Veera juhannusneitona

Kävin juhannuksen alla Turun Ruissalon Saaronniemessä kuvaamassa kaarinalaisen mallin Veeran kanssa. 

Tapasin Veeran ensimmäisen kerran viime vuoden kesäkuussa Vepsän saaressa. Siellä järjestettiin Suomen Festivaalimissi 2025-kuvaukset, jonne minua pyydettiin yhdeksi kuvaajaksi. Se sopi oikein mainiosti, koska kesälomakin sattui olemaan juuri tuolloin. 

Loppuvuodesta huomasin, että Veera oli valittu Vuoden 2025 Lumikuningattereksi. Turun Seutusanomien organisoiman Lumikuningattaren johtama paraatikulkue sytytti Yliopistonkadun jouluvalot. En huomannut kysyä mitä muuta ilon ja valon valtiatteren titteliin on kuulunut.  

Ruissalossa oli kuvauspäivänä aivan hillitön tuuli. Lämpötila oli sentään kesälukemissa, mutta tuulta saattoi kutsua jopa haittaavaksi. Veeran hiukset hulmusivat vähän joka suuntaan, mutta se toi kuviin mukavaa vaihtelua.  

Suomen Festivaalimissi 2025-kuvauksista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/07/festivaalimissi-kuvaukset-vepsassa.html

Iltakävelyllä Saaronniemessä

Mitäpä sitä toukokuisena lauantai-iltana olisi parempaakaan tekemistä kuin lähteä kävelylle Turun Ruissaloon. 

Aurajokiranta oli täynnä juhlijoita. Koska viime viikonloppuna tuli juomakiintiö vähäksi aikaa täyteen, ei oluttuoppien ja kännikalojen näkeminen aiheuttanut minkäänlaista vetoa. 

Tietyö Itäisen Rantakadun ja Tiilentekijänkadun kulmassa jaksaa ihmetyttää, etenkin kun se ei tunnu edistyvän mihinkään. 

Työmaa aitoineen hidastaa liikennettä minuuttikaupalla. Oikein kävi sääliksi bussikuskia, joka joutui matelemaan etanavauhtia ahtaalla ajoradalla. 

K-Supermarket Föri, jokilautta Föri ja Wanha Rahtilaiva kärsivät varmasti kaikki tällaisesta kuppaamisesta. Turun Sanomissa olikin jokunen viikko sitten Förimarketin kauppiaan haastattelu, jossa hän ihmetteli sekavaa tilannetta. 

Jos täysin tarpeeton miljardihanke eli Turun raitiotie junaillaan läpi, on koko kaupunki yhtä kaivantoa ja aitaa. Kun muutamaa kymmentä metriä katua korjaillaan kuukausitolkulla, tulee raitsikkatyömaa kestämään vuosia. 

Kuppaajia riitti toki Ruissalossakin. Jos nopeusrajoitus on 50 kilometriä tunnissa, ei se suinkaan tarkoita, että ajellaan muina miehinä 30-40 km/h nopeutta. Kyllä meinaan vitutti körötellä melkein puskurissa kiinni koko Ruissalon Puistotien verran. 

Liikenneurpojen vastapainoksi Saaronniemessä oli todella kaunista. Vaikka paikka paikoin oli aivan tyyntä, uskoi hiekkarannalla tapaamani purjeliitelijä viiman riittävän hänen tarpeisiinsa. Pian kaveri jo kiitikin pitkin Airiston selkää kuin tuulispää.

Saaronniemi oli kansoitettu Lähi-Idästä ja Itä-Euroopasta tulleilla ihmisillä. Purjeliitäjän lisäksi kuulin suomea puhuttavan vain satunnaisesti. 

Maastopalovaroitusta rikottiin törkeästi, mutta tuskinpa maahanmuuttajat sellaisesta olivat edes tietoisia. Eräskin kaljupäinen perheenisä kantoi sylikaupalla puuta nuotioonsa, jonka hän oli väsännyt hiekkarannan reunaan. Viralliset tulipaikat olivat kivenheiton päässä. 

Jonkinlaista valvontaa sekä informaatiota etenkin arabiaksi ja venäjäksi olisi hyvä olla, jotta häiriökäyttäytyminen saataisiin kuriin - ennen kuin koko Saaronniemi palaa poroksi. 

