Ajellessani perjantaina työpäivän jälkeen Kustaviin, oli ilma vastoin kaikkia odotuksia jopa kohtalainen. Kuluva viikko on ollut sateinen ja tuulinen. Ulkoilu onkin luontoäidin puolelta minimoitu todella lahjakkaasti, mutta sellaisiakin ihmisiä löytyy joille keli kuin keli on aivan yksi lysti.
Kamera oli mukanani kuten melkein aina. Matkalla mietin missä voisin poiketa nappaamassa muutaman foton. Paikaksi valikoitui Kustavin hautausmaa, jossa sijaitsee sekä isäni että satojen tuttujen viimeinen leposija.
Kirkkomaalla muutama pariskunta laitteli hautoja kuntoon. En tuntenut heistä ketään. Eräs mies kipitti kottikärryjen kanssa melkein vierestä ohi. Valmistauduin tervehtimään häntä, mutta ukko ei vaivautunut edes vilkaisemaan kohti.
Pellonreunassa päivystäneeltä kissalta sain sen sijaan huomiota. Harmaa pitkäviiksinen katti kuikuili pitkään, mutta ei kutsuistani huolimatta lopulta uskaltanut tulla lähemmäksi.
Kustavin kirkon historiaa löytyy linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustavin_kirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti