C-kasetti (compact audio cassette, music cassette) on suuren hollantilaisen elektroniikanvalmistajan Philipsin vuonna 1963[1] julkaisema analoginen äänen tallennukseen tarkoitettu tallennusväline. C-kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden välillä liikkuvasta magneettisesta nauhasta.
C-kasettia oli alun perin tarkoitus käyttää puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen, mutta siitä muodostui merkittävä musiikin tallennusmedia 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. Tähän vaikutti edullinen hinta, kaikkien merkittävien elektroniikkavalmistajien standardin hyväksyminen ja myöhemmin kehitetty taustakohinaa merkittävästi vaimentava Dolby-tekniikka. Suomessa valmiiksi äänitetty C-kasetti oli 1970- ja 1980-luvuilla yleensä LP-levyn sekä vielä 90-luvulla CD-levyn rinnakkainen julkaisumuoto.
C-kasettien myynti oli huipussaan vuonna 1988. Nykyään CD- ja DVD-levyt ovat länsimaissa lähes kokonaan syrjäyttäneet äänikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti on kuitenkin kääntynyt nousuun, koska ihmiset eivät halua vaihtaa vanhoja soittimiaan. Kasetteja myydään tyhjinä edelleenkin. (Wikipedia)
Rakkaat c-kasettini 80- ja osin 90-luvultakin.
Etsin kasettilaatikosta turkulaisen The Smell -yhtyeen demoa, jota bändin laulaja Wellari on kysellyt jo parisen vuotta. Oma kappaleensa taitaa olla hukkunut aikoja sitten. Tuli vaan kerran puheeksi, että minulla se on tallella jossain.
Sain vuonna 1989 The Smellin kolmen biisin demon turkulaiselta levykauppiaalta Henri Reivoselta. Mies pyöritti pitkään Levypörssi -nimistä äänilevyliikettä. "Henkka" kertoi bändin nimeksi Freezerin ja kirjoitti reteesti tussilla kyseisen nimen kasettiin. Perään vielä "Demo 1989".
Olin useamman vuoden siinä uskossa, että yhtyeen nimi oli Freezer. Ihmetyksekseni sainkin sitten kuulla, ettei asian laita ollutkaan näin. En vieläkään tiedä mistä Henkka kuuli bändin olevan Freezer -niminen.
The Smell ei tainnut olla pitkäaikainen yhtye. Bändi treenasi Piikkiössä samassa tilassa, jossa legendaarinen turkulaishevibändi Ironcrosskin piti soittotuokioitaan. Smellin musiikki oli perus- ja progressiivista hevimetallia vähän Queenrychen ja King Diamondin tapaan.
Samalla kaappienpenkomiskerralla löysin vanhat kangasmerkkini. Niitä kannoin eri takeissa 80-luvulla. Suurimmillaan kokonaisuus oli erässä farkkuliivissä vuosina 1985-86. Silloin liivin takamusta koristivat Judas Priestin selkälippu, jonka olla oli suorakaiteen muotoinen Scorpions -merkki. Ylhäällä hartioiden kohdalla rivissä olivat pyöreät Mötley Crüe, Motörhead ja Iron Maiden. Etupuolen asetelma ei enää muistu mieleen.
En muista kenenkään Kustavissa huomautelleen negatiiviseen sävyyn komeasta farkkuliivistäni. Mutta heti yläasteen 9. luokan ensimmäisenä koulupäivänä elokuussa 1985, eräs taivassalolaisen maanviljelijän poika avasi sanaisen arkkunsa vähemmän mairittelevaan tapaan. Toivottavasti hän tälläkin hetkellä hikoilee traktorin pukilla ja saa paljon lokin paskaa niskaansa.
Kustavin Lomakeskuksessa juhannuksena 1986 eräs humaltunut turkulainen yritti väenväkisin ostaa farkkuliiviäni. Kun en myynyt, päätti hän sitten ruveta repimään sitä yltäni. Tilanteesta selvittiin kumminkin vammoitta.
Harmi, ettei liivistä taida olla yhtään kuvaa. Muutama kangasmerkki on aikojen saatossa kadonnutkin johonkin. Tai eivät ainakaan olleet samassa läjässä, jonka kaapista löysin.
C-kasettini ovat minullakin vielä tallella, tosin ei ole tullut soitettua niitä vähään aikaan. Valtaosa on nauhoitettuja kasetteja, jossa kopioitiin kaverin kaverilta eri levyjä ja tallenteita. Nykypäivänähän tätä kutsuttaisiin kaiketi suureellisesti "piratismiksi" tai ties miksi, mutta faktahan on se, että yksikään bändi tai levyfirma ei penniäkään menettänyt jos minä kopioin kaverilta c-kasetille jonkun levyn tai biisin. Päin vastoin tämä edesauttoi tutustumaan erittäin suureen määrään bändejä, joista en muuten olisi koskaan kuullutkaan ja muokkasi pitkälti koko musiikkimakuani. Tämä puolestaan johti siihen, että hyväksi osoittautuneiden bändien myöhempiä levyjä ja tuotteita (t-paitoja, kangasmerkkejä yms) tuli ostettua mahdollisuuksien mukaan ja mahdollisuuksien mukaan käytyä keikoillakin sitten kun ikää alkoi olla tarpeeksi. Lisäksi aikuisiällä käytännössä kaikki tärkeät ja oleelliset nuoruusvuosien c-kasetit on ostettu hyllyyn ihan aitoina cd-levyinä (ja alkuvuosina vinyyleinäkin), joten tästä syystä pidän tärkeänä, että nykypäivänkin nuoret pääsevät kuulemaan eri yhtyeiden tuotantoa ennen ostopäätöstä. Siitä ei mitään tule, jos aina pitäisi pulittaa parikymppiä tiskiin ennen kuin kuulisi lainkaan koko yhtyettä. Nykyisin esim. Spotify ja YouTube mahdollistavat lähes minkä tahansa bändin kuulemisen, ei tarvitse kysellä kaveripiiriltä, sattuisiko jollain jotain harvinaisempaa levyä olemaan.
