torstai 27. helmikuuta 2025

Helmikuun kyhmyjoutsenet

Kuluvan helmikuun aikana olen käynyt muutaman kerran Turun Ruissalon Saaronniemessä, jota voisi kai kutsua vakioulkoilukohteekseni. 

Vaikka en suuri pakkastalvifani olekaan, on lounaisrannikolla vallinnut sateinen ja lauha keli ruvennut sekin tympimään. Sekaan on kuitenkin mahtunut pari erityisen hienoa päivää, jolloin ilma on ollut keväisen komea.

Tässä hiljattain huomasin erään Facebook-kaverini julkaisusta, että Saaronniemessä uiskentelee kyhmyjoutsenia. Kun tuli mahdollisuus käväistä katsomassa vieläkö kenokaulat seudulla vaikuttavat, kaasuttelin autollani kohti Ruissaloa. 




Vaikka kaupungissa oli kuin herran kukkarossa, iski luonto vasten kasvoja heti Saaronniemen parkkipaikalla. Viima oli armoton. Pipo, kaulaliina ja hanskat olivat välttämättömyys. 

Tuttavani hehkuttamat joutsenet löysin muutaman sadan metrin päästä Kolkannokasta. Puolentusinaa aikuista ja yksi poikanen uiskentelivat rannan läheisyydessä etsien ruokaa pohjasta. 

Joutsenet ovat hauskan näköisiä kurkottaessaan veteen pyrstö pystyssä. Meri tuskin tästä enää jäätyy, joten linnuilla ei liene huolta ruokapuolesta.










perjantai 21. helmikuuta 2025

Kesäpäivä Vepsässä vuonna 2011

Taannoin kuvia selatessani tuli vastaan kesällä 2011 taltioituja ruutuja Turun kaupungin ulkoilusaaresta Vepsästä. 

Kesäpäivä ei paljon kauniimpi olisi voinut olla seilatessamme MS Lilyllä Aurajoesta kohti Airistolla sijaitsevaa Vepsän 17 hehtaarin kokoista saarta. 

Ristin reissun Vepsä Open Airiksi. Se oli väännös samoihin aikoihin Tampereella järjestetystä raskaan rokin festivaalista Sauna Open Airista, jossa esiintyi sellaisia yhtyeitä kuin Accept, Queensrüche ja Judas Priest. Saaressa sen sijaan kuuntelimme sitä mitä Malkaniemen Simon matkaradiosta sattui kuulumaan. 




Mukana saaressa oli tusinan verran kavereita. Majoituimme kolmeen mökkiin, joita tuohon aikaan edustuvat vanhemmat harjamökit ja uudemmat punaiset hirsimökit. Nykyään harjamalliset ovat historiaa ja niiden tilalla on huomattavasti isompia loma-asuntoja. 

Kuvissa näkyy myös entinen ravintola- ja vastaanottorakennus. Sen tilalle avattiin juhannusviikolla 2016 uusi ravintola ja tämä vanha purettiin seuraavana vuonna.  




Vaikka retkestä tulee ensi kesänä kuluneeksi neljätoista vuotta, ei suurin osa kuvien ihmisistä näytä vanhentuneen tippaakaan. Olen nähnyt heidät melkein kaikki tässä talven aikana. Ehkä Vepsässä käyminen nuorentaa!

Odottelen kuumeisesti touko-kesäkuun vaihdetta, jolloin saaren palvelut aukeavat jälleen kesäkaudeksi ja vesibussi alkaa kulkea.














tiistai 11. helmikuuta 2025

Pitkästä aikaa Turun linnassa

Eräänä helmikuisena päivänä toteutui jo tovin suunnittelemani vierailu Turun linnaan. Museokorttia vilauttamalla säästin kuudentoista euron sisäänpääsymaksun ja astelin kaverini Simon kanssa linnan syövereihin.

Edellisestä linnareissustani oli vierähtänyt kuusi ja puoli vuotta. Tuolloin kyseessä oli Turun linnan suljetut ovet-niminen erikoiskierros, jollaisia järjestetään kuulemma nykyäänkin. Aiheesta tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2018/10/turun-linnan-suljetut-ovet.html

Olin aivan unohtanut, että varsinainen linnakierros on näin pitkä ja kattava. Opastusviitoitus oli kunnossa, eikä eksymisen vaaraa ollut. Siellä täällä oli vahtimestareitakin seuraamassa, ettei kukaan lähde haahuilemaan väärään suuntaan. 




