Kasvitieellinen puutarha 28. heinäkuuta

Käväisin eilen Turun Ruissalossa. Sattui olemaan aamuvuoro ja illansuussakin vielä kaunis ilma.

Porukkaa oli sekä matkalla Aurajoen rannoilla että perillä Ruissalossa oikein tuelta. Ymmärtäähän sen kun on, tai ainakin pitäisi olla, kuumin lomasensonki meneillään.

Ruissalon Kansanpuistossa ihmettelin autopaljoutta. Lähemmällä tutkiskelulla selvisi, että Kansanpuiston Paviljonkissa oli meneillään Badding-näytelmä. Pääosaa siinä esittää Erik Kraemer, josta kuulin tiettävästi ensimmäisen kerran vasta kaksi viikkoa sitten.

Tuolloin Kraemer esiintyi solistina kahtena ehtoona laivaravintola Majlandissa entisen Stratovarius-tähden Timo Tolkin kanssa. Olin mökkeilemässä Vepsän ulkoilusaaressa, muuten varmasti olisin lähenytkin seuraamaan akustista performanssia. 

Ruissalossa sijaitseva Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on hieno ulkoilukeidas. Sakkia riitti sielläkin.

Ilta-aurinko valaisi hienosti ulkopuutarhan kasveja. Jokunen onnistunut kuvakin tuli.

Päiväretki Gullkronaan

Gullkrona on 45 hehtaarin kokoinen saari Saaristomerellä Nauvossa.

Saari tunnetiin perinteikkäänä vierasvenesatamana, kunnes sen pitäjät tulivat siihen ikään, etteivät hommat enää sujuneet kuten nuorempana. Satama olikin kiinni kymmenkunta vuotta. Se avattiin ehostettuna vuoden 2019 kesällä miljonääri Ilkka Herlinin toimesta.

Heti avajaistensa jälkeen Gullkrona saavutti valtavan suosion. Siellä vieraili yli tuhat venettä viime vuonna.

Minun piti matkata Gullkronaan jo viime kesänä Turusta Aurajoesta lähtevällä MS Norrskär-aluksella, mutta homma toteutui vasta tämän viikon keskiviikkona.

Laiva oli aivan täynnä. Aamulla oli viileää ja pikku sadekuurokin iski juuri kun paattia lastattiin, joten kaikki tunkivat sisätiloihin. Koronarajoista ei ollut tietoakaan ja eräskin vanhempi rouva yski reteästi kuin olisi kotisohvallaan istunut.

MS Norrskär seilaa kesäaikana Gullkronaan kaksi kertaa viikossa. Matkalla poiketaan Seilin saaren laiturissa, josta matka jatkuu tunnin verran Gullkronaan.

Seilin jälkeen kansipoika kutsui syömään lohikeittoa, enkä ainakaan minä lainkaan vastustellut. Oli todella maukasta saaristolaislimpun kera.

Suurin osa matkustajista jäi pois Seilissä. Gullkronaan jatkoi vain viitisentoista ihmistä, joista valtaosa paineli samantien luontopolulle. Rantaravintolaan jäi jokunen.

Luontopolulla oli valittavana kaksi reittiä. Kiersimme ne molemmat. Upeat kalliorannat suorastaan hivelivät silmiä. Peikkoluolakin löytyi matkan varrelta.

Keskiviikkona oli tuulinen päivä, mutta laivan kannella tarkeni joten kuten. Hauska matkaseura palatessa sai unohtamaan keikkuvan paatin ja Turussakin oltiin tuota pikaa, vaikka matka melkein kolme tuntia kestikin.

Annika Rupurannalla

Annika Hakala on turkulainen monitoiminainen, joka tanssii, maalaa tauluja, valokuvaa, pyörittää yhdistystoimintaa ja on muutenkin monessa mukana.

Vietin viime viikon mökkeilemällä Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä. Olen joskus aikaisemminkin pyytänyt Annikaa mukaan Vepsään ja nyt hän hyppäsi vesibussiin ja tuli päiväkäynnille.

