Maanantaireissu Aspöhön

Viime viikon maanantaina matkustin työkaverini Petterin kanssa Aspön saarelle. Korppoon ulkosaaristossa sijaitseva yhdentoista vakituisen asukkaan Aspö on pieni, vain 0,9 neliökilometrin kokoinen saari Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. 

Saarella on vierasvenelaituri, sauna, kahvila-kauppa, luontopolku, kalamyyntiä ja majoitusta. Aspö tunnetaan myös pelimanniperinteestä. Kesäiltoina voi kuulla haitarin ja viulun soivan iloisesti rannassa. 

Nauvon Pärnäisistä lähtevä M/S Utö-alus liikennöi ainakin kesämaanantaisin siten, että Aspössä ehtii olla viitisen tuntia. Matka saarelle kestää kelistä ja pysähdyksistä riippuen noin kaksi tuntia. 

Viisi tuntia Aspössa on kauniina kesäpäivänä juuri sopiva aika, mutta sateella aivan liian pitkä. Onneksi nyt sattui osumaan erinomainen keli, eikä tarvinnut ihmetellä mistä löytyisi sateensuoja. Niitä kun on tarjolla vain muutama, joista yksi kauniissa punakattoisessa kirkossa. 

Kesäpäivän Aspössa voi viettää ainakin kiertämällä luontopolun. Siihen saa helposti menemään kaksikin tuntia, ellei hullunlailla intoile. Saaren korkeimmalla kohdalla voi pitää evästauon ja tiirailla komeaa saaristoluontoa. Kiirettä ei kannata pitää, sillä rannassa laivaa odotellessa aika voi tulla pitkäksi.

Luontopolku oli vaativampi kuin muistinkaan. Hankalaa kivikkoa, jyrkkiä nousuja ja laskuja on lähes koko reitillä. Koivet voivat matkalla olla koetuksella, eivätkä omanikaan varsinaisesti halunneet lisää liikuntaa kun vihdoin pääsimme ihmisten ilmoille istumaan. 

Polun reitti oli jonkun verran muuttunut sitten viime käyntini. Syy moiseen lienee uudisrakentaminen - huomasin työmaita kahdessa paikassa. Uusi viitoitus oli paikoin vähän sekavaa ja varmasti olisimme kävelleet reitin jotenkin väärinpäin, ellen olisi muistanut suunnilleen minne mennä. 

Vaikka Aspö kuten muutkin ulkosaaret kuhisevat käärmeitä, emme nähneet kuin yhden. Sekin tuli vastaan aivan polun alkupäässä. Tulkitsimme sammaleen sekaan kadonneen matelijan mustaksi kyyksi. Saattoipa tuo olla rantakäärmekin.

Aspö on tunnettu kauniista valkoisesta kalkkikivitiilisestä kirkostaan. Vuosina 1955-1956 rakennetun kappelin suunnitteli Ilmari Wirkkala. Nykyistä edeltänyt, vuonna 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajumyrskyssä vuonna 1949. Tätä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta lähtien. 

Laiva- ja vierasvenelaiturin vieressä oleva Fiskebod on saaren keskus, jonka ympärille ihmiset kokoontuvat. 

Käyntipäivänämme katoksen alla hääräili kaksi rouvaa läppäriensä kanssa. Saaren paras nettiyhteys löytyy ilmeisesti juuri sieltä. Oma kännykkäoperaattorini Telia ei pelannut edes muutaman metrin päässä rakennuksesta, mutta wifi-yhteydellä pääsin jälleen nykymaailmaan kiinni. 

Eri purjeveneillä tulleet naiset eivät olleet tuppisuita, vaan juttelivat niitä näitä. Toinen kertoi asuneensa 35 vuotta Amerikassa, eikä ollut enää aivan perillä nyky-Suomen meiningistä. Hän kehui, että Nauvon satamarannan palvelut olivat kovasti kehittyneet. 

Fiskebod on päivällä pari tuntia kiinni, koska saarella vietetään siestaa. Kiire ei ole mihinkään, joten istuskelua penkeillä on vaikea välttää. 

Olen käynyt Aspössä kerran aikaisemmin. Tarinaa päivästä löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/10/kesaretki-aspon-saarelle.html

Nauvon Pensarissa osa 2 - Luontopolku

Luontopolkujen ystävänä pidin itsestään selvänä, että kierrämme Pensarin saaren luontopolun. Päivä oli erittäin tuulinen päivä, mutta ei onneksi satanut, vaikka silläkin uhkailtiin. Heinäkuun alussa olettaisi olevan parempiakin kelejä, mutta ne taisivat kulua jo alkukesällä.   

Pensarin luontopolku on vain puolentoista kilometrin pituinen. Kivikkoisessa ja mäkisessä maastossa reitti tosin tuntuu tuplaten pidemmältä. Kovin huonokuntoiselle- tai jalkaiselle polkua ei voi missään nimessä suositella. Itsekin sain olla kieli keskellä suuta louhikoissa pujotellessa. Jyrkkiä nousuja ja laskuja riitti näin lyhyelle matkalle monen luontopolun edestä. 

Polku on merkitty keltaiseksi maalatuilla kivillä, joissa on hauskoja tekstejä. Reitin alussa ohitetaan armeijan vanha rakennus, mikä lie varasto ollut. Betonista valetut seinät olivat yhä vakaasti pystyssä. 

