sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Puolan matkaraportti osa 4 - Sopot

Sopot (saks. Zoppot) on kylpyläkaupunki Puolassa lähellä Gdańskin ja Gdynian kaupunkeja Itämeren rannalla. Siellä on noin 40 000 asukasta, ja se on yksi Puolan suosituimmista matkailukohteista. Kaupungissa järjestetään myös Sopotin laulufestivaalit ja Sopotin ATP-tennisturnaus.

Sopot on kuuluisa kilometrien mittaisista hiekkarannoistaan, joiden ansiosta sitä kutsutaankin Puolan Rivieraksi. Hiekkarantaa hallitsee Grand Hotel, jonka loistosta ovat nauttineet erinäiset hallitsijat, mm. Adolf Hitler aikanaan. Grand Hotelin edustalla on Euroopan pisin puulaituri.

Sopot on myös tunnettu biletyspaikkana. (Wikipedia)




Sopot on suomalaisille tuttu nimi. Neuvostoaikana siellä pidettiin Itäblokin maiden laulukilpailuja, joihin Suomikin auliisti osallistui. Maring Rung ja kumppanit el bimboilivat minkä ehtivät ja vasemmistolaishuuma oli käsinkoskelteltavaa.



Kuuluisa Grand Hotel.


Sopotin retkipäivä oli viikon aikana ainoa, jolloin taivaalta tippui vettä. Juna-asemalla Gdanskissa ilma oli vielä melko hyvä, mutta heti Sopotissa alkoi sataa. Ongelma ratkaistiin siten, että kohdalle osunut kahvilaravintola sai toimia taukotupana sateen ajan. Aikamme siemailtuamme huokean hintaisia oluita ja vodkacolaa, oli aika katsastaa minkälainen paikka se Sopot oikein onkaan.



Kuminaiset Sopotin raitilla.


Sopotin kaduilla oli vilkasta. Samoin kuin Gdyniassa, tuntui että puolalaisilla on joko lomaa tai arkena vapaata muuten vaan. Ulkomaisía kieliä ihmisvilinässä ei kuulunut, joten olen teoriastani melko varma.

Koska Sopot tunnetaan etenkin rantapaikkana, oli suuntanammekin ranta. Sateen loputtua kokonaan, alkoi ihmisvilinä joka puolella. Tutulta kuulin ennen reissulle lähtölä, että rannassa on valtavan pitkä puulaituri. Sitä ei voinut olla näkemättä. Varsinkin kun laituri on puolaksi molo. Siitä puolestaan tulee suomeksi mieleen aivan muuta kuin laituri.






Sopot muistutti pitkine hiekkarantoineen Latvian Jurmalaa ja myös Viron Pärnua. Molemmat pitkälti vastaavantyyppisiä kesäkaupunkeja.





Molon, laiturin, loppupäässä oli ravintola, jossa eteemme lyötiin välittömästi ruokalistat. Hyvää sapuskaa näytti ainakin naapuripöydissä olevan, mutta tyydyimme juomapuoleen eli vodkacoliin.

Sama harrastus jatkui pitkin päivää, mutta tuon jalon juoman tilaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Monessa paikassa tilaus piti ilmaista sanoilla "vodka and Coca Cola", koska tarjoilijat eivät tajunneet mitä olimme tilaamassa. Merkillistä. Sama homma tuli eteen bacardicolan kanssa. Olo oli välillä kuin konstaapeli Reinikaisella kreikkalaisravintolassa, jossa hän omalla tyylillään tavasi tilauksensa!





Eläinseksiä.


Suosittelen Sopotia lämpimästi kaikille Gdanskin kävijöille. Kaupungit ovat melkein vierekkäin, joten ei liene ylivoimaista hurauttaa sinne vaikka taksilla, jos junan käyttö on vierasta.

Jos itse menen joskus uudestaan Gdanskiin, on Sopot myös ohjelmassa. Se taas riippuu pitkälti ensinnäkin siitä, onko lentolinja Turusta Gdanskiin toiminnassa vielä jatkossakin.



Jotenkin tuntuu, että rakennusmestari on ollut kännissä taloa piirtäessään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti