Toukokuun loppua kasvitieteellisessä

Eilen, 28. toukokuuta, käväisin Turun Ruissalossa kasvitieteellisessä puutarhassa. Yleensä ennen iltavuoroon lähtöä ei pahemmin jaksa koluta kuin pakolliset kaupat tai apteekit, mutta välillä intoa riittää pieniin kuvausreissuihinkin.  

Pahaniemen sillan taakse Ruissalon liittymään rakennetaan ilmeisesti liikenneympyrää. Väliaikainen järjestely on todella sekava, eikä oikein kukaan tunnu tietävän miten siellä ajellaan. Eteeni huristeli kolmion takaa täysperävaunurekka, eikä kuskilla ollut aikomustakaan päästää minua ennen häntä. Rekan takana ollut pikkuautoilija sen sijaan viittoi, että mene nyt siitä vaan. 

Kasvitieteellisen puutarhan ulkolammikoilla on tänäkin keväänä vihersammakoita. Kurnutus kuului kauas. Nyt lammen rannalla oli koululuokka haaveineen ja ämpäreineen, eikä parinkymmenen oppilaan innokas touhuilu ainakaan houkutellut sammakoita lähemmäs. Kaksi pallosilmää sain kumminkin tähtäimeen. 

Ulkopuutarhan raitilla tapasin Turun alueen luontokohteita ahkerasti koluavan Susanna Hannulan. Hänen mestarillisia kuviaan on aina ilo katsella. 

Susanna kertoi, ettei hänkään ole nähnyt tänä keväänä alueella ainuttakaan rantakäärmettä. Lammikoissa ja niiden reunoilla on usein ollut matelijoita. Ehkä kesän mittaan tärppää. 

Luolalanjärvellä toukokuussa

Torstaina 21. toukokuuta suuntana oli Naantalin Luolalanjärvi. Kyseessä on Kantatie 40:n eteläpuolella sijaitseva 24 hehtaarin kokoinen järvi, jonka keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä. 

Järvi on rehevöitynyt ja sen ravinnepitoisuudet näkyvät alueen vesikasvillisuudessa. Vedenkorkeuden säännöstelyn takia suovehkan ja tervalepän kasvustot tuovat mieleen mangrovekasvillisuuden. Länsipuolella rantaa katsellessani mielessä kävikin, että ei tuolta puutu enää kuin krokotiili. Itäpuolella puolestaan on jyrkkää kalliota sekä mänty- ja kuusivaltaista metsää. 

Järven ympäri kiertää kolmen kilometrin pituinen luontopolku, joka on osittain peitetty hakkeella, soralla ja pitkospuilla. 

Kiinnostuin paikasta reilu kymmenen vuotta sitten Turun Sanomien tuottaman mainion Luonto Plus-ohjelman kautta, jossa asiantuntija Ari Karhilahti ja toimittaja Ann-Mari Rannikko kävivät läpi Turun seudun luontokohteita. 

Luolalanjärveä kiertävä luontopolku oli tuohon aikaan melko vaatimaton nykytilaan verrattuna. Olen viimeksi talsinut reitin läpi kesällä 2021, joten olikin jo aikakin uusinnalle. 

Viidessä vuodessa on tapahtunut ihmeitä. Polun alussa ollutta lammasaitausta ei vielä tuolloin ollut, eikä aidan vierustaa myötäilevää sorapolkua. Uutta olivat myös sinne tänne sijoitetut penkit, joissa tulikin tovi istahdettua. Itärannan korkealta taukopaikalla järvelle tuijotellessa tuli vähän maisemametsuria ikävä. 

Luolalanjärven eteläpäähän rakennettiin toukokuussa 2019 ponttonisilta, joka ylittää järven sen kapeimmassa kohdassa. Sillan pituus on 120 metriä ja leveys 2,4 metriä. Sillalla päivysti pari itäeurooppalaista kalastajaa, jotka päivisin lienevät töissä Pernon telakalla Turussa. 

Ponttonisillalle tullessa viitoitus oli siinä määrin puutteellinen, että epähuomiossa kuljin sillan ohi. Kasvillisuuden takaa rakennelmaa ei näkynyt lainkaan. Ihmettelin kaatunutta puuta, joka tukki polun kokonaan. Jonkin matkaa ryteikössä käveltyäni välähti, että ei saakeli, nyt ei kaikki täsmää. Ei muuta kuin pakkia ja siinähän se silta olikin. 

Luolalanjärven luontopolku nykykunnossaan oli positiivinen yllätys. Ainoastaan maantietä myötäilevä ja välillä rantapusikoissa menevä pohjoispään alue kaipaa vielä kunnostamista, mutta ehkä sinnekin saadaan lisää pitkospuita jossain vaiheessa.  

Floran-risteily 2026 Vepsään

Toukokuun puolivälissä vietetään Kukan ja Flooran nimipäivää. Turun yliopiston Varsinaissuomalaisen osakunnan TVO:n perinteessä se on ennen vanhaan tarkoittanut sitä, että silloin lähdetään seilaamaan. 