Ruissalon kevättä 19. huhtikuuta

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kevät näytti parhaat puolensa. Ilma oli kuin morsian; ei tuullut pätkääkään ja lämpötila kipusi kaverin auton mittarissa kuuteentoista asteeseen.

Kävin luontokuvausta harrastavan kaverini Simon kanssa happihyppelyllä Turun Ruissalossa. Ensin Marjaniemen luontopolulla saaren alkupäässä ja lopuksi Kolkannokassa toisella puolella Ruissaloa.

Kolkannokan edustalla uiskenteli kyhmyjoutsenia laskujeni mukaan peräti 21 kappaletta. Lempilintuihini kuuluvia meriharakoita tepasteli niitäkin pari kappaletta syötävää etsimässä.

Eipä kai tämän parempaa kevätkeliä hevillä löydy. Yleensä Ruissalossa tuppaa tuulemaan kesät talvet. 

Joku uskalikko oli jopa uimassa kaukana rannasta. Ihmetteleviä silmäpareja riitti. 

Talven komein päivä

Sunnuntaina 22. helmikuuta pakkanen paukkui ja aurinko paistoi, oli hanget komeat nietokset. Siitä hyvästä piti tietysti suunnata kameran kera Turun Ruissaloon. 

Verrattuna viikon takaiseen vastaavaan visiittiin, oli hiljattain satanut lumi sen verran pehmeää, ettei kävely luonnistanut yhtä sujuvasti kuin viimeksi. Lenkki jäällä jäikin perin vaatimattomaksi.  

Kolkannokassa tapasin tuttuja, joita puolestaan vaivasi viima. Itse olen tuuleen on jo melkein tottunut, koska nykyään tuntuu aina tuulevan. Ei ehkä sähköyhtiöiden mielestä kuitenkaan tarpeeksi. 

Ruissalon maisema oli kuin satukirjasta napattu. Tätä hienompaa talvipäivää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. 

Kovin pitkään tällaisia kuvia ei enää ole mahdollista saada, sillä loppuviikoksi on luvattu vesisadetta. Lounais-Suomen lumitalvi saattaa ollakin sitten siinä. 

Saaronniemen parkkipaikalla tuli jälleen vastaan tuttuja. Seuraava osoite olikin Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan Cafe Vanha Tammi, jossa kuulumisten vaihdon ohessa nautimme makoisat rinkelimunkit. 

Sunnuntaikävelyllä Airiston jäällä

Viime sunnuntaina keli ei lupaillut aurinkoa. Puoleenpäivään saakka olikin tasaisen harmaata, mutta taivas kirkastui kuin tilauksesta ollessani matkalla Turun Ruissaloon vanhan kaverini Artsin kanssa. 

Artsi osti hiljattain kameran, jonka käyttämiseen kyseli neuvojani. Mikäpä olisikaan Ruissaloa parempi paikka testailla uutta vehjettä. Kuvattavaa ainakin piisaa. 

Olen tuntenut Artsin pian neljä vuosikymmentä. Tutustuimme aikoinaan Turun keskustassa sijainneella pelihallilla, jonne nuoriso tapasi päivisin kokoontua. Monesti perjantaisin Artsille lankesi erikoistehtävä, jolloin hän paria vuotta vanhempana käväisi ostoksilla Puolalankadun pitkäripaisessa. 

Kuten arvata saattoi, oli kauniina talvipäivänä Ruissalon Saaronniemessä paljon ihmisiä. Suuntasimme muiden vanavedessä jäälle, jonka kantavuutta ei tarvinnut arvuutella. 

Artsi vähän epäröi käyttää kameraansa, jos ihmisiä näkyy tunnistettavasti kuvissa. Julkisella paikalla saa kuvata. Yhdellä sun toisella räpsyivät vähintään kännykkäkamerat.

Upouusi Panasonic Lumix FZ82D-kamera osoittautui vallan mainioksi laitteeksi. Ihme kyllä se ei maksanut Rajalassa sen enempää kuin googletuksella tarkistettuna muuallakaan. Yleensä tuossa kaupassa saa pulittaa itsensä kipeäksi. 

Aurinko porotti korkeista pakkaslukemista huolimatta siihen malliin, että jäällä kävellessä tuli suorastaan kuuma. Hieno päivä!