Maria Vanhalinnan pakkasissa

Maria on nuori turkulaisnainen, jonka ilmoituksen huomasin eräältä Facebookin valokuvaajat ja mallit -sivulta.

Kävimme Tapaninpäivänä ottamassa kuvia Liedon Vanhalinnassa. Pakkasta oli seitsemän astetta, mutta se ei juurikaan haitannut. Edes sormet eivät jäätyneet tai kameran akku tuntunut kuluvan normaalia enempää. Vanhalinnanvuoren laella tosin kävi armoton viima, mikä vaikeutti kuvaamista aika paljonkin. Alhaalla sen sijaan ei tuullut pätkääkään.

Valon suhteen oli pientä tuuria matkassa. Auringonvalo oli juuri sopivan pehmeä ja sitä oli riittävästi. 

Punainen Hirvensalo

Otsikon vastaisesti turkulaiskaupunginosa, saaressa sijaitseva Hirvensalo, on hyvinkin sinivalkoinen ja ruiskukkainen. Tapaninpäivänä 26. joulukuuta 2014 se kuitenkin näytti olevan kuin tulessa 15.15-15.30 välisenä aikana.

Ajelin Stålarminkatua pitkin kun huomasin taivaanrannan punertavan. Tarkoitus oli käydä Siwassa ostoksilla, mutta tilanne vaati sen, että sininen ostoskori sai jäädä odottamaan ahnasta kouraani. Kurvasin läheiselle Tonttumäelle ja annoin kameran laulaa.

Kaupungin puolella sijaitseva Majakkarannan tornitalo antoi hyvän siluetin kuviin. Harvoin näin komeaa auringonlaskua näkee.

Merkillinen luonnonilmiö Laajoessa

Jouluaattona törmäsin kummalliseen ilmiöön Mietoisten Lauttanpäässä. Kustavintien ali virtaava Laajoki oli kuin toisesta maailmasta.

Tien vieressä on vanha puinen museosilta, jota päätin käydä katsomassa. Ihmettelin mitä merkillistä mönjää joessa lilluu. Oudot kuviot vedessä muistuttivat teurastusjätteiden, lakanoiden ja pumpulin yhdistelmää. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavaa.

Asiaa selviteltiin pitkin päivää. Lopulta Retkipaikka.fi -sivuston Antti Huttunen tiesi, että kyseessä on alijäähtyneeseen veteen satanut lumi. 

- Alijäähtynyt vesi käyttäytyy oudosti, joskus jopa järjenvastaisesti. Sen lämpötila on pakkasen puolella, mutta esimerkiksi liike pitää sen sulana. Tästä seuraa kummallisia ja harvinaisia ilmiöitä. Sopivissa olosuhteissa alijäähtyneeseen veteen satanut lumi ei sula, muttei myöskään jäädy, Huttunen kertoi.

Saariston kauneutta jouluaattona

Vetäessäni ikkunaverhot auki joskus kymmenen kinttaalla jouluaattoaamuna, satoi Turussa lunta reippaasti. Ei paljon tehnyt mieli lähteä autoilemaan sellaisella kelillä. Lumentulo kumminkin lakkasi kuin seinään. Meikäläinen hyppäsi autoon ja suuntana oli Kustavi.

Taivassalossa Kaitaisten siltaa lähestyessäni rupesi aurinko porottamaan siihen malliin, että ajattelin parkkeerata kaaran ja ottaa kuvia. Niin kiire ei ollut kinkkua vetämään, ettenkö olisi paria kuvausstoppia kerennyt tekemään.

Yleensä Kustavintietä ajelee sen kummemmin sivuilleen vilkuilematta, mutta nyt tuttu maisema oli tavanomaistakin komeampi.

Olen tähän saakka luullut alueen olevan Kaitaista. Taivassalolainen Jussi Seppälä kuitenkin tiesi kertoa, ettei näin olekaan. Se on kuulemma Leppälahtea. Paikka sijaitsee kumminkin Kustavintien varrella kivenheiton päässä Kaitaisten sillasta.

