Halistenkoskella 2. syyskuuta

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla. 

Halistenkoskella tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Tahtia voisi helposti kiristääkin, koska se sijaitsee lähes työmatkani varrella. 

Tällä kertaa minut sai Halistenkoskelle siellä lähipäivinä nähty saukko. En ole muistaakseni koskaan moista eläintä nähnyt vapaana luonnossa, joten siitä olisi mielellään ottanut valokuvia. Aikani saukkoa kävelysillalta kuikuiltuani oli parempi luovuttaa kun ei osunut näkökenttään. 

Halistenkoskelta kertyi kumminkin julkaisukelpoista materiaalia. 

Elokuun loppua Vepsässä

Ankaran bailauksen jälkeen on hyvä lähteä saaristoon tuulettumaan. Näin tein minäkin 23. elokuuta. Edellisenä iltana Turun Taiteen talon sisäpihalla kolmatta kertaa järjestetty Punk & Yäk-tapahtuma tuli osaltani päätökseen. 

Lavalla nähtiin sellaisia takavuosinen nimiä kuin Ypö-Viis, Jalla Jalla ja Dave Treganna Band. Siitä tarkemmin lähitulevaisuudessa uudessa blogijutussa. 

Krapulan poistoon puolipäivämatka Vepsään on erinomainen ratkaisu verrattuna vaikka siihen, että röhnötät kotisohvalla ja mietit minkä elokuvan tunkisi seuraavaksi dvd-soittimeen.  

Tunnin laivamatkan aikana voi ihastella maisemia ja raikasta meri-ilmaa. Saaressa on kolme tuntia aikaa tepastella pitkin polkuja ja rantakallioita. 

Vepsässä ei ollut tuttuja tällä kertaa ollut kuin tiettävästi yksi. Hänkin vakiopaikallaan saaren eteläosan kivirannalla istuskelemassa. Suuntasin sinne ja muutamaan muuhun vakiopaikkaan, joissa tiedän yleensä olevan valokuvattavaa. 

Tutustuin myös "diginomadiin", joka on koko kesän asunut saaren leirintäalueella. Olenkin ihmetellyt kaveria, joka jaksaa päivästä toiseen sitkeästi telttailla kelillä kuin kelillä ja työskennellä läppärinsä kanssa läheisessä keittokatoksessa. 

Luulin pitkään häntä henkilökuntaan kuuluvaksi ja mietin miksei mies majaile duunarien tiloissa. Kaveri kertoi tehneensä omatoimisesti muiden töidensä ohessa päivittäisiä Vepsä-puffeja sosiaaliseen mediaan. Kunpa johtoportaassa osattaisiin arvostaa tällaista pyyteetöntä työtä!

Syksyn merkkejä oli jo vahvasti ilmassa, vaikka päivä noin muuten lämmin ja kesäinen olikin. Vepsä on paikka, jossa konkreettisesti huomaa vuodenaikakierron alkukesästä loppukesään. Muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. 

Vuosnaisten luontopolku 25. elokuuta

Tänä kesänä en ollut ehtinyt kiertää Kustavin Vartsalan saaren kärjessä sijaitsevaa Vuosnaisen luontopolkua ennen tätä päivää. Nytkin oli vähän siinä ja siinä jaksaako sitä lähteä liikkeelle. Onneksi lähdin. 

Kahdessa osassa pitämäni kesälomailu on osunut sikäli huonoon saumaan, että alkukesä oli kylmä ja tuulinen. Elokuun loppupuolen sää muistuttaa sekin kovasti kesäkuun vastaavaa. 

Ravintola Spaunan kulmalta lähtevän Vuosnaisten luontopolun varrella on parhaillaan ympäristötaiteen tapahtuma. Sellainen on järjestetty muutamana kesänä aikaisemminkin. 

