Kuhinaa lummelammella 18.6.

Turun Ruissalossa kasvitieteellisen puutarhan takamailla on lammikko, jossa kasvaa lumpeita. Lammen asukkaina on sammakoita ja jopa pieniä kaloja. Olen tehnyt blogijuttuja tästä usein aiemminkin, mutta koska aihe on niin herkullinen, tulee jälleen uusi postaus. 

Lammikon vihersammakot ovat hyvä kuvauskohde. Otukset ovat enimmäkseen paikoillaan, jolloin ei muuta kuin zoomia kehiin ja räps. Pallosilmät päästävät melko lähelle, ihan metrin parin päähän. Jotkut yksilöt vaikuttavat aremmilta. 

Sunnuntaina 18. kesäkuuta oli hellepäivä. Lammella oli pitkän putkensa kanssa kuusikymppinen mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hän manaili, että lyhyempi objektiivi jäi autoon, eikä tällaisella kuumudella jaksa kävellä sitä hakemaan. 

En tiedä millaisia kuvia kaveri sai tai julkaiseeko hän niitä muualle kuin pöytälaatikkoonsa, mutta tässä minun kymmenen otostani. 

Vepsässä 17. kesäkuuta

Kolean alkukesän jälkeen helle iski Lounais-Suomeen oikein kunnolla.  Mitäpä sitä kauniina kesäpäivänä parempaakaan tekemistä kuin lähteä risteilemään Vepsän ulkoilusaareen. 

Kyselin useilta kavereiltani kiinnostusta hypätä samaa vesibussiin. Ehkä juhannuksen läheisyys tai lähikuukausina vellonut negatiivinen keskustelu saaren osin pilviin nousseista hinnoista sai heidät jäämään mantereen puolelle. Ketään ei kiinnostanut merimatka superkauniina päivänä.

Koska Vepsässä käyminen yksinkään ei ole allekirjoittaneelle ongelma, kiertelin pari tuntia saarta luontoa kuvaten ja upeista maisemista nauttien. Ilma oli takuulla kuluneen kesän hienoin. Edes juhannusviikolla ei päästy vastaavaan.

Tuppisuunakaan ei koko päivää tarvinnut olla. Heitin Jo-Jo Teatterin lavastemiehen kanssa läppää ja seurasin kun hän ahersi helteessä esitysrekvisiittaa kuntoon. Tiedä vaikka itsekin kävisin heinäkuussa katsomassa Mimmi Lehmä ja Varis-nimisen näytelmän. 

Vaikka en olekaan helteen ystävä, täytyy vaan toivoa, että tällaisia kelejä tulisi vielä. Kesäpäivä ei voi tästä hienompi olla. 

Säpin majakka 150 vuotta

Sunnuntaina 11. kesäkuuta suuntana oli Porissa sijaitseva Kuuminainen ja siellä Salokankaan kalastajatila. Satamasta lähti kuljetus Säpin majakkasaarelle, jossa vietettiin majakan 150-vuotisjuhlallisuuksia.   

Luvian ulkosaaristossa sijaitseva Säpin majakka on palvellut veneilijöitä vuodesta 1873 lähtien. Nykypäivänä majakka on automatisoitu ja sen 130 porrasta vievät uteliaat tornin huipulle asti. Läheisissä rakennuksissa toimivat Porin Lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema ja Säppi 2000 ry:n matkaoppaiden tukikohta. 

150 hehtaarin saarella elää villilampaita eli mufloneita ja perinnemaisemaa ylläpitää kesäisin ylämaankarja. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvaa Säppiä hallinnoi Metsähallitus, joka on hiljattain kunnostanut sekä majakkaa että sataman Kruunumöljää eli kiviarkkilaituria. 

Kun tuulisen merimatkan päätteeksi nousin Kala-Tommin paatista Knuunumöljälle, lensin ensitöikseni nokilleni loukkaamatta onneksi sen pahemmin, mutta jo valmiiksi kipeä isovarpaani sai tietysti tällin. Se puolestaan tarkoitti sitä, että olin yhä vähemmän innokas kävelemään kuin sen mikä oli pakollista. Niinpä 1,5 kilometrin luontopolkukin jäi väliin. 

