Juhannuskuvia Vepsästä

Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä Vepsän saaressa Turun saaristossa. Samassa paikassa olen viettänyt niin monta keskikesän juhlaa, ettei meinaa enää laskuissa pysyä. 

Keli oli sekin erinomainen. Toista oli vuosi sitten, jolloin kiusana oli navakka tuuli. Mökkitarassilla sai pitää peittoa harteilla, jotta jotenkuten tarkeni.

Siihen nähden, että Vepsä on helppo päivä- ja yöpymiskohde muulloinkin kuin juhannuksena, oli saaressa yllätävän hiljaista. 

Aattona ensimmäisellä, Turusta kello 11 lähtevällä vesibussilla, saapui jonkun tiedon mukaan 135 ihmistä. Mutta koska paatti tuntui olevan käytännössä täynnä, veikkaukseni olisi enemmän. Myös päivän muilla lähdöillä rantautui jengiä, mutta samaa tahtia sitä myös lähti. 

Lauantaina oli vieläkin rauhallisempaa. Viimeisen vesibussin poistuttua kello 18, ei saareen jäänyt juuri muita kuin mökkiläisiä. 

Vepsän mökkien menekki oli tänä vuonna ennätyksellisen kehno. Vielä juhannusviikon alkupuolella myymättä oli noin puolet. Nappasin omani mökkien tullessa irtopäivämyyntiin maanantai-iltana. Tiedä sitten syytä huonoon menekkiin, ehkä yleinen taloustilanne ja vuosittain kohonnut viikkohinta ovat kiristäneet kukkaronnyörejä. 

Luontokuvauspuoli ei juhannuksena kukoistanut, mutta sain napsittua fotoja linnuista ja varsinkin eräästä kalalokin poikasesta. Olen ennenkin huomannut, etteivät tämän lajin emolinnut juurikaan katsele jälkikasvunsa perään, joten kaveri sai rauhassa ihmetellä ympäröivää maailmaa.

Juhannusaattona Vepsän ravintolassa musisoi minulle tuntematon Make Tommila. Kotisivujensa mukaan mies on etenkin Rauma-Pori-akselilla ahkeroiva trubaduuri. 

Cajun-rumpua lyöneen kaverin kera duon kappalevalikoimassa oli suomalaisia kevyn musiikin ja rokin helmiä kuten Juice Leskinen Slamin Viidestoista yö. 

Luontokuvausta alkukesäisessä Vepsässä

Viime sunnuntaina lähdin vesibussi MS Lilyn kyydissä valokuvausreissulle Turun kaupungin ulkoilkusaarelle Vepsään.  

Samaiselle päivälle soviteltiin paria muutakin vaihtoehtoa. Kun niistä ei tuntunut tulevan yksimielisyyttä, oli valintani Vepsä. Sinne pääsee Aurajoesta vesibussilla kolme kertaa päivässä. 

Tunnin matkan päässä keskustasta sijaitseva Vepsän saari oli ennen edullinen päiväkäyntikohde. Nykyään vesibussilipun hinta on kohonnut sellaiseksi, että moni joutuu jättämään lystin väliin. Ikävä homma, sillä alunperin saari on tarkoitettu vähävaraisille kaupunkilaisille. Monilla tuttavillanikaan ei ole varaa lähteä Vepsään, saati käyttää saaren ravintolapalveluja. 

Minua harmittaa eniten vesibussin kausikortin poisto. Ostin läpyskän monina kesinä, ramppasin Vepsässä todella ahkerasti ja kannoin rahaa saaren ravintolaan. Kun korttietu poistettiin, poistin minä ravintolassa käymisen. En ole vesibussin juomiinkaan enää koskenut kuin äärimmäisessä hädässä.  

Luontokuvauskohteena Vepsä on ehtymätön aarreaitta. Parin tunnin kiertely 17 hehtaarin saarella toi hien pintaan ja satoja kuvia muistikortille. 

Alkukesällä Vepsässä on valtavasti lintuja. Tarkoitukseni olikin kuvata kaikenlaisia siipiveikkoja. Tähtäimessä olivat etenkin meriharakat, kalalokit, valkoposkihanhet ja haahkat. 

Loppuaika meni jutellessa viime vuonna Vepsän löytäneen etätyöntekijän kanssa. Kaveri oli hiljattain saapunut saareen ja kovasti tyytyväinen kesäparatiisiinsa. 

Tätä kirjoittaessani mieleen juolahti erään jo eläköityneen postimiehen sanat. "Kun on kerran Vepsässä käynyt, on se silloin jo nähty!". Käsittämätöntä, että joku voi ajatella noin.

Vepsässä 10. kesäkuuta

Neljä kuukautta myöhemmin on aika muistella kesäkuista lauantaita, jolloin tein päiväreissun Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään.  

