Jessica Voivalan landella

Heinäkuun alkuopuolella otin kuvia kaarinalaisesta Jessicasta. Kuvauspaikaksi valikoitui Kaarinan Voivalan takamailla oleva niitty, tai oikeammin sitä reunustava kävelypoilku. 

Bongasin polun erään tutun somepäivityksestä. Jessica tunnisti paikan ja oli myös sitä mieltä, että se toimisi hyvin taustana. Länkkärityyli kun harvemmin sopii moderniin ympäristöön. 

Kuvauspäivän ehtoo oli lähes trooppisen kuuma. En tajunnut ottaa hyttysmyrkkyä mukaan, koska itikoita ei ollut aikoihin näkynyt. Voivalassa pellon laidalla hyttyset ja kärpäset olivat kuitenkin hyvinkin kiinnostuneita juuri minusta.  

Jälkeenpäin ajateltuna kuvausreviirimme oli ehkä turhan tiivis, mutta punkkivaaran takia viereiseen lehtometsään ei ollut intoa sujahtaa. Eikä olisi ollut tarpeeksi valoakaan. 

Jessica tuli tutuksi keväällä 2022, jolloin satuimme samaan aikaan Ruissalon Telakan opastuskierrokselle. Pitkät punaiset hiukset ja länkkärityyli kiinnittivät oitis huomioni.

Telakkakierroksen aikoihin olin juuri toipunut ensimmäisestä koronatartunnastani. Ensimmäisia kuvia ottaessamme puolestaan sormeni oli murtunut, mutta kummasti kamera vaan pysyi hyppysissä. https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html

Veera juhannusneitona

Kävin juhannuksen alla Turun Ruissalon Saaronniemessä kuvaamassa kaarinalaisen mallin Veeran kanssa. 

Tapasin Veeran ensimmäisen kerran viime vuoden kesäkuussa Vepsän saaressa. Siellä järjestettiin Suomen Festivaalimissi 2025-kuvaukset, jonne minua pyydettiin yhdeksi kuvaajaksi. Se sopi oikein mainiosti, koska kesälomakin sattui olemaan juuri tuolloin. 

Loppuvuodesta huomasin, että Veera oli valittu Vuoden 2025 Lumikuningattereksi. Turun Seutusanomien organisoiman Lumikuningattaren johtama paraatikulkue sytytti Yliopistonkadun jouluvalot. En huomannut kysyä mitä muuta ilon ja valon valtiatteren titteliin on kuulunut.  

Ruissalossa oli kuvauspäivänä aivan hillitön tuuli. Lämpötila oli sentään kesälukemissa, mutta tuulta saattoi kutsua jopa haittaavaksi. Veeran hiukset hulmusivat vähän joka suuntaan, mutta se toi kuviin mukavaa vaihtelua.  

Suomen Festivaalimissi 2025-kuvauksista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/07/festivaalimissi-kuvaukset-vepsassa.html

Tiina Kansanpuistossa

Nämä kuvat otettiin viime elokuussa Ruissalon Kansanpuistossa Turussa. Samassa paikassa järjestetään kesäisin Suomen tunnetuinta rokkifestivaalia Ruisrockia. Rokkia juhlassa ei tosin enää ole nimeksikään, mutta se on kokonaan eri juttu.  

Viime kesänä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun olin harrastajamalli Tiinan kanssa ensimmäisen kerran Kansanpuistossa napsimassa kuvia. Alla kuvaparit ennen ja nyt. 

Tiina on entinen pitkäaikainen työkaverini. Hän sai firman touhuista tarpeekseen vuonna 2019. Ilmapiiri oli huono ja kun kaiken huipuksi lakkovahtien hämäämiseksi sahattiin parkkipaikan aitaan rikkureille kulkuväylä, otti moni muukin lopputilin. 

Viimeisten vuosien aikana olemme välillä käyneet kuvaamassa jossain sopivassa ulkomiljöössä. Usein juuri Ruissalossa, josta kuvauspaikat eivät hevillä lopu. 

Kamerana oli tällä kertaa Nikon P1000. Sen säädöt ovat muutaman kerran tuottaneet pettymyksen, mutta nyt lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut. Tiina on loistava malli, eikä kehnoja ruutuja voi oikein tullakaan, mikäli tekniikka pelittää. 

Kansanpuistossa oli käyntipäivänämme rauhallista. Valkoposkihanhetkin olivat vaihtaneet maisemaa jälkeläistensä kasvettua lentokuntoon.

Kuvakatsaus vuoteen 2025

Tässä vuoden vuoden vaihtuessa päätin kartoittaa millaisia kuvia tulikaan otettua vuonna 2025. Kamera oli melkein aina matkassa mukana. Ja jos ei ollut, niin tallensin ympäristöä kännykällä.  

Erikoiseksi menneen vuoden tekee ilmasto. Kesäkuussa tuuli niin helkutisti, etten vastaavaa muista. Tietysti vuosilomani osui juuri siihen ajankohtaan. Ainoa kesäinen viikonloppu oli viikkoa ennen juhannusta, jolloin matkailin Tallinnassa. 

Keräsin kaksikymmentä fotoa, jotka jäivät parhaiten mieleen vuodesta 2025. Kymmenkunta julkaistiin Turun Sanomissa Lukijan kuva-palstallakin. Lähetän sinne suunnilleen kerran viikossa jonkun otoksen. Välillä menee läpi. 

Määrällisesti kuvia kertyi valtavasti. Vähintään tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia. Poistelen yleensä samankaltaiset, epätarkat tai muuten vaan huonot. 

Vuoden lähestyessä päättymistään kamera sai kerätä kaapissa pölyä peräti kaksi kuukautta. Lokakuun lopussa alkanut sadekausi kun kesti vuoden loppuun, eikä tuulestakaan ollut pulaa. Yleensä molemmista joutui kärsimään yhtä aikaa. Tätä kirjoittaessani on pakkasta seitsemän astetta ja aura-auto kolistelee takapihalla.