Aikuinen nainen matkalla Alabamaan

Pari viikkoa sitten minulta tiedusteltiin kiinnostusta lähteä Aikuinen nainen matkalla Alabamaan -laivaristeilylle Silja Linen Baltic Prinncessille. No, mikä ettei. Lähtö sattui olemaan sopivasti perjantai-ilta ja satama Turussa. 

Tämä jääneekin toistaiseksi viimeiseksi vapaaksi perjantai-illakseni työvuorojeni muuttuessa. Tammikuusta alkaen ei enää paljon risteillä, eikä tehdä juuri muutakaan kuin nostellaan paketteja postikeskuksessa illat pitkät.

Aikuinen nainen matkalla Alabamaan -nimellä mainostettu laivareissu maksoi matkanjohtajallemme 70 euroa hytti, kun järjestelyissä mukana ollut Matkavekka rokotti risteilystä 79 euroa per henkilö! Siihen tosin kuului kai sentään ruokailu mukaan. 

Kuten risteilyn tittelistä voi päätellä, oli esiintyjinä supersuositut Paula Koivuniemi ja Popeda. Molemmat olen nähnyt lähivuosina useinkin, Popedan ensimmäisen kerran jo 80-luvun puolivälissä. 

Mieleen on jäänyt eräs keikka kolmenkymmenen vuoden takaa Kalannin urheilutalolta, jossa laulaja Pate Mustajärvi alkoi strippaamaan. Lopulta mies jätti pelkät kalsarit jalkaan ja veti loppukeikan siten. Vaikea kuvitella, että sama performanssi olisi tapahtunut nyt Baltic Princessin lavalla. 

Paulakaan ei stripannut Itämeren aalloilla. Ei ainakaan lavalla. Nuorekkaan oloinen laulajatar tuntuu vetoavan ikäistään huomattavasti nuorempaan yleisöön. Rokkivetoinen taustabändi pesee helposti monet oikeat rockyhtyeet mennen tullen. Ikivihreät hitit kolahtavat hyvin minullekin.

Ennen Paula Koivuniemen esiintymistä heitti Popedan kitaristi ja pääbiisintekijä Costello Hautamäki trubaduurikeikan laivan pubissa. Paikka oli aivan ylikansoitettu, eikä moiseen ruuhkaan olisi varmasti enää montaa ihmistä sopinut. 

Costello pubikeikalla (Kuva: Miika Hyttinen)


Popedan astellessa lavalle reilusti yön pikkutunteina, oli sakki jo niin kaasussa, että meininkiä valvottiin normaalia tarkemmin. Jopa Popedan soittajat olivat huomanneet lavalta käsin, kuinka tuttuja faneja poistettiin yleisön joukosta kuulemma vedoten turvallisuusriskiin. Tietysti Popeda -hittien parissa vellova ihmismassa ja täyteen myyty laiva voivat olla jonkunlainen uhka, mutta tällainen tuntuu merkilliseltä toiminnalta. Ensin maksetaan suuret setelit että pääsee laivalle, sitten keikkanautinto keskeytetään.

Onneksi en itse ollut alhaalla yleisön joukossa. Kohtaloni olisi varmasti ollut joutua mielivaltaisesti poistetuksi pelkästään ison kokoni takia. Seurasin keikkaa ylhäältä orrelta, jossa en muista olleen ongelmia. Eräs neropatti ei tosin meinannut millään väistää, kun yritin ottaa kuvia bändistä. Hän olikin ainut mieleen jäänyt huonosti käyttäytyvä ihminen koko reissulla.

Laivalla oli kovanluokan Popeda-faneja iso liuta, joista hieman yllättäen suuri osa oli naisia. Monilta löytyi valtavan kokoisia Popeda-tatuointeja. Ennen vanhaan bändiä pidettiin lähinnä ammattikoululaispoikien suosikkina, jotka teiniviikset väpättäen luukuttivat yhtyeen tuotantoa Toyota Corolloissaan pitkin kyläraittia kruisaillessaan. Näin ei taida enää olla.

(Kuva: Jarkko Vartija)

Baltic Princess on laivana vallan mainio ja yökerhon esiintymistila sopii näemmä rokkibändillekin varsin hyvin. Tämänkaltaisia risteilyjä voisi olla enemmänkin.