Ahtaiden portaikkojen vastapainoksi linnasta löytyi avaria saleja, joiden kaikkien olemassaoloa en edes muistanut. 

Linnassa oli samanaikaisesti liikkeellä ainakin yläastelaisten kouluporukka, kehitysvammaisten ryhmä, aasialaisia ja ruotsalaisia turisteja sekä oppaan voimin paikasta toiseen siirtynyt sakki keski-ikäisiä suomalaisia. 



Kierroksen alkupäässä on kappeli, jonka hämärissä ihastelimme puisia veistoksia. Jossain välissä kaverini oli korkannut limutölkin ja siemaili janoonsa pieniä siivuja. 

Juttelimme linnan lämmityksestä ja pohdimme millainen järjestelmä siellä mahtaa olla. Yhtäkkiä takaamme jyrähti äreä miesääni: "Täällä ei hortoilla mikään tölkki kädessä! Tämä on museo!"

Hiirenhiljaa pallillaan istunut vahtimestarikokelas pääsi oikein pätemään. Oletan, että mies on entinen kovapalkkainen insinööri, joka nykyään päivystää pimeässä salissa korotetun päivärahan turvin. Saattaahan sellainen vetää pinnan kireäksi. 



Tiedä sitten millä kriteereillä linnaan otetaan työllistettyjä, kun eräs tuttunikin käännytettiin pois heti ensimmäisenä työpäivänään. Tosin hänen tapansa tuntien, en moista lainkaan ihmettele. 

Noin muuten linnahommissa luulisi olevan leppoisaa, ellei sitten pelkää ikivanhassa rakennuksessa asustelevia kummituksia. Aika monella entisellä, ja varmaan nykyiselläkin työntekijällä, on niistä kokemuksia. 

Sellaisia ei kuitenkaan ollut reilu vuosi sitten pilven päälle siirtyneellä Juha Leinolla, johon tutustuin kymmenkunta vuotta sitten Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä. 

Leino vietti viimeiset työvuotensa Turun linnassa. Tiedustelin kerran onko hän kokenut siellä paranormaaleja ilmiöitä. Ei kuulemma ainuttakaan. 




Turun linnassa saa helposti kulumaan aikaa tunnista kahteen. Heikkojalkaisille kierrosta ei voi suositella portaikkojen takia. Saattavatpa hieman huonomman kunnon omaavat hengästyäkin. Huoneissa ja saleissa on tosin runsaasti istumapaikkoja jäsenten lepuuttamista varten. 

Turun linnan pitkään historiaan voi tutustua Wikipedia-linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_linna








lauantai 8. helmikuuta 2025

Riia Vähäjokipolulla

Nämä kuvat otettiin viime joulukuussa Paimion Vähäjokipolulla. Mallina oli upea Riia. Hän on kotoisin samoilta kulmilta, mutta vaikuttaa nykyään pääkaupunkiseudulla. 

Sää ei kovin jouluinen tai talvinen ollut, mutta eipä se tänä talvena tunnu sitä muutenkaan olevan. Valoa onneksi riitti kohtalaisesti. 

Vähäjokipolku on Paimion keskustan tuntumassa kiemurteleva puolentoista kilometrin reitti, joka myötäilee Paimionjoen sivujokea Vähäjokea. Viitisen vuotta sitten valmistunut polku ei ehkä tähän vuodenaikaan tarjoa parastaan, mutta valikoitui kuvausmiljööksi, koska kuvasimme siellä kesällä jokunen vuosi sitten. 




Tarkempi paikka oli silloinkin Vähäjoen Kohisevankoski. Kosken partaalla on aikoinaan ollut mylly, jonka rauniot on pinottu kalliolle siistiksi kasaksi. 

Kesällä huomasin kivien seassa vilahtelevan sisiliskoja. Riialle en tuosta maininnut, koska ajattelin kuvausten loppuvan siihen paikkaan jos hänellä sattuisi olemaan matelijakammo. Nyt kun asia tuli puheeksi, oli huoleni aiheeton.