VastaaPoistaMahdollisimman laaja tutustuminen eri bändeihin on siis hyväksi, mutta tosiaan sen jälkeen on syytä aina kannattaa hyväksi havaittua artistia ja tosiaan ostaa se levy, jotta artisti saa hengentuotteestaan elantonsa.
Mitä kangasmerkkeihin tulee, niin taitaa niitä minullakin olla jossain komeron pohjalla. Farkkutakin selässä oli iso Helloween-merkki (Keeper Of The Seven Keys), sen ympärillä muita eri bändien pienempiä merkkejä kuten Slayeria, Sepulturaa ja muistaakseni myös Judas Priest sekä monia muita. Merkkejä oli hihassakin, jossa oli kangasmerkkinä myös Suomen lippu bändimerkkien lomassa, siinä se oli sulassa sovussa bändilogojen kanssa. Nykyäänhän erilaisten ituhippien propagandan takia tilanne on vääristynyt sellaiseksi, että oman maan lippu hihassa johtaisi suurin piirtein natsirasistifasisti-syytöksiin, koska tuntuu olevan kiellettyä arvostaa millään lailla oman maan historiaa ja lähtökohtia. Suomen lipun pilkahduskin on osoitus junttimaisuudesta, terroristi Che Guavaran kuva t-paidassa on osoitus tiedostavasta älymystöstä.
Jälleen asiaa, kiitos Jussi pitkästä kommentistasi!
VastaaPoistaTekstisi loppuosio varsinkin pitää täysin kutinsa. Puolassa ihmettelin, kun heidän kotkatunnuksensa oli joka paikassa. Mukeissa, lipuissa, postikorteissa, lippalakeissa ym. Suomessa jos käytät leijonapaitaa, niin olet muka heti fasisti, rasisti ja kansallissosialisti, vaikka asia ei siihen liity.
Näitä muisteluja on aina mukava lukea. Keep on keepin´ on...
VastaaPoistaMuuttotouhussa meni mullakin paljon hyvää musaa roskiin (jätesäkillinen C-kasetteja).
VastaaPoistaNiissä oli mm. paljon, kovalla vaivalla, radiostakin nauhotettuja soitantoja.
Tosin nykyään ei ole kasettisoitintakaan, millä noita voisi kuunnella. Liekö soittimen hajoaminen oli tuolloin se tuhoamispäätöksen syy.
Vinyylit kuitenkin on tallella, Eläköön !
La+Te (from Tornio city)
Kiitos kommenteista Jussi K. ja La+Te.
VastaaPoistaTuntuu, että nykyään viimeistään muuttaessa kaikki vanhat vhs:t ja c-kasetit lentävät roskalavalle.
Mahtava tuo The Smell!
VastaaPoistaMulla oli saatanan siisti Accept-selkälippu ja samassa farkkutakissa muitakin hienoja kangasmerkkejä, mutta johonkin sekin hienous on kadonnut. C-kasetit on yhä tallella, pitäis taas kaivella esille. Yhden oman 90-luvun bändinkin demon master-versio ja samalla ainut kopio on kasettien joukossa, ehkä sen vois siirtää viimein turvaan johonkin digitaaliseen muotoon.
Smell tosiaan toimii ja bändi olisi relevantti nykyäänkin.
VastaaPoistaHei tosi cooleja nuo kangasmerkit!
VastaaPoistaItsellä nuoruudessa samanlainen Kiss:in & Hanoi Rocksin kangasmerkki, tosi harmi että olen mennyt jonnekin sitten ne hukkaamaan/hävittämään.. :(
Olen niin koettanut löytää tuota samaa Hanoi-merkkiä kaikkialta,
mutta mistään ei tunnu löytyvän.
Kaikki kasetitkin viime muutossa lentäneet pellolle.
Olisi niitä sitten nykyään vielä hienoa säilyttää jossain, jos olisin aikanaan säästänyt, en osannut arvata että 80's musiikki olisi vielä aikuisenakin suosikkia.
Tahtoisitko myydä tuon Hanoi-merkin minulle,
kun se sinulla näkyy olevan, enkä mistään enää löydä samaa?
Ymmärrän kyllä, jos on tunnearvoa, etkä tahdo luopua :)
Hinnasta voitaisiin sitten sen jälkeen vaikka sopia.
Kiitos kiinnostuksestasi Hanoi -merkkiä kohtaan, mutta taidan jättää sen yhä kaapin rauhaan.
VastaaPoistaAika yleistä tuntuu olevan, että nyt noin neljäkymppiset tai plus miinus muutama vuosi, ovat joskus myyneet vanhat kasariälppärinsä ja muut vermeet. Nyt sitten ostettu uudelleen jos jostain saatu.
Tämähän oli kuin aikamatka kultaiseen nuoruuteen!!!
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus, vaikka "vanhahko" onkin! Mukavaa luettavaa kaikin puolin. Ihan mielenkiinnosta kyselisin, että mahtaako sulla olla edelleen noita merkkejä? Olisin todella kiinnostunut ostamaan noita Priestin merkkejä, jos vain suinkin suostuisit luopumaan? Ymmärrän toki mikäli myyminen ei houkuttele, mutta Priest fanipoikana vain on pakko kysyä!
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kysymyksestä, mutta taidan yhä säilyttää "aarteet" itselläni.
Poista