Ruissalon kevättä 19. huhtikuuta

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kevät näytti parhaat puolensa. Ilma oli kuin morsian; ei tuullut pätkääkään ja lämpötila kipusi kaverin auton mittarissa kuuteentoista asteeseen.

Kävin luontokuvausta harrastavan kaverini Simon kanssa happihyppelyllä Turun Ruissalossa. Ensin Marjaniemen luontopolulla saaren alkupäässä ja lopuksi Kolkannokassa toisella puolella Ruissaloa.

Kolkannokan edustalla uiskenteli kyhmyjoutsenia laskujeni mukaan peräti 21 kappaletta. Lempilintuihini kuuluvia meriharakoita tepasteli niitäkin pari kappaletta syötävää etsimässä.

Eipä kai tämän parempaa kevätkeliä hevillä löydy. Yleensä Ruissalossa tuppaa tuulemaan kesät talvet. 

Joku uskalikko oli jopa uimassa kaukana rannasta. Ihmetteleviä silmäpareja riitti. 

Littoistenjärvellä 17. huhtikuuta

Perjantaina iltavuoroon mennessä koukkasin Littoistenjärven kautta. Päivä oli varsin keväinen ja lämpömittari kohosi vuodenaikaan nähden ennätyslukemiin. 

Järvi sijaistee Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla. Pinta-alaltaan se on 147,5 hehtaaria, joten mikään mitätön lammikko ei ole kyseessä. 

Keväällä 2017 järveen päästettiin polualumiinikloridia fosforin saostamiseksi. Alkuvaiheessa vesi oli turkoosia kuin Kreikan saaristossa. Kemiallisen saostuksen seurauksena järvestä nostettiin viisi tonnia kuollutta kalaa, enimmäkseen lahnoja. Ratkaisu tiedettiin väliaikaiseksi ja eipä aikaakaan kun sinilevää ja kasvillisuutta ilmestyi jälleen veteen. 

Kävin tuolloin, toukokuussa 2017, ihmettelemässä kirkastunutta järveä työkaverini Simo Laaksosen (1960-2018) kanssa. Tarkemmin tuolla https://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/kirkastunut-littoistenjarvi.html

Littoistenjärven parkkipaikalla huomioni kiinnittyi ojanpientareella kukkiviin valkovuokkoihin. En ollut niitä vielä tänä keväänä nähnytkään. Nokkosperhonen liiteli samalla pientareella ja sekin oli lajissaan allekirjoittaneelle kevään ensimmäinen. 

Selvästi merkityistä ajokielloista huolimatta varmaankin läheisestä Varissuon lähiöstä tulleet hunnutetut naiset huristelivat komeilla autoillaan rannan grillauspaikkojen viereen kuin Euroopan omistajat. Minä puolestani lähdin töihin kantamaan kortta kekoon. 

Kevättä Pikku-Pukin rantapromenadilla

Kuten tarkkasilmäinen blogini vakiolukija Matti Viki Vikström ehti jo lauantai-iltana kertoa, on täältä kadonnut kuvia kuin tuhka tuuleen! Tämä on tapahtunut jossain vaiheessa lauantaita 18. huhtikuuta.

Blogger-palveluntarjoajaan on ilmeisesti tullut jonkinlainen häiriö. Ainakin lähiaikojen postaukset kuten Paimion Vähäjokipolulla ja Pääsiäsireissu osa 2 - Vepsä ovat tällä hetkellä kokonaan kuvien osalta puuttellisia. Mystistä ja erittäin ikävää.

Diiskuneiti-blogia pitävä ja tietotekniikasta paljon ymmärtävä tuttuni Diina-Maria Laakso puolestaan infosi, että eipä auta kuin odottaa. No, jollei Blogger korjaa asiaa, täytyy itse ruveta uudelleen latailemaan kuvia oikeisiin paikkoihin. Harmittaa jo valmiiksi, koska kyseessä on vaativa homma.

