Kolkannokalla 25. marraskuuta

Viime sunnuntaina oli superhieno ilma. Pikku pakkanen ja auringonpaistetta. Houkutus jäädä sohvan pohjalle ja tarttua hiljattain investoimaani uuteen Deep Purple-kirjaan oli tosin valtavan suuri. Työvuoroni alkoi kello 14:30, mutta sitä ennen oli suorastaan pakko käydä happihyppelyllä Turun Ruissalossa.

Onneksi lähdin liikkeelle. Ikkunasta kurkkiessa ei välttämättä saa oikeaa kuvaa säätilan todellisesta laidasta. Jo Ruissaloon ajellessa tuntui kuin olisi siirtynyt toiseen todellisuuteen. Huurteiset puut ja hento lumipeite siellä täällä olivat jotain aivan muuta kuin vielä päivää aiemmin.

Tunnin ulkoilun aikana kertyi paljon fotoja. Ruissalon kärjessä Saaronniemessä ja Kolkannokassa onkin lähes mahdotonta liikkua ilman kameraa. Tai miksei, mutta saattaa harmittaa kun esimerkiksi kyhmyjoutsenet kihnaavat muutaman metrin päässä ja kännykkäkameralla räplääminen on mitä on.

Merivesi oli harvinaisen matalalla. Se on vetäytynyt viikon sisällä. En ainakaan huomannut vastaavaa ilmiötä lauantaina 17. marraskuuta, jolloin edellisen kerran kävin Saaronniemessä. Eräs innokas talviuimari tilitti, että tuntuu kummalliselta kavuta laiturin rappusia kun vesi on napaan asti. Muutoin kuulemma kaulaan.

Tästäkin Ruissalo-visiitistä ja ulkoilusta sai kummasti puhtia lähteä kantamaan kortta kekoon Liedon logistiikkakeskukseen.

Uittamon rannassa 24. marraskuuta

Viime viikonloppu oli siitä harvinainen, että en muista koko 17-vuotisen postiurani aikana tehneeni ylitöitä sekä lauantaina että sunnuntaina. Amerikasta Suomeen rantautuneen villityksen, Black Fridayn, aiheuttama pakettiruuhka tietysti vaati henkilöstöä lajittelukeskukseen sumaa purkamaan ja kun kerran kysyttiin hommiin, niin vastasin myöntävästi.

Ulkoilun ja valokuvausharrastuksen kannalta kelit Turun seudulla olivat erinomaiset menneenä viikonloppuna. Tietysti juuri silloin kun nostelin selkä märkänä paketteja ja olin estynyt lähtemään luonnon helmaan.

Ehdin kumminkin käydä lauantaina töiden jälkeen ja sunnuntaina ennen töitä hetken kameraakin ulkoiluttamassa.

Lauantaina kerkesin nippa nappa ennen auringonlaskua Turun Uittamon rantaan. Jonkinasteisina bravuureinani pitämäni vastavalokuvat kaislikosta olivat jälleen kohteena, kun juuri muuta kuvattavaa ei ollut ja valokin hiipumaan päin.

Lähetin kylttikuvan Facebookin suosittuun  -ryhmään. Siellä sitä on kommentoitu niin paljon, etten ole enää edes jaksanut lukea kaikkia postauksia. Hyvässä hengessä se kuitenkin on ihmisiä kiinnostanut, enkä ole huomannut ketään puritanistia mussuttamassa esimerkiksi vandalismista.

Alkuperäinen kirjoitusasu on tietysti "Asiaton oleskelu laitureilla kieletty". Joku spede on raaputtanut ensimmäisestä sanasta alkukirjaimen pois, jolloin lauseen merkitys muuttuu radikaalisti. 

Kännykkäni soi pistellessäni kameraa takaisin laukkuun. Kaveri Kivikartiontieltä soitteli ja pyyteli ryyppäämään. Oli kuulemma lasti viinaa saapunut oikein kotiinkuljetuksella ja nyt sitä sitten piti ruveta tuhoamaan. Mutta sellainen ei tällä kertaa käynyt päinsä.

Kustavin maisemia 7. lokakuuta

Sunnuntaina 7. lokakuuta kävin kotikonnuillani Kustavissa. Tavaksi on tullut vähintään kerran vuodessa poiketa kunnan keskustassa sijaitsevan venelaiturin juurella ottamassa kuvia. Näkymä on usein todella komea vähän kelistä riippuen.

Flara on kapeahko merenlahti, jonka toisesta päästä pääsee nelisenkymmentä vuotta sitten suurennettua väylää pitkin ulos kohti avomerta. Ensin tosin vastassa on Jörn Donnerin 70-luvun alussa perustama kesäravintola, joka on aikojen saatossa tunnettu muun muassa nimillä Kustavin Lomakeskus, Helena, Silakka ja nykyään Lootholmana. Siellä olen itsekin lukemattomia ravintolailtoja viettänyt 80-luvun lopulta aina tämän vuosituhannen puolelle.

Olen julkaissut Flaran Kivimaan puoleiselta rannalta kuvia pari kertaa aikaisemminkin. Ne saattavat väkisinkin olla hiukan samantapaisia, mutta ainakin valo on erilainen.

