Kesäkuun kahdeksantena päivänä sattui olemaan syntymäpäivänäni, jota sitten piti lähteä Vepsään juhlistamaan. Vuokrasin parin kaverin kanssa mökin. Mökkejä oli ainakin kyseisellä viikolla vielä paljon saatavilla, mutta toista saattaa olla kuumimman lomakauden aikana heinäkuussa.
Laskeskelin tuossa taannoin, että olen käynyt Vepsässä viimeisen viiden kesän aikana (2014-2018) peräti 76 kertaa. 25 mökkiyötäkin on tullut siellä vietettyä. Runsas lukumäärä hämmästytti vähän itseänikin. Lukion viitosen matematiikalla ratkaistuna vepsäilyä on siis kertynyt keskimäärin 15 kertaa kesässä.
Kausikortin Lily-laivaan ostin nyt viidettä kertaa. Viime kesän risteilyt tulivat laskujeni mukaan maksamaan 3,20 euroa per menopaluu, kun se erikseen ostettuna olisi ollut 16 euroa kerta.
Vuorokausi Vepsässä vierähti tuttuun tapaansa äärettömän nopeasti. Muuten mukavaa eloa varjosti taannoinen kaatumiseni, jonka takia kylki vaivaa vieläkin. Kesäkuun alkupuolella ei paljon aivasteltu, niistelty, nosteltu tai taivuttu ilman helvetinmoista kipua.
Vepsässä on yleensä paljon valokuvattavaa. Lintuja on vaikka muille jakaa, etenkin lokkeja. Suosikkisiivekkääni meriharakkakin näyttäytyi poikasineen.
En tiedä onko saaren ravintolaan tullut tai tulossakaan kylttejä, joissa kehoitetaan asiakkaita palauttamaan lautasensa myyntiluukulle. Tällainen tapa on esimerkiksi Paraisten Suntti-kuppilassa. Syynä moiseen ovat ahnaat lokit, jotka iskevät oitis pöytien tyhjennyttyä ihmisistä.
Kuvasin selkälokkia, joka imuroi ranskalaiset suihinsa alta aikayksikön, söi jopa tomaatin viipaleen ja putsasi muutenkin tehokkaasti pöydän.
Lintu lienee sama, joka viikkoa aikaisemmin nappasi valkoposkihanhen poikasen ja hotkaisi sen yhdellä suupalalla. Satuin huomaamaan tuon episodin, kun nurmikolla kirmannut pikkupoika hätyytti henhet lentoon ja poikaset jäivät hetkeksi yksin. Tuolloin lokki syöksyi ja sai ateriansa.
