Ruissalon Rantapromenadilla 24. toukokuuta

Viikko 21 oli vihdoin aurinkoinen ja kesäinen. Erikoiskylmän kevään jälkeen sitä oli jo kovasti odotettukin.

Harvemmin tulee lähdettyä minnekään ennen työvuoroa, mutta nyt ei yksinkertaisesti voinut pyöritellä peukaloita sisällä kun meneillään oli vuoden ensimmäinen kesäviikko.

Päätin kävellä Turun Ruissalon Rantapromenadin päästä päähän. Reitti on sama, jota pitkin Ruisrock -yleisö joutuu kulkemaan karkeloissa käydessään. Veikkaan, ettei heistä kukaan katsele polun vartta sillä silmällä kuin minä viikko sitten. Kaikenlaista kuvattavaa löytyikin vehreän reitin varrelta, kun mielessä ei pyörinyt ylihintainen festariolut ja umpisurkeat esiintyjät.

Tätä kirjoittaessani ulkona satelee ja lämpötila on alle kymmenen, joten toivoa sopii vastaavia kelejä kuin viikko takaperin.

Saaronniemessä 21. toukokuuta

Sunnuntaina 21. toukokuuta oli jälleen aika käydä pienellä ulkoilureissulla Turun Ruissalon Saaronniemessä. Aurinkoisen viikonlopun rientojen jäljiltä olo oli hieman kohmeloinen. Pääasia kumminkin, että pääsi ulkoilemaan ja katselemaan merellisiä maisemia. Olisi ollut synti maata sohvalla tällaisena päivänä.

Saaronniemi ja viereinen Kolkannokka eivät uusia kuvauskohteita tarjonneet, mutta eipä ollut aivan hukkareissukaan.

Kolkannokassa nasaaliääninen kuusikymppinen herra riensi kertomaan, että seisoskelen kuulemma hänen kamppeittensa vieressä. Huomasin sen kyllä ihan itsekin. Heti perään hän varoitteli käärmeistä, joita oli eilispäivänä nähnyt kolme. Kerroin, että juuri niitä tässä yritän etsiä. Että jos valokuvia saisi. Miehen pitkään jatkuneen monologin ja sättäämisen jäljiltä saldokseni jäi yksi kuva sisiliskosta.

Kosken Myllyrannassa

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina maakunta-ajelukohteeksi valikoitui Koski TL ja sen keskustan tuntumassa sijaitseva Myllyranta.

En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin käynyt Koskella. Se sijaitsee kuutisenkymmentä kilometriä Turusta Hämeenlinnan suuntaan. Pari tuttua on sieltä kotoisin tai asuu paikkakunnalla, mutta muuten sidoksia Koskeen ei ole.

Myllyranta kiinnitti huomioni puolisen vuotta sitten Harri Nato Leinon Facebookissa jakamien kuvien kautta. Fotoissa vilahteli jopa saukko, joka ilmeisesti kalasteli Paimionjoen virtaavan kosken partaalla jäälautan päällä.

Maaliskuussa harkitsin reissua Koski TL:ään, mutta onneksi se venyi tähän päivään. Myllyranta kun oli varmasti huomattavasti antoisampi ympäristö näin kesän kynnyksellä.

Kuten paikan nimestäkin voi päätellä, on alueella joskus muinoin ollut mylly. Vanhoja rakenteita on yhä havaittavissa. Kosken reunaa pitkin menee lyhyt luontopolku, joka alkaa ja loppuu Kosken kirkon parkkipaikalta.

Auton mittari näytti lämpötilaksi 22 astetta. Kyllä kelpasi kävellä ja katsella maisemia.

Louhisaaren linnassa

Louhisaaren linna on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella sijaitseva kartanolinna, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkan Carf Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkotina.

Kartano päätyi vuonna 1961 valtion omistukseen ja Muinaistieteellisen toimikunnan eli nykyisen Museoviraston hallintaan. Vuonna 1655 valmistuneita päärakennusta sekä sivurakennuksia ympäröi englantilaistyylinen puisto. Kokonaisuus muodostaa yhden Suomen parhaiten säilyneistä kartanomiljöistä.

Louhisaaressa tulee poikettua vähintään kerran vuodessa. Tänään helatorstaina sattui taas olemaan sellainen päivä. Sisällä linnassa en ole ollut kuin kerran aikaisemmin. Yleensä se on ollut suljettuna.

Kartanon puisto on valokuvauksellinen mihin vuoden aikaan tahansa. Luulin, että nyt kameramiestä odottaisi valtaisa voikukkameri, mutta nurmikko oli ilmeisesti ajeltu aivan hiljattain. Yhteen reunaan oli sentään jäänyt jokunen kukka pystyyn.