Ruissalon kevättä 19. huhtikuuta

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kevät näytti parhaat puolensa. Ilma oli kuin morsian; ei tuullut pätkääkään ja lämpötila kipusi kaverin auton mittarissa kuuteentoista asteeseen.

Kävin luontokuvausta harrastavan kaverini Simon kanssa happihyppelyllä Turun Ruissalossa. Ensin Marjaniemen luontopolulla saaren alkupäässä ja lopuksi Kolkannokassa toisella puolella Ruissaloa.

Kolkannokan edustalla uiskenteli kyhmyjoutsenia laskujeni mukaan peräti 21 kappaletta. Lempilintuihini kuuluvia meriharakoita tepasteli niitäkin pari kappaletta syötävää etsimässä.

Eipä kai tämän parempaa kevätkeliä hevillä löydy. Yleensä Ruissalossa tuppaa tuulemaan kesät talvet. 

Joku uskalikko oli jopa uimassa kaukana rannasta. Ihmetteleviä silmäpareja riitti. 

Nelli Ruissalon ruskassa

Nämä kuvat otettiin tuulisena viikonloppuna lokakuussa Turun Ruissalossa. Mallina oli tuttavapariskunnan tytär Nelli. 

Nellin kanssa kävimme jo syyskuun puolella Ruissalon Kuuvassa sijainneella auringonkukkapellolla. Illansuussa valo oli aavistuksen turhan jyrkkä, mutta tuli sieltäkin jonkun verran kelvollisia ruutuja. 

Lokakuisena sunnuntaina oli tarkoitus oli tavoitella kuviin syysruskaa. Päivää aiemmin riehunut syysmyrsky oli osin laantunut ja paikka paikoin oli jopa täysin tyyntä. Tippuneita lehtiä oli myräkän jäljiltä varmasti normaalia enemmän.

Mielessäni oli parikin miljöötä Ruissalon alkupäästä Marjaniemen kartanolta. Rantaan ei kuitenkaan ollut ankaran viiman vuoksi mitään asiaa ilman pilkkihaalareita. Sen sijaan luontopolun varrelta löytyi tuuleton paikka, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt. 

Pikku-Pukin promenadin alkupäässä sijaitsevilla Krimin sodan (1854-1855) aikaisella venäläisellä tykkipatterilla ei tuullut pätkääkään. Kapuamisen ylös kivirakennelmalle olisi toki voinut suorittaa helpomminkin kuin jyrkkää rinnettä pitkin, mutta ainakin alas pääsi turvallisesti rappusia käyttäen. 

Lopuksi kävimme Turun Seudun Hengitysyhdistyksen hallinnoimassa Toivonniemessä. Hiljaista oli sielläkin tähän aikaan vuodesta. Suosittu rantasaunakin säpissä kesäkauden päätyttyä. 

Mielestäni kuvista tuli kivoja, vaikka uuden kameran toiminnot olivatkin välillä hiukan hakusessa. Mikäli Nelli tulee ensi vuoden puolellakin malliksi, toivon mukaan kamera pelaa silloin jo sutjakkaammin. 

Marjaniemen maaliskuuta

On pitänyt jo tovin käydä Marjaniemen luontopolulla Turun Ruissalossa. Tässä eräänä päivänä se sitten toteutui kun sattui sopivasti olemaan aikaa. 

Kevät- ja kesäaikaan Marjaniemessä on yleensä valtaisia lintujen konsertti, mutta maaliskuun alussa en nähnyt ainuttakaan lintua tai muutakaan eläintä. 

Takavuosina kävin Marjaniemessä keväisin kuvaamassa sammakoita, mutta nyttemmin se on jäänyt kun on löytynyt parempia apajia. Tosin katsellessani lätäköitä pitkästä aikaa, juolahti mieleen, että joskus vapun tienoilla tänne voisi taas tulla. 

Polku Ruissalon sillan suuntaan ei ole kovin pitkä, mutta sen varrella on paljon kaatuneita puita paksun vihreän sammaleen peitossa. Varsinkin kauhuelokuvien ystävät saavat vähällä mielikuvituksella loihdittua niistä vaikka minkälaisia monstereita.

Erikoisin bongaamani yksityiskohta oli kaarna, joka muistutti niin kulttielokuva Texas Chainsaw Massacren vanhaa herraa kuin hiljattain edesmennyttä näyttelijä Sulevi Peltolaakin. 

Marjaniemessä 5. helmikuuta

Viime sunnuntaina 5. helmikuuta piti olla mukava ulkoiluilma, mutta kuinkas taas kävikään. Tuuli oli melkein myrskyisä, lunta sateli ja päivänvalokin oli heikonpuoleinen. Siitä huolimatta käväisin kävelyllä Turun Ruissalossa. 

Järin pitkään brutaalissa kelissä ei viitsinyt rämpiä. Hevoskarintielle parkkeerattuja autoja oli kyllä jonoksi asti ja Ruissalon Puistotieltä käsin näkyi valtavat joukot ihmisiä reippailemassa, mutta en usko kenenkään saaneen hommasta suurta nautintoa ainakaan ilmojen puolesta. 

Kuuvannokan sijaan valitsin Marjaniemen luontopolun. Kuuvassa täytyy käydä joskus paremmalla kelillä, jolloin komeista merimaisemista saa jotain irtikin. 

Marjaniemessä on vetreä luonto vähän vuodenajasta riippuen. Lintuja löytyy mustarastaista fasaaneihin, sammakoita, käärmeitä, kukkia ja kauriita. Nyt tosin ei näkynyt mitään edellä mainituista. Mutta kesät talvet siellä lojuu komeita kaatuneita tammia pitkin poikin. Vihreä sammalpeite rungoilla on sen verran vahvaa, ettei tuollaisia ihan joka paikassa kohtaa.  

Muutama vanhempi Marjaniemi-aiheinen blogilinkki löytyy täältä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/luontopaiva-ruissalossa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/04/kevaan-ensimmaiset-sammakot-ja.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/raskauskuvia-ruissalossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/04/marjaniemen-luontopolulla-34.html

Hyinen Marjaniemi

Hyytävä tuuli kiusasi alkuviikolla Turussa. Lähdin kävelylle Ruissaloon, vaikka olisi varmaan pitänyt tutkailla tarkemmin millaista ulkona oikein on. Olin liikkeellä aivan liian heppoisin vaattein. Eipä tullut mieleen, että toukokuun alussa olisi tarvinnut pipoa, pitkiä kalsareita ja pilkkihaalareita.

Reittivalinnaksi vaihtui rantapromenadin sijasta Marjaniemen luontopolku, jossa ei tuullut lähellekään yhtä paljon. Toinen syy Marjaniemeen kallistumiseen oli se, että monena keväänä olen käynyt siellä kuvaamassa sammakoita. 

Sammakoita ei Marjaniemessä nykynyt ainuttakaan, kuten ei vielä tänä keväänä vielä muuallakaan. Lammikot olivat osin vielä jäässäkin. Taannoinen takatalvi ja myöhäinen kevät eivät ainakaan harrastajaluontokuvaajan kannalta ole järin hienoja juttuja. 

Viime keväänä oli useita viikkoja aikaisemmin kesäisempää kuin nyt. Marjaniemessä oli pajunoksat silmuilla ja rinteessä jonkun verran sinivuokkoja, mutta siinä ne kevään merkit toistaiseksi olivatkin.