Accept Pakkahuoneella 27.9.2014

Hevimetallin perusbändeihin kuuluva saksalainen Accept on viime vuosina kunnostatutunut ahkerana Suomen kävijänä. Uutuusalbumi Blind Rage ponnahti täällä jopa listaykköseksi, vaikka siihen ei nykylevymyynnillä enää paljoa tarvita.

Yhtye heitti neljä keikkaa eri puolella maata. Seinäjoki, Tornio, Tampere ja Helsinki. Tornio ja Tampere olivat loppuunmyytyjä.

Aluksi hieman kummastelin Tornion keikkaa, mutta hienoa kun jengiä riittää sinnekin noin paljon. Tosin suurin osa lienee tullut Oulun suunnalta ja pohjoisemmasta Lapista. Toranda -niminen keikkapaikka sijaitsee aivan Suomen ja Ruotsin rajalla, joten luulisi Ruotsin puolellakin konserttia mainostetun.

Koska Turussa ei keikkoja juurikaan järjestetä, piti Acceptia lähteä katsomaan Tampereelle. Pikkubussissa oli mukana parikymmentä alan miestä- ja naista. Autossa oli omien poppivehkeiden ohella kannettavat laitteet, joista sai toivoa musiikkia. Sitä tulikin muun muassa bändien kuten UFOn, Q5:n ja TNT:n muodossa.

Vaikka lähtö Turusta tapahtui melko ajoissa, kävi kuten arvelinkin eli illan ensimmäistä orkesteria ei ehtinyt näkemään lainkaan. Kyseessä oli australialainen Damnations Day. En ollut koskaan bändistä kuullutkaan, eikä varmaan moni muukaan. Ehkä yhtye kumminkin sai pari uutta fania Suomesta.

Saavuimme paikalle juuri Battle Beastin aloittaessa. Kovassa nosteessa oleva suomalaisorkesteri vaihtoi taannoin laulajaansa. Edellisessäkään ei mielestäni ollut mitään vikaa, mutta nyt bändillä sellainen mimmi keulilla, että oksat pois. Noora Louhimo nimittäin on hyvä laulaja ja lavaesiintyjä.

Battle Beast sopikin vallan mainiosti illan esiintyjäksi. Yhtyeen musiikki on kuin Acceptin, Judas Priestin, W.A.S.P.:in  ja muiden 80-luvun sankarien sekoitusta.

Battle Beastin Pakkahuoneella:
- Let It Roar
- Out On The Streets
- Iron Hand
- Kingdom
- Black Ninja
- Enter The Metal World
- Out Of Control

Pakkahuoneelle oli tulossa todella monta kaveria, joten osasin varautua jäämään usein suustani kiinni. Valitettavasti kaikkia tuttuja en kumminkaan nähnyt. Vietin aikaani valtavan kokoisella anniskelualueella, jossa ei ollut pahemmin tungosta. Eipä tullut mieleenkään mennä tönittäväksi lähemmäs lavaa.

Acceptin settilistassa oli noin puolet uusia kappaleita, jotka ovat nykyvokalisti Mark Tornillon ajalta. Kolmella viimeisellä levyllä laulava new yorkilainen sähkömies on ukko paikallaan. Tuskinpa monelle tuli illan aikana Acceptin entistä kiljukaulaa Udo Dirkscheineriä ikävä.

Harva ikämiesbändi on näin vetreässä vedossa ja jaksaa vedellä usein muuten niin totista heviä hymyssä suin. Acceptin äijät, etenkin kitaristi Wolf Hoffman ja basisti Peter Baltes jaksavat. Bändin kulta-aikoina 80-luvulla mukana olleet miehet eivät todellakaan osoita hyytymisen merkkejä.

80-luvulla parilla Accept -levyllä mukana ollut totisempi kitaristi Herman Frank (Accept, Sinner, Victory) pysytteli vähän omissa oloissaan. Bändin juniori, rumpali Stefan Schwartzmann (Accept, U.D.O., Running Wild, Krokus, Helloween) omaa hänkin showmiehen elkeitä.

Luonnollisesti Acceptin vanhat tykkibiisit kiinnostivat enemmän kuin uudet sinänsä hyvin luonnikkaat kappaleet. Keikalla kuultiin hieman yllättäviäkin vetoja kuten Ahead Of The Pack albumilta Restless And Wild (1982) ja Starlight vuoden 1981 Breakerilta. Läpimurtolevy Balls To The Wallin (-83) kappaleet Losers And Winners ja London Leatherboys esitettiin peräkanaa keikan alkupuoliskolla ("Kappale kertoo homoraiskauksesta puistossa", mainittiin jälkimmäisestä biisistä aikoinaan eräässä lehtijutussa).

Acceptin tunnetuimmat kappaleet Princess Of The Dawn, Fast As A Shark, Metal Heart ja Balls To The Wall saivat odotetusti suurimmat huutomyrskyt aikaiseksi.

Hieno keikka, kannatti lähteä!