Ylös Sandvikinvuorelle kiivetessä voi poiketa siirtolohkareiden muodostamaan luolaan jos olettaa sinne mahtuvansa. Minulla tai muulla seurueellamme ei ollut moiseen toivoakaan. 

Sandvikinvuori on korkeimmalta kohdaltaan peräti 41 metriä merenpinnasta. Ylös kavutessa oli pakko pitää muutama hengähdystauko, jolloin kova tuuli oli vain hyväksi. Hiki nimittäin kuivui välittömästi. 

Kyltti metsässä kertoi, että 80 metrin päässä olisi hiidenkirnuja. Päätin ennen niiden tutkimista heittää kepilliset kemiallista läheisen männyn juureen. Se kuitenkin jäi tekemättä, sillä valtavan kokoinen kyykäärme luikerteli melkein jalkojeni juuresta piiloon kannon alle. 

Jostain syystä en edes pelästynyt, vaikka normaalisti käärme kyllä säikäyttää isommankin miehen. Jäin toviksi kyttäämään jos matelija tulisi ulos kolostaan. Mutta turha toivo, joten ei muuta kuin etsimään hiidenkirnuja. 

Wikipedia tietää kiertoa seuraavaa: "Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Ne ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisvesien pyörittäessä isoa kiviä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja."

Palatessani hiidenkirnuilta takaisin pääpolulle, päätin vilkaista onko erikoisen värinen kyy tullut takaisin paikkaan, jossa sen näin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Ja kas, siinähän se oli. 

Nyt kuvienkin otto onnistui, koska käärme ei luikkinut välittömästi piiloon. En muista ennen nähneeni kyyllä tällaista väritystä muuta kuin luontodokumenteissa. Perinteinen harmaa puuttui tältä yksilöltä. 

Vanha ammusvarasto keskellä mäkistä metsää kummastutti. Paljon hankalampaan paikkaan sitä olisi tuskin enää saatu rakennettua. Kuvien kyy saattaa hyvinkin majailla sen uumenissa.  

Saimme näin lyhyeen reittiin kulumaan peräti kaksi tuntia. Mutta eipä siinä koko ajan rampattu, vaan oman osansa vei upean saaristomaiseman katselu.

Pensarin luontopolku nousee omassa luontopolkukategoriassani kärkisijoille. Näkymät Sandvikinvuorelta ovat sanoinkuvaamattoman hienot. 

Nauvon Pensarissa osa 1 - Yleistä

Viime viikon lauantaina toteutui jo pari vuotta muhinut reissu Nauvon Pensariin. Sain aikoinaan vinkin paikasta tuttavapariskunnalta, joka oli ollut siellä telttailemassa. 

Pensariin lähti lisäkseni kaksi työkaveriani, Sunttu Sundell ja Kaj Ahlroth. Heidän kanssaan olen matkustellut vuosien varrella paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. 

Pensar on saari ja kylä Paraisten kunnan Nauvossa, jossa 312 hehtaarin kokoisella alueella asuu vakituisesti 24 ihmistä. Lisäksi siellä viettää kesää iso liuta mökkiläisiä. 

Ilman venettä Pensariin pääsee Paraisten Granvikin satamasta, josta merimatka Finnferriesin lautalla kestää 45 minuuttia. 

En tiedä lausuinko Pensarin jotenkin epäselvästi, mutta ennen matkaa parikin tuttua ehti sekoittaa nimen Bengtskäriin, joka on tunnettu majakkasaari.

Pensar on asutettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteen tienoilla. Saaren asukasluku oli suurimmillaan 1900-luvun alussa, jolloin siellä asui peräti 120 ihmistä. 

Saarella ei voi olla huomaamatta armeijan rakennelmia. Suomen sisällissodan aikana 1918 Pensar toimi saariston vapaajoukon tukikohtana ja sotien välisenä aikana Suomen laivaston harjoitusalueena. Toisen maailmansodan jälkeen saaren sotilasalueet myytiin Paraisten kalkkivuoriyhtiön virkistyskäyttöön. 

Saaren etelärannalla on Pensar Sydin lomakeskus, jonka yhteydessä on vierasvenesatama ja majoitustilaa. Valintamme osui punaiseen Sjöbodan-mökkiin, joka on rakennettu aivan meren äärelle. Vesivessaan parinkymmenen metrin päähän ei ollut ylivoimaista raahautua. 

Viime viikonloppuna lounaisrannikolla riehunut tuuli yritti kovasti vaikeuttaa toimintaa. Terassilla istuminen ei aurinkoisesta kelistä huolimatta luonnistanut kymmentä minuuttia kauempaa. Toppatakkia ja karvahattua kun ei tullut pakattua mukaan. 

Grillaus moisella kelillä oli sula mahdottomuus, mutta onneksi mökin varustuksiin kuului mikroaaltouuni. Toki kuppilastakin olisi saanut ala carte-annoksia, mutta tyydyimme juomapuoleen. 

Pensar Sydin ystävällinen emäntä valitteli, ettei tällaisella tuulella paljon veneilijöitä ole liikkeellä. Porukkaa lomakeskuksessa olikin vähänlaisesti, mutta paremmalla kelillä tilanne on varmasti toinen.