Playa del Raisio

Juhannuksen tienoilla Raision Hahdenniemen venesataman kylkeen avattu uimaranta Playa del Raisio on lehtitietojen perusteella saanut huiman suosion. Alueen parkkipaikat ovat täyttyneet viimeistä ruutua myöten kun kävijöitä on ollut pilvin pimein.

Hahdenniemessä on ennenkin ollut vaatimattoman puoleinen uimaranta, mutta nyt kaikki on pantu uuteen uskoon. Hiekkaa on tuotu rakkakaupalla ja puita sekä muuta kasvillisuutta raivattu oikein urakalla. 

Arki-iltana heinäkuun puolivälin tienoilla väkeä ei silti juurikaan ollut. Yksi perhekunta makoili hiekalla ja muutama ikämies oli tarttunut olutpulloon uuden ravintolan terassilla. Kaiken rummuttamisen jälkeen ihmisvähyys oli suorastaan kummallista. 

Turun telakkaa vastapäätä oleva ranta on niin erikoisessa paikassa, että pelkästään rakenteilla olevat laivat varmasti vetävät porukkaa paikalle. Ehkä nyt vaan sattui välipäivä, vaikka muuten kaunis kesäilta olikin.  

Tammikuinen Timalipolku

Vuoden 2021 ensimmäinen ulkoilu tapahtui lauantaina 2. tammikuuta. Jo tovin mielessä ollut Timalipolku Raisiossa kutsui.

Mukana matkassa oli Vepsän ulkoilusaaresta tutuksi tullut Ari, jolle tämä maasto naapurikaupungissa oli uusi kokemus.  

Raision venesatamasta Hahdenniemestä alkavalla Timalipolulla kävellessä ja Nesteen öljyjalostamon lähellä Kukonpäässä piipahtaessa keli vaihtui melkein silmissä lauhempaan, eikä palatessa ollut pakkasesta tietoakaan. 

Matkalla katselimme Hahdenniemen vastapäätä Turun Pernossa olevaa Mayerin telakkaa. Iso paatti oli taas työn alla.

Vielä aamupäivällä oli keli oli vähän miinuksen puolella ja puissa mukavasti huurretta. Sumuakin piisasi niin, etteivät "maailman kahvat", telakan massiiviset siniset nosturit, näkyneet kunnolla. 

Eräs työkaveri pitää venettään talvisäilössä Hahdenniemessä. Hän on kyllä kuvaillut komistuksensa ulkonäköä, mutta en sitä kymmenien muiden joukosta bongannut. Sen sijaan huomasin, että erääseen alueella olevaan rakennukseen oli ilmestynyt moottoripyöräkerhon logo. Ehkä niemessä raikaa nyt joku muukin ääni kuin perämoottorin putputus. 

Timalipolku on neljä kilometriä pitkä. En tarkkaan tiedä millainen versio meille siitä tuli, emme tallustelleet koko matkaa virallista reittiä pitkin. Kaikkiaan Arin mittariin kertyi 5,1 kilometriä. 

Polku oli osittain todella vetinen. Pahimpia savikohtia oli välillä vaikea ohitella. Maastopyörillä oli onnistuttu levittämään läjiä kahta kauheammin. 

Halusin käydä Kukonpäässä, vaikka viime keväänä Herra Anonyymi kirjoittikin silloisen blogijuttuni  http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/timalipolulta-kukonpaahan.html kommenttiosioon, ettei alueella ole suotavaa liikkua. 

En silti epäröinyt mennä Kukonpäähän, vaikka mielessä vilkkuikin kauhukuvat mahdollisesta pidätyksestä ja päiväkausien lusimisesta Raision poliisivankilassa. Vedellä ja näkkileivällä pitäisi elää kun pizzataksi ei tuntisi nykyistä osoitettani. Selli olisi kylmä ja karu, eikä siellä olisi televisiota. Alapedillä röhnöttävä tatuioitu murhamies Hakinmäestä saattaisi yöllä vaikka raiskata minut.

Kukonpään rannoilla oli todella kaunista. Vastapäätä näkyi Turun Ruissalon Kallanpää, joka on armeijan varikkoaluetta. 

Palvelin Pansion laivastoasemalla ja täten myös Kallanpään kiertovartiossa syksyllä 1990. Nesteen öljyjalostamo oli pimeässä syysyössä vaikuttava näky kirkkaine valoineen. "Gotham City", sanoi eräs naantalilaismatruusi, jonka ääni ärsyttävän metallinen kuin avaimen nielleenä. Batman-elokuva oli tuolloin uudehko ja öljyjalostamosta tuli lepakkomiehen kaupunki mieleen. 