Perinne elvytettiin jokunen vuosi sitten. Mukaan on sittemmin päässyt yliopistoa käymättömiäkin ihmisiä. Itse osallistuin lauantaina 16. toukokuuta kolmatta kertaa Floran-risteilylle. 

Aluksena oli tällä kertaa tilava M/S Norrskär. Tuttu paatti, jonka kyydissä olen takavuosina mennyt muun muassa Seiliin, Nauvoon ja Örön linnakesaarelle. 

Parin ensimmäisen tunnin aikana napsin luontokuvia Vepsästä ja sitä ympäröivästä Airiston merialueesta. Homma kuitenkin tyrehtyi samaa tahtia kuin eväspullo tyhjeni.

Kuten kuvista näkyy, ilma oli suorastaan erinomainen. Vähintään samanlaista keliä toivon puolentoista viikon päähän, jolloin osoitteena on jälleen Vepsä. Saaren palvelut nimittäin aukeavat kesäkaudeksi perjantaina 29. toukokuuta. Silloin sinne pääsee vesibussilla Aurajoesta. 

Kevään ensimmäiselle Vepsä-retkelle pääsin aprillipäivänä kaverin venekyydillä. Siitä tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/paasiaisen-veneretki-vepsaan.html

Floran-risteilystä 2024 juttua linkissä:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/06/floran-risteilylla-vepsassa.html

Kasvitieteellisessä 17. toukokuuta

Sunnuntaireippailu suuntautui tällä kertaa Turun Ruissalossa sijaitsevaan Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. 

Kovasti uhottiin, että kevät on etuajassa, mutta asian todellinen laita on aivan toinen. Voikukat ilmestyvät yleensä äitienpäivän aikoihin, nyt niitäkin on jouduttu odottamaan kauemmin. Tai kuka odottaa, kuka ei. Ainakin minulle keltaiset rykelmät pitkin mantuja ovat oikein piristävän näköisiä. 

Näin eilen tämän vuoden ensimmäisen viher- tai ruokasammakon kasvitieteellisen lammikossa. Ennen kuin ehdin ottaa kuvia, otus meni ja sukelsi. Vartin kuluttua palasin lammelle ja kas, siinähän se oli melkein samassa paikassa. 

Joitakin vuosia kasvitieteellisen lammissa viihtyneen haitallisen vieraslajin edustajia on erään puolitutun kuvaajan mukaan tänään näkynyt enemmänkin, eilen vain tämä ylimmässä kuvassa oleva kaveri.  

Kasvitieteellisessä oli riesana kylmä viima, mutta lähipäiviksi on povattu jopa paria kymmentä astetta lämpöä. Taidan joku ehtoo käväistä katsomassa kuhiseeko lammikko sammakkoja. 

Vappu Vuosnaisissa osa 1 - Mökki

Vappuviikonloppu kului työporukan kanssa mökkeillessä. Aattona vielä aherrettiin Liedossa selkä vääränä pakettien parissa, mutta vapunpäivänä perjantaina suuntana oli saariston kuningaskunta Kustavi. 

Vartsalan saaren päässä Vuosnaisissa sijaitsee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on tarjolla myös majoitusta. Valitsimme Spaunan, jonka Kalatupa-niminen mökki vaikutti sopivalta. 35 neliöön mahtui keittiö, sähkösauna, alakerran kaksi sänkyä ja parvi. 

En ollut aikaisemmin yöpynyt Spaunan mökeissä, mutta ulkoapäin ne ovat olleet tuttuja pitkään. Muistan kun edellinen omistaja rakennutti mökit 1990-luvulla. Tuolloin toimintaa harjoitettiin Kustavin Kalatuvat-nimellä. Spaunaksi paikka muuttui uusien omistajien myötä vajaa kymmenen vuotta sitten. 

Mökin sijainti oli erinomainen. Esitteessä mainittu osittainen merinäköala oli täysin riittävä ja terassin edessä näkö- ja aurinkosuojana kasvava väkkärämänty sekin juuri sopivassa paikassa.

Jos nyt jotain kritisoimista on, niin saunaan tulisi rakentaa turvakaide lauteiden ja kiukaan väliin. Harvinaisen leveiden laudetasojen päälle kiipeillessä sai olla kieli keskellä suuta.

Vappuviikonlopun keli oli erinomainen. Saman olivat huomanneet lukuisat veneilijät. Vuosnaisten edustalla liikkui tiuhaa tahtia moottori- ja purjepaatteja.

Turun Sanomissakin noteerattu Vuosnaisten lintu- ja näkötorni rakentuu upean luontopolun korkeimmalle kohdalle. Harmi, että se oli vielä keskeneräinen, mutta ehtiihän tuonne kesällä. 

Viereisellä penkkipöydällä oli mukava nauttia pari mukillista vahvaa simaa tyyntä merta katsellen. Kallion alla on vuosia ollut lohialtaita, mutta nyt ne olivat kadonneet. Näkymä olikin aikalailla erilainen kuin viimeksi tuolla istuessani.

Vuosnaisten luontopolusta enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/08/vuosnaisten-luontopolku-25-elokuuta.html