Majakkajuhlissa oli rento fiilis. Yllätyksenä tuli, että saarella vietettiin peräti kuusi tuntia. Olin ollut siinä uskossa, että homma hoituisi kolmessa tunnissa. Päivä kuitenkin kului yllättävän nopeasti ystävällisten porilaisten seurassa.

Entisen opettajan, lintumies Kari Mäntylän verkkoon tarttui hernekerttu. En ollut kai ennen moisesta tirpasta kuullutkaan. Mäntylän mukaan kyseessä oli vanha yksilö, jonka hän päätteli linnun siivistä. 

Mäntylä on löytänyt saarelta myös todellisen harvinaisuuden. Vuonna 2007 rantaan huuhtoutui delfiinin raato, eikä sellaisia näillä vesillä usein nähdä. 

Yli satapäisen sunnuntaiyleisön keränneen tilaisuuden järjestäjinä toimivat Väylävirasto, Metsähallitus, Säppi 200 ry, Reposaaren Metsästysseura ja Porin Lintutieteellinen yhdistys. 

Nälkää saarella ei tarvinnut nähdä. Siitä pitivät huolen grillimakkara ja lohikeitto, joita sai nauttia ilmaiseksi. Lohisoppa oli makuelämyksenä täysi kymppi! 

Heli Laaksonen on tuttu varmasti suurimmalle osalle suomalaisista. Länsimurteita puhuva runoilija asuu Lappi TL:ssä, joka nykyään kuuluu Raumaan. Minulle hänen leveä puheensa yhdistyy aina Laitilaan. Turun murre sen sijaan poikkeaa Helin puheesta, mutta todennäköisesti siksi sitä yleensä luullaan. 

Heli opiskeli taannoin Piikkiön Tuorlassa luonto-oppaaksi. Säpissä hän veti puolitoistatuntisen, runoilla höystetyn lenkin, joka oli hauskasti nimetty Kuuden metrin luontoretkeksi. Joku jopa erehtyi luulemaan, että kierroksella liikutaan vain tuo kuusi metriä, mutta reviiri oli totta kai huomattavasti laajempi. 

Kierroksen nimeä Laaksonen perusteli sillä, että kuuden metrin matkalla maastossa kuin maastossa on valtavasti elämää jos asiaa ruvetaan oikein tonkimaan. Hän ei sentään demonstroinut kaivamalla maata. 

Ensimmäisestä Säppi-vierailustani vuodelta 2018 voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/08/sapin-majakkasaarella.html

Alppiruusupuistossa 8. kesäkuuta

Raision lukion vieressä Kirkkoväärtinkujalla sijaitsee vuonna 1999 perustettu 4,5 hehtaarin kokoinen Alppiruusupuisto. Viimevuosina puisto on saavuttanut huikeita kävijämääriä - ihmismassat ovat suorastaan vyöryneet alueelle kännykkäkamerat tanassa. 

Olen useana vuotena käynyt itsekin vilkaisemassa metsikössä kukkivia alppiruusuja. Niiden kukinta ajoittuu suunnilleen toukokuun lopulta juhannukseen. Tänä vuonna kasvien paras ihailuaika olisi tällä viikolla, mutta minä poikkesin puistossa viime viikon torstaina kun sattui olemaan muutakin asiaa Raisioon. 

Metsässä risteilee polkuja, joita pitkin ihmisten toivotaan etenevän, eikä seikkailevan ruusupuskien lomassa kasveja tallaamassa. Puistossa on alppiruusuja peräti 1900 kappaletta ja lajikkeita 269, joista kotimaisia lajikkeita 31.

Mäntyvaltaisessa metsässä kasvaa myös istutettuja magnolioita, joiden kukinta alkaa ennen alppiruusuja. Kirkkoväärtinkujan kallioseinämällä on puolestaan erilaisia köynnöksiä. Luontaisesti metsässä kasvaa muun muassa suopursua, kurjenjalkaa ja maariankämmekkää. Kaikkien kasvien poimiminen on kielletty.