Accept Pakkahuoneella:

- Stampede
- Stalingrad
- Hellfire
- 200 Years
- Losers And Winners
- London Leatherboys
- Starlight
- Dying Breed
- Final Journey
- Shadow Soldiers
- From The Ashes We Rise
- Restless And Wild
- Ahaed Of The Pack
- No Shelter
- Princess Of The Dawn
- Dark Side Of My Heart
- Pandemic
- Fast As A Shark

- Metal Heart
- Teutonic Terror
- Balls To The Wall

Kiitos vielä Jykke-kuskillemme ja matkanjärjestäjille. Kyllä uudella autolla kelpasi matkustaa, vaikka jalkatilat olivatkin olemattomat.

Kuulemma joku myöhemmin valitteli, että paluumatkalla oli kusi- ja tupakkitaukoja vähän liiankin kanssa. Saattoipa ollakin, mutta tuskinpa raittiusseuralaistenkaan autossa olisi ollut mukavaa kärvistellä.

Satamaristeily Turussa

Turun päivää on Turkuseuran aloitteesta vietetty vuodesta 1961. Ainakaan minua se ei ole hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, mitä nyt useana vuonna ilotulitus on paukkunut ja kaikunut pitkin Martinmäen kerrostaloja.

Nykyään Turun päivän ohjelma on kuitenkin hyvin monipuolinen. Kiinnostukseni heräsi, kun huomasin turkulaismuseoihin pääsevän ilmaiseksi. Näin ei lopulta ollutkaan kaikkien museoiden kohdalla. Moinen vaan oli päässyt unohtumaan mainonnasta, tai sitten se oli hyvin, hyvin pienellä painettu.

Meriaiheiseen Forum Marinumiin euroitta pääsy edellytti Turun satamaristeilylle osallistumista. Olisin lähtenyt reissulle muutenkin, koska se on kahtena edellisenä vuotena jäänyt väliin. Tällä kertaa olin jonottamassa Pikku-Föri -alukseen noin puoli tuntia etuajassa. Se kannatti, sillä paattiin mahtui 38 matkustajaa ja jono sen kun kasvoi kasvamistaan.

Satamaristeily kesti noin 40 minuuttia. Oppaana oli sujuvasanainen satamamestari Antti Palonheimo, joka kertoi muun muassa sataman matkustaja- ja tavaramääristä.

Uteliaat matkustajat kyselivät mieheltä Telakkarannan uusista kerrostaloista. Niitä on tällä hetkellä valmiina Wärtsilän konepajan lähellä useitakin, mutta Aurajoen alajuoksun suulla vasta yksi rakennusvaiheessa.

Vaikea sanoa kuinka moni oli oikeasti kiinnostunut Turun sataman näkemisestä, sen historiasta ja nykypäivästä, vai olivatko he pelkästään ilmaisen lipun perään. Forum Marinumin lisäksi samalla biljetillä pääsi myös Suomen Joutseneen.

Satamanostureissa oli Turun päivää varten miehet puikoissa. Kauhat ja varret heiluivat kuin viimeistä päivää. Demonstraatioiden aikana pelkäsin valotolppien puolesta, koska etenkin uusi, punainen nosturi tuntui olevan kuin demonin riivaama.

Vaikka risteilin viime kesän aikana seitsemän kertaa mennen tullen Turun sataman ohi niin Vepsän saareen kuin Ruissaloonkin, oli tämänkertainen reissu tyystin erilainen. Eipä välttämättä tule ajatelleeksi niitä valtavia matkustajamääriä joita ruotsinlaivat kuljettavat. Eikä sitä, millaisia määriä nosturit purkavat ja lastaavat.

Forum Marinumissa en ollut aikaisemmin kuin aulassa kurkkaamassa. Nyt tuli käytyä molemmat rakennukset läpi. Täytyy joskus paneutua niihin paremmalla ajalla. Nähtävää on valtavasti. Eipä uskoisi päältäpäin miten paljon erilaista meriaiheista materiaalia rakennukset kätkevätkään sisuksiinsa. 

Forum Marinum. Nykäise narusta, nauti kesästä!

Länsi-Uudenmaan kierros osa 3 - Tytyrin kaivosmuseo

Tytyrin kaivos on Nordkalk Oy Ab:n omistama kalsiittikaivos, joka sijaitsee Lohjan Pappilan kaupunginosassa, lähellä Lohjan keskustaa. Kaivoksen vieressä toimii vuosina 1948-1951 rakennettu kalkkitehdas.

Louhintamäärältään Tytyri on Suomen kolmanneksi suurin kalkkikaivos. Sieltä on kaivettu noin 40 miljoonaa tonnia kalsiittilouhetta. Toiminta alkoi vuonna 1897 avolouhoksilla. Maan alle siirryttiin osittain vuonna 1947, jolloin valmistui kivenmurskaamo 80 metriä maan pinnan alapuolelle. Avolouhiminen loppui vuonna 1956, jonka jälkeen siirryttiin kokonaan maan alle.

