Naantalissa 21. toukokuuta

Viime viikolla sattui olemaan töissä aamuvuoroa, joten iltaisin oli aikaa keskittyä muuhun toimintaan kuten vaikka käydä jossain. Tiistaina suuntana olikin Naantali. En muista tämän vuoden puolella siellä käyneenikään.

Teersalon rantakuppilassa Wanhassa Salakuljettajassa sen sijaan tuli jo pääsiäisen aikoihin väännettyä lautasellinen herkullista murkinaa. Mutta minulle entinen Velkuan kunta ei edusta Naantalia, vaikka se kuntaliitosten kautta on osaksi sitä päässytkin.

Mukana matkassa oli kaimapoika Lehto, jonka Minillä kruisailimme vajaat parikymmentä kilometriä kohti maankuulua kesäkaupunkia. Hän oli hiljattain vaihtanut menopelinsä uudempaan, jota löytyi jopa kattoluukku.

Luukun olisi periaatteessa voinut jättää auki, sillä Naantalissa on oikein vaan kesäisen lämmintä. Ihmisiäkin oli paljon liikkeellä, vaikkei kesäkausi vielä varsinaisesti ollut alkanutkaan.

Erittäin suosittu vaikutti olevan vierasvenesataman uusi ravintola After Sail 714, jossa varmaan käy muitakin kuin veneilijöitä. Hyvin rakennus muuhun maisemaan sopii, vaikka voisin kuvitella sen aiheuttaneen vastustusta kuten vähän kaikki uusi.

Ravintolarannan jälkeen käväisimme Kailon saaressa, joka tunnetaan parhaiten Muumimaailmasta. Se ei ollut vielä auki, eikä myöskään viereinen Emma Teatteri, jossa oli ilmeisesti treenit käynnissä. Sillalle asti kantautunut huuto kuulosti lähinnä sakinhivutukselta, mutta taisi kuulua näytelmään.

Siitepölyä oli meressä huomattavan paljon. Paksuja, luotaantyöntäviä lauttoja lillui rantojen läheisyydessä. Säälittävää nähdä kun kyhmyjoutsenkin joutui kahlaamaan sellaisen läpi.

Nelli ja alkukesäinen Friskala

Nelli on turkulainen harrastajamalli, jonka olen tuntenut muutaman vuoden. Olemme käyneet useamman kerran kuvaamassa Turussa ja lähiseudulla vuodenajasta riippumatta, viimeksi talvella Katariinanlaaksossa.

Tällä kertaa ideana oli maalaismiljöö, voikukat ja ylipäätään alkukesän vehreys. Ilma vaan tuppasi sovittuna kuvauspäivänä olemaan vähän synkkä. Olinkin jo ennen puoltapäivää perumassa koko hommaa, mutta onneksi Nelli pisti hanttiin. Kuin ihmeen kautta iltapäivällä tulikin aurinkoinen keli. Ja juuri sopivasti matkalla Turun Hirvensalon Friskalaan, joka toimi kuvauspaikkana.

Toista lastaan odottava Nelli oli jälleen loistava malli. Kuvista tuli aikalailla sellaisia kuin etukäteen kaavailinkin.

Vanhempia fotosessioitamme löytyy linkeistä:

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/11/nelli-martinkirkolla.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/01/nelli-pitkasalmen-pakkasissa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/09/nelli-rauvolanlahdella.html

Linnakeristeilyllä osa 3 - Jussarö

Suomen Saaristoristelyjen järjestämällä Linnakeristeilyllä 10.-12. toukokuuta saavuttiin lauantai-iltana Jussarön saarelle.

Radion Säätiedotuksia merenkulkijoille-lähetyksestä tuttu Jussarö (myös nimellä Jussaari) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimi aikaisemmin rautamalmikaivos, joka lopettettiin kannattamattomana vuonna 1967. Tältä ajalta jäljellä on asunto-, tehdas- ja kaupparakennuksia.

Jussarössa käynti on kiinnostanut minua jo ainakin puolivuosikymmentä. Nyt se sitten toteutui ja oli samalla päällimmäinen syy miksi tästä M/S Isosaari-aluksella tehdystä linnakeristeilystä innostuinkin.

Eräs tuttu tammisaarelaisnainen oli muutama kesä takaperin Jussarössa kahvilaemäntänä, mutta en tuolloinkaan saarelle päässyt. Jossain vaiheessa katselin mahdollisia venekuljetuksia, mutta aika kiven alla olivat. Joku yrittäjä ilmoitti tarvitsevansa kyytiin vähintään 30 ihmistä ennen kuin paatti heilahtaa laiturista mihinkään. Mistäpä minä niin monta olisin mukaani haalinut.