Muutaman tunnin kierroksella esittelin Annikalle saaren komeimpia kolkkia. 17 hehtaariin mahtuu monenlaista luontoa mäntymetsästä lehtoon ja hiekkarannasta Torsborgin vuoreen.

Yksi Vepsän erikoisimmista rannoista sijaitsee saaren eteläkärjessä. Olen kutsunut sitä "mangroverannaksi" aaltoeroosion kuluttamien puunjuurien takia. Muutaman kanta-asiakkaan suussa se on viime vuosina tunnettu nimellä Rupuranta.

Viime keväänä huomasin Facebookista mainoksen, joka käsitteli Rymättylässä sijaitsevaa päihdeparantolaa. En tiedä miksi mainos juuri minulle näkyi, liekö omissa postauksissani ollut syy moiseen. Mainoksen kuva oli otettu juuri tällä samalla rannalla. Tunnistin paikan oitis, mutta asiayhteys tuotteen kanssa kummastutti.

Rupurannalla Annika innostui luontokuvaamisensa ohella poseeramaan minunkin kameralleni.

Joutsenten joukkotappelu Kaalviikissa

Kaalviikin kallio Kustavin Pohjois-Vartsalassa on komea näköalapaikka. Siellä kelpaisi istuskella kauemminkin katselemassa merelle.

En muista koska viimeksi paikalla poikkesin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tallustellut metsän poikki ehkä kolmisen kertaa tuijottamaan tuota upeaa näkymää.

Joskus 80-luvulla Kaalviikin kalliolla kävi linja-autolasteittain turisteja ihmettelemässä merimaisemaa. Näin on saattanut tapahtua myöhemminkin, mutta en tiedä missä opastetut Kustavi-kierrokset nykyään menevät. Ainakin joskus turistibussit ajelivat pitkin poikin Vartsalan kyläraitteja.

Tovin Kaalviikin korkeimmalla paikalla seistyäni aloin ihmettelemään helvetinmoista metakkaa, joka kuului merenlahdelta. Ei muuta kuin zoomia kehiin ja kohteeksi joutsenet, jotka olivat parin sadan metrin päässä.

Osapuolina oli peräti kolme kyhmyjoutsenta ja kyse ilmeisesti reviiritaistelusta. En ole aikaisemmin moista nähnyt, mutta lievempiä kahden joutsenen välisiä kahinoita olen bongannut muun muassa Turun Ruissalossa.

Kyhmypariskunta teki kaikkensa, jotta kolmas osapuoli olisi painunut pinnan alle ja hukkunut. Tai siltä se ainakin näytti. Välillä kaikki kolme lintua olivat yhtä valkoista massaa, enkä noin kaukaa erottanut kuka on upoksissa ja kuka ei.

Lopulta joutsenperhettä lähestynyt yksinäinen yksilö pääsi pälkähästä ja uiskenteli tiehensä. Olin jo varautunut siihen, että alakynnessä ollut lintu heittää veivinsä ja hukkuu.

Kaalviikin lähellä on Vartsalan vanha koulu, joka lopetti toimintansa joskus 1960-luvun lopulla. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana siellä on ollut kynttilä- ja käsityöpaja sen mitä olen mainonnasta huomannut. Lähivuosina myynti on laajentunut myös ruoka- ja juomapuoleen.

Talo liittyy varhaislapsuuteeni Kustavissa, koska asuin siellä ensimmäiset puoli elinvuottani vuonna 1970. Siitä en tietenkään mitään muista, mutta jotain hämäriä muistikuvia on 70-luvun puolivälistä kouluun liittyen.

Käväisin pikaisesti pihamaalla katsomassa millainen paikka vanha koulu oikein onkaan, koska edellisestä käyntikerrastani on vuosikymmeniä aikaa.

Yllätyin, että asiakkaita oli varmaan kolmisenkymmentä ja pizzaa kannettiin ulkopöytiin selkä vääränä. Hienoa, että tällainen vähän syrjässä oleva paikka on löydetty ja kauppa käy!

Olisin ehkä itsekin vääntänyt pizzaa poskeen, ellei edellisellä viikolla eräässä Turun ulkoilusaaressa syömäni kiekot olisi saaneet kiintiötäni toistaiseksi täyteen.