Ekniemen huipulla

Ekniemen luontopolut Kemiönsaarella olivat kohteena kesäkuun 10. päivä kuluvaa vuotta. Kyseessä oli kesän siihen mennessä hienoin päivä, ainakaan en lähiviikkojen tuulessa ja tuiverruksessa muista vastaavaa vielä olleen. 

Olen käynyt kerran Ekniemessä kerran aikaisemmin. Tuolloin polut olivat uusinta uutta, vaikka alueella onkin selvästi rampattu jo ammoisina aikoina ilman luontopolku-statusta. 

Kyselin parilta lomailevalta tuttavalta kiinnostusta lähteä mukaan maakunta-ajelulle. Aurinkoisena kesäpäivänä heillä ei kuitenkaan riittänyt intoa moiseen huviin. Olisin ollut valmis jättämään Ekniemen luontoelämyksetkin väliin, mikäli herroilta ei kävely onnistu - sosiaalisessa mediassa esitellyistä kovista askelmittariluvuista huolimatta.  

Luontopolulle mennessä auton voi jättää Ekniementie 29:n kohdalla olevalle parkkipaikalle. Siihen mahtuu kymmenisin kaaraa, ellei joku tampio parkkeeraa omaansa aivan vinoon. 

Polun alkupäässä on erittäin korkea mäki, jonne noustaan portaita pitkin. Muistaakseni edellisellä kerralla rappusia ei oltu sentään ihan näin paljon tehty, vaan osa matkasta kiivettiin maata pitkin. 

Kun Ekniemen huippu viimein häämöttää, voi hien kuivattaa näkötornin tuulessa. Alapuolella siintää laaja avokallioalue ja kaukaisuudessa meri. 

Tornin ja laavun paikkeilta voi valita pidemmän reitin (5,5 km) tai sitten jatkaa takaisin kohti parkkipaikkaa, jolloin reissusta muodostuu kolme kilometriä. 

Ekniemessä ei käyntipäivänäni ollut ristin sieluakaan. En nähnyt edes yhtään metsän eläintä. Kummallisen hiljaista oli lähiseutujen maajusseja myöten. 

Kahden vuoden takainen juttuni Ekniemestä löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/07/ekniemen-luontopolulla.html

Ekniemen luontopolulla

Kävin viime perjantaina Ekniemen luontopolulla Kemiössä. Vuosi takaperin valmistunut reitti lähtee melko pian Rungonsalmen sillan jälkeen oikealta osoitteesta Ekniementie 29. 

Degerdalin seudun kyläyhdistys ja maanomistaja ovat tehneet suururakan rakentaessaan luontopolun ja näkötornin. Varsinkin tähän aikaan vuodesta reitti näytti parhaat puolensa.

Lyhyempi, kolmen kilometrin lenkki on nimeltään Huipunkierto. Se on merkitty keltaisella, kun taas valkoisia täpliä seuraamalla on Ekniemen kierto-reitillä. Se on 5,5 kilometriä pitkä.  

Matkalla tutustuimme ukontulikukkiin, joita kasvaa traktoripolulla pellon reunalla. Niitä on aikoinaan käytetty muun muassa lääkekasveina ja jopa soihtuina. 

Koska en kipeän varpaani takia ole hetkellä parhaimmassa ulkoilukunnossa, tyydyin lyhyempään lenkkiin ja näkötornista avautuviin upeisiin maisemiin. Seurana ollut Petteri sen sijaan eteni rivakkaasti pidemmän kaavan kautta. 

Päästäkseen kallion laelle, on ensin kiivettävä 60 metrin nousu ylös. Avuksi on tehty portaat ja joissain kohdissa on apuköysikin. Jollei täällä pulssi nouse, niin ei sitten varmaan missään. Olin aivan poikki vihdoin tornille päästyäni. 

Kaksitoista metriseen vankkaan torniin kapuaminen kannattaa. Näköala on kerrassaan mahtava. Tornin lähellä on myös komea laavu. Vessakin löytyy, mutta sen siisteyttä en tullut vilkaisseeksi. 

Metsäkeikan jälkeen ajelimme Kemiön Mjösundin Santasaareen, jossa sijaitsee Posti- ja lennätinurheilijoiden mökkikylä. Siellä kaksi jo eläköitynyttä työkaveriamme viettivät kesäpäivää mökkeillen. Oli mukava tavata Toivosta ja Luukkaa pitkästä aikaa.