Pöytyän Enkelipuistossa

Pari vuotta sitten näin kuvia merkillisestä patsaspuistosta. Teokset eivät esittäneet mitään suurmiesten näköispatsaita, vaan metallista tehtyjä hahmoja. Keskellä aluetta kohosi Futuro-talo. 

Kyseessä oli Pöytyän Kaitoonmäellä sijaitseva Enkelipuisto, jossa on kansantaiteilija Kyösti Iitin tekemiä enkeli-, eläin- ja ihmisveistoksia. Myös erilaisia tulkintoja ihmiselon historiasta löytyy. 

Iitti on ITE-taiteilija (ITE=Itse tehty elämä). Se tarkoittaa Suomessa tehtyä kouluttamattomien taiteilijoiden arjen ympäristöissä syntyvää taidetta. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, eivätkä he tarvitse ohjausta taiteen tekemiseen.

Olin aikoinaan lukevinani, että puistoon pääsee tutustumaan vain isommalla ryhmällä kuten eläkeläisporukan bussikyydissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ennakkoilmoittautumisella voi sisälle lampsia pienempikin porukka. 

Syyskuisena lauantaiaamuna soitin taiteilijalle, joka kovasti toivotti tervetulleeksi Pöytyälle. Hän ei itse kuulemma olisi iltapäivällä paikalla, mutta vaimo toimisi oppaana. 

Pöytyän perämetsissä sijaitseva Kaitoonmäentie löytyi melko helposti Yläneentien varrelta. Pari kilometriä jatkettiin soratietä ja pian edessä häämöttikin Enkelipuiston portti. 

Rouva Iitti näki tulomme ja riensi pihalle vastaan. Ystävällinen nainen kertoili paikan historiasta ja jutteli niitä näitä. 

Hänen mainitessaan Naantalin, josta olivat tänne muuttaneet vuonna 1992, laskin yksi plus yksi ja kysyin onko poikanne nimi mahdollisesti Vesa. Olihan se. 

Kyseessä on Xysma-yhtyeen alkuperäinen basisti Vesa Iitti. Vuonna 1989 kävinkin heillä Naantalin Vantontiellä. Maailma oli taas pieni. 

Monen hehtaarin alueelle levittäytyvä Enkelipuisto kummallisine patsaineen on varsin erikoinen  kokemus. Varmasti satoja erilaisia töitä on aseteltu itse kaivetun lammen rantamille. 

Pääosin kierrätysmetallista kuten hevosenkengistä tehtyjä patsaita ei voi kuin ihastella monttu auki. Melkein voisin veikata, ettei pieniä lapsia kannata tänne tuoda; saattavat vielä nähdä painajaisia eriskummallisista hahmoista. 

Olin pitkään haaveillut näkeväni Futuro-talon. Kyseessä on arkkitehti Matti Suurosen vuonna 1969 suunnittelema ufoa muistuttava muovinen talo. Halkaisijaltaan se on kahdeksan metriä ja korkeudeltaan neljä metriä, lattiapinta-ala 25 neliömetriä ja paino ilman sisustusta 2500 kiloa.

Suuresta kiinnostuksesta huolimatta Futuro oli markkinoille liian kallis ja erikoinen. Suomessa Futuroa valmistettiin vuosina 1968-1973 kaksikymmentä kappaletta ja maailmalla alle sata kappaletta, joista Suomessa on säilynyt viisi. 

Korkeanpaikankammostani johtuen en kiivennyt sisälle korkeiden jalasten varassa seisovaan taloon. Seurueemme naiset kyllä raportoivat näkemäänsä ja kokemaansa.

Taiteilijan vaimo kertoi, että alueen itäpäässä Futuro-talon takana on muistolehto. Sinne on toistaiseksi päätynyt vain Aiju Von Schöneman, joka oli turkulainen kulttuurivaikuttaja ja Turun tuomiokirkon opas. 

Tieto moisesta tuli aivan puun takaa. Mietinkin Schönemanin kuoltua vuonna 2022 minne hänet on haudattu. Sitä ei kertonut, tai sitten ei vaan tiennyt, edes Turun matkailuoppaiden opaskaan hautausmaakierroksella saman vuoden elokuussa. 

Tunsin aikoinaan Aijun hänen poikansa Nemon kautta. Taas oli maailma pieni, jo toisen kerran tällä reissulla.