Syyskuvia viikolta 40

Tilastollisesti paras syysruska Turun seudulla on 12. lokakuuta. Tämä on jäänyt mieleen Luonto Plus-ohjelmasta, joka pyöri vuosia Turku TV-kanavalla ja sittemmin Turun Sanomien nettiversiossa. 

Luontoasiantuntija Ari Karhilahden ja toimittaja Ann-Mari Rannikon tähdittämä sarja oli kerrassaan erinomainen, eikä sen vertaista ole sittemmin tullut miltään kanavalta. 

Syys-lokakuun vaiheessa luontoon alkoi ilmestyä ruskan merkkejä. Aamuvuoron jälkeen suuntasin Liedon Vanhalinnanvuorelle, jonne on työpaikaltani muutama kilometri matkaa.

Vanhalinnassa oli orastavaa ruskaa, mutta ei niin pitkällä kuin toivoin. Viikkoa paria myöhemmin tilanne olisi varmasti ollut toinen. Mutta tulipa käytyä. Ja Aurajokilaakson kansallismaisemaa katselee aina mielellään.  

Viikon 40 toinen arkivalokuvausretki suuntautui Turun Ruissalon Kasvitieteelliseen puutarhaan. Aamupäivällä oli vielä kastetta maassa. Hämähäkinverkkoja killui siellä täällä. Vallitsevassa valossa seitit näkyivät poikkeuksellisen hyvin. 

En ole tämän jälkeen kasvitieteellisessä käynytkään. Ensi vuoden puolella palataan taas asiaan. 

Pöllöbongailua Kansanpuistossa

Sunnuntaina 18. lokakuuta oli mahtava ulkoilupäivä. Keli oli kuin morsian. Ei tuullut nimeksikään ja lämpötilakin reippaasti yli kymmenen plusastetta. 

Kaverini Simon kanssa suuntasimme Ruissalon Kansanpuistoon, jonne on Turun keskustasta matkaa seitsemisen kilometriä.  

Kansanpuisto on perinteisesti tunnettu Ruisrockin pitopaikkana. Nykyään festarikansaa villitään enimmäkseen viereisellä pellolla, mutta ennen juhlittiin Kansanpuiston hiekkarannalla ja vanhojen tammien alla. 

Lokakuussa eräässä puuvanhuksessa on majaillut lehtopöllö. Sain työkaveriltani Timolta tarkat ohjeet mistä linnun löytää. Etsimiseen ei täten mennyt kuin kymmenisen sekuntia, kun jo huomasin pöllön kolossaan. Tämän helpommalla moista otusta tuskin voi löytää. 

Otin lehtopöllöstä useita kuvia, joista tämä alla oleva oli mielestäni paras. Lähetin sen myös Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle, jossa se julkaistiinkin keskiviikkona 21. lokakuuta.   

Katariinanlaakson lokakuuta

Maanantaina 18. lokakuuta käväisin pitkästä aikaa Katariinanlaaksossa. Kyseessä on 17 hehtaarin luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla.  

Ensimmäiset vastaan tulleet eläimet olivat sorsia. Lintuja risteili rantavedessä ja osa nousi ylös polulle minut havaittuaan. Yksikin pyöri aivan jaloissa. Siihen olisi voinut vaikka kompastua. 

Sorsien ruokkiminen kiellettiin viime keväänä harvinaisen mandariinisorsan ilmestyttyä paikalle. Värikäs lintu aiheutti valtavan yleisöryntäyksen Katariinanlaaksoon. Kassikaupalla pullaa heiteltiin mereen siinä toivossa, että mandariinisorsa tulisi ahmimaan leivonnaisia aivan ihmismassan eteen. Mutta ei se tietenkään tullut. 

Bongasin itsekin mandariinisorsan ja siitä löytyy tarinaa linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/mandariinisorsa-katariinanlaaksossa.html

Aikani siivekkäitä zoomailtuani kävelin laakeaa kiveä kohti, jonka ympärillä on yleensä aina oravia. Muutama kurre hyppelehtikin vuorotellen puuhun ja kivelle. Malttoivat kuitenkin välillä olla tovin pähkinöitä rouskuttamassa, jolloin sain napattua kuvia.  

Syksyn värejä Vepsässä

Lauantaina 10. lokakuuta ohjelmassa oli Vepsän ulkoilusaari, jonne suuntasimme Paavolan Janin veneellä Ruissalon Saaronniemestä käsin. 

Päivä oli melko viileä alkuviikkoon verrattuna. Sen verran vauhdin hurmaa Janin paatissa on, että kohta oltiinkin jo perillä. Merimatka rantautumisineen taittui noin vartissa.

Onneksi matkalla ja saaressa ei tuullut käytännössä ollenkaan, muuten olisi voinut vilu päästä puraisemaan. Etunamme oli myös paikallistuntemus, jolloin ei tarvitse kärvistellä missä tahansa. Suojaisa kolkka kun löytyy varmasti. 

Päivän agendaan kuului perinteisesti grillaus ja kiertely 17 hehtaarin saarella. Minä puolestani yritin tallentaa syysruskakuvia jossain määrin siinä onnistuenkin. Repun perukoilta löytynyt viihdeliemi vei lopulta voiton taiteellisesta puolesta ja keskityin pelkästään seuraelämään. 

Myöhemmin pari tuttua venekuntaa saapui eväät mukanaan. Mielellään saaressa olisi kauemminkin viihtynyt. Nykyään vaan tulee hämärää sen verran aikaisin, että kaikki suuntasivat kuuden kieppeillä kotisatamiaan kohti. 

Lähinnä kesänviettopaikkana tunnettu Vepsä on hieno syksylläkin. Olisin mieluusti jäänyt mökkeilemäänkin, mutta sitä lystiä pitää odotella ensi kesän alkuun, jolloin saaren palvelut aukeavat.