Naantalin Patterinmäellä

Suomi täytti kaksi päivää sitten 101 vuotta. Sen kunniaksi sattui sateen keskellä olemaan viikon ainoa kaunis päiväkin.

Lähdin jo ennen aamukymmentä ajelulle turkulaisen historian harrastajan Harri Nato Leinon kanssa. Tarkoituksena oli käydä Naantalin sataman vieressä Patterinmäellä.

Patterinmäki on saanut nimensä siellä sijainneista ilmatorjuntatykkien alustoista ja betonibunkkereista. Kallion alapuolella, Naantalinsalmessa entisen sahan laiturissa oli jatkosodan aikana Suomen armeijan sukellusvenetukikohta.

Suurimmalle osalle naantalilaisia ja lähiseudun asukkaita Patterinmäki lienee vieras. Netistä infoa etsiessäni ei nimeen montaa kertaa törmännyt ja alue tunnetaankin varmaan yleisesti paremmin jollain toisella nimellä. Tutuistani ainoastaan Leino on paikasta kertonut.

Sodanaikaiset betonirakennelmat ovat kumma kyllä säästyneet pahimmilta tuhotöiltä. Esimerkiksi Turussa vastaavat paikat on sutattu graffiteilla jo ajat sitten. Kaljatölkkejä ja roskaa oli toki ympäriinsä ja kaiken huippuna poltettu hetekka. Vaikka paikka syrjäinen onkin, merkilliset kotaviritelmät sun muut pistivät silmään.

Kumma, ettei mäelle ole ruvettu rakentamaan taloja. Luulisi tuollaisen maan olevan arvossaan. Lähistöllä on uusia kerrostaloja aivan Kuparivuoren leirintäalueen kupeessa.

Mäen alapuolella satamassa oli Finnlinesin laiva, jota parhaillaan lastattiin. Auringonnousu oli komea ja mielellään sitä katselikin joulukuun harmauden keskellä.

Viron matka osa 5 - Ristnan rannalla

Hiidenmaan mökkimme sijaitsi lähellä Ristnan majakkaa. Talon nimi on Puumetsa väike, joka on suomeksi Puumetsä pieni. Se puolestaan perustuu siihen, että jonkun matkan päässä on toinen, tätä isompi mökki.

Vuoden 2013 reissulla yövyimme samassa rakennuksessa. Muistikuvani mukaan se oli vähän paremmassa kunnossa. Vaikka pientä pintaremonttia ehkä tarvittaisiinkin, oli mökki monipuolinen ja tilava.

Puumetsään mahtuisi isompikin porukka. Kolmelle se oli ehkä turhankin tilava. Mutta koska rakennus ei ole vuokrahinnalla pilattu ja sijainti sopivan rauhallinen, ajoi se jälleen asiansa vallan mainiosti. Veikkaan, että villisian metsästäjät käyttävät sitä syksyisin tai koska jahtiaika mahtaa ollakaan.

Ristnan majakalle oli mökiltä noin puolen tunnin kävelymatka. Ranskassa vuonna 1873 rakennettu valurautainen majakka aloitti toimintansa vuotta myöhemmin. Se on muodoltaan erilainen kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Ahtaan rappukäytävän päätyttyä kolautin otsani suoraan matalaan oviaukkoon. Tähdet pyörivät silmissä tovin, jonka jälkeen näkökentässä alkoivat hahmottumaan komeat maisemat.

Ristnan majakan lähellä on neuvostoaikaisia bunkkereita ja sotilasalueita. Ne eivät ole mitenkään eristettyjä, vaan kuka tahansa voi pujahtaa oviaukosta sisälle jos uskaltaa.

Toverimme naapurissa olivat aikoinaan niin ahkerina, että oikeastaan koko Hiidenmaa ja naapurisaari Saarenmaa olivat kyllästettyjä aseilla, bunkkereilla ja tutka-asemilla. Ketä siellä mahdettiin pelätä? Ettei vaan umpirauhallinen Ruotsi pääsisi hyökkäämään? Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimuksen varalta saaria tuskin oli varusteltu.

Viron saaret olivat myös suljettuja. Alkuasukkailla ollut juuri mahdollisuutta vierailla mantereen puolella, eikä toisinpäin. Yksityisveneily oli kielletty, etteivät ihmiset pääsisi kommunismidiktatuuria pakoon lahden taakse Ruotsiin.

Entisen sotilasalueen vieressä on komea hiekkaranta, jollainen olisi Suomessa varmasti suuri turistipyydys. Täällä ei ruuhkaa ollut.

Ristnan majakan ja meren välistä löytyy peräti kaksi tyystiin erilaista rantaa. Toinen on täynnä pikkukiviä, joita löytyy pilvin pimein. Toinen on nimeltään Surf Paradiis, joka muistuttaa vähän Porin Yyteriä.

Rantakiviä tutkiessa voi löytää kaikenlaista kuviota. Haukankatseeni osui sydämenmuotoiseen kiveen, jonka poimin talteenkin. Eräs kivi näytti pintakuviostaan päätellen siltä kuin siinä olisi ollut fossiili kiinni.