Saariston Rengastie on suosittu matkailutie Turun saaristossa Varsinais-Suomen maakunnassa. Se kulkee Turun, Raision, Maskun, Mynämäen, Vehmaan, Taivassalon, Kustavin, Paraisten ja Kaarinan kuntien alueella.
Rengastiellä on kahdeksan lauttamatkaa ja parikymmentä siltaa. Sen pituudeksi tulee noin 250 kilometriä ja tie hyväksyttiin viralliseksi matkailureitiksi vuonna 2001.
Koko matka on mahdollista kulkea toukokuusta syyskuuhun. Muina aikoina reitillä pääsee vain Iniön Daleniin tai Houtskarin Mossalaan asti.
Vuosittain Saariston rengastiellä kulkee kymmeniä tuhansia matkailijoita. Sitä markkinoidaan pyöräilijöille, joilla tosin on kovin vähän tilaa polkea usein melko kapeilla teillä ja ilman erillisiä pyöräteitä. Ilmeisesti kuitenkin pahemmilta onnettomuuksilta on vältytty, jota voi pitää pienenä ihmeenä.
Keskiviikkona 27. elokuuta hyppäsin Jalo-liikenteen bussiin Turun Länsikeskuksessa. Kävi nimittäin niin onnekkaasti, että pääsin mukaan Turun Posti-Seniorien matkalle. Autossa sattui olemaan muutama paikka vapaana.
Bussi oli pullollaan eläköityneitä postilaisia ja heidän puolisojaan. Mukana oli muutama entinen työkaverini ja muita työkuvioista tuttuja. Matkanjohtajana toimi legendaarinen postimies Pertti Siika.
Oppaana SaariToursin järjestämällä kierroksella oli paraislainen Magnus Sundman. Miehellä tuntui olevan melkoinen tietotaito ja hänen tarinointiaan kuunteli mielenkiinnolla. Sundman on ollut oppaana jo vuodesta 1989, mutta 36 vuodessa ei tämän perusteella ole havaittavissa leipääntymistä työhön.
Saariston Rengastie kierrettiin reittiä Turku-Raisio-Masku-Mynämäki-Vehmaa-Taivassalo-Kustavi-Parainen-Kaarina-Turku.
Vuonna 2009 tapahtuneiden kuntaliitosten takia reitti kuulostaa vaillinaiselta, koska välistä puuttuvat Kustavin jälkeen tulevat nykyisin Paraisten kaupunkiin kuuluvat entiset kunnat Iniö, Houtskari, Korppoo ja Nauvo, joita ei mainita enää erikseen.
Aamukahdeksalta tapahtuneen lähdön jälkeen ensimmäinen etappi oli tunnin kuluttua 70 kilometrin päässä sijaitseva Kustavin Savipaja. Vuonna 1975 perustettu yritys tunnetaan nykyään myös Kustavin Käsityökylänä.
Tarjolla oli kahvia ja harvinaisen maukas sämpylä. Kävin tutustumassa lasinpuhaltajien työtilaan. Huomasin myös nurmikolla pienen rupikonnan, joka meinasi jäädä erään vanhan herran tallaamaksi.
Savipajalta lähdettyämme M/S Sterna kuljetti ihmiset Kustavin Heponiemestä Iniönaukon yli Iniöön.
Iniössä bussi ei pysähtynyt, vaan opas tarinoi entisestä saarikunnasta sitä sun tätä. Hän muun muassa mainitsi nähneensä Iniössä pari tunnettua näyttelijää, jotka mökkeilevät siellä. Kumpikaan ei ollut Kati Outinen, johon minä puolestani törmäsin yhtenä kesänä Iniön kyläkaupan rappusilla.
Matka jatkui M/S Antonialla Iniöstä Houtskariin, jonka maaperällä olimme puolenpäivän tienoilla. Mossalan lomakeskuksessa nautittu lounas ei makuhermoja kutkuttanut, mutta siinähän se paremman puutteessa meni. Kokki ei ainakaan ole suolan ystävä.
Siikan Pepen tilatessa ruuan oheen olutta, törmäsi hän kiperään ongelmaan. Henkilö tiskin takana ei nimittäin osannut sanaakaan suomea. Vikströmin Matin avustuksella ohrapirtelöä kuitenkin onnistuttiin saamaan.
Venäläisomistuksessa oleva lomakeskus ei liene näinä aikoina kuuminta hottia, mutta kai sinnekin asiakkaita riittää kun valinnanvaraa ei ole mahdottomasti.
Tutustuin alueeseen pintapuolisesti katsellen uusia lomamökkejä, joita oli pystytetty tuhkatiheään. Vanhemmat mökit sen sijaan näyttivät olevan erillään ja paremmin sijoitettu. Tiedä vaikka joskus tuollakin viettäisi pari kesävuorokautta.
Houtskär on minulle Rengastien tuntemattomin paikka. Olen käynyt siellä vain kahdesti aiemmin, juuri rengastiematkoilla 2000-luvun alussa. 22 vuodessa oli päässyt unohtumaan kuinka kapeita teitä entisessä saaristokunnassa onkaan.
Pian edessä olikin tilanne, jossa matkailuauto tuli jyrkässä mäessä bussia vastaan. Kuskimme Lauri otti homman tyynen rauhallisesti, mutta toisessa ajoneuvossa oltiin selvästi paniikissa. Ilman kolarointia selvittiin.
Lauttamatka Houtskarista Korppooseen oli reissun kolmasti pitempi merimatka. Puolen tunnin aikana ehti katsella maisemia ja ihmetellä hämähäkkejä, joita aluksilla tuntuu riittävän erikoisesta ympäristöstä huolimatta.
Ohjelmistoon kuului vierailu Korppoon kirkossa. Pyhän Mikaelin harmaakivikirkko on rakennettu 1430- tai 1440-luvulla.
Korppoon kirkonkylän pysähdyksellä ehti myös tehdä ostoksia. Kirkon vieressä oleva K-Market oli siitä erikoinen, etten ole tainnut nähdä missään kaupassa yhtä paljon tavaraa. Elintarvikkeita oli ängetty esille niin valtavat määrät, että hävikin on oltava tosiasia kesäsesongista huolimatta.
Matka jatkui Nauvoon, jossa sijaitsee yksi saariston suurimmista vierasvenesatamista. Siellä ei kuitenkaan tepasteltu, vaan opas kertoi autosta käsin paikan historiaa. Minulle se onkin tuttu, mutta ehkä moni muu olisi halunnut nähdä rantaa lähempää.
Reissun viimeinen kahvitauko oli Nauvon kirkon vieressä Majatalo Martassa. En ollut siellä ennen käynyt, majoitushintoja tosin muistan joskus netistä selailleeni.
Ennen kuin Paraisilla asuva oppaamme jäi pois kyydistä, vei hän meidät kalkkikaivoksen näköalapaikalle. En ollut moisesta tietoinenkaan, vaikka Paraisilla tulee melko usein käytyä. Avolouhoksen toisella laidalla on minulle tutumpi paikka, josta on ehkä vielä parempi näköala kaivokseen.
Takaisin Turussa olimme iltakahdeksalta. Matkan kestoksi tuli huimat kaksitoista tuntia, mutta se tuntui menneen yhdessä hujauksessa. Onneksi keli suosi elokuun lopun epävakaisesta säästä huolimatta.