Alkukesällä saatiin nauttia aurinkoisista keleistä. Pellot ja luonto tosin kuivuivat, koska sadetta ei tullut kirveelläkään. Viimeistään elokuussa homma sitten kääntyikin päälaelleen. Esimerkiksi viikolla 35 satoi kaikkina muina päivinä paitsi tiistaina. 

Alun perin en ollut lähdössä saareen, mutta kun kaveri ilmoitti tarvitsevansa apua teltan pystyttämisessä, tarjouduin toki avuksi. Tiedä sitten paljonko hyötyä panoksestani oli, mutta ainakin teltta nousi ja samassa paikassa se oli elokuun loppupuolelle saakka. Tietääkseni käyttöaste jäi oletettua pienemmäksi.

Kulunut kesä Vepsässä oli omalta ja monen muun vakiokävijän taholta erilainen kuin ennen. Vesibussin kausikorttiin tuli niin härski korotus, ettei sitä ostanut enää entisten noin kolmenkymmenen ihmisen sijaan kuin vaivaiset kaksi. Täten saarikäynnit vähenivät radikaalisti kaikilla muilla paitsi heillä. Osa lopetti Vepsä-reissut kokonaan. Omat käyntini tippuivat melkein kolmasosaan edelliskesään verrattuna. 

Vakioasiakkaiden kohtelusta harmistuneena minimoin ostokseni laivalla ja saaren kuppilassa. Vielä viime vuonna kannoin niihin rahaa surutta. Siinä voi sitten miettiä lihottiko moinen toiminta liikkeenharjoittajan kassaa vai ei. Saaren ja vesibussin mukavalla henkilökunnalla ei kuitenkaan ole asian kanssa mitään tekemistä. 

Yllä olevan kalalokkikuvan lähetin Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle, jossa se menikin läpi muistaakseni seuraavalla viikolla. Utelias lokki kuikuili grillikatoksen katon päällä ja odotti tilaisuutta päästä osingoille. 

Olen huomannut, että Vepsässä lokit ovat sen verran fiksuja, ettei niiden kannata päästellä ääniä, koska silloin paikalle ryntää välittömästi kymmenen lajitoveria. Kun pitää nokan supussa, saattaa saadakin vaikka makkaran. Sellaisen kalalokki imaisee kokonaisena niin kylmänä kuin grillikuumanakin. Nähty on. 

Nyt kun näitä alkukesän kuvia katselee, rupesi taas kummasti tekemään mieli Vepsään! 

Kesäkuun alkua Vepsässä

Olen kesäkuun puolella vieraillut pari kertaa Turun ulkoilusaariin kuuluvassa Vepsässä. Investoin tänäkin kesänä kausikortin Aurajoesta lähtevään vesibussiin, koska katsoin sen olevan tarpeellinen sikamaisesta 50 prosentin hinnankorotuksesta huolimatta.

Laivalipun hintoja on kovasti kritisoitu keväällä ja kesän puolella Turun Sanomien yleisönosastoa myöden. Eikä syyttä! Ei tarvitse olla suuri ennustaja todetessaan, että mikäli saareen pääsisi huokeammin, olisi kävijöitäkin paljon enemmän. Samalla kassakone kilisisi niin laivan baarissa kuin saaren ravintolassakin. 

Vepsä sijaitsee lähellä ylimmässä kuvassa olevaa Rajakaria. Hiljattain noilta main löytyi vuonna 1994 kadonneen lakimiehen ruumis. Päähän sekä selkään ammuttu, jätesäkkeihin pakattu ja seitsemän kilon ankkurilla upotettu ruumis oli mediatietojen mukaan säilynyt yllättävän hyvin pohjassa 44 metrin syvyydessä. 

Rauhoitettuja valkoposkihanhia on saaressa aikaisempia vuosia selvästi vähemmän. Jo viime kesänä ilmiö oli havaittavissa, mutta nyt kato tuntuu olevan suurempi. Tämä on pelkästään positiivinen ilmiö, vaikka minua hanhet eivät haittaakaan.

Nappasin jokusen kuvan, jossa kalalokki riepottelee hanhenpoikasta Vepsän hiekkarannalla. Selkälokki heittää tuollaisen kitaansa parilla nytkäytyksellä, mutta kalalokista en ole varma. Tämäkin kaveri jätti saaliin niille sijoilleen. 

Toisaalta kalalokki imuroi kitaansa grillikuuman makkaran ihan tuosta vaan, mutta se onkin muotonsa puolesta varmaan helpompi nieltävä. Itse tarjoilin jalkaansa potevalle selkälokille muutaman nakin, kun se niin uskollisesti jaksoi grillipaikan liepeillä päivystää. 

Viime viikonloppuna sattui olemaan rasvatyyni keli. Se on harvinaista herkkua. Kun mittari näytti kahtakymmentä, eikä tuulta ollut lainkaan, oli mitä loistavin ilma. Mikäpä sen hienompaa viettää kesäpäivää ystävien grillaten ja katsella upeita maisemia.