 (Kuva: Jarkko Vartija)

Vuoden luovat kuvaajat 2014

Posti-Pate yllätti perjantaina ja löysin eteisen lattialta Kamera-lehden Vuoden kuvaaja 2014 -kilpailun palkituista otoksista kootun kirjan. Ja peräti vielä kaksin kappalein, mikä lie postitusvirhe tullut toisessa päässä. Ylimääräiselle kirjalle ilmaantui heti vastaanottaja, joten joku muukin saa pian nauttia hienoista fotoista.

Kirja on nimeltään Kamera - Vuoden luovat kuvaajat 2014. Siinä on sata kisan parasta kuvaa. Minulta mukana on kaksi otosta, joista toisen palkintopallista en ollut edes tietoinen. Muistan toki lähettäneeni kuvan toimitukseen sähköpostilla, mutta on jäännyt vallan välistä, että se siellä pärjäsi. Muistaakseni heillä on ollut tapana kertoa palkintosijoille päässeille asia sähköpostilla, mutta ainakaan tällä kertaa näin ei ole tapahtunut. No, oli oikein mukava yllätys löytää kuvien joukosta "Meriharakka makkaravarkaissa"!

Otin kuvan viime kesänä Vepsän saaressa Turun Airistolla. Yllättävän kesy meriharakka tuli pöllimään makkaran suoraan lautaseltani, vaikka istuin aivan vieressä. Kaveri ei pelännyt lainkaan ja nyppi jopa herneitä Katja Salon kämmeneltä. Yksi makkara ei meinannut linnulle riittää ja pian se tepastelikin hakemaan uutta, mutta siinä vaiheessa estin sen aikeet. Pitihän sitä itsellekin jotain jättää.

Toinen palkittu kuvani on "Sammakko ja sääsket". Se on otettu viime keväänä Ruissalon Marjaniemessä, jossa kävin kyttäämässä sammakoita. Niitä löytyikin paljon ja sain lukuisia onnistuneita kuvia. Vekkulin näköinen sammako on saanut riesakseen verta imeviä hyttysiä, jotka pullistelevat sen elonnesteestä.

Mallifotoilua Korppoolaismäellä

Viime kuussa Turussa paistoi aurinko peräti huimat viisi tuntia kolmenkymmenen päivän aikana. Joulukuussa tuo määrä onkin jo ylittynyt reippaasti. Silti ei voi puhua varsinaisesta valokuvaajan riemukuukaudesta, kun yleensä on joko harmaata tai pimeää ja kaupanpäälle tihkuttaa vettä.

Etenkään mallikuvauksen suhteen ajanjakso ei häävi ole, mutta silloin on toimittava kun kohdalle sattuu. Näin kävi tässä päivänä eräänä, kun tuttu tamperelaismalli Henna Peltonen otti yhteyttä ja kertoi olevansa kaupungissa. Ehdimme nippanappa päivätyöni jälkeen kuvaamaan Korppoolaismäelle Aurajokirantaan.

Turhia säätöjä ei ehtinyt tehdä, koska aurinko oli jo hiljalleen menossa mailleen. Mutta enpä tarvitsekaan kaikenmaailman kommervenkkejä kuvatessa, pelkkä kamera riittää. Tällä kertaa tosin mukana oli pitkästä aikaa kaksi kameraa.

Kuvausmiljöökin oli ollut mielessä jo kauan, eikä turhaan jahkailuun mennyt aikaa. Jälleen kävi ilmi, että lyhyelläkin varoitusajalla saa kelvollista materiaalia aikaiseksi.

Saaronniemen joulumaisemia

Sunnuntaina 14. joulukuuta oli Joukon nimipäivä ja kolmas adventtisunnuntai. Ulkona oli komea aurinkoinen päivä. Se muistutti jotain aivan muuta kuin mitä kalenteri näytti.

Eipä juuri tullut Joulupukki ja Petteri Punakuono mieleen Ruissalon Saaronniemessä tallustellessa. Pikemminkin hiekkarantaa katsellessa  mieleen juolahti Baywatch ja Pamela.