Luontokuvausta alkukesäisessä Vepsässä

Viime sunnuntaina lähdin vesibussi MS Lilyn kyydissä valokuvausreissulle Turun kaupungin ulkoilkusaarelle Vepsään.  

Samaiselle päivälle soviteltiin paria muutakin vaihtoehtoa. Kun niistä ei tuntunut tulevan yksimielisyyttä, oli valintani Vepsä. Sinne pääsee Aurajoesta vesibussilla kolme kertaa päivässä. 

Tunnin matkan päässä keskustasta sijaitseva Vepsän saari oli ennen edullinen päiväkäyntikohde. Nykyään vesibussilipun hinta on kohonnut sellaiseksi, että moni joutuu jättämään lystin väliin. Ikävä homma, sillä alunperin saari on tarkoitettu vähävaraisille kaupunkilaisille. Monilla tuttavillanikaan ei ole varaa lähteä Vepsään, saati käyttää saaren ravintolapalveluja. 

Minua harmittaa eniten vesibussin kausikortin poisto. Ostin läpyskän monina kesinä, ramppasin Vepsässä todella ahkerasti ja kannoin rahaa saaren ravintolaan. Kun korttietu poistettiin, poistin minä ravintolassa käymisen. En ole vesibussin juomiinkaan enää koskenut kuin äärimmäisessä hädässä.  

Luontokuvauskohteena Vepsä on ehtymätön aarreaitta. Parin tunnin kiertely 17 hehtaarin saarella toi hien pintaan ja satoja kuvia muistikortille. 

Alkukesällä Vepsässä on valtavasti lintuja. Tarkoitukseni olikin kuvata kaikenlaisia siipiveikkoja. Tähtäimessä olivat etenkin meriharakat, kalalokit, valkoposkihanhet ja haahkat. 

Loppuaika meni jutellessa viime vuonna Vepsän löytäneen etätyöntekijän kanssa. Kaveri oli hiljattain saapunut saareen ja kovasti tyytyväinen kesäparatiisiinsa. 

Tätä kirjoittaessani mieleen juolahti erään jo eläköityneen postimiehen sanat. "Kun on kerran Vepsässä käynyt, on se silloin jo nähty!". Käsittämätöntä, että joku voi ajatella noin.

Ruissalon kevättä 19. huhtikuuta

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kevät näytti parhaat puolensa. Ilma oli kuin morsian; ei tuullut pätkääkään ja lämpötila kipusi kaverin auton mittarissa kuuteentoista asteeseen.

Kävin luontokuvausta harrastavan kaverini Simon kanssa happihyppelyllä Turun Ruissalossa. Ensin Marjaniemen luontopolulla saaren alkupäässä ja lopuksi Kolkannokassa toisella puolella Ruissaloa.

Kolkannokan edustalla uiskenteli kyhmyjoutsenia laskujeni mukaan peräti 21 kappaletta. Lempilintuihini kuuluvia meriharakoita tepasteli niitäkin pari kappaletta syötävää etsimässä.

Eipä kai tämän parempaa kevätkeliä hevillä löydy. Yleensä Ruissalossa tuppaa tuulemaan kesät talvet. 

Joku uskalikko oli jopa uimassa kaukana rannasta. Ihmetteleviä silmäpareja riitti. 

Huhtikuinen kevätpäivä Ruissalossa

Kuluvan viikon tiistaina Turun seudulla saatiin nauttia komeasta kevätpäivästä. Mittari kohosi peräti kuuteentoista asteeseen. Järkyttävän huonokelisen talven ja epävakaan alkukevään jälkeen se tuntui suorastaan luksukselta. 

Aamuvuorossa hikoillessani päätin, että loppupäivä on hyödynnettävä luonnon helmassa. Tankattuani makoisan kebabaterian Kristal-ravintolassa, ajelin Ruissalon saareen, jossa luontoelämyksiltä on suorastaan mahdotonta välttyä. 

Arvelin matelijoiden tulleen ulos koloistaan näin lämpimällä ilmalla. Kuuvan parkkipaikan lähistöllä sijaitsevalla talvipesällä ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaista liikettä. Käärmekytiksellä oli lisäkseni mukava nuori nainen kameransa kanssa. Aikani juteltuamme poistuimme ilman kuvan kuvaa. Hän suuntasi Kuuvannokkaan, minä Saaronniemeen. 

