikkeellä, Saaronniemen parkkipaikkakin melkein puolillaan. Jopa grillaajia riitti joka tulipaikkaan. Itse en moista hommaa edes harkitsisi tuollaisella kelillä. 

Merelläkin oli liikettä, mutta talviuimarit loistivat poissaolollaan. Syynä lienee saunojen ja pukutilojen sulkeminen, joka tapahtui samalla viikolla koronarajoitusten takia. 

 

Naantalin Patterinmäellä

Suomi täytti kaksi päivää sitten 101 vuotta. Sen kunniaksi sattui sateen keskellä olemaan viikon ainoa kaunis päiväkin.

Lähdin jo ennen aamukymmentä ajelulle turkulaisen historian harrastajan Harri Nato Leinon kanssa. Tarkoituksena oli käydä Naantalin sataman vieressä Patterinmäellä.

Patterinmäki on saanut nimensä siellä sijainneista ilmatorjuntatykkien alustoista ja betonibunkkereista. Kallion alapuolella, Naantalinsalmessa entisen sahan laiturissa oli jatkosodan aikana Suomen armeijan sukellusvenetukikohta.

Suurimmalle osalle naantalilaisia ja lähiseudun asukkaita Patterinmäki lienee vieras. Netistä infoa etsiessäni ei nimeen montaa kertaa törmännyt ja alue tunnetaankin varmaan yleisesti paremmin jollain toisella nimellä. Tutuistani ainoastaan Leino on paikasta kertonut.

Sodanaikaiset betonirakennelmat ovat kumma kyllä säästyneet pahimmilta tuhotöiltä. Esimerkiksi Turussa vastaavat paikat on sutattu graffiteilla jo ajat sitten. Kaljatölkkejä ja roskaa oli toki ympäriinsä ja kaiken huippuna poltettu hetekka. Vaikka paikka syrjäinen onkin, merkilliset kotaviritelmät sun muut pistivät silmään.

Kumma, ettei mäelle ole ruvettu rakentamaan taloja. Luulisi tuollaisen maan olevan arvossaan. Lähistöllä on uusia kerrostaloja aivan Kuparivuoren leirintäalueen kupeessa.

Mäen alapuolella satamassa oli Finnlinesin laiva, jota parhaillaan lastattiin. Auringonnousu oli komea ja mielellään sitä katselikin joulukuun harmauden keskellä.