Ainakin osa taiteilijoista lienee tuonut teoksiaan tänne ennenkin, koska olin tunnistavinani parin kaverin tyylin. Metallinen hahmo tuossa alempana on varmasti saman henkilön tekemä kuin noilla kohdin kalliota on aiemminkin ollut. 

Taiteelle löytynee ystäviä, mutta minua Vuosnaisissa kiinnostaa enemmän upeat maisemat. Vaikka luontopolku ei ole pitkä, on sen rantakallio-osuus varmasti maan hienoimpia. Metsätaipaleesta puolestaan tulee mieleen enemmän Pohjois-Suomen karu maasto kuin saaristo. 

Poistuessani rantakallioiden tuulesta ja tuiverruksesta metsän siimekseen, tuli melkein heti vastaan rantakäärme. Kahden askeleen jälkeen olisin astunut sen päälle, joten kannatti taas katsoa eteensä kävellessään. 

Kookkain tänä vuonna näkemäni rantakäärme ei aluksi hievahtanutkaan. Sain napsittua siitä muutaman kuvan, ennen kuin otus ymmärsi puikkelehtia varvikkoon piiloon. 

Ilmeisesti Vuosnaisissa elelee enemmänkin isoja rantakäärmeitä. Muutama kesä sitten näin samaisella luontopolulla suurimman Suomen luonnossa tapaamani matelijan. Siitä enemmän täällä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

Vepsän luontoa 20. heinäkuuta

Heinäkuun 20. päivä oli erittäin helteinen ja jäänee mieleen yhtenä kesän 2025 kuumimmista päivistä. Viikkoja jatkunut paahtoputki oli meneillään ja ilma Vepsän ulkoilusaaressa Turun Airistolla sen mukainen. 

Edellisenä ehtoona saaren ravintolassa esiintyi Pekka Tiilikainen & Beatmakers. Päivällä kansaa viihdytti trubaduuri. Valitettavasti hänen nimensä jäi pimentoon, vaikka mies kävi jopa vuokramökillämme katselemassa paikkoja ja lurautti kappaleen pari siinä samalla. 

Olimme jo valmiiksi miettineet, ettei Vepsästä poistuta sunnuntaina vielä puolenpäivän aikaan, vaan odottelemme kello 15 lähtevää vesibussia. 

Tarkoituksena nimittäin oli kierrellä 17 hehtaarin saarta, koska se jäi pitkälti samoamatta mökkeilyn ja viihteen takia. Kamerallakaan en tainnut ottaa yhtään kuvaa, vaan bändin tallennus hoitui kännykällä. 

Idea oli muuten vallan mainio, mutta kankkusessa ja kolmenkymmenen asteen helteessä tarpominen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Vettä kuluikin litratolkulla. 

Vepsän hanavesi on samaa vettä, jota juodaan Turussa. Jostain syystä muutamalla tutullani on silti yhä epäilyksiä asian suhteen. "Siinä on eri bakteerikanta, en kyllä joisi mistään hinnasta", kuului kerran erään kaverin suusta. Vesi on täysin samaa mitä hän kotonaan valuttaa hanasta!

Hikisen iltapäivän pääteeksi istuskelimme erään uudemman mökin terassilla. Tarkistin ensin, ettei siellä ollut asukkaita, jonka jälkeen rojahdimme tuoleille lepäilemään. 

Terassille ilmestyi seuraksemme pieni vieras, Vepsässä harvemmin näkemäni sisilisko. Se hääräsi aikansa siinä ja napsin matelijasta kuvia. 

Vaikka normaalisti kolme tuntia hurahtaa Vepsässä tuosta vaan, oli se nyt kiduttavan pitkä aika. Krapulahiki valui solkenaan. Ehdin jo manailla, että pahus kun emme lähteneet päivän ensimmäisellä vesibussilla! Mutta tässä loppukesällä ajateltuna homma oli kuitenkin pelkkää bonusta. Nämä kuvatkin olisivat muuten jääneet ottamatta.