Diinan blogi on eri palvelimella ja uteliaat voivat katsoa hänen juttujaan osoitteesta https://diiskuneiti.vaikuttajamedia.fi/

Käväisin tänään Turun Ruissalon Kansapuistossa, josta jatkoin kamera kaulassa viehättävälle Pikku-Pukin rantapromenadille. 

Kevät on edistynyt Turun seudulla oikein mukavasti. Sinivuokkoja bongasin jo 25. maaliskuuta, mutta nyt on valkovuokkojakin alkanut putkahdella sinne tänne.

Rauhalinnan luontopolulla

Rauhalinnan luontopolun varrella Kaarinassa on jalopuita, jollaisiin samoilla leveysasteilla ei yleensä törmää. Lehto on aikoinaan toimittanut Rauhalinnan kartanon puiston virkaa. Kartanon isäntä oli kova poika istuttamaan ulkomaisia puulajeja, joten alueelta löytyykin muun muassa tammia, lehmuksia, douglaskuusia, punatammia, pöykkejä ja mekadonianmänty.

Rauhalinnan luontolku lienee juuri keväällä parhaimmillaan. Ensin metsästä kurkistavat sinivuokot, jonka jälkeen valkovuokot valtaavat alan.

Olin liikkeellä illalla seitsemän-kahdeksan aikoihin, jolloin metsäkukat olivat jo hieman kuukahtaneita. Itikoita ei ollut ainuttakaan, vaikka yleensä tällä polulla kävellessäni niitä tulee välittömästi lauma kimppuuni.

Metsässä oli aikamoinen konsertti meneillään. Linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Alueen olettaisi olevan lintubongareille varsinainen taivas.

Vaisakon kukkaloistoa

Vaisakon luonnonsuojelualue sijaitsee Salon Halikossa Varsinais-Suomessa. Se valikoitui sunnuntaiajelukohteeksi vähän sattumalta, sillä alkuperäinen ajatus oli lähteä Teijon kansallispuistoon joko Sahajärven- tai Matildajärven kierrokselle. Onneksi käänsin auton rattia Vaisakon suuntaan.

Vaisakon 63 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue on perustettu 1985. Natura 2000-alue siitä tuli vuonna 1998.

Kävin Vaisakossa ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuun lopulla. Tuolloin oli jo täysi kesä - saniaiset hinkkasivat koipia pitkospuilla taiteillessa ja kiukkuiset hyttyset hyökkäsivät joukoittain päälle.

Vaisakon lehtojen kerrotaan olevan maamme edustavampia. Keväinen kukkaloisto valko-, sini - ja keltavuokkoineen sekä mukulaleinikkeineen oli kuin suoraan satukirjasta tai Taru sormusten herra -tyyppisestä elokuvasta. Eipä ihme, että pienehkö parkkipaikka oli aivan täynnä autoja. Äitienpäiväjuhlallisuuksien sijasta moni oli suunnannut metsään katsomaan luonnon kauneutta.

Ruuhkaisesta parkkipaikasta huolimatta luontopolulla oli melko rauhallista tallustella. Tilaa vastaantulijoille annettiin puolin jos toisin tarpeen vaatiessa. Nuorehko perheenpää tosin päätti avautua kuvaamisestani, jonka tarkoituksena oli näyttää yleiskuvassa ihmisiä pitkospuilla. "Otit sitten meistä kuvan! Meinaatko julkaista Facebookissa?". "En", vastasin, eikä herra enää tivannut asiaa, vaikka odotinkin jonkinlaista lisämussutusta.

Noin kahden tunnin ja vajaan neljän kilometrin lenkki lehtometsässä oli melkoinen kokemus - etenkin kun se tuli niin sanotusti täysin "puun takaa". Eipä voinut tietää, että Vaisakossa odottaisi loppumattomalta tuntuva kukkaloisto.