Jussaröstä on olemassa ainakin kaksi vanhaa mustavalkoista televisiodokumenttia. YLE Teema on niitä näyttänyt lähivuosinakin. Toisessa seurattiin kaivostyöläisten elämää 60-luvulla. Dokumentit nähtyäni kiinnostus saareen kasvoi yhä enemmän.

Jussarössä oli vuoteen 2011 asti rajavartiolaitoksen merivartioasema, joka toimi myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikkana. Veneilijöitä varten saaren pohjoisosassa on nykyään vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistämö.

Majoitusta saaressa on ainakin sukeltajien käyttämän retkeilymajan verran. Mikään neljän tähden hotelli se ei todellakaan ole, mutta luulisi kelpaavan.

Muut rakennukset olivat melkein poikkeuksetta aitausten takana. Armeija on harjoitellut saarella kaupunkisotaa ja luodinreikiä näkyi siellä täällä.

Jussarössä on myös majakka. Koollaan se ei ainakaan minua hurmannut, mutta mikäpä siinä olisi majaillessa kuten M/S Isosaaren yleismies Roni Suhonen aikoo kesällä tehdä.

Tulopäivänämme sää oli kovin sumuinen ja kostea. Illalla oli vapaata ohjelmaa, joten toiset painelivat saareen saunomaan ja jotkut luontopolulle. Minä valitsin jälkimmäisen.

Metsässä joutui tallustellemaan varovaisesti. Pitkospuut ja kalliot olivat märkiä. Karun saaristoluonnon vastapainoksi luontopolulla oli yllättävän rehevää ja keskivaiheiltaan se oli ikivanhaa aarniometsää.

Jossain vaiheessa kadotimme opastemerkit, jolloin olikin sopiva hetki palata lähintä tietä pitkin satamaan. En erityisemmin nauttinut hämärässä metsässä kävelystä. Tiedä sitten paljonko luontopolkua jäi käymättä, ainakin kaksi erimittaista lenkkiä oli tarjolla.

Matkanjohtaja Tomi Ståhlbergin johtama Jussarön opastuskierros alkoi sunnuntaina heti kattavan aamupalan jälkeen. Vähän turhan kiivastahtinen reitti eteni satamasta hylättyjen asuinrakennusten kautta kaivosrakennuksille. Keli parani matkan aikana ja lopuksi aurinko jo porottikin oikein kunnolla.

Kaivostoimintaa harjoitettiin Jussarössä jo 1800-luvun alkupuolella. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaiseksi haluttiin tulla riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Kunnolla kaivospuuhat lähtivät käyntiin 1834, jolloin paikallistettiin malmiesiintymä.

1850-luvun loppupuolella parempilaatuista alkoi olla helpommin saatavilla, eikä Jussarön malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille. Kaivos suljettiinkin melkein sadaksi vuodeksi.

Vuoksenniska Oy avasi kaivoksen uudelleen vuonna 1954. Suomi tarvitsi neuvotteluvaltin ruotsalaisen teräksen hinnasta neuvoteltaessa. Parinsadan työmiehen uurastuksesta huolimatta kannattamaton kaivos suljettiin uudelleen vuonna 1967.

Jussarön ehkä erikoisin nähtävyys on Iron Beach. Se ei nimestään huolimatta ei ole Megadethin tai W.A.S.P.:in uutuusalbumi, vaan malminlouhinnan sivutuotteena muodostunut jättömaa, josta on sittemmin tullut uimaranta.

M/S Isosaari lähti Jussarösta puolenpäivän tienoilla kohti päätepysäkkiä Helsinkiä. Koska ilma oli aurinkoinen ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana, pystyi kannellakin istumaan jäätymättä.

Pääkaupungissa hyppäsimme Rouhiaisen ja muutaman muun turkulaisen risteilylle osallistuneen kanssa täpötäyteen junaan. En olisi kauempaa kestänytkään rautatieasemalla odottelua, oli meinaan sen verran paljon hörhöjä liikkeellä. Vastaavassa mittakaavassa ilmiöön ei törmää ainakaan Turussa.

Linnakeristeilystä muodostui pitkä ja mielenkiintoinen viikonloppu. Kiitokset järjestäjille ja M/S Isosaaren henkilökunnalle sekä uusille tuttavuuksille, joiden kanssa varmasti treffataan ehkä jo tänä kesänä.