Linkitän myös kesäkuussa 2013 tekemäni blogijutun lähes samasta paikasta. Toisena tuossa ylhäällä olevassa kuvassa ei aivan näy Juhannussilta, mutta se on uloimmaisen valkoisen veneen takana ja lähellä punaista venevajaa.

Linkin fotot on sillalta kuvattu sumuisena aamuna 19. kesäkuuta 2013. http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/06/sumuinen-aamu-kustavissa.html

Maria syksyisellä Muhkurinmäellä

Maria on turkulainen nuori nainen, joka on ollut harrastajamallina kameran edessä viime vuodesta alkaen. Kerrassaan loistava ja luonteva malli, eipä voi muuta kuin kehua.

Kun viime vuoden syyskesällä huomasin Marian kuvia sosiaalisen median valokuvausryhmissä. Pistin hänelle viestiä ja tuota pikaa kävimmekin Turun Ruissalossa kuvaamassa. Mielestäni fotot onnistuivat todella hyvin, tuloksena varmasti yksi parhaimmista viime vuoden mallikuvauksistani. http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/09/maria-mallina-saaronniemessa.html

Sittemmin olemme olleet kolmesti kuvaamassa. Tuorein tapaus on lokakuun alkupuolelta. Tuolloin tavoitteenani oli saada kuviin mukaan syysruskaa.

Paikaksi valikoitui kahdesta vaihtoehdostani Turun Muhkurinmäki, joka on rauhoitettu luonnonsuojelualue Naantalin pikatien ja Uudenkaupungin radan välissä.

Kävin siellä ensimmäisen kerran vasta puolisentoista vuotta sitten, vaikka entinen työpaikkani sijaitsee melkein vieressä. Ahersin talossa 14 vuotta, mutta jostain syystä lähiseutu jäi melko vieraaksi.

Toinen kuvauspaikkavaihtoehtoni olisi ollut Ruissalossa. Eräs niemennokka, jonka bongasin viime heinäkuussa. Se saa odottaa vuoroaan todennäköisesti ensi kesään tai ainakin kevääseen, koska talviaikaan paikka tuskin toimii.

Hirvensalossa ja Kaskerrassa 17. marraskuuta

Meteorologit lupailivat kovasti lauantaille 17. marraskuuta aurinkoista keliä. Sellainen toki lopulta saatiinkin, vaikka vielä aamupäivällä oli sen näköistä, että taisi taas mennä ennustukset päin honkia. Suuntana oli Turun Hirvensalon saari.

Tall Ships Races -purjelaivatapahtuman aikana kesällä 2017 kummastelin ystäväni Harri Nato Leinon ottamia valokuvia, joista en ensin saanut lainkaan tolkkua. Kuvakulma nimittäin oli suorastaan hämmästyttävä. Mistä vinkkelistä hän oikein oli zoomaillut Aurajoen isoja purjealuksia? Se oli mysteeri viime lauantaihin saakka, jolloin Leino opasti minut paikalle.

Hirvensalon Retikallio ei ole mikään valtavan korkea, mutta näköalat sieltä ovat erinomaiset varsinkin Turun sataman, Aurajoen ja Ruissalon telakan suuntaan. Maisemametsuria jäin silti kaipaamaan, toki myös niitä isoja purjelaivoja.

Seuraavan kerran kun Tall Ships Races järjestetään Turussa, aikoo allekirjoittanut olla Retikalliolla sormi laukaisimella. Tapahtumaan ei ole kuin vajaa kolme vuotta aikaa, kesällä 2021 suuret purjelaivat saapuvat jälleen Aurajokeen.

Kivenheiton päässä sijaitsi ennen myös Peurakallion tanssilava. Siitä ei ollut enää jäljellä mitään, josta olisi voinut päätellä tontilla joskus olleen tanssipaikan. Hyvinpä oli putsattu joka ikinen rakennusjätteen palanen.

Retikallion lähistöllä on vanhoja ilmatorjuntabunkkereita, joita emme nyt käyneet ihmettelemässä.

Seuraava etappimme oli Kakskerran saari ja siellä sijiatsevan Nunnavuoren laella oleva pronssikautinen hauta. Leinon tietojen mukaan se on laajuudessaan lajinsa suurin näillä main. Kokoa kivikeolla totta vieköön olikin.

Kasaa oli selvästi kaiveltu ainakin sen keskivaiheilta. Liekö kyseessä muinainen tai vähän tuoreempi tutkija, siihen on vaikea minun maallikkona vastata. Sen sijaan joku taulapää oli kantanut hautakiviä nuotiotarpeisiin ja savustellut kyrsäänsä aivan kiviröykkiön lähellä. Mahtoi maistua herkulliselle.

Nunnavuorelta aukeni komeat näkymät niin Turkuun kuin Naantaliinkin. Pernon telakan nosturit, Tuomiokirkon, Martinkirkon ja Mikaelinkirkon tornit erottuivat selvästi.

Korkeiden kerrostalojen täytyy neljännessä kuvassa olla Turun Uittamoa, muutakaan emme pähkäilyltämme keksineet.