Syysruskaa Kustavin kirkkomaalla

Kustavin hautausmaalla oli lauantaina 19. lokakuuta komea syysruska. Kiertelin alueella aikani kuvakulmia etsien.

Paras ruska-aika Lounais-Suomessa on tilastojen mukaan noin viikkoa aikaisemmin, mutta eipä tämäkään näkymä lainkaan hullumpi ollut. Puissa riitti yhä värikkäitä lehtiä. Hiljalleen nekin putoavat, jääden odottamaan suntion haravaa.

Ilma oli valokuvaukseen mitä parhain. Toista kuin tänään, jolloin on ollut täysin harmaa päivä. Luvattua sadetta ei illansuuhun kai tullut, mutta siinä vaiheessa päivää se olisi ollut jo aivan yksi lysti. 

Kustavin kirkkomaa 7. kesäkuuta

Kustavi täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Lauantaina 8.6.2024 kunnan keskustaajamassa Kivimaalla sijaitsevalla Tuulentuvalla juhlittiin musiikin, juhlapuheiden ja kakkukahvien kera. 

En osallistunut tapahtumaan, vaikka kivenheiton päässä Tuulentuvasta olinkin. Vietin sattumoisin samana päivänä omiakin syntymäpäiviä - täytin 96 vuotta vähemmän kuin Kustavi. 

Edeltävänä päivänä kävin kastelemassa kukat isäni haudalla. Kiertelin samalla hautausmaalla laajemminkin. 

Päivä oli kaunis ja miljöö kesäasussaan varsin kuvauksellinen. Uusia kuvakulmiakin löytyi. 

Kustavin kirkkomaalla 13. lokakuuta

Ajellessani perjantaina työpäivän jälkeen Kustaviin, oli ilma vastoin kaikkia odotuksia jopa kohtalainen. Kuluva viikko on ollut sateinen ja tuulinen. Ulkoilu onkin luontoäidin puolelta minimoitu todella lahjakkaasti, mutta sellaisiakin ihmisiä löytyy joille keli kuin keli on aivan yksi lysti. 

Kamera oli mukanani kuten melkein aina. Matkalla mietin missä voisin poiketa nappaamassa muutaman foton. Paikaksi valikoitui Kustavin hautausmaa, jossa sijaitsee sekä isäni että satojen tuttujen viimeinen leposija.

Kirkkomaalla muutama pariskunta laitteli hautoja kuntoon. En tuntenut heistä ketään. Eräs mies kipitti kottikärryjen kanssa melkein vierestä ohi. Valmistauduin tervehtimään häntä, mutta ukko ei vaivautunut edes vilkaisemaan kohti. 

Pellonreunassa päivystäneeltä kissalta sain sen sijaan huomiota. Harmaa pitkäviiksinen katti kuikuili pitkään, mutta ei kutsuistani huolimatta lopulta uskaltanut tulla lähemmäksi. 

Kustavin kirkon historiaa löytyy linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustavin_kirkko

Helatorstaina hautausmaalla

Kävin helatorstaina kotikonnuillani Kustavissa. Hyytävän tuulen ja kymmenen asteen lämpötilan takia ulkoilu ei ollut oikein luonnikasta, mutta hautausmaakävelyn päätin tehdä. Aurinkokin sattui sopivasti paistamaan. 

Kustavin kirkko on vuodelta 1783. Kirkko ympäristöineen kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. 

Tuttuja ei tällä kertaa näkynyt. Erään äidin ja tyttären suvun arvasin ulkonäöstä. Oikeaan osuinkin kävellessäni myöhemmin haudan ohi, jossa he hetkeä aiemmin kastelivat kukkia. 

Hautausmaalta löytyy paljon yksityiskohtia, joita tällä kertaa kuvasin enimmäkseen. Yleiskuvan kirkosta ja kellotapulista keksin ottaa vinkkelistä, josta niitä harvemmin kuvataan. 

Kustavissa jouluaattona 2022

Jouluaattona Kustavissa oli komea talvinen ilma. Oikea postikorttikeli. Lumikuorrutetut puut näyttivät hienolta pitkästä aikaa. Pakkanenkaan ei ollut kova, eikä ihme kyllä edes tuullut, joten ulkona tarkeni hyvin.

Nämä kuvat on otettu puolenpäivän tienoilla. Kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän isäni haudalle ja kiertelin jonkun aikaa kirkon ympäristössä. 

Hautausmaalla oli yllättävän hiljaista tai sitten olin vaan aikaisin liikkeellä. En nähnyt kuin kaksi henkilöä, joista toinen kävi ainakin kolmella eri haudalla kynttilän kera. Usein tuolla törmää tuttuihin, mutta nyt en tuntenut ketkä mahtoivat olla kyseessä. 

Tapaninpäivänä kello 10:45 latasin viisi hautuumaakuvaa Facebookin I Love Kustavi-ryhmään. Julkaisu on saanut tätä kirjoittaessani peräti 349 tykkäystä. 

Koska ilma oli mitä mainioin, kävin samalla reissulla Kustavin kunnan uimarantana tunnetussa Klipunkarissa. Se sijaitsee linnuntietä noin kilometrin päässä kirkosta. Uusi talviuintipaikka näytti olevan voimissaan, kuten olin paikallislehti Vakka-Suomen Sanomista lukenut. 

Horsholmin saari Klipunkarin vastarannalla näytti talviasussaan perin erilaiselta kuin mihin olen tottunut. 80-luvulla tuli uituakin sinne ja takaisin pariin otteeseen, mutta nykyään en kroolaisi kirveelläkään noin kauas.