Loppukevättä Kolkannokassa

Edellisviikonloppuna tuli käytyä peräti kahteen otteeseen Turun Ruissalon uloimmassa kärjessä Kolkannokassa. 

Ruissalon puistotietä ajellessa huomasin, että vihreys lisääntyi suorastaan silmissä päivän välein. Sunnuntaina alkoi olla jo niin kesäistä että. Puhumattakaan tämänhetkisestä tilanteesta. 

Ensimmäisissä kuvissa ilta-aurinko valaisee puiden lehtiä ja Kolkkaan pinottuja kivitaideteoksia. Tiedä sitten kuka nekin aina käy kaatamassa, mutta uusia ilmestyy tilalle tuota pikaa.

Viime vuoden huhtikuussa kymmenittäin rantakäärmeitä kiemurteli kiimoissaan samoilla seuduilla. Olen koittanut etsiä niitä tänäkin keväänä, mutta ainuttakaan en ole nähnyt. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/rantakaarmeet-paritteluhommissa.html

Sunnuntaina bongasin haahaemoja uunituoreine poikasineen aivan rannan läheisyydessä. Vastakuoriutuneet haahkanpojat ihmettelivät kovasti maailman menoa rantakiven päällä. 

Ylimmäisen poikaskuvan lähetin toiveikkaana Turun Sanomiin, jos se siellä julkaistaisiin. Olisi ollut ainakin ajankohtainen.

 

Tuulinen Saaronniemi 22. marraskuuta

Sunnuntaina 22. päivä marraskuuta oli jälleen ohjelmassa mitä mainioin ulkoilu- ja valokuvausmaasto, nimittäin Turun Ruissalon Saaronniemi.

Lauantaina sadetta ja tuulta piisasi siihen malliin, ettei kai kukaan normaali ihminen sillä kelillä lähtenyt luonnon helmaan. Melkein huonompaa ilmaa sai hakea. En ainakaan muista tänä syksynä moista olleen.

Sunnuntainakin Saaronniemessä tuuli kovaa ja kylmästi. Kaupungista lähtiessäni en sitä huomannut. Ruissalossa viihtyville purjelautailijoille keli oli varmasti ihanteellinen, mutta tavalliselle tallaajalle hieman turhan vilpoinen.  

Saaronniemen tulipaikoilla näkyi jonkun verran grillaajia. Kaupungin puolesta ei ole polttopuita  tarjolla, koska ne kuulemma varastetaan alta aikayksikön. Monelle saattaakin tulla yllätyksenä, ettei makkaranpaisto onnistukaan ihan tuosta vaan. 

Tuulettomin paikka grillaamiseen taisi olla koirapuiston vieressä, jossa eräs pariskunta oli saanut komean roihun aikaan. 

Sunnuntaisesta ulkoilustani muodostui normaalia pidempi. Tapasin nimittäin Vepsän saaresta tutut kaverukset, jotka eivät tyytyneet pelkkään Kolkanniemen kierrokseen. Tulikin käveltyä melkein puolitoista tuntia pitkin Saaronniemen rantoja ja luontopolkuja. 

Päivänvalo oli mielestäni valokuvaukseen erinomainen. Hyviä otoksia kertyikin aika monta.

Heli Kolkanniemessä

Viime viikolla käväisin ystäväni Helin kanssa Turun Ruissalossa. Ilma oli aluksi sateinen ja viileähkö, mutta Saaronniemeen päästyämme rupesi aurinko paistamaan hetkittäin. Ajattelin, että tässä voisi samalla ottaa muutaman kuvankin.

Villa Kolkanniemen laiturin raunioilla valoa oli sen verran hyvin, ettei muuta kuin kamera laulamaan. Alue on sama, jossa kesäisin saattaa tavata vanhempia herroja Aatamin asussa, mutta näin kylmällä heitä ei onneksi ollut ainuttakaan. 

Facebookin muistot toivat viikonloppuna esille kuvan Kaarinan Kuusiston linnanraunioilta syksyltä 2014. Se oli samalla ensimmäinen kerta kun tapasin Helin. Tuolloin otettuja kuvia pidän yhä varsin hyvinä http://kaislatuuli.blogspot.com/2014/10/kuvaukset-kuusiston-linnanraunioilla.html

Auringonlasku Saaronniemessä 27. syyskuuta

Sunnuntaina 27. syyskuuta kävin tapani mukaan Turun Ruissalon saarella ajelulla ja pienellä kävelylenkillä. 

Kello sattui olemaan sen verran paljon, että Saaronniemen rannoilla kävellessäni aurinko rupesi menemään mailleen. Tyynenä syysehtoona kun ei ollut kiire mihinkään, jäin odottelemaan millainen auringonlasku mahtaakaan tulla. Ja se kannatti, tuli meinaan aika komea.

Vieraskielisestä puheesta ja parkkipaikalla olleista autoista päättelin, että ilmeisesti latvialaisporukka oli Kolkannokan rannalla kalastamassa. Eräs kaveri sattui olemaan juuri sopivasti hollilla rantakivillä, joten annoin kameran laulaa. Tuloksena on mielestäni erinomainen siluettikuva, jossa mies on juuri napannut kalan, joka sätkii siiman päässä. 

Lähetin foton Turun Sanomiin, jossa se julkaistiin Lukijan kuva-palstalla viime viikolla. Tällä kertaa peräti kolmelta työkaveriltakin tuli palautetta. Yleensä vastaavassa tilanteessa ehkä yksi muistuttaa asiasta.

Kerran ennen aamuvuoron alkua selasin Turun Sanomia taukotilan pöydässä. Huomatessani kuvani julkaistun päivän lehdessä, sanoin spontaanisti "Ovat näköjään julkaisseet kuvani tänään". "No mitä siitä sitten?", kuului tympeä vastaus vierestä. Niin, eipä kai oikeastaan yhtään mitään. En ole tämän jälkeen lehden sisältöä tuossa huoneessa pahemmin kommentoinut.

 

Saaronniemessä 23. syyskuuta

Eilen sattui olemaan aamuvuoroa töissä, joten suuntasin ahertamisen jälkeen Liedosta Ruissalon saarelle Turkuun. 

Edellisestä käyntikerrasta Ruissalon päässä Saaronniemessä oli aikaa kaksi viikkoa. Tuolloin lenkkinäni oli camping-alueen takana menevä luontopolku ja kalliot. Tällä kertaa tuli kierrettyä Kolkanniemi. 

Vaikka iltapäivä oli kesäisen lämmin ja lähes tuuletonkin, ei porukkaa ollut liikkeellä nimeksikään. Purjeliitäjien ja surffaajien mielestä tuulta ilmeisesti oli, koska heitä esiintyi merellä useitakin. 

Parkkipaikan kulmalla oleva vaahtera oli oikein komea syysväreissään. Sen sijaan muutaman metrin päässä oleva kollegansa ei poikennut juurikaan kesäasustaan. Ehkä ylipuutarhuri Arno Kasvi tai joku muu alan mies osaisi selittää tällaisen ilmiön.

Matkassa mukana ollut Heli kertoi hiljattain nähneensä Kolkanniemessä hillittömän pitkän käärmeen. Todennäköisesti kyseessä oli rantakäärme, koska kyyt eivät kovin pitkiksi kasva. Ja juuri rantakäärmeitä Kolkannokassa riittää; sopii katsoa keväinen blogijuttuni linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/rantakaarmeet-paritteluhommissa.html