Pikku-Pukin promenadilla 15. maaliskuuta

Kävin eilen ulkoiluttamassa kameraa Turun Ruissalossa. Ilma nyt ei kovin kummoinen ollut, mutta Pikku-Pukin promenadilla tuuli sentään pysytteli inhimillisissä rajoissa. Toisin oli saaren kärjessä Saaronniemessä, jossa kävin kääntymässä.

Kevät tekee kovasti tuloaan. Suotavaa olisi, ettei takatalvea tulisi ja kohti kesää päästään ilman suurempia pettymyksiä. Nyt näyttää lupaavalta, mutta turha varmaan intoilla vielä sen enempää. 

Viime keväänä ilmasto oli melko optimaalinen, mutta 2024 lunta tuprutti yhtäkkiä kymmeniä senttejä vielä huhtikuun loppupuolella. Olin jo ehtinyt vaihdattaa kesärenkaat, eikä lumihangessa ajelu ollut mahdollista. 

Merivesi on ollut talvella ennätysmatalalla. Matalalla se näytti olevan vieläkin, kuten tuosta venevajakuvasta saattaa havaita. Hauskat värit tulleet lankkuihin ajan saatossa. 

Suikkilan sammakkometsässä

Muutama vuosi sitten sain vinkin, että Turun Suikkilan kaupunginosassa on metsikkö, jossa keväisin kutee sammakoita. Koska olen innokas kuvaamaan moisia otuksia, suuntasin asiasta kuultuani oitis Suikkilaan. Ja siitä lähtien joka kevät. Metsäpolun varrella on useita lammikoita, joissa kurnuttavia mulkosilmiä saattaa nähdä. 

Turun seudulla jylläsi huhtikuussa takatalvi. Poikkeuksellisen kylmää on ollut muutenkin viime marraskuun alusta saakka. En ole ollut järin toiveikas sammakkokuvauksen suhteen, mutta vappuaattona 30.4. tärppäsi. 

Koska työläiset ovat vappuna töissä iltavuorossa, varasin ennen ahertamaan menoa tunnin verran Suikkilaa varten. Ajasta ei kuitenkaan kulunut kuin murto-osa, koska jo polun alussa lähimmistä lätäköistä kuului ruskosammakkojen äänekäs kurnutus. 

Lenkillä ollut eläkeläisrouva ihmetteli mitä oikein vahtaan kamera kourassa keskellä metsikköä. Hän ei ollut vielä huomannut ainuttakaan sammakkoa, vaikka alueella päivittäin liikkuikin. Taisivat  kuulotaajuudet olla jo hiukan iän myötä himmenneet, mutta sammakkojen molskahdukset hän kumminkin erotti. 

Kolkannokassa 23. huhtikuuta

Turun Ruissalo oli tuulinen paikka sunnuntaina 23. huhtikuuta. Allekirjoittaneella oli aivan väärä asuvalinta moiseen keliin, mutta eipä kaupungissa ikkunasta katsellessa juolahtanut mieleen, että luonnon helmassa joutuu palelemaan. 

Naapurustossani asuva Annika halusi kuvata joutsenia ja suuntasimme hänen autollaan Saaronniemeen. Siellä on yleensä hyvät mahdollisuudet bongata kyhmyjoutsenia ympäri vuoden.

Joutsenet sekä muutama valkoposki- ja kanadanhanhi olivat tuulta paossa Kolkannokan itäpuolella. Siihen ei puhuri osunut kuten viereiselle epäviralliselle nakurannalle. 

Rantakäärmeitä löytyi neljä kappaletta. Kovin olivat ohuita kavereita kaikki, kooltaan vain murto-osa isoimmista yksilöistä joita olen nähnyt. Kaikilla oli lajille tunnusomaiset läikät päässä. 

Kolme yksilöä osoittautui sen verran vikkeliksi, etten ehtinyt saada niistä ainuttakaan kuvaa. Neljäs ja viimeiseksi bongattu matelija puolestaan oli kerällä auringonsäteitä haalimassa, eikä ollut moksiskaan kuvaajista. 

Kasvititeellisessä puutarhassa 22. huhtikuuta

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa on kevään tullen herännyt eloon. Vielä jokin aika sitten ulkopuutarhassa ei ollut ainakaan minulle juuri mitään katseltavaa, mutta lauantaina 22. huhtikuuta kevään edistyminen oli jo silmiinpistävää. 

