M/S Norrskärin kyydillä Nauvossa

Turusta Seiliin ja Nauvoon risteilevä M/S Norrskär tuli tutuksi viime pääsiäisenä, jolloin olin aluksen kyydissä ensimmäisen kerran. Suuntana oli Nauvosta käsin Berghamnin ja Brännskärin saaret.

Kuulin tuolloin, että paatti siirtyy kesäksi Turku-Seili-Nauvo -välille ja käy kaksi kertaa viikossa myös Gullkronassa. Viimeksi mainittu olikin alunperin mielessäni elokuun lopulla. Mutta koska laiva ei tuona päivänä Gullkronaan mennyt, valitsin sitten Nauvon.

Kävin Nauvossa laivalla viimeksi kaksi kesää takaperin. Reissu oli onnistunut vähän epäkäytännöllisestä M/S Fanny-aluksesta huolimatta. Aiheesta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/07/turusta-nauvoon-ms-fannylla.html

Loppukesäisenä arkipäivänä Turun Aurajoesta Nauvoon matkasi parisenkymmentä ihmistä. Yllättävän harva jäi pois Seilissä, vaikka olisin olettanut sen olevan etenkin ulkomaalaisia kiinnostava kohde. Sen sijaan puolalaisperhe, unkarilaispariskunta ja pari eteläeurooppalaista turistia näköjään valitsivat Nauvon.

Matkalla ihastelimme korkealla paatin yllä lennellyttä merikotkaa. Onnistuin saamaan siitä pari ihan hyvää kuvaakin. On se vaan komea lintu.

Neljä ja puoli tuntia sinänsä kiinnostavassa ja historiaa huokuvassa Seilissä olisi ainakin minulle liikaa, koska paikka on nähty tunnissa parissa. En tosin ole sitten vuoden 2015 saaressa käynyt, joten en tiedä sen nykyisestä hotelli- ja ravintolapuolesta paljoakaan. Kovasti sitä ainakin mainostavat. Vielä neljä vuotta sitten Seilissä ei ollut kuin pahainen pikku kioski kirkon takana rannassa.

Laiturilla näytti olevan kaksi opasta valmiina vastaanottamaan vieraita. Ehkä heidän juttujaan kuunnellessa aikakin kuluisi paremmin.

Nauvossa oli kolme ja puoli tuntia aikaa oleskella. Kauniilla kelillä se oli juuri sopivasti. Satamassa istuskelu, kirkkovierailu sekä ruokailu vähän askeettisella, mutta hyvää murkinaa tarjoavalla SEO-asemalla veivätkin leijonan osan ajasta.

Jos ensi kesänä sitten pääsisi Gullkronaan.

Maria ja Lumi Samppalinnassa

Kiinassa asuvat ja kesäisin Turussa lomailevat Maria ja Lumi ovat olleet vuodesta 2015 lähtien fotomalleinani. Maria aiemmin yksin, mutta nykyään tyttärensä kanssa. Pian kuusi vuotta täyttävä Lumi onkin aikamoinen linssilude ja poseeraa kuin vanha tekijä.

Mietin rauhallista kuvauslokaatiota, joka ei olisi kaukana Turun keskustasta ja jonne pääsisi helposti. Mieleen juolahti Samppalinnanpuisto, jossa en ollut pariin vuoteen käynytkään. Parkkipaikka löytyi kuin löytyikin muuten täpötäydeltä Sepänkadulta, entisen asuintaloni kulmalta.

Keskeisin kuvauspaikkamme oli G. A. Petreliuksen muistomerkin edessä. Se on harmaasta graniitista valmistettu veistos, joka sijaitsee puistossa paraatipaikalla. Joku urpo oli vaan sutannut tätäkin taideteosta, mutta pyrin rajaamaan pahimmat sottaukset pois.

Kuvaustilanteessa Mariaa ei tarvinnut ohjata oikeastaan lainkaan ja hän puolestaan ohjasi Lumia. Näin syntyi hauska äiti- ja tytär-kuvasarja.

Loppukesää kasvititeellisessä puutarhassa

Turun yliopiston kasvititeellinen puutarha Turun Ruissalossa kuuluu vakiokäyntikohteisiini siinä missä samaisen saaren Kansanpuisto tai Saaronniemikin. Etenkin kesäaikaan siellä on paljon katseltavaa ja kuvattavaa.

Alkuviikosta ihmettelin valtavaa hämähäkkiä, joka oli parkkeeranut massiivisen ruhonsa ulkopuutarhan lammikon lumpeenlehdelle. En ollut aikaisemmin Suomessa noin isoa hämähäkkiä nähnytkään. Se oli suunnilleen Colt-tupakansytyttimen kokoinen.

Vähän samaa kaliiberia ollut hämähäkki temmelsi entisen työpaikkani Turun postikeskuksen miesten vessassa viitisen vuotta sitten. Otus kipitti pöntön taakse piiloon ja minä johonkin toiseen vessan.

Päättelin hämähäkin tulleen ulkomaan pakettien mukana taloon. Noihin aikoihin DHL:n postia nimittäin lajiteltiin rekkakaupalla kyseisen vessan takana olevassa hallissa.

Yksilö on takuulla sama, joka pelästytti osastomme siivoojatytön pahanpäiväisesti. Se oli kuulemma hypännyt lattiakaivosta suoraan hänen eteensä. Veikkaan, että vastaavassa tilanteessa olisi moni tätä tekstiä parhaillaan hymähtelevä raavas äijäkin ollut löysät housuissa.

Facebookin kaikkitietävä ryhmä Turku kuvin ja sanoin auttoi kasvititeellisessä bongaamani hämähäkkilajin tunnistamisessa. Kyseessä on kuulemma rantahämähäkki. Eipä vaan ole ennen osunut kohdalle. Eikä niin kauheasti väliä, ellei enää osukaan.

Kasvitieteellisen lummelammilla pörräsi paljon sudenkorentoja. Niitä on vaikea kuvata, koska eivät oikein pysy hetkeäkään paikallaan. Onnistuin sentään muutaman julkaisukelpoisen foton nappaamaan.

Henna Ruissalon rantakalliolla

Viihdelehdistöstä tuttu tanssija, malli ja missiemo Henna Peltonen oli juhannuksen jälkeen käymässä Turussa ja otti yhteyttä jos kävisimme jossain kuvaamassa. Asiahan oli sillä selvä ja suuntana mikäpä muukaan kuin kaupungin helmi, aina takuuvarma Ruissalo.

Hennan luotsaaman ja tänä vuonna kolmatta kertaa järjestetyn Miss Eloweena-kauneuskilpailun alkukiertue oli noihin aikoihin saatu juuri päätökseen. Nyt loppukesästä kirkkaimman kruunun kutreilleen sai Tiia Aalto. Oma suosikkini Jutta Hongisto ei valitettavasti sijoittunut, mutta viime vuonna upein kaunotar Jenna Toppari voitti kuten silloin uumoilinkin.

Miss Eloweena-kisasta ja kiertueesta on loppuvuodesta tulossa televisiosarja. Henna taisi mainita kanavankin, mutta en sitä enää tähän hätään muista.

Olen ottanut Hennasta sen verran monta kertaa kuvia, ettei kuvaustilanteessa paljon tarvitse miettiä miten homma menee. Aivan täydellinen malli!

Muistikortille kertyi jälleen satoja ruutuja, joista yritin tähän valita parhaimmistoa. Henna on omilla some-kanavillaan jo aiemmin jotain julkaissutkin.