Vuoden 2021 debyyttiulkoilu meni sen verran putkeen, että tämän jälkeen on tullut käytyä luonnon helmassa jo useita kertoja. Valokuvistakin tuli mielestäni hyviä. En välttämättä päivittele blogia reaalijärjestyksessä, jolloin aikajana voi olla laajahkokin. 

Mona syksyisessä Hahdenniemessä

Raisiolainen harrastamalli Mona oli viime vuonna muutaman kerran kamerani edessä. Nyt kuluvan vuoden puolella homma venyi aina syyskuuhun asti, jolloin kävimme eräänä arki-iltapäivänä Raision Hahdenniemen venesatamassa kuvaamassa. 

Mona oli ollut aiemmin päivällä Naantalissa uima-allaskuvauksissa. Siellä oli ollut sen verran vilpoisaa, että Hahdenniemessä oli paljon bikineissä hilluttu. Asuvalinnat olivatkin vähän arkisempia. 

Taustalla näkyvä Meyerin telakka-alue loi vähän erilaista tunnelmaa kuin vaikka syksyinen metsä, joka ei vielä tuohon aikaa ollut ruskaa nähnytkään. Nyt tätä kirjoittaessani tilanne olisikin eri ja ehdin jo ehdottaakin uutta fotosessiota värikkääseen luonnon helmaan. 

Viime vuonna kuvattua kesäisempää tunnelmaa Hahdenniemen miljööstä löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/07/mona-hahdenniemen-helteessa.html

Timalipolulta Kukonpäähän

"Timalipolku perehdyttää kulkijansa Nesteentien eteläpuolisen Raisionlahden rantamaisemiin. Reitti kulkee pääasiassa kolmen vanhan raisiolaisen tilan Hahdenniemen, Santalan ja Perttalan mailla, jotka sittemmin ovat siirtyneet Raision kaupungin ja Nesteen ölyjalostamon omistukseen. 

Reitti sisältää sekä ihmisen voimakkaasti muokkaamaa ja rakentamaa ympäristöä että lähes luonnontilaista rehevää merenrantalehtoa, missä voi tavata lähes kaikki Etelä-Suomen lehdoissa pesivät lintulajit. 

Vajaan neljän kilometrin pituinen Timalipolku kulkee pitkin metsäpolkuja ja pikkuteitä ja on helppokulkuinen. Reitti on merkitty maastoon punaisin merkkitäplin ja opasviitoin. Reitti kannattaa aloittaa Raision venesataman parkkipaikalta". 

Noin kertoo Suomen luonnonsuojeluliitto sivuillaan Raision Timalipolusta.

Venesatamasta minäkin kulkuni aloitin kun viikonloppuna Raisiossa kävin. Tarkoitukseni ei ollut seurata orjallisesti Timalipolkua, mutta kumminkin niin pitkälle, että pääsen siitä poikkeamaan Kukonpään komeassa merenrantamiljöössä.

En muista tarkkaan koska olen viimeksi noilla main tallustellut. Jokunen talvi sitten kaveri liukastui pahasti Kukonpäähän johtavalla koivukujalla ja loukkasi itsensä pahoin. Siitäkin on tietääkseni jo toivuttu, mutta sairastelu kesti pitkään.

Huhtikuun lopulla ulkoilukeli oli vallan mainio, eikä liukastelun vaaraa ollut. Puiden lehdet olivat vasta nupukoilla, mutta kesällä poluilla vallitsee lähes viidakkomainen pöheikkö, jollaista ei heti arvaisi Suomesta löytyvänkään.

Hahdenniemen vastapäätä on Meyerin, kansan suussa Pernon telakka. Valtava matkustaja-alus näytti olevan työn alla.

Kukonpään niemi on komeaa merenrantaseutua, jonne ei saa nykyään ajella ainakaan autolla. Siitä pitää huolen uudehko puomi. En ole aivan varma saako siellä edes muuten viettää aikaa, mutta ainakin jokunen ulkoilija nautti komeista näkymistä tiiraillen vastapäätä olevan Ruissalon suuntaan. (Edit: Kuten kommenttiosiosta selviää, on alueella ollut häiriökäyttäytymistä, eikä sinne ole suotavaa mennä)

Fiilis oli perhosineen, lokkeineen, veneineen ja paikoin jopa lämpötilankin puolesta aivan kesäinen. Tuulettomassa kolkassa ei todellakaan tullut vilu.

Täytyy varmaan käydä useamminkin noissa maisemissa. Ainakin nyt lenkki oli varsin onnistunut.