Kaivoksen yhteydessä sijaitsee Tytyrin kaivosmuseo. Se on 110-tasolla, käytännössä 80 metrin syvyydessä Lohjan alla. Sinne kuljettiin ennen joko 1950-luvulta peräisin olevalla vinokuiluhissillä eli funikulaarilla, Kone-yhtiön hissillä tai autolla.

Ensimmäinen vaihtoehto on kuulemma nykyään EU:n turvasäädösten vastainen. Ylöspäin pystyy kyllä reippailemaan niin halutessaan, mutta hissikyytiä alas ei ollut ainakaan meidän käydessämme paikalla lauantaina 20. syyskuuta.

Kone käyttää kaivoksen ensimmäistä pystysuoraa kuilua testilaboratoriona, jossa testataan maailman moderneimpia pilvenpiirtäjähissejä. Testikuilu on pisin koko maailmassa.

Museon yhteydessä toimii myös yksityisten yrittäjien ylläpitämä tilausravintola. Kaivos onkin ollut suosittu häiden ja polttaribileiden pitopaikka.

Opastuskierros Tytyrin kaivoksen uumeniin lähtö klo 14. Parkkipaikalla oli kymmenittäin itänaapurista tulleita ihmisiä, jotka onneksi olivat omassa porukassaan. Meidän kanssamme samaan ryhmään lyöttäytyi noin parikymmentä henkeä ja sujuvasanainen, punapäinen Kyllikki-niminen opas.

Kaivoksiin tutustumiseni on jostain syystä kulminoitunut tähän vuoteen, sillä tämä oli jo neljäs kerta kun palloilen maan alla. Keväällä koin Puolassa Wieliczkan suolakaivoksen ihmeet ja Jaskinia Wierzchowskan luolan lepakot. Kesällä tehdyllä Itä-Suomen kierroksella Outokummun kaivosmuseo osoittautui vallan mainioksi vierailukohteeksi.

Outokumpu on samaa firmaa kuin Lohjan kaivoskin. Outokummun puitteet vaan olivat niin komeat, että odotukseni Tytyriä kohtaan olivat himpun verran liian korkealla.

Siirto parkkipaikalta kaivokseen tapahtui pakettiautolla. Siihen ahtautui kymmenkunta ihmistä, loput saapuivat hetken kuluttua perässä. Kuoppainen tunnelitie varmasti koettelee autoja todella pahasti, mutta tässä kaarassa oli sentään vielä jonkinlaiset jousitukset tallella.

Tytyrissä oli vain yksi museotunneli ja siitä haaraantuva lyhyt sivureitti, joka johti valtavan luolan suulle. Opas säikytteli pikkulapsia kertomalla vuorenpeikon asustelevan tuossa suunnattomassa kammiossa. Ja totta tosiaan, siellähän se mörkö näkyikin kun oikein tarkasti katsoi! Melkoinen sattuma, että louhitusta kalliosta muodostuu moinen hirviön pärstä.

Valokuvasta ei valitettavasti saa mitenkään samaa tunnelmaa kuin kuilun partaalla seisoskelusta. Valoshown ja kovalla volyymilla soineen klassisen musiikin yhdistelmä oli hieno kokemus.

Vaikka Tytyrin kaivosmuseo olikin vaatimaton Outokummun serkkuunsa verrattuna, vierähti opastuskierroksella melkein kaksi tuntia. Tällä kertaa ymmärsin pistää vaatetta päälle reilusti, sillä kiven sisässä on vähän helvetin kylmä shortsit ja t-paita päällä.

Museotunnelista olisi ollut mahdollisuus kivuta ylös omin voimin, mutta sellainen vaihtoehto ei käynyt mielessäkään. Rämpiminen jyrkkää ylämäkeä pitkin huonossa valaistuksessa varmaan sopii jollekin, mutta minä matkustan mielummin auton takapenkillä.

Länsi-Uudenmaan kierros osa 2 - Mustion linna

Mustion linna on Länsi-Uudellamaalla Mustiolla sijaitseva kartano, jonka rakennukset ovat peräisin vuosilta 1783-1792. Paikka sattui sopivasti matkamme varrelle Raaseporista Lohjalle.

Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder (1751–1801), ja sensuunnittelivat Erik Palmstedt ja Christopher Friedrich Schröder. Sisustus mukailee kustavilaista tyyliä.

Itse kartano on sijainnut alueella jo 1600-luvulta, mutta vanhemmat rakennukset purettiin uuden päärakennuksen valmistuttua. Linnan ympärillä on laaja puisto ja vanha ruukki. Nykyään kartano toimii hotellina ja museona. Sen on kunnostanut nykyinen omistaja.

Koska Mustion linna ei kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme, visiittimme oli varsin pikainen. Se antoi sentään jonkinlaisen kuvan miljööstä. Mieleen tuli ruotsalaistyylinen komea kartano- ja puistoalue, jollaista en ole Suomessa aiemmin nähnyt. Täytyy joskus poiketa uudelleen paremmalla ajalla.