Miss Bum Bum Jäkärlän Rivieralla

Turkulainen Tanja Sundell on ollut muutaman kerran valokuvamallini kuluneen vuoden aikana. Viihdelehti Seiskankin sivuilta tuttu seksipommi on hyvä poseeraja ja kameran edessä kuin kotonaan. Ei huolta etteikö kuvat onnistuisi.

Nämä fotot otettiin melko tarkkaan jo vuosi sitten, mutta jostain syystä julkaisu on jäänyt tähän päivään. Tanjan on omilla some-kanavilla kuvia tosin nähtiin jo tuoreeltaan.

Kävimme tuolloin Jäkärlän hiekkamontulla Turussa. Suosittua uimapaikkaa kutsutaan myös Jäkärlän Rivieraksi. Alue osoittautui hyväksi kuvausmiljööksi.

Tanja on hallitseva peppumissi eli Miss Bum Bum Finland. Näitäkin kuvia katsellessa en lainkaan ihmettele miksi tuomaristo päätyi moiseen valintaan.

Kuvaustilanteessa saimme olla aika rauhassa uteliailta katseilta, vaikka olisi luullut etenkin miespuolisten auringonpalvojien kiinnostuvan Tanjan poseerauksista helteisenä päivänä.

Kansanpuistossa 25. heinäkuuta

Kesän kovin helleaalto iski viikolla 30 Lounais-Suomeen. Töissä oli vähän tukalaa tehdä iltavuoroa, mutta siitäkin sentään selvittiin.

Torstaina kävin keräämässä alkuhiet Turun Ruissalon Kansanpuistossa. Alue on saanut uutta puhtia Föli-vesibussin myötä. Linjan kaksi alusta liikennöivät nyt toista kesää kaupungin keskustasta Ruissaloon. Kolmen euron hintainen kuljetus on saavuttanut suuren suosion.

Muutama viikko sitten järjestetyn Ruisrockin jälkiä korjattiin yhä Kansanpuiston takana olevalla pellolla, jossa on nykyään tapahtuman päälava. Aitapinoja ja muuta roinaa näytti olevan vielä runsaasti poisviemättä.

Kansanpuiston kulmalta lähteva Pikku-Pukinpromenadi on kappale kauneinta Turkua. Puolivälissä reittiä alkoi olla sen verran paahtunut olo, että auto ja ilmastointi kutsuivat luokseen.

Tutustumassa Paimion parantolaan

Kesäkuun puolivälissä tuli käytyä legendaarisessa Paimion sairaalassa, jota myös Paimion parantolaksi kutsutaan. Kyseessä on vuonna 1933 valmistunut arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema funkkisrakennus, joka rakennettiin tuberkuloosipotilaiden hoitoa varten.

Parantolassa sattui olemaan avointen ovien päivä. Työkaverini oli bongannut ilmoituksen Turun Sanomista ja kyseli innokkuuttani lähteä mukaan. Asiaa ei tarvinnut kauan miettiä.

Viime syksynä tutustumiskierros sairaalaan oli jo hilkulla. Asia kaatui 15 euron käteiseen pääsymaksuun, jollaista ei sattunut olemaan mukana ja josta Turun Sanomien ilmoituksessa ei hiiskuttu sanallakaan. Eikä tälläkään kertaa, mutta ottaessani asian puheeksi, penkoi työkaveri netistä tiedon.

Rakennusta pidetään Alvar Aallon funktionaalisen kauden päätyönä. Mies ei ollut laajalti tunnettu ennen parantolan valmistumista, mutta sittemmin hänen luomuksiaan on ihailtu Australiassa asti. Aalto suunnitteli myös sairaalan sisustuksen, muun muassa osan huonekaluista kuten Paimio-nojatuolin. 

Sairaala toimi pelkästään tuberkuloosiparantolana 1960-luvulle saakka. Sittemmin se oli osana Turun yliopistollista keskussairaalaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin keuhko- ja sisätautisairaalana. Osittain aution rakennuksen vuokralaisena on tällä hetkellä Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, jonka avulla ylläpitokustannukset pystytään joten kuten pitämään kurissa.

Paimion parantola on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Olisikin sääli, jos ainutlaatuisen rakennus pääsisi rappiolle.

Melkein heti kesäkuisen vierailumme jälkeen uutisoitiin, että Suomen uusi hallitus on myöntänyt muistaakseni 3,5 miljoonaa euroa sairaalan ehostukseen ja kunnossa pitämiseen. Hallituksen koostumusta miettiessä on vähän merkillistä, ettei niitäkin rahoja lähetetty Kreikkaan tai kestitty maahamme tulleita vetreitä turvapaikkaturisteja.

Mäntykankaalle Paimion keskustaajaman ulkopuolelle rakennetun sairaalan asuin- ja ulkorakennuksineen katsottiin olevan viime vuosisadan alun terveystiedon mukaan oivallinen paikka tuberkuloosipotilaille.

Monet viettivät kuukausia hoidossa. Vanhoissa kuvissa näimme paksuihin palttoihin verhottuja ihmisiä makaamassa terassisängyillä. Kaksi tuntia päivässä, oli keli mikä tahansa.

Ihmisiä tuntui laajalti kiinnostavan avointen ovien päivä. Tullessamme sakki jaettiin kahtia ja ryhmässämme oli viitisenkymmentä innokasta. Suurin osa tepasteli kiltisti oppaan perässä ja ihasteli paikkoja. Joukossa oli tietenkin suulas ikämies, jonka kysymystulva kattoi koko muun joukon mietteet.

Oppaan, onka nimen ehdin jo unohtamaan, kertomuksia oli ilo kuunnella. Monista kollegoistaan poiketen hänen äänenkäyttönsä oli esimerkillinen. Varmasti kuulovaurioinenkin sai selvää.

Noin puolentoista tunnin kierros ympäri parantolaa oli kuin aikamatka menneille vuosikymmenille. Todellakin kannatti käydä, eikä 15 euron pääsymaksu mikään paha tällaisesta lystistä ollut.

Mona Hahdenniemen helteessä

Viime viikolla kalenterissani oli kaksi eri mallikuvausfotosessiota Turun seudulla. Joskus on kuukausi tai parikin, ettei sillä saralla tapahdu yhtään mitään ja sitten yhtäkkiä kamera laulaakin peräkkäisinä päivänä.

Harrastajamalli Monan kanssa kävimme loppuviikosta Raision Hahdenniemessä. Alue on tunnettu venesatamastaan, joka ehkä hieman yllättäen on Suomen suurimpia. Vastapäätä sitä on Turun Pernon telakka, jossa rakennetaan jättimäisiä risteilyaluksia Karibianmerelle ja varmaan vähän muuallekin.

Päivä oli helteinen ja Hahdenniemen rannalla jonkun verran ihmisiä. Ihme kyllä kukaan ei vahdannut sen kummemmin tekemisiämme. Sellaistakin meinaan välillä tapahtuu. Eräs nainen höpötti kännykkäänsä jopa niin tarmokkaasti, että tuskin huomasi meitä melkein vieressään.

Kuvista tuli mielestäni hyviä ja väritkin ovat vallan kohdillaan. Hahdenniemessä mietin mahtavatko fotot palaa puhki kun on niin kirkasta, mutta ei ainakaan pahemmin ylivalotusta tullut. Monalle kiitos jälleen.

Edellistä kuvasettiä Monan kanssa voi katsella linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/06/mona-mallina-viheriaisissa.html