Muuttolintuja oli jo saapunut Ruissaloon melkoisesti. Turun seudulla usein nähdyistä lajeista huomasin heti Saaronniemen hiekkarannalle tepastellessani parikymmenpäisen valkoposkihanhijoukkion. 

Kaksi meriharakkaa hääräili hanhien seassa päästellen välillä kimeitä äännähdyksiään. Merenrantojen ja saariston punanokkainen kahlaaja on yksi suosikkilinnuistani. Sille kelpaa grillimakkarakin, kuten oheisesta linkistä voi nähdä https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/07/vepsan-kesy-meriharakka.html

Hienosta kevätpäivästä oli nauttimassa myös iso joukko kalastajia. En jututtanut heistä ketään, mutta käsittääkseni siikaa yritettiin kovasti saada koukkuun. Läheisellä Kolkannokan nakurannalla pari vanhempaa herraa tunnusteli tulevan kesän koitoksia. 

Vepsässä 8. kesäkuuta

Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä on kuluvana kesänä ollut jälleen pari kertaa ohjelmistossa. 17 hehtaarin kokoiselle saarelle on vaivatonta mennä, kunhan vaan astuu Aurajoessa Vaakahuoneen edustalla olevaan M/S Lily-laivaan, tilaa vaikka ison lonkeron nokkansa eteen ja istahtaa aurinkokannelle.

Kesäkuun kahdeksantena päivänä sattui olemaan syntymäpäivänäni, jota sitten piti lähteä Vepsään juhlistamaan. Vuokrasin parin kaverin kanssa mökin. Mökkejä oli ainakin kyseisellä viikolla vielä paljon saatavilla, mutta toista saattaa olla kuumimman lomakauden aikana heinäkuussa.

Laskeskelin tuossa taannoin, että olen käynyt Vepsässä viimeisen viiden kesän aikana (2014-2018) peräti 76 kertaa. 25 mökkiyötäkin on tullut siellä vietettyä. Runsas lukumäärä hämmästytti vähän itseänikin. Lukion viitosen matematiikalla ratkaistuna vepsäilyä on siis kertynyt keskimäärin 15 kertaa kesässä.

Kausikortin Lily-laivaan ostin nyt viidettä kertaa. Viime kesän risteilyt tulivat laskujeni mukaan maksamaan 3,20 euroa per menopaluu, kun se erikseen ostettuna olisi ollut 16 euroa kerta.

Vuorokausi Vepsässä vierähti tuttuun tapaansa äärettömän nopeasti. Muuten mukavaa eloa varjosti taannoinen kaatumiseni, jonka takia kylki vaivaa vieläkin. Kesäkuun alkupuolella ei paljon aivasteltu, niistelty, nosteltu tai taivuttu ilman helvetinmoista kipua.

Vepsässä on yleensä paljon valokuvattavaa. Lintuja on vaikka muille jakaa, etenkin lokkeja. Suosikkisiivekkääni meriharakkakin näyttäytyi poikasineen.

En tiedä onko saaren ravintolaan tullut tai tulossakaan kylttejä, joissa kehoitetaan asiakkaita palauttamaan lautasensa myyntiluukulle. Tällainen tapa on esimerkiksi Paraisten Suntti-kuppilassa. Syynä moiseen ovat ahnaat lokit, jotka iskevät oitis pöytien tyhjennyttyä ihmisistä.

Kuvasin selkälokkia, joka imuroi ranskalaiset suihinsa alta aikayksikön, söi jopa tomaatin viipaleen ja putsasi muutenkin tehokkaasti pöydän.

Lintu lienee sama, joka viikkoa aikaisemmin nappasi valkoposkihanhen poikasen ja hotkaisi sen yhdellä suupalalla. Satuin huomaamaan tuon episodin, kun nurmikolla kirmannut pikkupoika hätyytti henhet lentoon ja poikaset jäivät hetkeksi yksin. Tuolloin lokki syöksyi ja sai ateriansa.