Kaverin kuvia katsellessa kiinnostuin rantakäärmeestä, jonka hän oli nähnyt eräällä puutarhan lummelammikolla. Tiedä sitten oliko kyseessä sama yksilö, mutta löysin käärmeen juuri ohjeiden mukaisesta paikasta. 

Lammikkoa kierrellessäni en aluksi huomannut mitään matelijoihin viittaavaa. Olinkin jo lähdössä pois, mutta päätin vielä kuvata osmankäämejä. Ne näyttävät tähän aikaa vuodesta kovin erilaisilta kuin ruskeat pötkylät, jollaisina kyseiset kasvit yleensä tunnetaan. 

Sitten jalkojeni juuressa liikahti ja pitkähkö rantakäärmehän se siinä oli. Laiskanpuoleisesti se mateli lampeen kasvillisuuden suojiin, enkä ehtinyt saada yhtään kuvaa. Harmitti, että sinne meni hyvä kuvauskohde. Lopulta näin kuin näinkin käärmeen pään kaislikon suojissa.

Rantakäärmeen lisäksi kasvitieteellisen puutarhan mailla oli valtavasti valkovuokkoja. Vielä viikkoa aiemmin näkyi pelkästään sinivuokkoja, mutta nyt kukkakisan voittajasta ei ollut epäselvyyttä.

Sammakotkin olivat heränneet toisella lammella. Kurnutusta kuului siihen malliin, että osasin paikallistaa millä suunnalla pallosilmät lymyilevät. Huomasin ainakin kolme eri yksilöä, jotka näyttäisivät olevan rupisammakkoja eli rupikonnia. 

Saapa nähdä milloin alueelle ilmestyy taas vihersammakkoja. Niitä pystyi ainakin viime kesänä seuraamaan kuukausitolkulla toisin kuin kotimaisia sammakkoja, jotka ovat pian kadonneet lätäköistä. 

Linkkejä viime kesän sammakkokuviin 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/sammakkolammella.html ja https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/06/armotonta-kurnutusta-lammella.html

Savojärven kierroksella 16. huhtikuuta

Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomessa usean kunnan alueella sijaitseva kansallispuisto. Sen suosituin reitti on Savojärven kierros, jonka talsii vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset. 

Huippuvuosinani olen kiertänyt Savojärven kuusi kertaa. Viime vuonna saldo jäi vaivaiseen kahteen. Muutenkin tahtini on hiipunut sitä mukaa kun kansallispuiston kävijämäärä koronan myötä lisääntyi ihmisten keksiessä luonnonihmeet. 

Toisin kuin alla olevassa kuvassa lukee, on Savojärven kierros hieman pitempi kuin kuusi kilometriä. Muistaakseni tätä nykyistä edeltävässä taulussa luki 6,5 kilometriä.  

Viime sunnuntaina retkikaverini Matti Viki Vikströmin älykännykkä tallensi lukeman 7,5 kilometriä. Emme Savojärven kierroksen lisäksi kävelleet muuta kuin parkkipaikalta Kurjenpesän tulipaikalle ja takaisin. 

Savojärven kierroksella ei näkynyt ainuttakaan eläintä. Monesti pitkospuilla saattaa havaita sisiliskoja lämmittelemässä tai perhosentoukkia ryömimässä. Yhtään kurkeakaan emme bonganneet, mutta automatkalla Turusta niitä oli valtava parvi eräällä pellolla. 

Kierroksella ei ollut enää jäätä ja lunta kuin muutaman kymmenen metrin matkalla. Sain tästä varman tiedon päivää aikaisemmin, jolloin työkaverini Petteri patikoi alueella ja raportoi iltasella kokemastaan. 

Koska parin tunnin rivakka liikunta saattaa aiheuttaa näläntunnetta, oli sellaisen poistoon omat konstinsa. Grillikuumennettu HK:n Sininen sinapin kera oli tähän tarkoitukseen mitä mainion apu. 

Kurjenpesän tulipaikalla kummastutti roskakorien puute. Toki kivenheiton päässä on roskakatos, mutta luulisi grillikatokseenkin sellaisen kuuluvan. Seurasin sivusilmällä ihmisiä, jotka hölmistyneinä pyörittivät päitään roskiksia etsien.  

Tulipaikalle saapui kymmenittäin espanjaa molottavia nuorukaisia. Ehdimme nippanappa pois heidän tieltään. Katos täyttyikin ennätysvauhtia innokkaista ulkolaisista, joille makkaran grillaaminen vaikutti olevan uusi kokemus.